Kokemuksia Oysista

Millaisia kokemuksia Oysista? Juuri eräs tuttava kertoi, ettei ollut saanut epiduraali- eikä spinaalipuudutusta, koska anestesialääkäri ei ehtinyt ja toinen, että pääsi synnytysosastolle vasta viime hetkellä, siihen asti odottivat kahden hengen huoneessa norm. osastolla, eikä ollut tietoakaan ammeista ja muista rekvisiitoista, joita mainostettiin tutustumisreissulla.

 

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=213214

 

Hei! Synnytin Oysissa talvella 2004 ja kohtelu synnytysosastolla oli tosi hyvää! Tosin jälkeenpäin kuulin, että ehdin synnyttää juuri ennen valtavaa ruuhkaa, joka alkoi seuraavana päivänä.. Sain siis olla aivan rauhassa sekä tarkkailuhuoneessa että ammeessa; synnytyshuoneeseen siis pääsin, kun olin 2-3 cm auki. Koko aikana en kuullut mitään ääniä muista huoneista tai käytäviltä, eikä kätilöillä ollut kiirettä! Lääkärikin pääsi tulemaan välittömästi. Synnytys meni siis oikein "miellyttävästi" Lapsivuodeosastolla sen sijaan alkoi ruuhka oltuani siellä muutaman päivän. Kun huoneeseemme tuotiin neljäs äiti lapsineen, en yksinkertaisesti mahtunut kulkemaan omalle paikalleni. Onneksi pääsin sinä päivänä kotiin.. Tosiaan kuulin myöhemmin, että synnytysosastolla oli sellainen ruuhka, että "äidit kannettiin prenataaliosastolta baareilla synnyttämään kuin liukuhihnalla".. Eli ajankohtakin vaikuttaa, mutta siihenhän ei itse juurikaan voi vaikuttaa

 

Eikai se auta kuin toivoa, ettei sattuisi paikalle "ruuhka-aikaan".

 

hyvät kokemukset! kaksi olen käynyt synnyttämässä ja saanut hyvän avun,kivunlievitykset jne. eihän henkilökunta kiireelle mitään voi! esikoista tehdessä oli meneillään lääkärilakko niin sillon piti jonku aikaa odotella lekuria mut epiduraalin kuiteskin sain

 

Mulla myös jäi viime marraskuisesta synnytyksestä OYS:issa oikein positiiviset tunnelmat. Kätilöt olivat todella mukavan oloisia, ja kertoivat tarkasti kun jotain asiaa heiltä kysyin.
Ehkä enemmänkin jäi harmittamaan synnytysvuodeosastolla olleet hoitajat, joista jotkut olivat yllättävänkin töykeitä.
Eräskin hoitaja puhui rv 35 + 4 syntyneestä pojastani, että hän on keskeneräinen. Ja hän ei todellakaan ollut mikään keskeneräinen, pieni vain. Hän olikin ehkä ainoa, josta jotain negatiivista on sanottavanaan.
Imetyksen kanssa sain mielestäni hyvin apua yms.
Ruokakin oli ihmeen hyvää, vaikka aika ranttu olenkin
Joten hyvillä mielin voit sinne mennä, itsekin olen menossa uudelleen tuossa marraskuun-joulukuun tienoilla..

 

Kaks lasta olen OYS:ssa synnyttänyt, tosin nuoremmankin jo onneksi 6 vuotta sitten, niin on voinut tavat muuttua...

Vanhempi näistä kahdesta joutui teholle keuhkokuumeen takia, joten olin vuodeosastolle ikään kuin ylimääräinen hoitajille, kun oli 3. lapseni ja vielä lastenosastolla. Kohtua multa käytiin tunnustelemassa, mutta esim lapsen vointia ei kukaan kysellyt, eikä muutenkaan ollut minun henkisestä voinnistani kiinnostunut. Kun joskus kolmantena päivänä synnytyksestä pakkasin kassini ja lähdin kotiin, sanoivat, että et kai sinä nyt jo kotiin mene. Sanoin, että mulla on siellä kaks lasta (4 ja 2-vuotiaat) jotka myös tarttee äitiä (mieheni oli juuri aloittanut uudessa työssä parin vuoden työttömyyden jälkeen eikä voinut jäädä isyyslomalle). Lastenosastolla ollutta vauvaa kävin päivät imettämässä, mutta yöt nukuin hyvin kotona ilman että samassa huoneessa imetetyt vauvat olisivat yöuniani häirinneet (siis kun oma vauvani oli siellä lastenosaston puolella enkä häntä öisin sairaalassa ollessanikaan imettänyt).

Nuorimman kanssa kun mentiin synnärille, oli lasketun päivän ilta. Mulla kolmas alatiesynnytys. Ensiksi hoitsut etti mun papereita ja minä makasin vastaanottohuoneessa "sängyllä". Synnytyksen todettiin käynnistyneen, mutta papereita ei meinattu löytää, kunnes joku tajus hakea ne äitiyspolilta, jossa olin edellisviikolla käynyt. Siis kun papereita ei ollut, ei synnytystä ikään kuin alettu hoitaa (siis se neuvolakortti mitä aina käsketään pitää mukana, ei riittänyt mihinkään). Lapsivesikin meni siinä papereita etsiessä. Sitten viimein kun paperit oli löytyneet, päästiin saliin. Olisin ihan epiduraalinkin halunnut, mutta se anestesiatyyppi vaan viipyi ja viipyi. Viimein tullessaan saliin sanoi soittaneensa neurologille. Niin, puheluhan olikin tietysti tärkeämpi kuin puudutuksen antaminen uudelleensynnyttäjälle. Kätilö siinä sitten sanoi, että vieläköhän sen puudutuksen ehtii antaa. Anesteetikko siihen: "Aina ehtii." Vaan eipä ehtinyt, synnytys oli jo liian pitkällä. Siinä vaiheessa teki mieli tappaa se anesteetikko. Poika (55cm/4500g) syntyikin sitten niin vauhdilla, etten mihinkään haaveilemalleni jakkaralle tms ehtinyt, tunteroinen siitä kun olimme sairaalaan saapuneet. Kätilö sitten synnytyksen jälkeen minua lohdutti, että no, olipa luomusynnytys. Joo, mutt kun mulla ei koskaan muunlaisia oo ollutkaan, lukuunottamatta ekaa, joka oli sektio. Ei jääny mulle mitenkään hyvä mieli tuosta sairaalakeikasta, vaikka synnytys menikin "nappiin": nopeasti ja helposti vaikka lapsi olikin suuri. Tällä kertaa osastolla olo oli ihan ok, kun siellä oli vanha kaveri harjoittelemassa ja hiljaista, niin oli viihdyttäjä omasta takaa, kun ei se sairaalassa olo koskaan herkkua ole.

 

Olen synnyttänyt Oysissa viisi kertaa. Eka kerta meni ihan sumussa kun ei oikein tiennyt mitä pitäis tehdä ja vaatia. En varmaan oikein uskaltanutkaan, se oli vuonna 1990. Sain kuitenkin epiduraalin ja selältäni ponnistin, ei ollut muuta vaihtoehtoa :/ .

Toisen kohdalla kaikki meni kuin kirjasta lukien. Mutta kun kyselivät mille osastolle haluan niin sanoin että puolivieriosastolle( vauvat ovat yön vauvalassa ja päivät äitien luona), niin en päässyt sinne. Osasto 14 oli silloin jaettu niin että käytävän toinen puoli oli puolivieri- ja toinen puoli oli sellainen missä vauvat oli kokoajan vauvalassa. Ja voitte arvata... olin tosi vihainen kun en saanut vauvaani viereeni. toisen päivänä sanoin että nyt lähden kotiin kun sen päässyt haluamalleni osastolle ja sitten lähdettiin.

Kolmas ja neljäs meni oikein mukavasti kun sen tervinnut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun ja osastot olivat kaikki vierihoito-osastoja. Hoitajat olivat mukavia jopa osastonhoitaja joka on yleensä ollut sellainen nipottaja.

Viides meni kans hyvin mutta olin itse hirveän väsynyt synnytyksen jälkeen. Sanoin kätilöille ja lastenhoitajille että en halua syöttää vauvaa kahtena eka yönnä että tuotte sitten aamulla viereen. Ei oikein tahtonut mennä perille. Monta kertaa piti illalla ilmoitella asiasta että ei tuoda. Kuitenkin mulla on jäänyt positiiviset kokemukset Oyssista ja niiden henkilökunnasta.

Täytyy uskaltaa vaatia haluamaansa jos siihen vain on mahdollisuus.

 

\

Millaisia kokemuksia Oysista? Juuri eräs tuttava kertoi, ettei ollut saanut epiduraali- eikä spinaalipuudutusta, koska anestesialääkäri ei ehtinyt ja toinen, että pääsi synnytysosastolle vasta viime hetkellä, siihen asti odottivat kahden hengen huoneessa norm. osastolla, eikä ollut tietoakaan ammeista ja muista rekvisiitoista, joita mainostettiin tutustumisreissulla.

mulla vähän samanlaisia kokemuksia...

osastolla jouduin oleen kahden muun odottajan kans, saliin kun vihdoin pääsin niin ei ehditty kun tunti olla ja poika oli jo syntyny.

ammeista ei tietoakaan, synnytys asentoa en saanu päättää ja muutenkin koko homma meni niin ettei minulta kysytty mitä haluaisin tai toivoisin tms. synnytys oli normaali, joten ei se siitäkään voinut johtua! osastolla oltiin ystävällisiä ja sain pitää pojan vieressäni koko ajan! synnytyksestä jäi paha maku suuhun, ja nyt pelottaa aivan älytön kun helmikuussa pitäis mennä sinne uudestaan!pelkopolilla tullaan siis käymään, harkitsen jopa leikkausta!

en myös pitänyt siitä että kymmenen opiskelijaa juoksi synnytys salissa vähän väliä! ponnistaa sain rauhassa, mutta muuten siellä oli niin hirveä häslinki että olin itsekin ihan sekaisin!

sen verran myöhään saliin päästiin etten ehtinyt saada muuta kun kohdunkaulan puudutuksen, josta ei juuri apua ollut!

 

Kävin synnyttämässä neitokaiseni Oysissa pari viikkoa sitten. Mitään pahaa sanottavaa ei ole, paitsi ruuhkaahan siellä tosiaan oli.. Avautumisvaiheessa jouduin odottamaan osastolla, koska salit oli täynnä. Kaikki meni kuitenkin mukavasti.Epiduraalinkin sain heti, kun sitä kaivattiin. Pääsin vuodeosasto 13/1:lle, josta jäi tosi positiiviset muistot Kätilöt vaihtuivat tiuhaan, mutta mm. imetysohjaus oli loistavaa! Alussa oli ongelmia, mutta aina sai apua ja neuvoja. Ainoa "paha maku" jäi suuhun, kun lähtötarkastuksessa gynekologi sanoi tikatusta välilihasta yms. , että "eihän siitä entisen veroista värkkiä tule, mutta kyllä sillä pärjää" Piti vähän nieleskellä kyyneliä..

 

mitään muuta pahaa sanottavaa oys.ssa ei oo paitsi kun kuopusta olin synnyttämässä niin eivät meinanneet löytää mun papereita mistään. sit kätilö lähti hakeen niitä äitipolilta ja jätti odottelemaan tarkkailu huoneeseen opiskelijan kanssa. lopulta kätilö tuli takas ja katsasti tilanteen 10cm auki just ja just kerettiin kävellä saliin niin neiti oli syntyny. ois varmaan voinu tutkia mut ennen sinne polille lähtöä tai ottaa edes todesta mun tuskasen olemuksen ja sen kun sanoin ettei supistuksissa ole mitään väliä. mutta ilmeisesti ne paperit oli niin tärkeet. vaikkei niitä kukaan ehtiny lukeakkaan.

 

Samoja kokemuksia. Satuin ilmeisesti ruuhka-aikaan, ja aika liukuhihnatoimintaa oli. Vesiammeeseen en päässyt, vaikka sanoin suihkun lievittäneen aikaisemmin osastolla. Kätilö tivasi, että jaksanko sitten olla siellä kans, kun sinne menee monta litraa vettä. Että kovasti menee vettä hukkaan, jos sinne menee vaan pistäytymään. hohhoijaa... Ensikertalaisena en osannut sanoa jaksanko, joten pääsin ilokaasuputkeen. Niin että kumpikohan on kalliimpaa, kipulääkkeet vai lämmin vesi?????

Toinen lievästi kumma asia oli, että hoitsut/kätilöt ei osanneet toimia verensokeriasioiden kanssa yhtään. Jouduin viimeisen kuukauden käyttämään iltainsuliinia, ja synnytyksessä verensokeria piti mittailla aika tiuhaan. Siinä supistusten (jotka btw ei olleet ihan kivuttomia) välillä yritin sitten opastaa kätilöitä mittaamaan sokruja tai vaihtoehtoisesti itse tökkimään itseäni. Olin niin poikki ja kivuissa, että mielelläni olisin antanut jonkun muun hoitaa nämä mittailut. Onneksi mies hoiteli tultuaan mittailut. Myöskään insuliinikynän käyttöä ei heille ollut opetettu. Minäkään en osannut juuri sitä kynää käyttää, kun olin käyttänyt erilaista. Vähän outoa yliopistollisen sairaalan touhuksi (joka vielä tekee tutkimusta diabetes-asioista).

Sanomatta lie selvää, että vyöhyketerapiat sun muut olisi pitänyt itse osata vaatia kovalla sanomisella, mutta eka vesi-on-kallista-kätilö oli NIIN töykeä, että en uskaltanut alkaa "hankalaksi".

Pääosin kätilöt olivat kyllä mukavia, mutta tämä yksi hirviö jäi kyllä mieleen.

Käsittämättömiä sammakoita päästävät ammattilaiset suustaan (vrt. gyne pari viestiä aikaisemmin)!!!!! Törkeetä puhetta, josta vois kyllä jo antaa sairaalaan palautetta.

 

Juu olen synnyttänyt kuusi kertaa Oysissa. Minulla ei ole kyllä muuta kuin positiivisia kokemuksia synnytyksestä ja hoitaneista kätilöistä, joskin lapsivuodeosastolla joidenkin hoitsujen käytös olisi voinut olla hienompaakin. Hoitajat ajattelevat että kun on useamman tehnyt ni äiti ei tarvitse enää mitään neuvoja ja opastamista. Kuitenkin kaksi ja puolivuottasitten syntyneeltä lapseltani jäivät esim. Kuulotesti sillä uudella laitteella kokonaan tutkimatta ja nyt sitten arvuutellaan että kuuleeko lainkaan vasemmalla. Eli näin meillä mutta en vaihtaisi omia synnytyskokemuksia kenellekään. ovat ne kuitenkin sen arvoiset ja aina omat toiveet on otettu mahd.mukaan huomioon.

 

-00, -01 ja -03 olen käynyt oys:issa synnyttämässä.1. oli mahtava kokemus. kätilöt ihania ja sain mitä toivoin. epiduraalin. 2 seuraavaa ollut sitäkin kauheempia. en saanut kuin kohunkaulanpuudutusta eikä sekää ehtinyt auttaa. lääkäri lähti kahville, vaikka sanoin että kohta se syntyy. ei uskottu. vuonna- 01 oli kait alkanut se ylistetty "luomuaika" johon minunkin synnytyksessä pyrittiin. kätilö ylisti niin sitä, kun synnytyin luomuna. tuumas vain, että teit urotyön: moni nainen sitä haluaa mutta harva siihen pääsee. jos olisi ollut jotakin kättä pitempää niin oisin motannut sitäkätilöä ja sanonut että eikö tässä äitiä ajatella ollenkaaan. mitkä kivut JOUTUU kärsimään, vaikka niin hyviä kivunlievityksiä suomessa!!!!!

 

\

-00, -01 ja -03 olen käynyt oys:issa synnyttämässä.1. oli mahtava kokemus. kätilöt ihania ja sain mitä toivoin. epiduraalin. 2 seuraavaa ollut sitäkin kauheempia. en saanut kuin kohunkaulanpuudutusta eikä sekää ehtinyt auttaa. lääkäri lähti kahville, vaikka sanoin että kohta se syntyy. ei uskottu. vuonna- 01 oli kait alkanut se ylistetty "luomuaika" johon minunkin synnytyksessä pyrittiin. kätilö ylisti niin sitä, kun synnytyin luomuna. tuumas vain, että teit urotyön: moni nainen sitä haluaa mutta harva siihen pääsee. jos olisi ollut jotakin kättä pitempää niin oisin motannut sitäkätilöä ja sanonut että eikö tässä äitiä ajatella ollenkaaan. mitkä kivut JOUTUU kärsimään, vaikka niin hyviä kivunlievityksiä suomessa!!!!!

mä synnytin 2000 kuopuksen oys.ssa ja vastaan otossa kattovat papereista että edellinen syntyny luomuna (en ehtiny sillon saada mitään puudutusta) niin kätilö tokas että et sitten varmaan tälläkään kertaa tarvii mitään. sit synnytin kuopuksenkin hampaat irvessä luomuna kun en kehdannu pyytää mitään. :/

 

Oon saanu kolme lasta ja kohtelu oli joka kerralla ystävällistä. Hyvät muistot jäi sairaala reissuista.

 

Mä sain esikoiseni loppukesästä 2003, kun synnärillä oli hirmunen kiire. Vauvoja tuli läpi yön liukuhihnalta, joten kätilöä ei ehditty kauheasti nähdä, mutta sehän ei ollut hänen syynsä. Onneksi oli mies mukana.

Synnärikertomukseen on jäänyt kirjaamatta repeämä ja mahtavat turvotukset, mutta muuten kokemus oli pelkästään positiivinen. Kätilö oli oikein mukava, joskin hänen huumorinsa oli tosi karskia, joka ei varmaan kaikkien mieleen ole. Meille se kävi hyvin

Osastolla oli myös tosi leppoisaa, vaikka kiirettä piti sielläkin. Lisämaidon saaminen kesti toisinaan, mutta muuten sain hyvää ohjausta ja yöhoitajat hoitivat tyttöä, kun en väsymykseltäni (valvoin kolmatta vuorokautta putkeen) jaksanut tehdä mitään.

Mulla ei siis ainakaan ole suurempaa moitittavaa sanottavanani.

 

Minulla ehti olla kaksi kätilöä synnytyksen aikana. Molemmat ihania ja ymmärtäväisiä. Minulla on kauhea piikkikammo mutta kuitenkin hirveiden kipujen keskellä kätilön rohkaisemana uskalsin ottaa epiduraalin joka oli siihen paikkaan aivan nappi juttu. Toiveeni otettiin mielestäni hyvin huomioon. Osastolla homma olikin sitten ihan toinen. KOko ajan toitotettiin sitä, miten on kiire kun on sektio äitejä. Eikä minuun ja tarpeisiini juurikaan kiinnitetty huomiota. Lähinnä tarkoitan sitä, että vauvalla oli imun kanssa vaikeuksia eikä imetysohjausta tuntunut saavan millään. Hörppyytystä olisin halunnut mutta kukaan ei ollut ensikertalaiselle kiinnostunut opettamaan (ennen kuin sain raivarin) eikä hoitajilla kuulemma aina ollut aikaa hörppyyttää (sektioäidit kun menivät etusijalle kaikessa). Kahden yön jälkeen vaadin päästä perhehuoneeseen mieheni kanssa, että saisin edes vähän lohtua siihen kun vauva ei ime rintaa ollenkaan kun hoitajat menivät sitten ILMAN LUPAANI antamaan maitoa pullosta. Jos luoja vielä meille suo lapsia ja oyssissa synnytän niin osastolle en kyllä jää ellei itsellä tai vauvalla ole hengenvaaraa.

 

kolme synnytystä takana ja mitään pahaa sanottavaa.
Saanut jopa kahella viimesimmillä kerroilla valita ammehuoneen =)
Kätilöt salissa olleet kivoja ja osastolla myös mukava henkilökunta.

 

Onko siellä osastoilla yhden hengen huoneita ja millähän perusteella sellaiseen pääseen. Joudun saamaan tiputettuna lääkettä 5 pv synnytyksen jälkeen perussairauteeni ja tuntuisi vaan, että tuolloin olisi hauskempaa olla joko perhehuoneessa (jos sattuu saamaan) tai yhden hengen huoneessa.

 

Synnytin esikoiseni 2004 talvella sektiolla. Olin ennen synnytystä osastolla 11 seurannassa toksemian takia, ja tuolla synnytystä yritettiin käynnistää, mutta synnytys ei käynnistynyt.

Toksemia paheni ja tehtiin sektio. Huonoiksi puoliksi sanottakoon sekoilut ruuan suhteen. Ruuat olivat tosi suolaisia, ja luulen niiden edesauttaneen myrkytyksen etenemistä. Kotona olisin syönyt paljon terveellisemmin...

Hoitajat olivat suhteellisen mukavia osastolla, huonommat kokemukset ovat sitten lasten teholta. Ja lastenlääkäri teki synnytyksessä virheen, jonka vuoksi lapsi oli kuolla.

Palautekin jäi tuolloin antamatta, kun itse oli vielä niin huonossa kunnossa.

 

huoh...
teidän juttuja lukiessani toivon yhä hartaammin,että meidän pikkuinen syntyis maanantain ja torstai-illan välillä.. muuten tämä mamma joutuu 230km:n päähän oyssiin, vaikka oma synnäri ois 5 km:n päässä...
ei tunnu oyssi oikein mun paikalta, varsinkin kun omasta synnäristä olen kuullut paaljon parempia juttuja...

 

Mulla on kans hyviä muistoja oysist.Esikoinen syntyi naisten päivänä maaliskuussa 2005.Kaikki synnytyshuoneet oli täynnä mut pääsin kuitenki yhteen huoneeseen joka sillä hetkellä oli vapaana.Epiduraalipuudutusta en ehtiny saamaan ku oli jo paikat niin nopeesti auennu.Kätilöt oli oikeen mukavia synnytyksessä ja osastolla 13/2.Imetyksen ohjaamisessa neuvoivat todella hyvin. :flower:

 

Toissa viikolla Oysissa synnytin ja oli tosi mahtava kokemut kaikkineen ammeineen ja puudutuksineen. Samoin oli esikoiselta talvella 2004. Eli mulla ei mitään valittamista. Ja henkilökunta oli tosi iloista ja reipasta ja niin ihanan myötätuntoista!

 

Neljä synnytstä kyseisessä paikassa, kaikki täysin erilaisia...Ensimmäinen kammottava vuorokauden kestänyt maraton-synnytys ilman kunnon kivunlievitysä -95. Kätilö vaihtui neljä kertaa ja viimeinen oli todella epäystävällinen. Vauvalle annettiin osastolla pullosta, vaikka itsellä tuli liikaa maitoa, ei kuulumma keretty tuoda yöllä syömään...
Toinen -97 ihana kokemus. Kunnon kivunlievitys oikeaan aikaan ja kaikki muutenkin sujui hyvin. Kiitos, ihana Inkeri-kätilö!
Kolmas synnytys oli tosi nopea ja raju. Puudutuksen sain, mutta liian myöhään, vaikutus alkoi vasta, kun lapsi oli jo syntynyt...Kätilö lähti loppuvaiheessa huoneesta, vaikka sanoin, että vauva syntyy ihan pian. Ei uskonut ja vauva meinasi syntyä lattialle! Just ehti kätilö kopin ottamaan ilman hanskoja...
Neljäs taas nopea, puudutus ei nuorelta anestesialääkäriltä onnistunut. Itse asiassa puudutus oli kivuliain osuus koko synnytyksessä. Kätilöt, eli Päivikki&Sari tosi miellyttäviä, kiitos! Osastolta ei kolmessa viimeisessä synnytyksessä ole sanottavaa, kotiuduin jo toisena päivänä synnytyksestä.