*Kolmekymppiset tokakertalaiset ELOKUUSSA*

Kvartti, joo ihan hirmuisen nopeasti mennyt aika, siis jostakin puolesta välistä eteenpäin. Sitä ennen oli kyllä ihan hirmuista kituuttamista... Mulla on kanssa ihan riittävästi puuhaa, että saisi vaaveli pysyä vähintään siihen laskettuun asti masun suojissa. Siskon häät on tässä puolentoista viikon päästä, enkä kyllä millään haluais missata häitä tai edes järjestelyjä. Mut saas nähdä kuin käy... Aika kovasti sukkapuikkokipuilee jo, viimeeksi tällaista oli muistaakseni vasta viikko ennen synnytystä. Tosi kivalta muuten kuulosti teidän viikonloppu!

Pössi, mä odotan oikeastaan ihan innolla synnytystä, viime kerta oli kaikesta kivusta huolimatta ihan positiivinen kokemus. Enemmän mua jännittää alkukuukaudet vauvan ja taaperon kanssa. Mut ota ihmeessä asia puheelsi neuvolassa, että pääset käymään asiaa läpi jonkun ammattilaisen kanssa. Ei taida olla mitenkään harvinainen juttu, oli sitten ekaa tai tokaa kertaa liikenteessä. Toivottavasti duuni- ja hoitokuviot kääntyy vielä parhain päin!

Novelle, muistan ton olon ja kauheen epävarmuuden. Onneks sulla ei ole enää monta viikkoa ultraan. Ite en kyennyt odottamaan, vaan maksoin itseni kipeäksi alkuraskauden ultrasta. Mutta sainpas silloin edes hetkeksi rauhan, kun näin sykkeen ruudulla...

Vetku ja ruttunen 36+5 (kai... jotenkin ihan sekaisin päivistä, kun mies on lomalla)

 

Pössi, toivottavasti työhommat selkenee pian!!! Minä jatkan tässä toisen alan työssä ainakin toistaiseksi. En taitaisi jaksaa lyhyitä open sijaisuuksia ja aina pitää kuitenkin pitää mielessä se, että täytyy ottaa rauhallisesti. Esikoinen kun syntyi ennenaikaisesti.

Kiva kuulla, että kaikki olette jakselleet pääsääntöisesti hyvin. Mullakin on pahoinvointi ja pyörrytys loppu tai ainakin vähentyneet selkeästi. Tänään käytiin ultrassa ja kaikki oli hyvin. Sitten vaan odotellaan Parisuhderintamalla on aikamoista ongelmaa, mutta kyllä siitäkin selvitään, kunhan vaan toinenkin osapuoli sais aikaseksi jutella. Ei helppoa tietty ole, kun mies on töissä n. 12 tuntia päivässä. Mutta siitä olen niin suuresti kiitollinen, että tällä pienellä sintillä on kaikki hyvin :heart:

Sasha 12+0

 

Pössi, onpa tosi ikävä tilanne, ettei töitä löydy. Voin kuvitella, miten alkaa ahdistaa, kun onkin pakko olla kotona. Pidän sen takia itse kiinni tästä nykyisestä ei kovin kiinnostavasta virasta, joka on vakituinen. Niin kauan kun on äitiyslomatoiveita, on niin mahtavaa, kun voi itse päättää, koska palaa töihin. Toivottavasti sullekin se työpaikka vielä löytyisi. Kyllähän niitä yleensä syksyn tullen taas paremmin on tarjolla kuin kesäaikaan. Tsemppiä kovasti!

Vetku, hienoa ettei synnytys pelota. Vauvan ja taaperon kanssa elämisen opettelussa sitä onkin varmasti haastetta. Mutta eiköhän siitäkin vaiheesta kaikki ole jotenkin selvinneet. =)

Sasha, kiva kuulla hyviä ultrauutisia! Parisuhteen kanssa voikin ottaa koville, jos toisella menee kaiket päivät töissä. Siinä pitää itse jaksaa sitten kotona ottaa kaikki vastuu kotihommista lasta siinä sivussa hoitaen. Mua jo vähän kauhistuttaa, mitä meidän suhteelle tapahtuu taas kun mies menee töihin. Hänellä myös helposti venähtää päivät pitkiksi, työmatkan kanssa helposti 11 tuntia on ihan perusjuttu. Se otti mulla koville silloin vauvavuoden aikana. Sitten kun hän tietenkin halusi vielä viikonloppuisi vähän omaa aikaa, tuntui tosiaan välillä siltä, ettei mulla ole mitään eroa sillä, onko arki vai viikonloppua kun aina vaan sai yksin huolehtia lapsen ja kodin. Kyllä nautinkin alkuun töissä olemisesta! Saa sentään syödä rauhassa tai käydä ruokatunnilla vaikka vähän shoppailemassa yksin yms. No nyt eksyin vähän aiheesta. Toivotaan että saatte asiat puhuttua ja edes vapaapäivinä vähän enemmän yhteistä aikaa.

Kävin eilen antamassa verinäytteet muita tutkimuksia paitsi seulaa varten. Me nyt päätettiin tällä kertaa olla osallistumatta kormosomiseulontaan. Nyt kun joka tapauksessa pääsee rakenneultraan, ei sitten muita tutkimuksia halutakaan. Viimeksi mun odotusaikaan silloisella kotipaikkakunnalla olisi ollut vain alkuraskauden ultra, jos seulatulos ok. Kun seula meillä häytti, sitten päästiin kahteen kertaan rakenneultraan, eikä silloinkaan sen lisäksi haluttu esim. lapsivesipunktiota. Nyt kun kerran se ultratarkistus tehdään kaikille, en halua itseäni pelotella seulontatuloksilla. Olen varma, että se taas hälyttäisi kuitenkin, kun ei tässä yhtään vähemmiksikään ainakaan ikäriskitekijät ole muuttuneet.

Novelle 9+6

 

Ihana juttu Sasha että kaikki sintillä kunnossa! Ja että sullakin alkaa jo alkuvaikeudet väistymään

Selviskö se muuten koskaan että miksi teidän poitsu syntyi etuajassa? Tai selvitetäänkö niitä edes? Ja onko siinä jotain että nyt pitää olla ekstravarovainen sitten että tämä pysyisi mahassa kauemmin?

Jaksamista parisuhdeongelmiin, musta tuntuu että niitä aina välillä tulee. Varsinkin kun väsyttää ja on muutenkin rankkaa, just pitkää työpäivää ja muuta. Toivotaan että tilanne selkiää nopeasti.

Piti muuten Vetkulta kysyä, että millä viikolla teidän tyttö syntyi? Ja alkoiko sulla synnytys supistuksilla, vesien menolla vai miten? Muakin kauhistuttaa synnytystä enemmän se alun selviytyminen, tai lähinnä se aika kun mies sitten menee takas töihin. Että tuleeko sitä sitten huomioitua Helmiä tarpeeksi ja miten ehdin hoitaa lasten lisäksi kodin siivoukset. No, kaipa se Siperia opettaa sitten...

KÖ ja Myyrä 34+0

 

KÖ, syy taisi olla se streptokokki. Kun supistelut alkoi, kysyi siitä, et voisko sen testata. Ei sitä sitten testattu, mutta vasta kun poitsu syntyi. Ja varovainen pitää olla ainakin noitten nostelujen kanssa sitten myöhemmin, kun ei aina tiedä, jos syy siihen ennenaikaiseen syntymiseen olikin jokin muu.

 

Ok Sasha. Sehän on hyvä että testasivat kuitenkin, kumma etteivät jo aiemmin sitä testanneet. Mutta jos se oli se oletettava syy niin sitten ei ehkä nyt tarvitse jännittää niin paljon että alkaako taas tulla hyvissä ajoin. Toivotaan että tämä on kärsivällisempi tapaus!

Hitsi kun olis läppäri, lantio ei tykkää yhtään tästä tuolilla istumisesta. Olisi vielä noita rästitehtäviä tehtävänä mutta ei oikein pysty istumaan, tylsää. Ja tietenkin sitten roikun täällä senkin ajan kun ei vielä satu Viikonloppuna tosiaan ei oikeastaan sattunut ja nyt taas kun on pari päivää jököttänyt tässä tuolilla niin tuntuu että käveleminen on mahdotonta. No, onneksi panadol auttaa.

Nyt siis hommiin jos vaikka persus vielä hetken kestäisi.

KÖ ja Myyrä 34+1

 

Voi ei, kirjotin jo pitkät pätkät ja sitten painoin selaimesta < painiketta :headwall: |O

Täällä ollaan edelleen, sähköt oli poikki Astan jäljiltä 4 vrk ja eipä tullut vettäkään kun on oma kaivo... oltiin tytön kanssa evakossa kaverin luona 3 yötä, mies päivysti kotona että milloin sähköt palaavat.

Kiva kuulla, että sashalla oli ultrassa kaikki hyvin! Mikähän muuten onkaan, että monet miehet välttelevät viimeiseen asti keskustelua... mie uhkasin tässä yhtenä iltana jo erolla, jos ei ala löytyä aikaa puhumiseen :ashamed: :headwall: . Siitä se sitten taas helpotti vähäksi aikaa =) . Ei edes oo aina kovin isoista asioista kyse, mutta se puhumattomuus itessään on miulle tosi iso asia. Toivottavasti teilläkin pian helpottaa :hug:

Onnea Lilla My ja tervetuloa! :flower:

Meillä on parin viikon päästä nt-ultra. Viime viikolla ultrattiin taas ja natiainen olikin nyt päivää isompi, kuin viikkojen mukaan :heart:. Eli hyvältä vaikuttaa ja kerrottiinkin jo molempien porukoille. On sitten helpompi kertoa siitäkin, jos jokin menee vielä pieleen. Vuotoja ei oo pariin viikkoon ollut ja pahoinvointikin on lähes olematonta, jes! Väsyttää kyllä ihan jonkin verran ja nyt ei ole tosiaan kiirettä yksiin päiväuniin siirtymisessä tytön kanssa...

Hitsi Kvartti ja vetku on jo loppusuoralla, mihin tää aika oikein menee?

Pössillä on kyllä ikävä tilanne, toivottavasti tärppää töiden suhteen. Itelläni ei ole mitään kiirettä töihin, suunnitteilla on kumminkin luultavasti alanvaihto sitten aikanaan. Jotenkuten pärjätään hoitorahallakin muutamia kuukausia, vaikka velkaa onkin. Tosin välillä haaveilen siitäkin, että saisi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, kuten töissä =)

Hauskaa, että Novellen kanssa mennään melkein samoilla viikoilla B) . Viime raskaudessa liityin kk-pinoon vasta ihan lopussa ja meidän 'original-pinossahan' oli melko erilaiset LA:t kaikilla.

Taidan mennä vaihteeks päiväunille, jos tuo tyttö nukkuis vielä jonkin aikaa :wave:

Piki 9+5

 

Joo, piki, kiva kun meitä on jopa neljä maaliskuisella LA:lla. Tuossa syksyllä onki pitkä väli sen jälkeen kun kvartti ja vetku täältä jakautuu. Seuraavat ollaankin kaikki sitten ensi vuoden puolella.

 

Piki: onnittelut kivoista ultrakuulumisista!

Toivottavasti saisit Pössi niitä töitä piakkoin. Mustakin tuntuu, että olis mukavaa, jos välillä voisi tehdä jotain sijaisuuksia tms., kun on ollut tämän 1,5 vuotta kotona, mutta mun alalla se ei oikein ole mahdollista eikä olisi kyllä oikein mahdollista saada hoitajaakaan S:lle. Toki nautin näistä kiireettömistä aamuista nyt lapsen kanssa. Meillä on tyttö alkanut aamulla katsomaan lastenohjelmia sen verran, että saan lehden selattua ja teen juotua, luksusta =) Vähän aikaa sitten ei malttanut katsoa mitään ehkä puolta minuuttia pidempään.

Taisin tuntea vauvan ekat liikkeet tällä viikolla, pianhan nämä viikot menee.

Hazel 17+4

 

Hazel, voi kun ihanaa kun alkaa niitä liikkeitä tuntua! Odotan jo kovasti sitä vaihetta.

Piki, vai oli teillä myrskyn aiheuttamia harmeja noinkin pitkään. Kyllä siinä varmasti evakko onkin paras ratkaisu, kun pienen lapsen kanssa pitää elellä, ja on niin tottunut kaikkiin mukavuuksiin. Varsinkin jos ei edes vettä ole saatavilla, ei kyllä tuu mitään! Meillä oli talven pakkasilla ongelmana likakaivon jäätyminen. Piti siinä yksi vuorokausi selvitä ilman vessaa sitten, eikä voinut laskea vettä viemäriin muutenkaan. Se oli jo riittävän hankalaa! Onneksi vika oli silloin kaivossa, joka oli kunnan vastuualueella, ja tulivat sen äkkiä sulattamaan.

Kvartti, onpa harmi, että lantio vaivaa. Onhan se hankala saada kouluhommia tehtyä, jos ei oikein kauaa voi istua. Läppärin kanssa onneksi pääsee vähäksi aikaa vaikka sängyn päälle kirjottelemaan, mutta eihän siinäkään ehkä kovin hyviä työskentelyasentoja saa.

HOITOPAIKKA varmistui tänään vihdoin viimeinen. Eki menee nyt sitten kuitenkin päiväkotiin. Pääasia, että saatiin tuo paikka. Kovin täyttä tuntuu olevan nimittäin tässä vaiheessa vuotta joka puolella. Ja tuo päiväkoti on sijainniltaan ihan mainio. Mua vaan vähän kauhistuttaa, minkälainen shokki se on pienelle pojalle mennä niin isoon ryhmään. Ja kaikki sairastelukierteet saa varmemmin isossa ryhmässä kuin perhepäivähoidossa. Siellä on 21 1-4 vuotiaasta tuossa pienten ryhmässä. En tiedä sitten, onko lapsia siellä vielä jaoteltu jotenkin muuten kuin tuohon pienten ryhmään ja isojen (5-6 v) ryhmään. Pitää ensi viikolla sopia tutustumisesta, siellähän asiat sitten tarkemmin selviää.

Novelle 10+2

 

Hieno juttu Novelle että se paikka viimein varmistui! Pääsette harjoittelemaankin hetkeksi eikä tarvi enää stressata.

Nyt auttakaa! Siis mulla menee nyt niin hermo Helmin kanssa! Nukkumaanmeno on muuttunut ihan käsittämättömäksi, päivässä menee monta tuntia nukuttamiseen! Ennen nukahti ihan helposti kun vaan laitettiin sänkyyn ja oltiin hetki lähistöllä, sohvalla tai jos oli levoton niin lattialla vieressä. Nykyään alkaa huutaa jo kun lähestytään sänkyä ja siinä vieressä saisi maata parhaillaan kaksi tuntia kun neiti esittelee kaikkia taitojaan, jos lähdet pois niin alkaa huuto. Nyt megaärsyttävänä lisänä tullut äidin huutaminen, vaikka olisin vieressä. Mietin jo että oonko mä jotenkin tunnevammanen kun toisten äitien mielestä on ihanaa kun lapsi sanoo äiti, mua alkaa toi äidin kiljuminen risomaan ihan järkyttävästi! Toinen temppu mitä kokeilee koko ajan on että sanoo kakka ja osoittaa vaippaa. Sitten kun mennään potalle niin haluaa vaan lähteä siitä kävelemään, ei siis oikeasti ole kakkahätä. Neuvoja!? Mulla oikeasti palaa kiinni, nyt on puoli 11 saakka koitettu taas nukuttaa, tyttö huutaa hysteerisenä vaikka pidettäisiin sylissä. Eihän tästä tule mitään jos yhtä pitää monta tuntia joka kerta olla nukuttamassa sitten kun toinen tulee. Apua! Ja siis jos sitä unille menoa venyttää, kun mietittiin ensin että ei ole vielä väsynyt ja siksi on alkanut temppuilla niin temput vaan pahenee.

Kvartti, kiljuva Helmi ja onneksi vielä mahassa oleva Myyrä 34+5

 

Kvartti, kuulostaa jossain määrin tutulta tuollainen, että välillä nukkumaanmeno ei sujukaan totutusti. Ihan noin pahaa vaihetta meillä ei ole ollut, mutta kaikennäköistä menoa sängyssä on välillä. Pahimmillaan nukuttaminen on kuitenkin vienyt 1,5 tuntia, joten ei mitään ihan tuntikausien kamppailua kuitenkaan. Välillä illalla poika selittää itsekseen kaikki päivän tapahtumat, laulelee ja heittelee unileluja yms.

Helmi on selkeesti huomannut nyt, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ja kokeilee sitten kaikenmoisia juttuja. Esim. tuo kakkahädän ilmoittaminen on varsin ovelaa. Fiksu tyttö teillä taitaa olla! Neiti tietää keinot, millä voi päästä pois sängystä ja niitähän pitää käyttää. Pientä valtataistelua siis lienee ilmassa. En tiedä, onko mulla antaa hyviä neuvoja. Johdonmukaisuuttahan yleensä lasten kanssa painotetaan. Siis kun mennään nukkumaan, mennään nukkumaan ja sitä varten pysytään sängyssä niin kauan, että uni tulee. Hermot saattaa äidillä ja isällä olla koetuksella jonkin aikaa, kun sitä omaa valtaa pitää kokeilla - josko sieltä sängystä voisikin päästä jollain keinoin, huutamalla, pomppimalla, laulamalla tai mitä ikinä. Toivottavasti tämä vaihe ei kestä teillä hirveän pitkään. Uskon kuitenkin, että se on tosiaan vaan jokin vaihe, ja nukkumaanmeno helpottuu kyllä taas aikanaan.

Sängyn vierestä poislähteminen ei kyllä meillä ole tähän päivään mennessä onnistunut. Eki alkaa ihan varmasti huutaa, jos huomaa, että siitä vierestä lähtee pois. Ei sentään mitään fyysistä kontaktia tarvitse nukahtamiseen, mutta vieressä tai melko lähellä on oltava, mutta se taitaa olla meidän omaa syytä. Sellaiseksi on opetettu. Joskus päiväunille mennessä mulla on mennyt pinna jo puolessa tunnissa, jos unikaveri vaan lentelee ja poika pomppaa jatkuvasti pystyyn ja pyytää pois sängystä, vaikka on selkeästi ihan väsynyt. Silloin olen vaan ottanut ja laittanut Ekin rattaisiinsa pitkälleen ja kiikuttanut niitä hetken edes takaisin. Se toimii aina. Uni tulee parissa minuutissa, vaikka sänkyyn ei jäisi millään. Olisiko teillä mitään vastaavaa hätävarakeinoa pahimpiin hermojenmenetys tilanteisiin? Ei se varmaan paras ratkaisu ole tuota johdonmukaisuuttakaan ajatellen, mutta sallitaanhan äidille sentään vähän kepulikonsteja hätätapauksessa, eikös vaan.

Meillä on muuten nyt Eki nukkunut kuukauden verran ilman tuttia. Nukahataminen sujuu jo melko hyvin ilmankin, mutta yöllä on edelleen jotain ihmeellistä levottomuutta. Viimeiset kaksi yötä on taas ollut melkoista kitinää ja välillä ihan kunnon itkua. Eikä me oikein käsitetä, mikä nyt oikein vaivaa. Onko syksyn tullen pimeä jotenkin outoa? Yövaloakin on kokeiltu, mutta silti poika herää välillä, ja kyselee "missä, missä?". Eli ei ilman totuttua tutin tuomaa lohdutusta kai kestä olla nyt pimeässä, vai mitähän tämä on? Jotain ilmavaivojakin tuntuu olevan välillä. Ehkä hiilihapotettu mehu ei sovi noin pienelle vielä. Me on annettu omatekosia sodastreamillä tehtyjä mehuja Ekille esim. saunan jälkeen. Viime yönä ainakin sitten paukuteltiinkin. Jos ne yökitinät tuosta tutista johtuu enimmäkseen, onhan tässä onneksi vielä aikaa oppia nukkumaan ennen uutta vauvaa-

 

Kiitos Novelle rohkaisevista sanoista ja vinkeistä! Kyllä Helmi sitten eilen viimein nukahti kun mies meni hetkeksi viereen, itseasiassa nukahti lopulta sitten itsekseen sänkyyn. Ja nukkui kolmen tunnin unet, ei ole aikoihin noin pitkiä nukkunut! Taisi väsyttää se kiljuminen aikalailla...

Me pidettiin "kotipalaveri" ja todettiin että juuri tuo johdonmukaisuus on nyt varmaankin ainoa keino palauttaa tilanne ennalleen. Selkeät rutiinit ennen unille menoa ovat jo muuten käytössä, nyt sovittiin että ei kumpikaan jäädä siihen viereen vaan jätetään ovi sen verran raolleen että kuulee meidät tai telkkarin olkkarista ja jos kovasti itkee, käydään vaan rauhoittamassa ja lähdetään taas samantien pois. Illalla meni tunti siihen että oli hiljaa ja nukahti sitten itsekseen onneksi. Vuorotellen käytiin rauhoittelemassa ja jätettiin sitten sinne. Onneksi se toimi viimein, eikä tarvinnut kahta tuntia taas sängyn vieressä pötkötellä. Nyt on menossa päiväunille, jätin sänkyynsä 20 minuuttia sitten, pyörii edelleen hereillä, mutta ei ole ainakaan vielä alkanut huutelemaan ja saan näköjään tässä kirjoitella (Helmi näkee mun selän tuolta huoneestaan). Huuh, jospa se tästä...

Pakko vaan nyt saada tämä nukahtamisrituaali lyhyemmäksi, eihän mulla sitten reilun kuukauden päästä ole mitään saumaa makoilla tuolla monta tuntia päivässä. Tosin eiköhän jonkun aikaa mene sitten taas kun vauva muuttaa varmasti kaikki kuviot, mutta jos lähtökohtaisesti olisi edes vähän helpompaa...

Voisko Novelle Ekille muuten olla tulossa hampaita? Onko ne viimeiset poskihampaat jo tulleet? Toi kitinä voisi musta kuulostaa sellaiselta että olo on välillä vähä tuskainen? Tai sitten tosiaan tuo maha voi vaivata, mä en ehkä uskaltaisi kovin paljoa antaa hiilihappoisia juomia kun mulla itselläkin tulee maha jo yhdestä limusta kipeäksi.

JEE, nyt tuo tyttö nukkuu! Itsekseen siis jäi sinne ja nyt näyttää olevan unessa. 25 minuuttia kesti, ei musta kovin paha, varsinkin kun ite olin sen ajan täällä

Nyt siis itselle äkkiä ruokaa napaan ja myös lepäämään, huomaa että nyt viime viikkoina on ne omat päiväunet tulleet myös tosi tärkeiksi.

 

Kvartti, joo se on niin helppo aina neuvoa toisia =) Mutta koitapa sitten itse noudattaa samoja ohjeita! Tulee oltua välillä niin saamaton joissakin asioissa. Mä tosiaan toivon, että seuraava askel meilläkin olis tuo, että Eki nukahtaisi ihan itsekseen, eikä aina tarvitsisi jomman kumman meistä olla nukuttamassa. Meillä vaan on makuuhuone yläkerrassa ja muuten oleillaan alakerrassa, jossa on keittiö, tietokonehuone ja olohuone. Sinne ei sitten oikein tuota näkoyhteyttä ole. Mutta vois edes yrittää mennä viereiseen huoneeseen esim. lukemaan kirjaa siksi aikaa, että poika nukahtaa.

No mutta hienoa, että Helmin nukkumaanmeno alkoi jo näin pian rauhottua!

HAMPAITA saattaa tosiaan olla tulossa. Nyt nimittäin Ekille tuli eilen kuumetta, eikä sille tänä aamuna vielä ollut mitään selitystä. Siis ei nuhaa ei maha sekasin eikä mitään muutakaan. Ennen ei olla ainakaan huomattu, että hampaat olis aiheuttaneet kuumeilua, mutta jos ne viimeset takahampaat sieltä tosiaan tekee tuloaan, ja meinaa olla sitten vähän tiukemmassa kuin muut poskihampaat.

Sain kutsun ultraankin perjantaina! Se olis nyt sitten 3. syyskuuta. Eli ensi viikolla vihdoin pääsee kurkkaamaan, onko siellä masussa tosiaan joku!

Novelle 10+5

 

Heh, kannatti valittaa tänne Tänään nukuttamiseen ei sitten mennyt juuri yhtään aikaa, päivällä toi 25 min (jota en siis viettänyt siinä vieressä ) ja illalla mies luki iltasadun ja lähti huoneesta, tyttö huuteli hetken aikaa, mutta hiljeni nopeasti ja oli sikeässä unessa 15 min myöhemmin En kyllä usko ennen kun samanmoista on jatkunut pidemmän aikaa, mutta alku on ainakin lupaava.

Nopeasti sulla on Novelle tää alku mennyt (tai sit musta vaan tuntuu siltä..)! Nyt jo se eka ultra, eiköhän sieltä joku pikkutyypip löydy :heart:

 

Tää on ihan oudon näköinen tää palsta! Apua! Kestää varmaan hetken että tottuu..

Onko Vetku vielä yhdessä läjässä? Ei ole kuulunut mitään sieltä suunnalta?

Mulla oli aamulla neuvolalääkäri, paikat pehmenneet ja vähän auki, ei aiheuta mitään rajoituksia enää tässä vaiheessa. Proteiinit taas vähän koholla, ei kuitenkaan kuulemma viittaa myrkytykseen (kun paineet kuitenkin tosi hyvät) vaan ennemminkin liikaan rasitukseen. Ei ole kovin haitallista. Eli kaikki ok, nyt siellä saakin sitten ravata viikon välein.

Pitää vaan ottaa nyt hetki iisimmin että ehditään muuttaa, jos tää nyt vaikka sitten olisikin tulossa vähän aiemmin kun Helmi aikoinaan. Silloin kävin 40+4 tarkistuksessa eikä kohdusuu tai -kaula ollut yhtään pehmeitä. Synnyty alkoi kuitenkin 40+6. Vaikka ei toi kanavan tiukkuus varmaan kaikkea kerrokaan, ehkä se jotain suuntaa saattaa antaa..

Mut on noi neuvolalääkärit kyllä jotenkin niin huvittaviakin, oon käynyt tällä samalla ennenkin ja sillä on ihan kumma tapa LÄSSYTTÄÄ koko ajan. Mulla oli oikeasti vaikeuksia pitää pokkaa kun se selostaa tutkimusta lässytyksen säestämänä (onneksi mies ei ollut paikalla, ei olisi kyllä pokanpito onnistunut..). Siis ihan kiva tietenkin että on ystävällinen ja helläotteinen lääkäri, mutta silti kyllä nauratti

Kvartti ja Myyrä 35+1

 

Juu, kovin on oudon näköinen palsta! Hetken jo pelästyin, että meidän pinoa ei ole ollenkaan. Vetkulla, Epetillä ja Kvartilla alkaa olla jo odotus vähissä... Onkos ensimmäisistä kuulunut mitään?

Hazel 18+2

 

Sama täällä! Sai kyllä selata hetken ennen kuin löytyi...

Täällä siis edelleen yhdessä koossa, ja vihdoin taas nettiyhteyden päässä. Huh, on kyllä ollut melkoista tohinata... Pienissäkin häissä (siskon siis...) on melko paljon järjestämistä. Mutta nyt on puku ommeltu ja kermaperunatkin paistettu valmiiksi. Ainut jäljellä oleva homma olisi pysyä läjässä sunnuntaihin... Hetkittäin supistelee melko tiheään, mutta ei onneksi vielä mitenkään tiukasti. Jänskättää...

Kvartti, esikoinen syntyi 40+4, ja homma alkoi niin että ensin supisteli muutaman päivän lähes kivuttomasti. Sitten alkoivat kipeät supistukset, joita kesti n. 9 tuntia ennen kuin vedet hulahti vessaan. Siitä meni sitten kuusi tuntia siihen, että neiti oli maailmassa. Jos tämä toinen tulee kovin paljon nopeammin, niin sitten voi mennä tiukille että ehditään sairaalaan mökiltä, jos synnytys käynnistyy siellä.

Novelle, hienoa, että hoito järjestyi! Jotain muutakin piti kommentoida, mutten nyt muista mitä...

Vetku ja ruttunen 38+1 (huh, mistä näitä viikkoja oikein tulee!)

 

Nostellaas vähän taas että pino löytyy. Ootteko keksineet jo että mitä noi eriväriset kirjekuoret tai vihreät pampulan noissa viestiketjun nimien edessä tarkoittaa? Mulle ei oo selvinnyt..

Vetku, kuulostaa vähän siltä että saattaisi olla lähtö lähellä! Toivottavasti ehdit niihin häihin vielä yhdessä läjässä Älkää nyt enää kovin kauas mökille lähtekö!

Täällä taas löysäpäivä, se on jännä juttu kun joinain päivinä saa paljon aikaan ja sitten tulee näitä kun tekee vaan mieli tehdä kaikkea mikä on itsestä mukavaa ja lepäillä. Muun ajatteleminenkin tuntuu jotenkin ylivoimaiselta... Vähän pitäisi vielä jaksaa koulun kanssa, ensi viikko vielä menee (muuttolaatikot tulee kyllä keskiviikkona) sen parissa ja sitten alan täysillä muuttamaan. Saatiin onneksi pidennettyä Helmin päiväkotipäiviä ja -viikkoja näille viimeisille kahdelle viikolle, saadaan pakata ja maalata uutta asuntoa ilman täystuhon seuraa Voi tulla vähän rankat viikot neidille, mutta niin se on rankkaa meillekin ja kun saadaan sitten tehtyä niin loppuu koko päiväkotiin meno. Eli saa nyt kestää mitä tuleman pitää.

KÖ ja Myyrä 35+3

 

Heip! Tulin tähän pinoon vähän kurkkimaan mitä kuuluu Kvartille ja Vetkulle ?
Vieläkö olette yhtenä kappaleena?
Täällä opetellaan vauvaelämään.. ihanaa vaikka välillä väsyttävääkin.. Maanantaina mies menee töihin ja pitää alkaa pärjäämään päivät yksin vauvan ja koirien kanssa.. huih..

pikkumangusti ja pikkumies (kohta 4 viikkoa)

 

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tämä uudistus ei tosiaan ole kovin sattuva minulle, joka yleensä käyn täällä työpäivän aikana, jolloin kone on muutenkin koko ajan auki. Kotona ei välttämättä avata konetta ollenkaan. Nytkin meni koko viikonloppu ihan ilman tietokonetta.
Mutta tällä työkoneella näyttää nyt olevan sellainen todella ärsyttävä ominaisuus näyttää kaikki hymiöt noin 5cmx5cm kokoisina epäselvinä pallukoina! Ei siis kovin mukava lukea palstaa, jolla näkyy lähinnä pelkkiä isoja keltaisia epämääräisiä mollukoita! Täytyy alkaa kai panostaa palstailuun enemmän kotioloissa, mutta saattaa tosiaan jäädä sitten hieman vähemmälle.

Vai on siellä Kvartillakin jo paikat vähän pehmenneet. Mulla oli eka odotus samanlainen kuin sulla, ettei kohdunsuulla tapahtunut yhtään mitään ennen kuin sitten synnytys käynnistyi. Taitaa se toinen kerta vaan olla erilainen. Siellä ollaan kohdunsuullakin erilailla valmiudessa jo hyvissä ajoin!

Ja Vetkulla jo supistellut monta päivää. Kyllä se taitaa pian sitten olla tositoimet jo kyseessä.

Pitää nyt vielä valittaa meidän huonosta nukkumisesta. Alkaa tosiaan väsyttää tämä meininki, kun lähes joka yö tulee Ekille niitä itkukohtauksia. Ne ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ns. kauhukohtauksia, tai ainakin luulen niin, koska se alkaa ainaa pienellä kitinällä joka sitten vähitellen yltyy ja yltyy. Joskus se kitinä menee ohi silittelyllä, mutta useimmiten ei vaan sitten miehen täytyy lähteä keinutuoliin kiikuttamaan poikaa rauhalliseski. Ja se keinutuoli on alakerrassa, kun me nukutaan yläkerrassa. Eikä sekään aina kovin äkkiä auta. Saatetaan valvoa kaikki tunnin verran ennen kuin tilanne rauhottuu. Tänä aamuna tuo itku tuli vielä viiden aikaan aamulla, joten päätin sitten saman tien nousta ylös ja lähteä töihin aikasemmin. Ja eka itku tuli 22.30. Tuossa jäi sitten välissä aikaa ruhtinaallisille 6 tunnin yöunille. Se ei vaan tahdo mulle pidemmän päälle riittää. En enää käsitä, mitä voisi tehdä, että saatais yöt taas nukuttua. Nyt on jo kokeiltu erilaisia peittoja ja unipussia, josko se lämpötilan viilentymisestä johtuisi, ei auta mikään. Ja on otettu meidän väliin nukkumaan, se auttaa joskus. Sitten laskettiin ensin pinnasängyn laita alas ja otettiin sänky sivuvaunuksi meidän viereen, ei auta. Vaihdettiin pinnasänky poiskin jo, ja otettiin sen sijaan lasten sänky käyttöön, koska se on avoimempi eikä ehkä aiheuta niin ikävää jumiutumisen tunnetta. Eki nimittäin selvästi tykkää, että pääsee itse kiipeämään pois sängystä. Voi olla ettei tämä kaikki pieni muutosten tekeminen kuitenkaan ole se ratkaisu. Pitää kai mennä kirjastosta lainaamaan joku uniopus, jos sieltä saisi vinkkejä. Hampaitakaan ei ole näkynyt, ja kitinä on jatkunut ainakin kaksi viikkoa jo. Sitä ennen se oli satunnaisempaa tutin jäätyä pois, mutta tosiaan nyt vain pahenemaan päin. Kauhistuttaa vaan, miten päiväkodin alolttaminen vaikuttaa uniin, kun jo ilman sitä uutta stressitekijääkin on näin huonosti nukuttu. No niin, se siitä.

Nyt on kiva viikko, kun on se eka ultra tiedossa. Sen jälkeen voi vihdoin alkaa kertoa raskaus-uutisia. Jäin kyllä vähän kiinni viime viikolla työpaikan illallistilaisuudessa, kun en oikein juonut mitään alkoholia. Vähän yritin maistella näön vuoksi, mutta ei se mennyt läpi. Alkoi tulla vihjailuja heti. Kiva jos vaikka ensi viikolla uskaltaisi paljastaakin asian pikkuhiljaa lähimmille työkavereille. Mutta ei me olla kerrottu vielä lähisuvullekaan. Ihmettelen vaan, jollei mun oma äiti esim. ole yhtään huomannut mahan turvotusta ym.

Turvotus on kyllä nyt jo jonkin verran helpottunut. Silti on jo vaikea löytää sopivia housuja noista normihousuista. Mutta mammahousut tuntuu toisaalta vielä ihan liiottelulta. Iltapahoinvointi jatkuu vielä lievänä, mutta on kai sekin koko ajan helpottamaan päin.

Tulipa pitkästi omaa napaa tällä erää. Nyt töihin!

Novelle 11+5

 

Moikka!

Mä oon näköjään tosi huono kirjoittelija, kun en mä ehdi juuri koskaan täällä palstailemaan.... Kotona en juuri konetta iltaisin avaa ja jos avaan, niin käyn vaan FB:ssä.

Tänään kuitenkin meillä oli rakenneultra ja siellä se pikkuinen pötkötteli :heart: Kaikki oli oikein hyvin, sitä tietysti aina jännittää etukäteen. Liikkeitähän oon tuntenut päivittäin jo reilusti yli kuukauden, joten siltä osin olen ollut rauhallisin mielin. Sukupuolesta ultraava hoitaja oli sitä mieltä, että vahvasti näyttää tytöltä! Eli toinen typykkä ois näillä näkymin tulossa =) Olin vähän jotenkin ajatellut itse, että se olisi poika, mutta eipä sitä näköjään tiedä Mies ainakin kovasti sanoi, ettei ole yhtään pettynyt, vaikka ei poikaa ehkä tulekaan, mutta voihan se olla, että aavistuksen pettyi silti.

Miten teillä muilla, onko tulossa tyttö vai poika ja minkä "merkkisiä" esikoisia teillä kaikilla olikaan? Onko raskaus ollut samanlainen kuin eka ja onko sukupuoli tuntunut vaikuttavan asiaan? Mulla tää on tuntunut hyvin samalta kuin eka, jotain pientä eroa toki on, esim. naama ei kuki IHAN yhtä pahasti ja nyt on tehnyt enemmän mieli makeaa, ku ekassa teki koko ajan suolaista mieli.

Tsemppiä Novellelle tämän viikon ultraan ja jänniä hetkiä kaikille laskettua aikaa lähestyville!

eloterkuin, Piipi + typykkä nro 2 21+1

 

Taas reissusta kotiuduttu... Pysyin kuin pysyinkin yhdessä koossa siskon häiden ajan, vaikka illalla puoli kymmenen aikaan painoikin ihan pirusti takapuoleen ja supisteli jonkin verran. Mutta yöuni auttoi, eikä tarvinnut lähteä vielä mihinkään. Häät oli siis siellä meidän mökillä saaressa ja siitä syystä en ihan hirmu mielelläni olisi lähtenyt kesken kaiken sairaalaan. Ja nyt kun ei tartte enää niin touhuta, niin on supparitkin pysyneet paremmin aisoissa. Hassua muuten, että mua supistelee aina vasta sitten kun asetun aloilleni, ei kun olen liikkeessä. Tänäänkään ei tuntunut mitään, vaikka imuroin koko yläkerran ja kiikutin petivaatteet parveekkeelle. Mutta annas olla kun istun sohvalle, niin johan rupee maha tiukkailemaan. Johan tässä nyt tietty vois lähteäkin synnyttämään, mutta luulen edelleen, että pääsen niin paljon helpommalla kun vaavi on vielä masussa. Niin että mun puolesta saa pysyäkin siellä ainakin LA:han asti.

Onnea Piipille rakenneultrasta! Meillä esikoinen on tyttö, eikä ole tietoa tämän toisen sukupuolesta, kun halutaan säilyttää jännitys loppuun asti. Raskaus on tuntunut melko samalta, ei mitään omituisia mielihaluja, ja mielikin on ainakin omasta mielestä pysynyt aika tasaisena. Hetkittäistä kotityö jne. ketutusta on kyllä ollut havaittavissa, mutta sitä on meillä ilmassa vaikka en olisi raskaanakaan... Nyt ei ole masuviivaa, ja maha on muiden mielestä vielä ensimmäistä versiota kapeampi (ja silloin oli IHAN VARMA poikamaha kuulemma...), mutta sykkeet ovat samaa luokkaa kuin tyttöä odotellessa. Mutta kohtahan sen näkee kumpi siellä asusteli!

Kvartti ja Novelle, meillä on kanssa nyt kamalaa taistelua yöunille käyminen. Tulee koko ajan sängystä pois, jos ei jäädä viereen vahtimaan ja jos taas jää, niin sitten kurkkii vähän väliä, että onko isi tai äiti siinä vieressä, eikä siksi malta rauhoittua. En tiedä mitä oikein keksittäis... Yöt nukkuu kyllä sitten hyvin, mutta saa nähdä miten enää sitten kun vauva huutaa yöllä. Päivällä nukutan edelleen rattaisiin, kun sinne saa sidottua kiinni ja niin rauhoittuu nopeammin. Novellelle vielä tsemppiä ultraan ja Kvartille opiskelurutistuksiin ja muuttoon. Tosi hyvä, että saitte hoidon järjestymään noin. Kivempi Helmillä varmasti on siellä hoidossa, kun on seuraa. Kotona vaan joutuisi koko ajan kuuntelemaan muuton ja rempan keskellä "ei sinne, eikä sinne" -käskyjä.

Vetku ja Ruttunen 38+5 (meinasin taas olla viikon jäljessä viikoissa...)

 

Niin ja kiva kuulla Mangustinkin kuulumisia. Uskon kyllä että välillä väsyttää! Just katoin esikoisen vauvakuvia, ja voi jösses millaiset pussit tuoreella äipällä oli silmien alla... Niin, että perästä tullaan!

 

Moi pitkästä aikaa!

Olen kyllä käynyt lukemassa, mutten ole kirjoittanut, kun en olisi osannut muuta kuin valittaa kuitenkaan. Pahin pahoinvointi on ohi, en enää oksentele päivittäin. No tästäkös sitten tietysti huolestumaan. Miten voi jo nyt helpottaa? Varmasti on jokin pielessä? On se vaan niin, ettei järki ja raskaus aina mahdu samaan ihmiseen. Menen varhaisultraan ylihuomenna. Se on jo 8+5, mutta en nyt sitten malttanut kuitenkaan olla menemättäkäään ja viime viikolla en millään päässyt. Perjantaina on sitten neuvolakin.

Onnea Mangustille pojasta! Jos ehdit, kerro toki tarkemminkin, miten vauvan kanssa sujuu. Harmi, että muut synnyttäneet eivät ole enää käyneet palstalla. Ettehän tekin, Vetku ja Kvartti, jätä meitä kohta? Tsemppiä vaan viimeisille viikoille. Vetkulla jo supisteleekin. Toivottavasti Kvartin muutto menee hyvin ja ehditte saada kaiken kuntoon ennen h-hetkeä.

Novellelle onnea ultraan! Kuulostaa ihan hirveiltä nuo teidän yöt. En osaa auttaa yhtään, mutta lähetän tsemppiä. Onko korvat tarkastettu? Aika kaukaa haettua, myönnän. Tai jospa se olisi joku kausi? Ainahan noilla on joku kausi. Meidän pojalla on isäkausi, mikä on minusta aivan mahtavaa.

Piipille onnea hyvistä ultrakuulumisista! Ei se mitään, vaikkei linjoilla joka päivä roikukaan. Minulla ei ekassa raskaudessa ollut pahoinvointia käytännössä yhtään, nyt kun tiedän, mitä se on. Tästä vedän sen täydellisen varman johtopäätöksen, että tällä kertaa meille tulee tyttö. Väsymystäkin on ollut, vaikka univaikeudet ovat onneksi helpottaneet. Muuten en osaa vielä sanoa onko eroa raskauksissa, kun on niin alussa. Eka raskaus oli tosi, tosi helppo ja olisi tietsyti kivaa, jos tästäkin tulisi sellainen, kunhan pahoinvointi on ohi.