kokemuksia kotiäitiydestä

Olen harkinut jäämistä kotiin hoitamaan 2 ja 1-v. tenavia. Mutta pitkät päivät lasten kanssa kotona ilman muiden aikuisten seuraa ja tukea mietityttää kovasti. Tarhassa he oppisivat ja heille on siellä ohjattua toimintaa sekä ikäistensä seuraa. Mitä minulla on tarjottavaa muuta kuin lämmin syli?
Millaisia kokemuksia teillä on kotiäitiydestä? Pelkään että masennun seuran ja tuen puutteeseen, etten pysty tarjoamaan lapsille tarpeeksi virikkeitä, etteivät he opi kotona yhtä paljon kuin tarhassa. Oletteko katuneet valintaanne? Millaista oli palata työhön monen vuoden tauon jälkeen? Millaista oli jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja kotia?
Miksi haluan jäädä kotiäidiksi? Olen väsynyt työhöni ja haluan vaihtaa alaa ja haluan myös nähdä lasteni kasvavan.
:headwall:

 

Jos ensisijainen motiivisi jäädä kotiäidiksi on se, että olet väsynyt töissä ja haluat vaihtaa alaa, niin hoitovapaa on ihan hyvä juttu, jos pystyt samalla tekemään jotain alan vaihdon eteen, esim. tekemään pätkätöitä toisella alalla. Jos taas ajattelet, että olisit ihan vaan kotona , niin voi olla, et jaksa pysyä pirteänä ja tarjota lapselle niitä virikkeitä.

Mulla on vähän samanlainen tilanne. Kun tulin raskaaksi olin vähintään yhtä onnellinen siitä, että pääsen pois töistä kuin lapsesta. Pelkäsin jopa, että jos tulee keskenmeno, niin joudun takaisin työpaikkaani. Nyt äitiysloma on kohta lopussa ja olen todella rentoutunut, kun ei ole tarvinnut olla töissä. Kyse ei siis ole siitä, että työ sinänsä olisi ylivoimaisen raskasta, mutta olen jonkunlaisen "työpaikkakiusaamisen" kohteena ja en siksi viihdy työssäni.

Nyt haluaisin kokeilla toista alaa, mutta en uskalla oikein jättää vakituista työpaikkaani, kun miehellä on vain pätkätöitä. Ongelmaksi on tullut se, että työnantajani ei suostu siihen siihen, että tekisin hoitovapaalla keikkoja toisella alalla toiselle työnantajalle eikä halua antaa palkatonta vapaatakaan, vaikka töissä on pätevä sijainen, joka on jo päässyt kiinni työhön äitiyslomani aikana ja hän haluaisi jatkaa. Nyt sitten mietin, uskallanko irtisanoutua vai jäänkö hoitovapaalle (johon ei oikein rahat riitä).

Tuntuu, etten oikein jaksaisi olla kokopäiväisenä kotiäitinä kovin pitkää aikaa. Lapsi saisi osa-aikaisesta hoidosta nitä virikkeitä , mitä en pysty/jaksa antaa.

 

vaikka olisikin kotiäiti ei sitä neljän seinän sisään tarvi jäädä. käykää lasten kaa puistoissa, ja erilaisissa kerhoissa/harrastaetoiminnoissa ja sitä paitsi alle 3v ei tarvitse virikkeitä riittää kun on säännöllinen päivärytmi ja ulkoilua mahdollisimman paljon. itse olen kotiäitinä ja hetkeäkään en kadu. päivät menee hujauksessa kun liikkuu eikä nyhjötä koko aikaa kotona. ja älkää väittäkö et kahen kaa ois vaikee liikkuu kun itse viime talvena ollessani perhepäivähoitajana liikuin neljän lapsen kaa ja yhel kaverilla on viisi ja hyvin liikkuvat ja käyvät kaikkialla. se on itsestään kii miten jaksaa ja sitä paitsi kotiäitiydestä on tehty liian vaikeaa ja suorituspitoista. eli kantsii jäädä kotiin ja sitä paitsi jops lapsia on tehny ne ite hoidetaankin.

 

Kannustan kotiinjäämistä, etenkin, kun lapset ovat noin pieniä! Itse olin kotona 4 vuotta (nyt taas työelämässä) ja kaiholla muistelen sitä aikaa! Kotonaolon ei todellakaan tarvitse olla neljän seinän sisällä nyhjöttämistä ilman aikuiskontakteja, joskin aktiivisuutta se jonkin verran vaatii. Käykää perhekahviloissa, avoimissa päiväkodeissa, puistoissa, jne. ja ryhdy rohkeasti puheisiin toisten äitien kanssa. Itse katsoin erityisen arvokkaaksi sen, että kotonaollessa saatoin itse valita kenen kanssa kommunikoin päivän aikana. Sain toisista äideistä monta arvokasta, erilaista ystävää ja mielestäni myös se on tärkeää, että tuntee samalla alueella asuvien samanikäisten lasten vanhempia. Kun ipanat muutaman vuoden päästä notkuvat ostarilla, on ihan kiva tietää, kenen lapsista on kyse. Sitä pääomaa ei mitata rahassa, eikä sitä saa kerättyä, jos ryntää töihin heti äitiysloman jälkeen. Jos pää tuntuu räjähtävän pelkkään kotonaoloon, löytyy monta kehittävää pikku juttua: omia harrastuksia, opiskelua, osa-aikatyötä, vapaaehtoistoimintaa, joihin voi paneutua, jos saa lapset esim. pariksi tunniksi päivässä puistoon tai isompana seurakunnan kerhoon. Mahdollisuuksia on rajattomasti! Jos siis on rahallisesti mahdollista jäädä kotiin, suositan tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden hyödyntämistä! Monessa muussa maassa tällaista ei ole.

 

Kiitos vinkeistä, ne kaikki kannustivat harkitsemaan asiaa. En tunne niin paljon äitejä jolla olis samanikäisiä lapsia (vaikka alueella asuukin paljon lapsia) ja joiden kans lapset vois leikkiä paitsi puistossa ja kerran viikossa kerhossa.
Ihmettelen vaan miten saan tarjottua yhtä paljon virikkeitä kotona kun tarhassa, jossa käsittääkseni opitaan koko ajan uutta. Toisaalta näen kuinka lapset nauttivat siitä ajasta kun äiti on kotona....

 

\

vaikka olisikin kotiäiti ei sitä neljän seinän sisään tarvi jäädä. käykää lasten kaa puistoissa, ja erilaisissa kerhoissa/harrastaetoiminnoissa ja sitä paitsi alle 3v ei tarvitse virikkeitä riittää kun on säännöllinen päivärytmi ja ulkoilua mahdollisimman paljon. itse olen kotiäitinä ja hetkeäkään en kadu. päivät menee hujauksessa kun liikkuu eikä nyhjötä koko aikaa kotona.

Tähän vain sen verran, että kun asuu maalla, jossa on pitkät välimatkat, eikä ole autoa jolla kulkea... Ennemmin vietän aikani töissä, kuin kotona, josta en yksinkertaisesti pääse liikkumaan lasten kanssa. Ja kun on pitkät välimatkat, ei kukaan ole myöskään vaivautunut meille käymään...

 

vastaus sulle äiti maalta: pitääkö sitä asua jossain korvessa missä ei oo mitään? mikä siin on niin hienoo siin maalla asumisessa? kaupunki on parempi paikka. vietämme kesät maalla ja se riittää ihan hyvin.

 

Olen kotiäiti, enkä kadu yhtään. Olin 8 vuotta sitten "oikeissa"töissä ja sitten tuli lapsia, olin äitiyslomalla, hoitovapaalla ja lopuksi virkavapaalla. Irtisanouduin työpaikastani ja jäin kotiin. Minulle on tullut omista harrastuksista nyt se oikea työ ja viihdyn tosi hyvin siinä hommassa. Lapset ovat niin hetken pieniä ja mikä ihaninta on olla heidän kanssa kotona. Nyt sitten olen alkanut opiskelemaan perhepäivähoitajaksi, koska on äitejä ja isiä jotka haluavat mennä töihin ja heidän on pakko se tehdä niin he tarvitsevat lastenhoitajia, niin minäpä hoidan omia samalla kuin naapurinkin lapsia. Yhdistetään työ ja huvi, Ei siellä kotona tarvitse 4seinän sisällä yksin olla onhan virikkeitä kotiäideille paljon, rohkeasti mukaan vaan. Kannustan kotiin jäämistä :flower: :flower: Uskalla tehdä suuria päätöksiä =)

 

Kotiäitiys on ihanaa aikaa. Mulla 10 kk tyttö ja en voisi vielä viedä hoitoon vieraalle. Yritin kotoa lähtöä kun tyttö oli 9kk mutta tuli aivan hirvee olo kun ajatus pyöri vain tytyssä. Jäin siis kotiin vaikka välillä ajatus omasta urasta hiipii päähän mutta kyllä pieni ihminen tarvitsee minua tällä hetkellä enemmän kuin yhteiskunta. Ja kun tulee se aika että " lapset" kasvaa niin vaihdan alaa ja opiskelen. Pystyn sitten keskittymään paremmin ja toivottavasti työllisyyskin paranee. Voihan sitä etäopiskella jo kotoa käsin, luoda jo pohjaa sitten kun itsekin on valmis erkanemaan kotoa..
Ja kyllä maalla asuminen voittaa kaupungin! Onhan täällä jo puhtaampi ilmakin. Auto on pihassa ja kun tuntuu siltä että nyt ihmisten ilmoille niin eikun menoks. Kyä ja kaupungit noin 17 ja 35 kilsan päässä. Vaikka taitaa olla ihmisen perusluonteesta kiinni missä viihtyy. Jokaisella on oikeus valita oma elämän tyylinsä.. Mitenköhän ne " ennen vanhaan " ovat maalla viihtyneet ja käyneet korkeintaan joskus kaupungissa??? Ajatelkaapa.. Hyviä kevät ilmoja!!