Koirarotu lapsiperheeseen

Meillä olisi ensi keväänä tarkoitus kasvattaa perhettä koiravauvalla. Nyt on kuumeisesti pohdittu, minkä rodun edustaja olisi juuri meille se paras. Rodut mitä ollaan mietitty: leonberg tai berninpaimenkoira (ehkä tanskandoggi), mahdollisesti myös kultainennoutaja tai labradorinnoutaja. Asumme maalla, koiraa voi pitää irti niin pihassa kuin lenkkeillessäkin.
Noutajista oon saanut sen käsityksen että ovat hieman hökelöitä? Tanskandoggi taitaa olla huono valinta tässä vaiheessa kun lapset ovat pieniä, piiskaako hännällään nurin? Leonbergilla ja bernillä (sekä kultsilla) turkki vaatii hoitoa keskimääräistä enemmän, tosin enpä tuota ongelmana pidä.
Mitä näistä roduista voisit suositella perheeseen, jossa pieniä lapsia (nuorin alle vuoden)?

 

ei mitään koiraa. ihan varma ettette jaksa lasten lisäksi koiraa hoitaa ja hetken päästä olette laittamassa sitä pois. ja jos pienin lapsi noin pieni, kiusaa vaan koiraa.

 

no noista kultainen noutaja.

 

Meillä on 6-vuotias doggi ja kaksi alle 3-vuotiasta. Häntä on ainut asia, jota joutuu varomaan. Se on "sopivasti" taaperon pään korkeudella ja se sattuu! Meillä tosin on koirakin jo rauhoittunut, vanha arvokas herra (dogiksi). Toisaalta tiedän perheitä, joissa on just berni tai leonbergi ja niissäkin menee hyvin Minusta mikä tahansa noista on hyvä valinta. Panosta kasvattajan valintaan.

 

ei mitään koiraa. ihan varma ettette jaksa lasten lisäksi koiraa hoitaa ja hetken päästä olette laittamassa sitä pois. ja jos pienin lapsi noin pieni, kiusaa vaan koiraa.

Jos teille on käynyt noin, ei se tarkoita että muillekin käy.
Meillä leo ja nuorin lapsi 4kk. Suosittelen rotua, meidän ainakin suorastaan rakastaa lapsia, köllöttävätkin lattialla vierekkäin.

 

Ap: onko teillä aiempaa kokemusta koirasta? Jollei ole niin suosittelen odottamaan vielä muutaman vuoden. Pieni lapsi ja koiranpentu koettelevat jaksamista. Koira pitää kuitenkin kouluttaa kunnolla. Ei riitä, että koira saa ulkoilla irti pihassa ja lenkkeillä irti. Hihnakäytös on a ja o.
Jos kokemusta on, niin melkeinpä mikä koira tahansa, kunhan on aikaa ja resurssia kouluttaa koira.

 

Muuta en osaa sanoa, kuin että eikai kultaistanoutajaa.? Iik! Kauhutarinat kertoo, kuinka ne aina sekoaa/sairastuu, koska on niin pitkälle jalostettuja. En uskaltaisi itse ainakaan ottaa.
Otsikon lukiessani ajattelin tulla ehdottamaan Welsh Corgia, joka meillä oli lapsuudessani, mutta sinulla olikin jo valmis lista, ja ilmaisesti toiveissa isompi rotu.

 

Labradorinnoutaja olisi kans ihanne. Mulla on niitä kaksi. Täällä ei niin maalla tarttee kyl paljon liikuntaa ja tekemistä mut siellä teillä olisi ihanteellinen asuipaikka Pysyvät hyvin pihassa, turkkia ei tartte juurikaan hoitaa, ovat todella ihmisystävällisiä ja helposti koulutettavissa (toki yksilöllisiä eroja löytyy). Koko ei myöskään päätä huimaa et mahtuu taloon sisälle ja ihan syliinkin kun meillä ainakin sylivauvoja molemmat. Toki pari ekaa vuotta nuo olivat ihan honkkeleita mut niinhän kaikki koirat ovat rodusta riippumatta jossain määrin villejä kun kerran "lapsia" ovat.

 

Muuta en osaa sanoa, kuin että eikai kultaistanoutajaa.? Iik! Kauhutarinat kertoo, kuinka ne aina sekoaa/sairastuu, koska on niin pitkälle jalostettuja. En uskaltaisi itse ainakaan ottaa.
Otsikon lukiessani ajattelin tulla ehdottamaan Welsh Corgia, joka meillä oli lapsuudessani, mutta sinulla olikin jo valmis lista, ja ilmaisesti toiveissa isompi rotu.

Meillä on kultainennoutaja, joka ei onneksi (koputan puuta) ole seonnut eikä menettänyt terveyttään.
Peesaan kyllä melkein sitä linjaa, ettei ihan pienten lasten perheeseen koiraa. Huomioikaa, että koira on AINA 2-vuotiaan tasolla mieltään. Pentuna vielä pienemmän. Se on "ikivauva". Mutta jos olette sitoutunueet ulkoiluttamaan koiraa aamun räntäsateessa ennen töihin lähtöä (just palasin lenkiltä) ja joka ilta vähintään semmonen 45 min lenkki. Jos näihin ootte sitoutuneet, niin ei kun koiran hankintaan

 

Meillä on labbis ja onhan se vähän sellainen hyväntahtoinen hökelö

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että itse en ottaisi koiraa lasten ollessa vielä noin pieniä. Meillä nuorimmainen oli 4v kun toi meidän koira tuli ja silloinkin oli tarpeeksi haastavaa, vaikka toi meidän koira olikin aika "helppo" tapaus. Eli vaikka mulla oli koirista kokemusta, niin yllätti miten paljon siihen koiran kanssa olemiseen meni aikaa ja miten paljon se vaati hermoja.

 

Mä olin helpottunut ku meidän koiran pentuvaihe meni ohi, nuorin lapsista tais olla 3v ja paimen rotuinen koira kun on niin oli paimentamassa ja tökkimässä lapsia kumoon ja todella energinen pakkaus oli. Nyt muutaman juoksun jälkeen rauhottunu ihan hirveesti ja antaa lastenkin juosta rauhassa
Mut joo, tais mennä tää asian vierestä
Noista ehkä valitsisin berninpaimenkoiran.

 

Ei koiria pikkulapsiperheeseen. :attn:

 

Itse en noista taitaisi ottaa mitään. Berni voisi olla se paras vaihtoehto, mutta on niin sairas rotu. Tuossa aika erilaisia koiria eli yhtäläisyyttä ei muissa kuin noissa noutajissa. Meillä on bouvier. Kaikkien silmää ei ulkonäkö miellytä, mutta rauhallinen, lapsista tykkäävä isohko paimen on.

Kannattaisi kuitenkin vielä odotella tai sitten kokeilette koiran pitoa ihan jonkun tutun lainakoiralla. Pentuaika voi olla rankk ja lapset vielä siihen.

 

Tuttavilla on kaksi pystiffin kokoista sekarotuista ja heillä on myös pieni taapero. Toinen koirista kaataa ihan väkisin tämän taaperon ulkona ja sisällä. Sitten se yrittää kyllä kaataa aikuisiakin syöksymällä haarojen välistä yks kaks. Kuten tiedätte, pyreneitten mastiffi on aika kookas koira.

 

Ei koiria pikkulapsiperheeseen. :attn:

Ja millähän perusteella. Koirat ja eläimet suojaavat allergialta, koiraperheiden lapset on tutkitusti empaattisempia kuin koirattomien...
Tähän on varmaan olemassa tosi hyvät perustelut, niinkuin niilläkin ihmisillä, jotka pistävät koiran pois heti, kun vauva on taloon saatu, kun koiraa ei kerta enää tarvita... Huhhuh!

 

Meillä on leo. En pitänyt ongelmana sitä, että pentua ottaessamme oli kuopus alle 1v. Hyvin tottuivat poika sekä pentu toisiinsa ja jopa nukkuivat vierekkäin lattialla
Turkin kanssa kannattaa olla huolellinen. Kun pohjavilla helposti huopaantuu, niin sitä on vaikea lähteä selvittämään. Kannattaa muistaa myös, että leoilta irtoaa pohjavilla muutamia kertoja vuodessa. Meillä taitaa peräti irrota neljästi. Ja sitä villaa sitten ON.

Sairauksia on ihan joka rodussa. On aika mahdotonta sanoa, että saako terveen koiran vai joudutteko ramppaamaan eläinklinikalla useasti milloin minkäkin syyn takia. Ei kannata etukäteen murehtia asioita.

Koska leo on oikeesti suuri koira joka ei välttämättä tajua omaa kokoaan, on oltava johdonmukainen kasvattaja koirallekin. Helposti riehaantuu ja silloin sattuu ja tapahtuu, mutta ajan myötä myös muksut tottuvat suuren koiran juttuihin. Meillä itseasiassa poika pelkää pieniä koiria, koska ne hyppii. Suuret koirat eivät ole ongelma, yltävät pesemään naaman hyppimättäkin.

Leo on mitä mainioin perhekoira. Meidän koiralle lapset ovat kaikki kaikessa ja vielä enemmänkin.

 

Kiitos vastauksistanne! Meillä on melkein aina ollut koiria, tosin enemmän tai vähemmän sekarotuisia. Nyt haluaisimme rotukoiran, koska siitä on edes jonkinlainen aavistus minkälainen isona tulee jne.
Mitä seikkoja olisi sitten hyvä ottaa huomioon kasvattajaa valitessa? Ainakin tulee mieleen että vanhemmat terveitä, kasvattaja on rotuun perehtynyt, Kennelliiton ja mahd. rotuyhdistyksen jäsen ja koirat kasvaa kotioloissa eikä missään eristyksissä.

 

Jos haluatte varman päälle ottaa, niin etsitte peenun yhdistyksen pentuevälityksestä. Siellä on usein a ja b lista. A-listassa olevat pentueet täyttävät kaikki sen rovun yhdistyksessä suositellut kriteerit terveystulosten, luonnetulosten ja ulkomuodon osalta. B-listalla pentueet täyttävät vähintään vähimmäiskriteerit, jotka sille rodulle määrittelee Kennelliitto. Mutta kun on listoilla, niin yleensä kyseessä on hyvä ja suunniteltu pentue. Kannattaa vierailla kasvattajan luona katsomassa emää ja tutustumassa rotuun ja aikuisiin koiriin. Moni kasvattaja arvostaa sitä ja näet itsekin, miten ja missä koiria kasvatetaan. Tulee myös kasvattaja tutuksi.

 

rotuyhdistyksen sivuilla kannattaa käydä tutustumassa..
tuolta löytyy kennelliiton hyväksymät rotujärjestöt: SKL – FKK ry - Rotujärjestöt

 

Ottaisin noista bernin, kultsun tai labbiksen.

 

Noihin listoihin en niinkään tuijottaisi. Meillä on ollut ns. huippukennelin pentu ja sairastui 3- vuotiaana luusyöpään. Ei se huippusuku takaa koiran terveyttä. Itse ostaisin koiran juuri siitä kennelistä mikä tuntuu hyvälle. Kannattaa myös muistaa, että näihin ns. huippukennelien pentujen kysyntä on kovaa.

Ja kuten tuolla jo joku kirjoitti: Ei kannata etukäteen murehtia koiran sairauksia. Meidän ns. rescue-koiramme on kaikkea muuta kuin huippusuvusta ja ollaan säästytty, ainakin vielä, sairauksilta. Koskaan ei tiedä, että mitä vastaan tulee.

 

Noihin listoihin en niinkään tuijottaisi. Meillä on ollut ns. huippukennelin pentu ja sairastui 3- vuotiaana luusyöpään. Ei se huippusuku takaa koiran terveyttä. Itse ostaisin koiran juuri siitä kennelistä mikä tuntuu hyvälle. Kannattaa myös muistaa, että näihin ns. huippukennelien pentujen kysyntä on kovaa.

Ja kuten tuolla jo joku kirjoitti: Ei kannata etukäteen murehtia koiran sairauksia. Meidän ns. rescue-koiramme on kaikkea muuta kuin huippusuvusta ja ollaan säästytty, ainakin vielä, sairauksilta. Koskaan ei tiedä, että mitä vastaan tulee.

Nyt et tiedä, mistä puhut. Ei ne mitään "huippukenneleitä" siellä listoilla ole. Kunhan vaan ovat yhdistyksen jäseniä ja tutkituttavat koiransa terveyden ja luonteen ennen pennuttamista. Listojen ulkopuolella tästä ei ole mitään takuita, ja sieltä voi tulla sitten niitä ylläreitä... Sieltä jos jostain löytyvät ne pentutehtaat ja kennelit, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa.

 

Nyt et tiedä, mistä puhut. Ei ne mitään "huippukenneleitä" siellä listoilla ole. Kunhan vaan ovat yhdistyksen jäseniä ja tutkituttavat koiransa terveyden ja luonteen ennen pennuttamista. Listojen ulkopuolella tästä ei ole mitään takuita, ja sieltä voi tulla sitten niitä ylläreitä... Sieltä jos jostain löytyvät ne pentutehtaat ja kennelit, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa.

Ei se nyt sentään niinkään ole. Jotkut listoilla olevat eivät kestä päivänvaloa myöskään. Tiedän moniamonia hyviä kasvattajia, jotka ihan harrastusluontoisesti kasvattaa rotukoiria ja panostavat siihen, vaikka eivät olekaan missään listassa.

Se, mikä kannattaa ottaa huomioon on se, että käy paikan päällä katsastamasas aksvattajan hyvissä ajoin ennen kuin tekee mitään pennun ottopäätöksiä.

 

En allekirjoita tätä. Nuo listat ovat aika turhia sinänsä, koska ET TODELLAKAAN voi tietää, että millaisen koiran saat. En tiedä yhtäkään koirarotua missä jalostuksen avulla oltaisiin saatu aikaiseksi terverotuinen koira. Tottahan asiaankuuluvalla tavalla kasvattaja tutkituttaa koiransa läpikotaisin, mutta kun koiria ohjaa geenit. Nämä geenit voivat olla piileviä siinä määrin, että sairaudet eivät kaikkiin koiriin iske. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koira voisi kantaa perimässään jotakin sairautta.

Tästä on ennenkin täällä tapeltu.

Minäkin annan ääneni leolle :heart: Tuo meidän karvakasa on ollut joka euron arvoinen sairauksineen päivineen. Ja niin, ihan on tutkituista vanhemmista ja arvostetulta kasvattajalta hankittu. Siksi annan piutpaut koko listalle.

 

Itse ainakin ymmärrän sen, ettei kasvattaja pysty mitään 100% terveystakuuta millekään pennulle antamaan. Enkä itse henk.koht. ole sellaista ollut koskaan koiraa hankkiessani vaatimassakaan. Ei kaikki asiat ole kasvattajan käsissä ja päätettävissä, vaikka kuinka vanhemmat olisi terveitä jne.
Uskon että jokainen järkevä kasvattaja tekee parhaansa että kasvattamansa rotu säilyisi terveenä, ja vain parhaita koiria käytettäisiin jalostukseen.