Kolmekymppiset tokakertalaiset LOKAKUUSSA

Mulla on ollut tässä palstataukoa, kun olimme mummoloita kiertämässä syyslomaviikolla (miehelläni oli jo viime viikko). Vähän pohjoisemmassa oli jo lunta niin paljon, että pulkalla pääsi laskemaan nurmikon päällä ja rakennettiin lumiukko ja lyhty Tytsy oli innoissaan. Toki ne lumet ei kestäneet kuin pari päivää, sitten taisi sulaa pois.

Mulla on nyt tänä syksynä ollut aktiviteettina yksi kielikurssi ja toinen "oma iltani" viikosta joku jumppa. Näillä olen pärjännyt hyvin ja itseasiassa kotona olo on ollut mulle nyt tosi kivaa, vaikka pelkäsin, että kuolenko tylsyyteen täällä nurkissa.

Eilen jo valitin miehelle, että on kömpelö olo! Ja vielä olisi kolme kuukautta laskettuun aikaan, joten vähän hirvittää, mutta toivottavasti tämä maha ei kasva samaa vauhtia. Ensimmäisessä raskaudessa olin tosiaan elämäni kunnossa ja maha oli pieni ja söpö. Ihan lopussa vasta alkoi ahdistamaan.

Meillä on sukupuoli tiedossa ja samaa sarjaa on tulossa. Emme ole paljastaneet sitä kuitenkaan kenellekään, joten hys hys!!

Jouduimme käymään taannoin päivystyksessä, koska epäilimme korvatulehdusta, mutta onneksi epäily oli väärä. Sitkeää nuhaa vaan tuntuu olevan ja ilmeisesti uusien hampaiden tulo hieman kiusasi. Hyvä, että muutkin on paranemaan päin!

Hazel 26+1

 

Heippa!
Olen 28 v ja tänään just plussasin haalean plussan. Esikoinen on 1 v 2 kk vanha poika.
En vielä tiiä tuunko tähän pinoon, kun ei tästä tiiä ottaako tää raskaus edes tulta alleen, niin on alussa.
Vähän vertaistukea tulin vaan hakemaan. Koska oon ihan paniikissa. Ahistaa niin paljon et tekis mieli oksentaa. Tää tuli niin äkkiä, 10 päivää sitten käytiin vasta yrittämään!!
Miua pelottaa. Pelkään ihan sikana että unohdan esikoisen. Pelkään että minun ja hänen suhde jotenkin muuttuu. Olen 95 % varma että haluan toisen lapsen (vau....tässä vaiheessa sais olla 110%) kun esikoisen kohdalla olin miljoona prosenttisen varma. Silloin kaikki tuntu niin varmalta ja ihanalta. Kaikki oli vaan ihanaa ja niiiin oikein! Nyt en ole varma.
Miun pieni vauva, pikkupoikani... en halua toista vauvaa viemään siun paikkaa
Tää on niin ristiriitaista. Halusin kaksi lasta, se on hyväksi lapsillekin kun on sisaruksia. Mutta voi hittolainen... miten tää voi tuntua näin omituiselta?!

 

Onnea isolle Ekille! Kyllä mennyt nopeasti aika!

Vetku, meillä on tosiaan toi Manduca ja tänään oli ihan paras kun vauva kitisi ja yritin antaa Helmille aamupalaa. En ole vielä viitsinyt siinä kovin kauaa pitää kun tuntuu tuo asento jotenkin siltä että pienen jalat jäisi sinne "väliin". Ei kyllä ole itkenyt siinä vaan joka kerta nukahtanut, eli tuskimpa se oikeasti sattuu, musta vaan näyttää vähän pahalta. Liinaan oon saanut vauvan nyt pystyasennossa jalat sisäpuolella ja siinä uskoisin että voisin hädän tullen jopa imettää jos lasken tyttöä vähän alemmas. Mutta kestää tosiaan jonkin aikaa se sitominen (no ehkä 2 minuuttia..) ja tuntuu vähän vaivalloiselta. Rengasliinan hankkimista olen miettinyt, voisin ehkä sijoittaa sellaiseen ja niitä varmaan löytyy käytettynäkin jonkin verran.

Tosiaan saisi muuten olla neuvolassa jokin "tee näin esikoisen kanssa" -esite pienellä ja vaikka vähän suuremmallakin ikäerolla odottaville! Mekin ollaan ihan maalaisjärjellä vaan menty, en sitten tiedä ollaanko menty ihan metsään vai olisko asiat huonommin jos olisi tehty jotenkin toisin. Aikamoinen neiti temperamentti kyllä tuo esikoinen on. Tänään oli taas kunnon kiukkupäivä kun mies joutui menemään päiväksi töihin. Anoppi tuli mua auttamaan, mutta sehän ei Helmille oikein meinannut käydä. Kiukuttelua tuli sitten joka asiasta, ollaan nyt huomattu että just tuo imetys monesti laukaisee "lötköilykohtauksen". No, eiköhän tässä olla kuitenkin jo parempaan suuntaan menty ja tosiaan takapakkeja varmasti tulee, mutta kyllä ne sitten ajan kanssa loppuvat. Nyt on kyllä vähän epävarma olo että miten mä oikein pärjään sitten itsekseni kahden kanssa ja miten oma nuppi kestää. Kun ei tuossa kyllä itselle jää oikein hetkeäkään aikaa. Pitää vaan lähteä ulos ja rakentaa ne rutiinit päivään niin toivottavasti se siitä. Ja ottaa se oma aika sitten näin iltasella. Hirvittää :O

Pössi, mulla on ollut kummallakin kerralla alussa olo että poika tulee, mutta "salaa" olen silti toivonut tyttöä. Toki olisin ollut aivan yhtä iloinen pojastakin, mutta jostain syystä mulla on ollut olo että oon tyttöjen äiti Oon huomannut saman, että tälläkin palstalla on monesti riidelty noista sun mainitsemista jutuista. Ja nyt kun olin loppuraskaudessa aivan puhki ja kirjoitin että jos joku voisi tsempata mua kun oli niin paska fiilis niin eiköhän sieltä tule kommenttia että "ole onnellinen kun oot raskaana t. lapseton" :/ Monet keskustelut kuivuu läjään kun aina jollain menee huonommin niin sitten ei saisi sanoa mistään mitään. Tässä pinossa on musta ollut aina tosi hyvä henki eikä kukaan ole moralisoinut tai tuominnut toisten valintoja tai tekemisiä liikoja, vaikka mielipiteitä onkin ollut monenlaisia

Palailen vikan sivun juttuihin kun ehdin, nyt nukkumaan ajoissa kun tänään oli niin zombie olo!

Kvartti ja tytöt

 

Tervetuloa mukaan, Onsiiskevät! Onnea plussasta ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Todellakin tämä toisen odottaminen on ollut ihan erilaista kuin ensimmäisen. Silloin kaikki oli niin seesteistä ja nyt on päällä mikä milloinkin kriisi tai masennus. Kun muksu on oikein ihana, mietin, että miksi ihmeessä haluaisin toisen ja kun hän on ihan hirveä, mietin, että miksi helvetissä haluaisin toisen. Tunteiden kirjo on jokseenkin laaja, mutta eiköhän sitä rakkautta riitä uudellekin tulokkaalle. Pakko vaan luottaa siihen. Ehkä jo synnyttäneet voivat kertoa siitä lisää ja ovatkin jo kertoneet.

Meilläkin tuo esikoinen on todella temperamenttinen. Tällaisina päivinä, kun huuto jo alkaa ennen aamupalaa (koska pyllyä ei saa pestä :headwall ja aamupuurot lentää lattialle, ei oikein jaksaisi. Välillä pitää lähteä kahvikerhosta pois kesken, koska muksu tönii ja hakkaa toisia lapsia kokoon katsomatta. Ja välillä on taas oikein hyviä päiviä, jolloin vaan nauretaan ja halitaan ja tullaan toimeen muidenkin lasten kanssa. Välillä tuntuu, että hänellä on vain kaksi tunnetilaa, raivo ja ilo.

Vetku, tuo imetys taitaa tosiaan olla esikoisille se melkein kovin paikka. Jotkut jopa yrittävät potkia tai lyödä pienempää sisarusta ja siinä sitä onkin sitten sumplimista. Onhan se niin hellä ja yksityinen hetki äidin ja kuopuksen välillä, ettei oikeastaan ihmekään, että toinen hermostuu. Jännityksellä jään odottamaan, miten meidän pikku raivopää suhtautuu.

 

Moikka!

Pitkästä aikaa täällä ja hyvä, että tulin lueskelemaan, koska vertaistukea löytyi heti... Eli täälläkin tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Välillä oon ihan, et miks ihmeessä me toinenkin lapsi vielä tehdään, kun yhdessäkin on kestämistä (aika paha uhmakausi taas päällä ja MINÄ ITSE= ei sais auttaa missään ja raivostuu, jos auttaa kuitenkin, kun ei osaa....) ja välillä oon sit ihan fiiliksissä vauvasta. Mutta tosiaan ekassa raskaudessa ei ollut tällaisia "katumushetkiä" juurikaan, vaan kaikki oli niin ihanaa jne. Nyt en yhtään jaksais edes olla raskaana, toivon vaan, et olis jo vuodenvaihde ja vauva olis ulkona. Varsinaisia vaivoja tosin on vähemmän ku ekassa raskaudessa, joten ei pitäis valittaa. Mut ei tää valaana olo mitään herkkua oo :|

Kiva myös lukea jo synnyttäneiden arkijuttuja kahden kanssa, vaikka eipä sitä yhtään tiedä, millaiseksi arki itellä muodostuu... Muilla taitaa olla tulossa pienempi ikäero kuin meille (2v10kk), mut kysyn silti: onko kenelläkään aikomus pitää esikoista edes osittain hoidossa, kun vauva syntyy? Me ollaan nimittäin nyt toistaiseksi pidetty neidin päiväkotipaikka, mut muutettiin sopimus sellaiseksi, että max 11 päivää kuussa hoidossa ja max 5h kerrallaan. Siis voi olla, että neiti jää ihan kokonaan kotiin, kun oon äippälomalla, mut pidetään toistaiseksi tuo paikkakin, jos uusi tapaus onkin esim. koliikkivauva tai arki kahden kans menee ihan mahdottomaksi. Tunnen jo pelkistä suunnitelmista kamalan huonoa omaatuntoa, mutta voihan sen päiväkotipaikan sit irtisanoa, jos kaikki meneekin tosi hyvin. Mielipiteitä??

t. Piipi ja typykkä nro 2, 28+4

 

Tervetuloa mukaan OnSiisKevät! Toivotaan että plussa on ja pysyy ja sinä pysyt meidän seuranamme tällä palstalla! Kaikki me varmasti mietimme samansuuntaisia juttuja. Teillä taisi tulla tärppi odotettua nopeammin, etkä ehtinyt etukäteen valmistautua vauva-asiaan. Ja nyt tuntuu siltä, että oliko se yrityskään hyvä idea tällä aikataululla. Eiköhän ne ajatukset siitä selkiinny ja vauva alkaa tuntua ihanalta jutulta. Muoks: se mun piti vielä lisätä, että kavereiden kertoman perusteella esikoinen kyllä osaa vaatia tarvitsemansa huomion vauvan tultua. Huonoa omaa tuntoa jotkut on kokeneet siitä, ettei vauvalle ole ollenkaan samalla lailla aikaa kuin ekan lapsen kanssa.

Itse ajattelen tämän kakkosen "hankkimisen" aika järkipohjalta. Olen itse ainut lapsi, enkä ole kokenut sitä koskaan minkäänlaisena etuutena, päinvastoin. Olisi monessa elämäntilanteessa kiva, jos olisi sisarus, jonka kanssa jakaa perheen asioita yms. Toivon, että pienehköllä ikäerolla sisarukset todennäköisemmin tulee läheisiksi ja jakavat asioita koko ikänsä keskenään. Lisäksi halusin toisen lapsen mielellään suht pian ekan jälkeen, jotta saadaan tavallaan tämä pikkulapsi aika kerralla alta pois - jos nyt näin voi sanoa. Tarkoitan vaan, että jos ensin vaikka odottelee, että esikoinen menee kouluun, ja sitten alkaa suunnitella toista, siinä alkaa kaikki vähän alusta. Eikä tietysti ikäkään anna enää oikein varmasti tuollaista vaihtoehtoa käyttöön, varsinkin kun ei meillä se vauvan alulle saaminen ole ollut mitenkään helppoa.

Mutta on tässä syksylläkin ollut monta hetkeä, kun olen miettinyt, miksi ihmeessä haluan vielä toisen lapsen väsyttämään itseäni. Näitä ajatuksia on tullut varsinkin huonoina öinä, kun Eki on herätellyt erinäisistä syistä tunnin välein jatkuvasti. Ja toki päivälläkin välillä hirvittää, miten tästä arjesta selviää kahden lapsen kanssa, kun yhden kanssakaan ei aina tahdo saada mitään aikaan, jos on yksin hoitovastuussa.

Piipi, mun ajatuksena on, että Eki jatkaisi päiväkodissa ainakin osittain. En ole vielä osannut päättää, miten paljon poika siellä olisi, muttei tietenkään täysiaikaisesti. Olen miettinyt aisiaa kyllä suuntaan jos toiseenkin ja molemmissa on perusteensa ja puolensa moneltakin kantilta. Ajattelin nyt kuitenkin niin päin, että hoitopaikka pidetään ja Eki jatkaa siellä ainakin keväällä toukokuun loppuun. Sitten kesäajaksi on päiväkodinkin toive, että jos toinen vanhemmista on kotona, koulun kesäloman ajan hoitolapsikin on kotona. He saavat lomiaan paremmin pidettyä siten. Joten varmaan kokeillaan ensin sitä hoidossa olemista kevät, ja kesällä tulee sitten kokeiltua kotona olemista kahden kanssa. Syksystä päätän taas lopullisesti vasta kesän aikana.

Mielipiteitä olen kuullut jo kanssa kaikenlaisia tästä hoitosuunnitelmasta. Jotkut on sitä mieltä, että kotiin vaan Ekikin, koska on niin pieni, ettei vielä kaipaa toisten ikäistensä seuraa. Ja jotkut sanoo, että on ihan väärin viedä toinen hoitoon ja jäädä laiskottelemaan vauvan kanssa kotiin kaiket päivät. Ja sitten toiset sanoo, että kyllä se 2,5-vuotias jo tykkää toisten seurassa leikkiä, ja kun on jo tottunut hoitopaikkaan, on hyvä vaan, että jatketaan sitä rutiiinia vauvan synnyttyä, jotta on edes joku pysyvä asia esikoisen elämässä, vaikka vauva tuleekin. Yritän tehdä ihan oman ratkaisun ja antaa muiden mielipiteiden olla. Tämä on niin monitahoinen asia, josta jokaisella on ja saa olla oma mielipiteensä.

Huoh, Ekillä on tänään superhuono päivä. Mikään ei onnistu, ja hermot menee koko ajan. Luultavasti nuo poskihampaat vaivaa nyt. Hammaslääkäri viime viikolla onnistui kurkkaamaan suuhun sen verran, että kertoi siellä olevan tulossa alas molemmille puolille viimeiset poskihampaat. Viime yönä Eki kitisi myös ja sanoi, että sattuu sattuu. En keksi, mihin muuallekaan voisi sattua kuin sinne ikeniin. Aamupuurokaan ei tänään kelvannut.

Niin muuten, saatiin eilen 2-v mitat neuvolassa: 87 cm ja 14,5 kg. Ei siis haaveillakaan mistään peräkkäin istuttavista sisarusrattaista, koska niissähän tulee sisaristuimen painoaraja vastaan jo ennen kuin vauva on syntynytkään!

 

Kiitos vertaistuesta!
Minulla tää ei ole niinkään ollut vauvakuumeilua, kuin vauvajärkeilyä. Olen koko ajan ollut kahden vaiheilla haluanko toisen. Mutta sitten päätin, että kyllä se vana on hyvä olla sisaruksia, koska itelläni on kaksi siskoa ja on se vaan tosi hieno juttu aina ollut. Haluan suoda saman omalle lapselleni. Sitten vaan ajateltiin, että no ruvetaan yrittää, että parempi se toinen nyt on tehdä kerralla pois alta, kuin ootella viis vuotta ja aloittaa kaikki alusta. Mut silti tää tuli vaan odotettua nopeammin, todellakin. Esikoista kun kesti kuitenkin puolisen vuotta päätöksen jälkeen tehdä. Nyt siis päätöksestä vasta 2 viikkoa... huh huh.
Nyt alkushokki alkaa olla hälvennyt ja ehkä tää tästä Raskaus vaan tuntuu jotenkin... ööh... laimeammalta kun ekalla kerralla. Oireita on samalla tavalla ja arvasin jo ennen plussaa, että olen, mutta... ja jännä juttu että esikoisen kohdalla en esim. murehtinut tippaakaan mitä vartalolle käy, mutta nyt sekin mietityttää vaikka luulis, että jos jotain on käydäkseen niin se on jo käynyt. Muutenkin mietin paljon enemmän miten tämä lapsi vaikuttaa meiän elämään kun ekan kohdalla. Tää on tietyllä tapaa PALJON ISOMPI juttu kuin esikoisnen saaminen, vaikka ei uskois.

 

Onnittelut Ekille näin jälkikäteen! Hassua, että meilläkään ei ole tuohon ikään kuin 3,5 kk! Ja justhan se esikoinenkin vasta syntyi...

OnsiisKevät , onnea plussasta ja kovasti onnea matkaan! On tää rankkaa (meillä tyttö 1v8kk ja poika 1kk), mutta ehdottomasti sen arvoista. Tyttö on selvästi ollut jo nyt ihan myyty pikkuveljestään ja tosiaankin on enemmän iloinen toisen lapsen olemassaolosta kuin mitenkään mustasukkainen.

Pössi ja Kvartti, meillä ei ihme kyllä ole tullut mitään reaktiota vauvan syöttämisestä. Syötän kyllä ihan missä sattuu (monesti mm. ruokapyödässä samalla kun muutkin syö, siis ihan vaan kotona...), ja olenkin alusta asti selittänyt, että kun tyttö juuri syö/ söi, niin nyt on pikkuveljen vuoro ja pahoitellut, kun vauva joutuu syömään vain maitoa. Tyttö maistoi sitä heti alussa kerääjästä ja oli kuulemma "yök". Vain illalla sylitellään ja tissillään ihan rauhassa kaksistaan vauvan kanssa.

Vauva on viime aikoina valvonut iltaisin aina 11 asti, mikä on pikkaisen rasittavaa kun on monesti ihan puhki, mutta ei vaan suostu nukahtamaan sänkyynsä vaan herää aina kun siirtää sylistä. Mutta lueskelin nyt esikoisen vauvakirjaa ja hänellä oli myös 1kk iässä nukahtamisongelmaa ja yliväsyneenä huutamista, ja lopulta auttoi kun viimein 2 kk iässä alyttiin ruveta nukuttamaan sitkeästi omaan sänkyynsä. Nyt laitoinkin väsyneen, mutta vielä hyväntyylisen vauvan sänkyynsä jo 21.15 ja nukahti sinne. Kerran tosin piti käydä antamassa tutti ja pitämässä se myös suussa hetken kun ei pysy muuten. Voi kun tuo flunssa jo loppuisi kokonaan, niin pystyisi taas vaikeuksitta hengittämään nenän kautta...

Kvartti, kyllä se hyvin sujuu kolmistaankin! Meillä menee parhaiten, kun yritän noudattaa esikoisen rytmiä, ja hoitaa siinä sivussa vauvan suurinpiirtein samaan aikaan. Vauva nukkuu ja syö tietysti enemmän, mutta jotenkin vaan esim. vaipanvaihdot on hoituneet samaan aikaan. Eikä tosiaan kannata luottaa siihen, että ehtisi kamalasti tekemään kotitöitä. Joinain päivänä saa hyvin tehtyä kaikenmoista, joinakin taas hyvä että saa edes astiat korjattua tiskipöydälle asti. Niinä päivinä tehdään sitten yhdessä (lue: yleensä minä teen illalla hirveällä vauhdilla tarvittavat hommat, jotta selvitään taas seuraavasta päivästä. Tai sitten pyydän miljoona kertaa miestä tekemään. Pientä liiottelua, mutta siltä se välillä tuntuu. Mies ei taida ihan tajuta miten rasittavaa on olla koko päivä kaaoksen keskellä...) kaikki mikä päivällä jäi tekemättä.

Pössi, mä toivoin jotenkin ekalla kerralla poikaa tai siis osasin kuvitella itseni vain pojan äitinä, ja nyt taas tokalla kerralla olin sitä mieltä että toisen tytön kanssa pääsisi jotenkin helpomalla. Mutta pieleen meni siis molemmat veikkaukset/toiveet ja silti juuri näin sen piti mennäkin.

Tänään tuli muuten ekat ihan varmat vauvahymyt. :heart: Ollaan monena päivänä oltu sitä mieltä että vauva yrittäisi hymyillä, mutta nyt oli pitkään niin leveä virne naamalla ettei siitä ollut epäselvyyttä!

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomisen!

 

Hazel, onnea ihanista ultrakuulumisista.

Onsiiskevät, tervetuloa palstailemaan. Tosi kiva saada uusia mammoja joukkoon Kyllä muakin jännittää, että unohtaa esikoisen vauvan tultua. On vaan luotettava etukäteisjärjestelyihin ja siihen, että kyllä sitä rakkautta riittää molemmille.

Kvartti, toivotaan, että Helmi kohta jättää mustiskohtaukset väliin. JOssain luki, että huonoiten uuden vauvan tuloon sopeutuu alle 3v. ja temperamentiltaan huonosti sopeutuvat lapset. Hyvää siis lupaa myös meille :kieh: Näille tulee n. 2v2kk ikäeroa.

Piipi, ei olla ajateltu pitää hoitopaikkaa. Täällä toimii avoin päiväkoti kolme kertaa viikossa, että mennään sitten sinne. Ja toivottavasti saadaan hiukka enemmän apua appivanhemmilta kuin esikoisen syntyessä. Novelle, jossain lehdessä luki, että tärkeintä päivähoidossa on päivähoidon pituus eli ei saisi ylittää kuutta tuntia pienillä. Ei siis ole sen artikkelin mukaan merkitystä hoitopaikalla, vain sillä, että on kotonakin aikaa leikkiä ja olla vaan.

Vetku, toivotaan, että teilläkin flunssa antaa periksi. Hienoa, että keksitte tavan miten saada vauva nukkumaan ajoissa. Jää teillekin vähän sitä omaa aikaa =)

Meillä arki menee normaalisti eteenpäin. Käytiin myös ultrassa ja sukupuoli on tiedossa Minun äitini oli käymässä melkein viikon verran ja oli ihanaa saada nukkua useampi yö ihan kunnolla. Nyt vaan unet on taas kuralla, kun pikkusälli hieman testaa mua. On vissiin mummua ikävä ja kaikkea sitä ylimääräistä huomiota, jota sai. Kuinkahan vaan oikeesti käy, kun vauva syntyy. Hieman hirvittää Onko muuten muiden esikoisilla iho-ongelmia? Esikoisella on luultavasti atooppinen iho ja syksyn tullen taas pahenee. Nyt syön itse mustaherukkasiemenöljyä, joka kuulemma ehkäisee iho-ongelmien syntyä vauvalle. Toivotaan näin!

 

Tervetuloa OnSiisKevät! Aika tutuilta nuo tunteet kuulostaa. Itsekin mietin, että miksi oli pakko saada uusi vauva näin pian, kun olisi vaan voinut keskittyä esikoiseen. Mutta sitten meillä oli sekin, että ei haluttu lykätä yritystä, koska esikoisesta meni vuosi ja jotain häikkää oli minun hormonitoiminnassa, joten eihän se ikä asiaa paranna ainakaan. Ei voitu uskoa, että toinen tuli sitten niin helposti.

Päiväkotipaikoista olitte jutelleet. Jos meillä tyttö olisi ehtinyt aloittaa hoidossa, niin oltaisiin kanssa luultavasti tehty niin, että olisi pidetty hoitopaikka ja sitten, jos taas olisi siltä näyttänyt, niin olisi se irtisanottu. Ei kai siinä ole kuin parin viikon irtisanomisaika, joten mielestänihän se on ihan järkevää pitää sitä paikkaa "varalla". Meillähän oli jo hoitopaikka esikoiselle, mutta peruttiin se, kun sain tietää olevani raskaana. Meillä se pikkuvauvavaihe oli pari kuukautta mulle tosi väsyttävää, kun oli koliikkia eikä meillä ollut ketään auttamassa, joten se mietityttää, että miten esikoisen kanssa jaksaa, jos sama toistuu. Musta se on jokaisen perheen oma asia, pitääkö esikoista hoidossa ja siihen vaikuttaa tietysti moni asia, joten turha niitä kommentteja liian tarkkaan kuunnella. Jos vauva on "helppo tapaus", niin kyllä mäkin silloin pitäisin molemmat kotona ja hyödyntäisin sitten jos mahdollista kerhoja ja avoimia päiväkoteja.

Mulla on tosiaan jo kömpelö olo. Katsoin ekasta äitiyskortista, niin painan nyt vähän yli 2 kg vähemmän kuin viimeksi raskauden lopussa. Ja siis aikaa paisua on vielä kolme kuukautta!! Huh :O Ei tunnu ollenkaan niin "romanttiselta" kuin ekalla kerralla.

Sasha80: Meillä ei ole esikoisella muuten iho-ongelmia, mutta viime talvi kyllä kuivatti poskia paljon. Ja toisen poskipään paleltuminen ei varmaan yhtään auttanut asiaa. Nyt olen illalla laittanut Ceralan rasvaa, kun ajattelin, että jos se ennaltaehkäisisi sitä ihon kuivumista eikä siitä varmaan haittaakaan ole. Olen käyttänyt itsekin nyt Ceralania kasvovoiteena. Siitä oli muistaakseni apteekissa vielä "tuhdimpi" versio, jota suositeltiin atooppiselle iholle. Miten teillä se atopia ilmenee? Kuivuuko iho kovasti vai tuleeko siihen ihan rupea tms.?

Hazel 26+5

 

Hazel, atooppinen iho tai ekseema näkyy esikoisella semmoisina läiskinä keholla. Siis kuivia läiskiä, mutta ne ei onneksi kutise. On kaiketi saanut tämän mun puoleltani, koska mulla on psoriasis. Tosin psoriasiksen olen saanut pois helokkiöljyn avulla. Samoja tippoja saa myös esikoinen, mutta ei ne oikein tunnu vaikuttavan ainakaan vielä.

 

No eipä tässä meinaa paljon aikaa jäädä nettielämälle.. Nyt nuori neiti nukkuu Manducassa ja mies katselee Helmin kanssa telkkaria joten pääsin käymään rauhassa täällä ja feissarissa.

Hazel, Helmillä on todettu myös atooppinen iho, ilmenee karheina kohtina iholla. Kesän ajan oli tosi hyvä eikä tarvinnut ollenkaan rasvailla, nyt on vähän karheutta olkapäissä ja posket ovat kunnolla kuivat. Tuota hoidetaan reseptirasvoilla (kortisonivoide) ja sitten kun on parempi niin ihan perusvoiteella.

No nyt tulikin pitsat eli menen syömään Palailen kun ehdin taas..

 

Nyt jatkan

Sasha, hassua että oot lukenut tuollaista tuosta sopeutumisesta, ite oon lukenut että n. kolmevuotiaan on vaikeinta sopeutua uuteen sisarukseen kun ei vielä ymmärrä tarpeeksi, mutta muistaa kuitenkin hyvin ajan pitkän aikaa ajan ennen sisarusta. Sitä nuoremmat mun lukeman mukaan unohtavat nopeasti että ovat ikinä ainokaisia olleetkaan ja sitä vanhemmat sitten taas osaavaat suhtautua vauvaan paremmin isonsiskon tai -veljen roolissa. Eli tuon mukaan karkeasti yleistettynä olisi, että mitä nuorempana sisarus tulee, sitä nopeammin esikoinen sen hyväksyy.

Meillä on nyt Helmin meno kyllä onneksi rauhoittunut, keksittiin tänään että osasyynä noille aika kamalille kolmelle päivälle saattoi olla myös toissaviikolla neuvolassa saatu 1,5-vuotis rokote... Laitettiin äksyily ja kiukkukohtaukset kaikki uuden tilanteen piikkiin, mutta en sitten tiedä mikä oli syynä mihinkin.. Nyt vauva saa olla aikalailla jo rauhassa ja Helmi jutteleekin jo isin ja äidin lisäksi "Eisasta" tai vauvasta. Väsyneenä kiukkua tulee kyllä enemmän, mutta niinhän tuo on aina ollut.

Päiväkodista, Helmihän oli alkuvuoden hoidossa ja jos me ei oltaisi muutettu niin oltaisiin varmaankin päädytty jättämään Helmi hoitoon päiväksi tai kahdeksi per viikko. Nyt kun muutettiin niin ajateltiin että tytölle tulee muutoksia ihan tarpeeksi niin ei enää tarvitse sitten uuteen päiväkotiin totuttautua samaan syssyyn. Ja kun tosiaan sitä kotihoidontukeakaan ei saa niin mä en näe syytä etteikö esikoinen voisi olla osan viikosta hoidossa. Koko viikoksi ja pitkäksi päiväksi en itse näin pientä haluaisi laittaa, mutta onhan tilanteita joissa se voi olla paras ratkaisu kaikille. Meillä on tässä uuden kodin viereisessä puistossa puistotäti, jonka puistossa ollaan nyt reilu kuukausi jo käyty monta kertaa viikossa. Nyt kun mies menee ensi viikon lopulla takaisin töihin niin ajateltiin että Helmi aloittaa siellä sitten seuraavalla viikolla kahtena aamuna viikossa. Se on siis 9.30-12 ja säävarauksella toimii, kaatosateella ja paukkupakkasella ei ulkoilla. Toivon, että tuo on meille hyvä ratkaisu, saan itse tehtyä sillä aikaa vähän kotitöitä, levättyä tai vain oltua vauvan kanssa rauhassa ja Helmi saa ulkoilla. Uskoisin, että jää sinne ihan mielellään kun ollaan tosiaan paljon nyt "harjoiteltu" ja tuntee jo puistotädin sekä siellä käyvät lapset nimeltä ym.

Vetku, hienoa että saitte vauvan nukahtamaan itsekseen ja ajoissa! Mä odotan että tuo vaihe tulee tännekin, nyt on ollut vähän mahavaivaa ja kitinää, viime yönä ihan itkua ja huutoakin. Helmi ei onneksi enää herää ihan joka äännähdykseen, ihmeteltiin viime yönä että miten se sai nukuttua kun vauva tosiaan itki yli tunnin.

Nyt alkaa kuulua olkkarista sellaista kätinää että pitää varmaan avata tissibaari ja toivoa että tyttö nukahtaa siihen. Oon muuten yrittänyt laittaa vauvaa omaan laatikkoonsa nukkumaan, mutta herää aina kun siirretään sinne viileään. Eli vieressä tuo on nyt nukkunut, on se aika kiva siinä

Kvartti, Helmi 1v8kk ja Elsa 2vko

 

Kvartti, sitä piti vielä kommentoida, että se rengasliina on muuten kätevä ja nopea, mutta en ole saanut poikaa laitettua kehtosidontaan siten että viihtyisi siinä ja taas sammakkoasentoon on välillä ihan mahdoton laittaa, kun jäkittää jaloilla niin tiukasti vastaan. Eli en saa jalkoja taitettua pepun sivuille, kun herra haluaa seisoa. Eli monesti käytän rintareppua, joka on kanssa nopea. Imettäminen onnistuu kyllä nopeammin rengasliinan kanssa. Meillä oli muuten kanssa tänään pitsapäivä, nam!

Oltiin eilen ekaa kertaa yhdessä miehen kanssa vähän pidempään poissa lasten luota, kun oli yhdet juhlat. Oltiin ensin urheilemassa reilu kolme tuntia, sitten käytiin välissä syöttämässä vauva ja sen jälkeen taas neljä tuntia muualla illallistamassa. Teki tosi hyvää tälle välillä niin kypsälle mammalle, ja sekä lapsilla että lasten hoitajilla oli kaikki mennyt hyvin. Poikakin söi kiltisti tuttipullosta ja rauhottui tutin kanssa nukkumaan ihan kohtuu hyvin. Tänäänkin sain onneksi nukkumaan omaan sänkyyn ilman hermojen menetystä. Edellisenä iltana vauva nimittäin hulinoi kunnolla parin tunnin ajan, kun nenä oli ilmeisesti niin tukossa ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Tuli taas todistettua ettei lasten kanssa kannata juuri juhlia onnistumisia, kun eivät kuitenkaan sitten päde enää seuraavana päivänä...:headwall:

Sasha, onnea ultarakuulumisista ja sukupuolitiedosta! Toi on niin tuttua, että ylimääräisen huomion jälkeen taistellaan hetki ennen kuin uskotaan että äidin kanssa on vähän tiukempaa ja tylsempää. Joskus tekis mieli olla ihan vaan omissa oloissa sen takia että silloin kaikki menee paljon tasaisemmin. Vaikka eipä se oikeasti taitais olla kenenkään etujen mukaista.

Mutta nyt nukkumaan kun kerran on rauha maassa. Toivotaan parin herätyksen yötä ilman monen tunnin ähinöitä...

Vetku ja äidin söpöläiset

 

Heh, Kvartti ehdit postailemaan tuossa välissä. Meillä siis yöllä omaan sänkyyn siirto sujuu välillä hyvin ja välillä huonommin. Silloin kun oon ihan väsyksissä, jätän viereen nukkumaan, jos ei ekalla yrityksellä jää syötön jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Ja aamuseiskan aikaan tulee monesti otettua viereen, että saa torkkua siihen asti kun esikoinen herää. Mutta meillä iltanukahtamiseen tuo sinnikäs omaan sänkyyn nukuttaminen näyttäis olevan ainoa oikea vaihtoehto.

Muoks, oon vähän kade noista teidän hoitojärjestelyistä, kun tyttö ei ole missään vaiheessa ollut hoidossa ja avoimet on meille liian aamusta siihen että viittis lähteä bussilla toiselle puolelle kaupunkia.

 

Sasha Ei meillä esikoiselle tullut sitten kuitenkaan sitä atooppista ihoa tai allergioita, vaikka niin joskus niillä ihanilla lenkeillämme pähkäiltiin Eli varmaan ennen vuoden ikää iho-oireet hävisivät ja ovat pysyneet poissa. Toki välillä nyt saattaa kasvoissa olla joku kuiva kohta, mutta ei ole tarvinnut rasvailla ollenkaan. Tuntuu kyllä niin ihmeeltä tämäkin asia, kun ottaa huomioon oman atooppisen ihoni ja multiallergisuuden! Maitohappobakteerit viimeisellä kolmanneksella pitäisi olla kanssa kova sana noiden allergioiden ehkäisyyn...

Kiva kuulla jo toisen lapsen synnyttäneiden juttuja arjesta kahden lapsen kanssa. On kyllä niin vaikea kuvitella itselle toista lasta ja fiilikset on täälläkin hyvinkin kirjavat. Joskus tuntuu, että on emäluokan munaus tämä toinen lapsi, kun ei tahdo hermot kestää tätä yhtäkään. Mutta sitten toisinaan on vaan ajattelee, että kyllä sitä rakkautta riittää toisellekin varmasti. Meillähän ei ole oikeastaan verkostoa olemassa (eli auttavia isovanhempia) ja hoitamisessa auttamassa, joten rankkaa tulee varmasti olemaan.

Ollaan vakavasti mietitty esikoisen laittamista osa-aikaiseen hoitoon ensi keväänä. Siis parina päivänä viikossa muutaman tunnin ajaksi. Poika selvästi haluaa seuraa ympärilleen ja on innoissaan aina muiden lasten kanssa ja mikä parasta: syömiset sujuvat ihan toiseen tyyliin muiden esimerkkiä seuraamalla. Eli voisi olla tosi hyvä juttu syömisen kannalta, että ruokailisi välillä toisaalla ja saisi esimerkkiä. Meidän vanhempien esimerkki kun ei auta pätkääkään, mutta jos joku lapsi syö jotain ruokaa, niin kyllä poikakin siinä vaiheessa syö Jos tuo esikoinen olisi ollut päivähoidossa tässä välissä ja viihtyisi siellä, niin en miettisi hetkeäkään etteikö jatkaisi ainakin osittaisella sopimuksella. Reilu pari vuotiaan vaatii niin paljon jo aktiviteetteja, että niitä on aika hankala tarjota mikäli apuverkostoja ei ole ja mies tekee tosi pitkää päivää.

Me laitettiin nyt sitten oma asunto myyntiin ja aletaan metsästää omakotitaloa. Ettei vaan olisi liian helppoa tuon esikoisen ja odotuksen kanssa, niin pitäähän sitä tällainen epävarmuustekijä saada mukaan Mutta nähtäväksi tietysti jää meneekö tämä asunto kaupaksi ja jos niin millaisella aikavälillä. Tehtiin 3 kuukauden toimeksianto ja jos ei siinä ajassa mene, niin katsotaan sitten uudestaan joskus kakkosen synnyttyä. Muuten raskaus on edennyt ihan hyvin täällä, ei valittamista. Vetämätön olo on kyllä kaiken aikaa, mutta muilta vaivoilta on vältytty pahoinvoinnin väistyttyä. 3 viikon päästä onkin jo rakenneultra, niin se aika vaan menee...

Uusille vielä tervetuloa!!

 

Päivähoidosta vielä sen verran, että täällä päin ei ole tarjolla mitään puistotätejä tai muita avoimia hoitomahdollisuuksia, joita voisi hyöydyntää. Se on joko päivähoitopaikka tai sitten on itsellä oltava tukiverkosto tarjolla hoitoavuksi. Viime viikolla oltiin koko porukka syyslomalla, ja täytyy sanoa, että Eki vaikutti suorastaan pitkästyneeltä täällä kotona. On ilmeisesti jo oppinut lyhyessä ajassa siihen, että päivän mittaan on kaikkea kivaa vaihtelevaa puuhaa tarjolla, ja sen jälkeen taas aika kuluu kotona kivasti omien lelujen kanssa. Kyllä siis näillä näkymin tosiaankin päivähoitopaikka pidetään. Pitää vaan enää päättää, monenako päivänä viikolla Ekin sinne veisi.

Rakenneultra on ylihuomenna. Toivottavasti ei mitään ikäviä yllätyksiä tule. Eipä me taideta sukupuolta siellä kysellä, mutta jos jotenkin vahingossa selviää, niin ei se niin vakavaa ole.

Hermot tahtoo mennä mullakin välillä tuon Ekin kanssa. Se alkaa olla sen verran uhmaiässä ja muutenkin sellasessa ärsyttävässä iässä, että on toisaalta maailman ihanin pieni poika - hurmaavalle päälle sattuessaan- mutta pettymysten sietokyky on toisaalta todella huono ja pettymyksiä tulee koko ajan ihan pikkuasioista. Selvästi alkaa olla halua tehdä asioita itse, mutta kun se ei tahdo onnistua, menee hermot.


Niiskun mainitsema syömisen oppiminen on tosiaan ollut aika tehokasta päiväkodissa. Me on oltu aika laiskoja laittamaan Eki itse syömään (ja sotkemaan), mutta nyt päiväkodissa lusikan käyttö ja kiinnostus syömiseen on selvästi parantunut, ja homma sujuu jo aika kivasti. Uutena juttuna on toisaalta kieltäytyminen ruokakaukalon käytöstä, joten sotkua kyllä tulee, mutta tulkoon.

Novelle 20+1
(puoliväli ohitettu, teoriassa kai...)

 

Moikka,

kiitti kommenteista esikoisen hoitopaikkaan liittyen, tuli paljon varmempi olo, että tehtiin järkevä päätös, kun toistaiseksi se pidettiin. Saahan sen sitten tosiaan irtisanottua, jos näyttää siltä, että neiti viihtyy hyvin kotona ja arki lähtee rullaamaan hienosti.

Sashalle onnea hyvistä ultrakuulumisista ja Novellelle tsemppiä rakenneultraan!

Me käytiin ekassa raskaudessa sillon 3D-ultrassa ja nyt ei olla käyty. Sitä paitsi nyt alkaa kohta olla jo myöhäistä, kun 30. viikko jo menossa, mut jotenkin ei oo vaan saanut aikaiseksi. Siinä kuitenkin niin kivasti katotaan tarkasti kaikki rakenteet ym. Ja sukupuoliasian varmistamiseksi se ois tietty kiva... Mut ehkä pärjätään tällä "ehkä tyttö" -tiedolla =)

Onko teillä muilla vastustuskyky mielestänne heikempi raskausaikana? Musta tuntuu, että oon jatkuvasti kipeänä ja kaikki flunssapöpöt tuntuu iskevän tosi rajuna : / Just olin viime kuussa viikkokaupalla flunssainen ja nyt on jo uusi tauti päällä. Sen takia ajattelin, että otan ehkä sen kausi-influenssarokotteenkin, mikä raskaana oleville tarjotaan ilmaiseksi. Tällä sairastelukierteellä oisin just 40 asteen kuumeessa, ku pitäis lähtee synnyttään...

Tämmöisiä mietintöjä tällä kertaa, kivaa päivää kaikille ja voikaa hyvin!

Piipi 29+3

 

Piipi79: en ole ollut kipeänä tämän raskauden aikana enkä ole ikinä ottanut kausi-influenssarokotetta, niin taitaa jäädä nytkin ottamatta. Vaikka toisaalta, ei kai siitä haittaakaan olisi.. Meillä kyllä tyttö oli pitkään räkätaudissa, joka kyllä parani heti, kun oltiin poissa kerhoista, joten mietin, voisko sillä olla osuutta asiaan. Nyt ollaan sitten tällä viikolla taas käyty siellä, joten jokohan kohta alkaa nenä vuotaa, kun siellä samoja leluja kaikki nuolevat.

Meillä oli vähän huono aamupäivä tänään. Oltiin puistossa ja tyttö juoksi tapansa mukaan "laitteelta" toiselle. Kiipesi liukumäkeen ja kun oli käymässä istumaan, niin kengät jotenkin kai otti kiinni siihen mäkeen ja tippui siitä laidan yli alas! Siis todellakin tippui siihen hiekalle. Pääsin vähän väliin eikä se onneksi tullut pahan näköisesti niskalleen tms. Säikähdin tosi paljon, itku meinas tulla. Ei siinä mitään, hetken päästä tytöllä oli ihan sama meno päällä, joten mitään ei ilmeisesti käynyt. Olihan kuitenkin toppavaatteet ja pehmeä hiekka alla.

Novelle: nuo avoimet päiväkodit tms. on kyllä tosi hyviä niille lapsille (ja äideille!), jotka on kotona. Jos täälläkään ei olisi mitään toimintaa, niin kyllä olisi aika homma kehittää puuhaa päiviksi. Itsellä ei ainakaan meinaa mielikuvitus riittää ja lapsetkin viihtyy esim. puistossa paljon paremmin, kun siellä on muitakin.

Kiva tosiaan lukea, miten teillä menee, joilla kuopus on jo syntynyt ja esikoiset asettaa omat haasteensa. Tuntuu, että kaipa tuosta voi itsekin selvitä Tässä tilanteessa kyllä tosiaan mietityttää se tukiverkostojen puuttuminen, kun on niin epävarma, miten arki lähtee sujumaan. Onneksi täältä saa ainakin vertaistukea :hug:

Hazel 27+2

 

Mitäs muut meinaatte tehdä tuon kausi-influenssarokotteen kanssa?

Mulle tarjottiin sitä jo viime neuvolakäynnillä, mutta jäin vielä miettimään seuraavaan kertaan. Nehän on nyt lisätty suosituksiin myös raskaana oleville, kun taas joskus on ennemmin vältetty kaikkia rokotuksia raskausaikana. Onhan se kurja tauti ja voi iskeä tosi kovana raskausaikana, mutta silti tuntuu, etten ehkä haluaisi ottaa sitä. Sikapiikin hain viime keväänä, joten sitä vastaan suojaa pitäisi vielä ollakin. Sehän on nyt mukana tuossa influenssarokotteessa.

 

Hyviä uutisia rakenneultrasta! Ei havaittu mitään poikkeavaa. Hienoa! Tämä oli jotenkin viimeinen varmistus sille, että voidaan rauhallisin mielin odottaa uutta vauvaa. Vaikka kaikkea voi toki sattu vielä, niin oli se vaan helpotus kuulla, että kaikki näyttää hyvältä tässä vaiheessa.

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista, Novelle! Kyllä se vaan aina keventää mieltä.

Päivähoidosta on ollut puhetta. Meidän mukelo on perjantaina viimeistä päivää tarhassa. Hän on siis käynyt sen 2 x 3,5h/vko tämän syksyn ajan ja se on mennyt tosi hyvin. Ensi syksyksi haen hänelle kerhopaikkaa, täällä sen voi saada jo 2-vuotiaalle. Jos en saa, haen uuden päiväkotipaikan, 2 tai 3 lyhyttä päivää viikossa. Ikäero meille tulee siis 2 v 3 kk ja ensi syksynä esikoinen alkaa olla aika lähellä kolmea vuotta. Täällä on myös hyvin puistoja ja perhekahviloita ym.

Oliko se nyt vetkun vauva, joka valvoi myöhään? Onneksi keksitte keinot rytmin muuttamiseen. Meillä esikko valvoi aluksi 3-4 asti aamulla ja todella pelkään, että mitäs jos toinen on samanlainen, kun esikko herää klo 7:30. Muutenkin tuo nukkui vähän (11 h vuorokaudessa) ja huonosti ja oli sylissä 12 h/vrk, joten vähän helpompaa tapausta toivon. Toisaalta meillä on kyllä aivan uskomattoman upeat tukiverkot, joten uskon että joten kuten pärjätään vaikka suurin piirtein mikä tulisi. Parisuhdehan siinä ekana kärsii, mutta jossain vaiheessa se sitten taas helpottaa.

Flunssarokotusta en ole ajatellut ottaa itselle enkä esikoiselle. Jos olisin töissä ja lapsi tarhassa, ehkä ottaisin. Luotan, että mummu tulee apuun, jos itse sairastun. Vai onko niin, että jos minä sairastun, siitä voi olla jotain haittaa Tessulle? Esikoinen on yleensä ollut tosi terve niitä kolmea korvatulehdusta lukuun ottamatta ja pikku nuhia meillä ei lasketa. Jossain vaiheessa kai se influenssakin pitää sitten sairastaa. Öh, tuo kuulosti nyt tosi tyhmältä, mutta kuitenkin. En halua turhia rokotuksia, vaikka kaikki yleisimmät otetaan.

Jo viides kuukausi menossa ja taas uusi viikko! Ei voi olla totta. Ihan kuin olisin tuntenut liikkeitä, mutta taisin kuvitella. Olisi kyllä jo aika.

Pössi ja Tessu 17+0.

 

Heipä hei! Novellelle onnea hyvin menneestä ultrasta! Ihanaa että olette jo noin pitkällä.

Pössi, rytmin muuttaminen onnistuu vain silloin tällöin. Useinmiten edelleen valvotaan yhteentoista, tosin nyt se on ysistä lähtien pomppimista olkkarista sängyn viereen ja takaisin. Joskus olen saanut nukahtamaan heti ekalla yrityksellä, mutta enimmäkseen tarvitaan ainakin yksi lisäsyöttö ja lukuisia tutin takaisinlaittokertoja. Mutta eiköhän se tästä... Yön herra vetelee kuitenkin yhdellä tai kahdella syötöllä noin seiskaan. Siitä sitten torkutaan yleensä ysiin, jolloin noustaan esikoisen kanssa. Eli ihan ok yöunet saan kyllä. Esikoinen valvoi aikanaan yhteen asti, joten sinänsö tämä kakkonen on helpompi tapaus. Toivottavasti myös teillä.

Novelle en ottanut edes sikaflunssaa, vaikka normaalit rokotukset muuten kyllä otetaan lapsille. Mutta en siis ottaisi kausiflunssarokotetta. Uskon että itse ne taudit kyllä kestää ja eikö se vastustuskyky siirry istukan kautta myös lapselle?

Nyt pitää mennä tekemään ruokaa. Tänään tuli muuten taas sellaiset vauvahymyt ja ääntelyä, että sydän meinasi sulaa. Niihin ei varmaan kyllästy, ihan sama mones lapsi on.

Vee

 

KÖ, toivotaan siis, että sun lukema juttu pitää paikkansa. Eli mitä pienempi isosisarus, sitä paremmin ottaisi vastaan pikkusisaruksen. Hienoa, että Helmi on jo rauhoittunut

Vetku, teidän luksusaika yhdessä kuulosti tosi mahtavalta. Hienoa, että teillä yöt on hyviä ja sait vauvahymyt pieneltä :heart:

Niisku, aikas jännää teidän asuntometsästys. Toivottavasti tärppää! Esikoinen oli kanssa oppinut hyvin juomaan ja syömään itse hoidossa, mutta kotona ei sitten huvitakaan aina...

Hazel, onneksi ei liukumäessä käynyt pahemmin! Tuntuu nykyään, että meillä kolhitaan päätä ja muuta monta kertaa päivässä, kun on niin kova meno. Mua myös jännittää tukiverkoston puuttuminen, mutta teistä on paljon apua :heart: Pitää vaan nyt mennä tukka putkella kaikkiin kerhoihin ym., että löytäis täältä Savonlinnasta kaverin.

Novellelle onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Flunssarokotetta en aio ottaa enkä ota pienelle sankarillekaan. Tuli niin karmea fiilis siitä sikapiikistä, että mitä se oikeasti voi aiheuttaa. En sitä halua enää ottaa. Ollaan nyt saatu nimi päätettyä tälle pikkukakkoselle. Aikas jänskää

Sasha ja ei enää niin pieni 22+3

 

Ihan hävettää tää oma laiskuus joka asiassa... ehkä pienoista syysmasennusta (taas) ilmassa. Käyn yleensä täällä lukemassa uusimmat kuulumiset ja sitten kun pitäis itse jotain kirjoittaa, niin jotenkin en vaan saa aikaiseksi. Meillä on oltu nyt mies ja minä reilun viikon flunssassa, tytöllä ei mitään oireita, aika jännä juttu. Tosin neuvolan 1v-rokote nosti tytölle kuumeen ja puolet reidestä oli yhtä kipeää pattia. Onneksi panadol auttoi nukkumaan mennessä ja kuume kesti lopulta vain illasta seuraavaan aamupäivään. Minä olin tietysti ihan huolissani, kun ei tuo ole ennen ollut yhtään kipeänä edes hampaista ...tulevaa tautikierrettä odotellessa . Flunssasta puheenollen- otan itselleni sen kausi-influenssarokotteen, vaikka en ole aiemmin sitä ottanut. Jotenkin oli niin veto poissa koko viikon, että en halua sitä oloa uudestaan lähiaikoina. Se sikaflunssarokote siinä on kuulemma muunnettu vastaamaan tulevaa virusta, viimetalvinen rokote ei muka tehoa enää siihen : / . Tytöllekin otettiin jo eka satsi flunssarokotetta, oli sellainen ajatus että jos onkin ollut niin terveenä siksi, ettei sittenkään ole ollut tarpeeksi altistusta taudinaiheuttajille.

Onnea Novellelle ja sashalle hyvistä ultrakuulumisista! :flower: Niin se vaan puoliväli ylittyi täälläkin, vaikka meinaa vieläkin välillä usko loppua koko raskauteen. Viimeisen parin viikon aikana kävin äitipolilla kahdesti; ensin oli vuotava hematooma istukan reunassa, sitten epäilin jo että lapsivettä tihkuu:headwall:. Onneksi oli väärä hälytys! Tuli kyllä muistoja mieleen, kun melkein päivälleen vuosi aiemmin olin synnärillä ja nyt ottivat synnärin kautta sisään kun jouduin menemään illalla. Jospa seuraava reissu sinne olis sitten reilusti ensi vuoden puolella... Oli kyllä helpotus, että kaikki oli hyvin ja hematoomakin oli melkein hävinnyt. Vuoto kyllä jatkuu edelleen tuhruiluna, mutta on vähenemään päin. Näin sitten ultrassa sukupuolenkin, ehkä rakenneultran jälkeen sen voisi paljastaa tännekin.

Vähän omaa napaa tuli taas kerran:ashamed: , ai niin- tervetuloa, OnSiisKevät! :flower:

sasha, koitan laittaa siulle yv:tä jossain vaiheessa

Piki 20+3 ( LA muuttui 17.3.)