Kokemuksia - yhteishuoltajuus eri paikkakunnilla?

Onko paikalla eronneita joilla lapsesta yhteishuoltajuus ja asutte eri paikkakunnilla? Meillä on toiminut tähän asti vuoroviikot, mutta nyt olen muuttamassa 100km päähän työpaikan perässä. Lapsi on tarhaikäinen ja tässä on nyt sumplittavaa aikatavalla.. Kaipaisin teiltä kokemuksia jotka olette vastaavanlaisessa elämäntilanteessa. Miten te olette systeemin ratkaisseet?

 

Vuoroviikkoja ette voi jatkaa koska lapsi tuskin voi olla kahdessa eri päiväkodissa. Tai vaikka voisikin, aika raskaaksi menisi kodin lisäksi vaihtaa myös kavereita ja hoitajia vuoroviikoin. Viimeistään eskari- tai kouluvaiheessa homma menee täysin mahdottomuudeksi.

Toisen pitäisi nyt sitten tyytyä viikonlopputapaamisiin...

 

Otsikosta jäi "asutte"

 

Olisiko molempien vanhempien mahdollista asua puolivälissä, jolloin kummallakin olisi työmatkaa 50km? Tai sitten että sinä muuttaisitkin siihen 50km:n päähän ja kävisit sieltä käsin töissä - lapsi pystyisi kuitenkin olemaan molempien luona vuoroviikot. Lapsen ja toisen vanhemman (oli se kumpi tahansa) suhteen kannalta ikävää, jos tulee muutto ja noin pitkä välimatka. Ja jos lapsi muuttaa mukana työpaikan perässä, on se tietysti toisen vanhemman kannalta vähän epäreilukin tilanne.

 

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, ketkä päättävät pitää lapsia vuoroviikoin. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä vähemmän ymmärrän. Ja ajattelen nyt lapsen kannalta, en vanhempien koska se on toissijaista. Lapselle on äärimmäisen tärkeää että on koti mistä lähdetään ja minne palataan. Kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona, on reppu kokoajan selässä ja tavarat pakattuina, "kotia" ei ole. (Eikä tarvi tarttua jokaiseen sanaan, jokainen varmaan ymmärtää asian pointin vaikkei samaa mieltä olisikaan!) Miettikää omalle kohdalle että vuosikausia itse suhaisitte vuoroviikoin kenties jopa kaupungista toiseen, aina laukku pakattuna, valmiina seuraavaan lähtöön.. Ette varmaan sitä jatkais enempää kun on pakko.
Meidän vanhempien välillä on noin 75 km, autolla ajaessa 1 tunnin matka. Kun lapset oli pienempiä, joka toinen vkloppu minä vein ja lasten isä toi. Nyt kun nuorin jo 12v lähtevät lapset isälleen pe koulun jälkeen bussilla ja su kotiin. Lisäksi ovat loma-aikoinaan siellä tai täällä, kuten haluavat. Joulut, Uudet vuodet ym juhlapyhät on vietetty edelleen sillointällöin yhdessä, lapset siellä tai täällä tai miten milloinkin kaikille parhaiten sopii. Asiat on just niin vaikeita tai helppoja kun niistä tekee.

 

[QUOTE="Nikki";30377939]Onko paikalla eronneita joilla lapsesta yhteishuoltajuus ja asutte eri paikkakunnilla? Meillä on toiminut tähän asti vuoroviikot, mutta nyt olen muuttamassa 100km päähän työpaikan perässä. Lapsi on tarhaikäinen ja tässä on nyt sumplittavaa aikatavalla.. Kaipaisin teiltä kokemuksia jotka olette vastaavanlaisessa elämäntilanteessa. Miten te olette systeemin ratkaisseet?[/QUOTE]

Hep, sama matka. Ja hommia aiemmin hoidettiin niin että pitkiä vkl:iä ja loma-aikoina enemmän mun luona.

 

ei ole mitään, varsinkaan jos on oma auto, mulla menee lapsien luokse 1h 5min.

 

[QUOTE="susu";30378269]Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, ketkä päättävät pitää lapsia vuoroviikoin. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä vähemmän ymmärrän. Ja ajattelen nyt lapsen kannalta, en vanhempien koska se on toissijaista. Lapselle on äärimmäisen tärkeää että on koti mistä lähdetään ja minne palataan. Kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona, on reppu kokoajan selässä ja tavarat pakattuina, "kotia" ei ole. (Eikä tarvi tarttua jokaiseen sanaan, jokainen varmaan ymmärtää asian pointin vaikkei samaa mieltä olisikaan!) Miettikää omalle kohdalle että vuosikausia itse suhaisitte vuoroviikoin kenties jopa kaupungista toiseen, aina laukku pakattuna, valmiina seuraavaan lähtöön.. Ette varmaan sitä jatkais enempää kun on pakko.
Meidän vanhempien välillä on noin 75 km, autolla ajaessa 1 tunnin matka. Kun lapset oli pienempiä, joka toinen vkloppu minä vein ja lasten isä toi. Nyt kun nuorin jo 12v lähtevät lapset isälleen pe koulun jälkeen bussilla ja su kotiin. Lisäksi ovat loma-aikoinaan siellä tai täällä, kuten haluavat. Joulut, Uudet vuodet ym juhlapyhät on vietetty edelleen sillointällöin yhdessä, lapset siellä tai täällä tai miten milloinkin kaikille parhaiten sopii. Asiat on just niin vaikeita tai helppoja kun niistä tekee.[/QUOTE]

En ymmärrä tällaista "vuoroviikkolapsilla ei ole kotia" -jauhamista. Miten niin ei muka ole kotia? Onhan siinä koti.

Vuoroviikoissa kuitenkin yhteys ja läheinen arki säilyy molempien vanhempien kanssa - eikö sillä sitten ole mitään merkitystä?

 

En ymmärrä tällaista "vuoroviikkolapsilla ei ole kotia" -jauhamista. Miten niin ei muka ole kotia? Onhan siinä koti.

Vuoroviikoissa kuitenkin yhteys ja läheinen arki säilyy molempien vanhempien kanssa - eikö sillä sitten ole mitään merkitystä?

Se on sun täysi oikeus olla ymmärtämättä, kuten mulla oikeus olla ymmärtämättä näitä vuoroviikko-juttuja, eiks jeh? Mä perustelin oman kantani, kuinka sä perustelet omasi? Ja ennenkuin vastaat, voin kertoa ja taata, että läheisempää ja parempaa suhdetta kun meidän lapsilla on ns. etä-vanhempaan, saa hakkea. Sekä kissojen että koirien kanssa.

 

Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus ja käytännössä se ei oikein näy meidän elämässä, sillä lapset asuvat minulla ja käyvät isällään 2-4 kertaa vuodessa. Välimatkaa on n. 500km. Kesällä lapset olivat kuukauden isällään ja en tiedä milloin seuraavan kerran menevät. Ensi vuonna voi olla, että lapset eivät talviaikaan mene ollenkaan isälleen, kun vanhempi menee kouluun, joten isällä vierailut jäävät kesään, kun en tiedä viitsiikö isä viikon vuoksi lapsia sinne hakea.

 

Meillä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta vuoroasumisessa reilun 100 km:n välimatkalla. Olemme onnekkaita, että toisella paikkakunnalla ei tarvita päiväkotia vaan hoito on järjestetty muulla tavoin. Toisella paikkakunnalla lapset päiväkodissa. Sekä neuvolasta, että päiväkodista tullut kiitosta siitä, että lapset hyvinvoivia ja systeemi toimii. Toki esikoisen koulun aloitus muuttaa systeemiä, mutta uskon saavamme senkin toimimaan niin, että lapsilla säilyy kaksi samanveroista kotia.

Sen verran muistutan aloittajaa, että huoltajuus ja tapaamiset ovat kaksi täysin eri asiaa. Vaikka toisella vanhemmalla olisi yksinhuoltajuus, lapsi voi asua vuoroviikoin.

 

Ensi vuonna voi olla, että lapset eivät talviaikaan mene ollenkaan isälleen, kun vanhempi menee kouluun, joten isällä vierailut jäävät kesään, kun en tiedä viitsiikö isä viikon vuoksi lapsia sinne hakea.

Onhan siinä joululoma, hiihtoloma, pääsiäinen....

 

Niin, meillä on yhteishuoltajuus mutta ei se tarkoita vuoroviikkoja, sillä ei asumisen kanssa ole mitään tekemistä. Mutta yksinhuolto ja asuminen vuoroviikoittain kuulostaa aika oudolta.

 

[QUOTE="susu";30378467]Se on sun täysi oikeus olla ymmärtämättä, kuten mulla oikeus olla ymmärtämättä näitä vuoroviikko-juttuja, eiks jeh? Mä perustelin oman kantani, kuinka sä perustelet omasi? Ja ennenkuin vastaat, voin kertoa ja taata, että läheisempää ja parempaa suhdetta kun meidän lapsilla on ns. etä-vanhempaan, saa hakkea. Sekä kissojen että koirien kanssa.[/QUOTE]

Perustelen kantani siten, että jos lapsi kokee äidin ja/tai isän kodin kodikseen, on hänellä koti (tai kaksikin). Ihan samoin kuin kuka tahansa muukin. Kodin määritelmä ei ole se, että siellä pitää nukkua kaikki yöt, vaan se oma tunne kodista on ratkaisevin. Lapsen kohdalla voisi ajatella, että kodin tuntua luovat rakkaat ihmiset, tutut tavarat, oma paikka ja omat tavarat. Niitähän voi olla kahdessakin eri paikassa, myös ydinperheessä kasvavalla.

 

Perustelen kantani siten, että jos lapsi kokee äidin ja/tai isän kodin kodikseen, on hänellä koti (tai kaksikin). Ihan samoin kuin kuka tahansa muukin. Kodin määritelmä ei ole se, että siellä pitää nukkua kaikki yöt, vaan se oma tunne kodista on ratkaisevin. Lapsen kohdalla voisi ajatella, että kodin tuntua luovat rakkaat ihmiset, tutut tavarat, oma paikka ja omat tavarat. Niitähän voi olla kahdessakin eri paikassa, myös ydinperheessä kasvavalla.

Tottakai kummatkin paikat on koteja, eihän siitä nyt ollutkaan kyse, vaan siitä, että lapsi on koko lapsuutensa reppu selässä viikosta toiseen. Ja kysyin jo aiemmin, jaksaisiko kukaan aikuinen täällä itse sellaista elämää vuodesta toiseen, että olisit vuoroviikot eri paikoissa. Ei varmasti, se on erittäin kuluttavaa. Lapsethan luonnollisesti tekevät kuten vanhemmat sanovat, eihän he paremmasta tiedä eivätkä osaa vaatia. Tällaisessa systeemissä ei ole ajateltu kun vain ja ainoastaan sitä mitä vanhemmat haluavat.

 

Näissä vuoroviikkoasumisissa huomaa aina että kenellä ei ole niistä kokemusta, haukkuu niitä ja kenellä on kokemusta, puoltaa sitä.
Eikö lapsella/lapsilla saa olla tasavertaista "suhdetta" molempiin vanhempiin?
Itse tiedän kaksikin perhettä joilla vuoroiikkoasuminen eikä niissä lapset todellakaan pidä ratkaisua huonona, päinvastoin.

 

[QUOTE="susu";30379578]Tottakai kummatkin paikat on koteja, eihän siitä nyt ollutkaan kyse, vaan siitä, että lapsi on koko lapsuutensa reppu selässä viikosta toiseen. Ja kysyin jo aiemmin, jaksaisiko kukaan aikuinen täällä itse sellaista elämää vuodesta toiseen, että olisit vuoroviikot eri paikoissa. Ei varmasti, se on erittäin kuluttavaa. Lapsethan luonnollisesti tekevät kuten vanhemmat sanovat, eihän he paremmasta tiedä eivätkä osaa vaatia. Tällaisessa systeemissä ei ole ajateltu kun vain ja ainoastaan sitä mitä vanhemmat haluavat.[/QUOTE]

Minä olen aikoinaan "joutunut kulkemaan reppu selässä viikosta toiseen" Ja luojalle kiitos että olen!
Parempaa vaihtoehtoa eivät vanhempani olisi voineet keksiä. Ja reppu nyt oli selässä jokatapauksessa kun koulusta menin aina vuoroviikoin toisen luokse. Vanhemmat olivat saaneet sovittua jopa niin että, minulla oli kaksi bussikorttia koska kuljin kahteen eri suuntaan.
Molemmissa paikoissa oli omahuone, vaatteet, tavarat. Tämä järjestely mahdollisti myös isän vuorottelutyön, joten oli aina kotona kun minä siellä olin.

Aivan mahtava järjestely kiitos siitä!

 

Yhteishuoltajuus on täysin erillinen asia asumisesta ja tapaamisesta. Vaikka asuisitte eri maissa, voi olla yhteishuolto. En tajua miksi tehdään tällaisia selvästi lasten edun vastaisia ratkaisuja mitä ap on tekemässä.

 

Ja jos lapsi muuttaa mukana työpaikan perässä, on se tietysti toisen vanhemman kannalta vähän epäreilukin tilanne.

Jos toinen, nykyiselle paikkakunnalle jäävä vanhempi päättää lähteä hakemaan lapsen lähihuoltajuutta, on hänellä paremmat kuin hyvät mahdollisuudet saada se koska hän on se joka jää lapsen tuttuun ympäristöön ja lapsella pysyisi tuttu ympäristö, päiväkoti yms. rutiinit samoina. Se ei mitenkään itsestäänselvyys ole että poismuuttava vanhempi (vaikka äiti olisikin) sen lapsen mukaan ottaa näissä 50/50 -huolto -sopimuksissa.

 

Tottakai kummatkin paikat on koteja, eihän siitä nyt ollutkaan kyse, vaan siitä, että lapsi on koko lapsuutensa reppu selässä viikosta toiseen. Ja kysyin jo aiemmin, jaksaisiko kukaan aikuinen täällä itse sellaista elämää vuodesta toiseen, että olisit vuoroviikot eri paikoissa. Ei varmasti, se on erittäin kuluttavaa. Lapsethan luonnollisesti tekevät kuten vanhemmat sanovat, eihän he paremmasta tiedä eivätkä osaa vaatia. Tällaisessa systeemissä ei ole ajateltu kun vain ja ainoastaan sitä mitä vanhemmat haluavat.

Täällä yksi vanhempi, joka on kulkenut kaksi vuotta kahden kaupungin väliä vuoroviikoin. Omaan kaksi kotia, eikä kumpikaan näistä kodeista tunne vieraammalta. Ihmiset sen kodin tekevät. Still a live!

 

Yhteishuoltajuus ei tarkoita että lapsi näkisi etävanhempaa jatkuvasti. Meillä välimatkaa 500 km ja isä matkustaa kerran kuussa katsomaan lasta. Annan hänen yöpyä luonamme. Paljon parempi lapselle kun ei heitellä eestaas kuin heittopalloa.

 

Meillä on vaimon kanssa yhteishuoltajuus. Lapsi on viikolla luonani ja viikonloput äidin luona. Varmasti kaikin puolin lapselle parempi kuin, että olisi toisen luona. Lapsella on kaksi hyvää kotia ja hyvää vanhempaa. On äärimmäisen törkeää, ahdasmielistä ja itsekästä riistää toisen vanhemman koti lapselta, mutta ikävä kyllä näitä narsisteja on tämä maa täynnä.