Koululla taas vanheimpaintapahtumassa...

Onko muiden ala-asteilla sellaisia yhteisiä tavallaan toiminnallisia vanhempainiltoja? Eli että ei olla luokassa oman lapsen luokan kanssa vaan isommalla porukalla, esim. kaikki 3-luokkalaiset? Meidän koululla oli tällaista ja pitää kyllä haukkua koko illan järjestelyt ja tarkoitus. Itselle ainakin jä jälkivaikutelma, ettei noissa(kaan) tilanteissa haluta ihmisten olevan omia itsejään vaan siellä joutuu esittämään jotta ei joudu silmätikuksi.
Että mua korpeaa, että 2015-luvun koululaitoskin kehtaa esittää sellaista vanhemmille!!! Aivan kuin ei vanhemmuus olisi jo aivan tarpeeksi haastavaa ja vaikeaa muutenkin, niin sinne sitten pitää pahaa-aavistamattomien vanhempien mennä lässyttämään toisten vanhempien kanssa, että mikä se on mukavaa siinä teidän arjessa!!!
Voin suoraan sanoa, ettei siinä illassa ollt ainakaan itselleni MITÄÄN hyödyllistä. Täysin turhaa mennä koululle valehtelmaan muille vanhemmille mitään meidän perheen asioista, totuuttahan ei tuollaisissa tilanteissa koskaan voi oikeasti avautua kertomaan, tai saisi vähintään hullun leiman.
Tämä na. vanhempainilta (oikea olisi ollut sitten erikseen) varmisti sen, etten astu enää jalallanikaan koulun mihinkään muihin tilaisuuksiin, kuin joulu- ja kevätjuhlaan. Tämmöiset ovat varsinaista pelleilyä ja tarkoitettukin vain vanhempien keskinäisen nokkimisjärjestyksen luomiseen, erottelemaan jyvät akanoista. Turha sanoa, ettei se ole tarkoitus, koska niin siinä kuitenkin käy!!! Rivien välistä tutkaillaan, kuka on hyvä vanhempi ja kuka ei. Pitäkää paskat iltanne, ainoa, jossa käyn on kahdenkeskiset keskustelut opettajan kanssa, niissä muissa tapahtumissa ei ole paskankaan antia tavalliselle äidille!!!!!
Siis kuinka koulu kehtaakin kutsua minut sinne hölisemään pelkkää paskaa ja puuta heinää ajallani, jonka olisin voinut käyttää itselleni ja miljoona kertaa kiinnostavammin, kuin tuntemalla, että kaikki vain valehtelevat koululla, miten perhe-elämä on mukavaa ja "haasteetkin" oli pakattu niin kauniiseen pakettiin kuin lehmänpaska lahjapaperiin!!!! Olen täysin sydänjuuriani myöten loukkaantunut koulun sokeudesta perheiden oikeita ongelmia kohtaan. Mutta ehkä te teettekin vain paperilla hyvää työtä ja kehutte itseänne minkä kerkeätte valheelliselta pohjalta ja tuomitsette siellä kouluilla opettajat ja muut "kasvatustyöntekijät" muita minkä kerkeätte.

 

Oliko oikeasti noin vaikea keksiä yhtään mitään positiivista teidän arjesta???

Ei aina ole tarkoitus velloa niissä ongelmissa, koska niitähän kaikilla on. Ihan kaikilla. Ja yleensä niistä ongelmistakin selviää vain keskittymällä niihin hyviin asioihin.
Muistamalla ett kyllä tässä arjessa on niitä pieniä mutta hyviäkin asenteita.
Itseasiassa, mitä pahemmista ja julmemmista asioista puhutaan, sen tärkeempi on löytää asiasta ne hyvät eteenpäin kantavat asiat.
Kärjistän: jos lapsi kuolee yllättäen, voi lohduttautua sillä ettei lapsi joutunut sairastamaan tai kärsimään kivuista.

Teillä oli kerrankin ilta missä ei olisi tarvinnut keskittyä märehtimään ongelmista.
Vai sellaistako nimenomaan olisit halunnut? Päästä märehtimään miten lehmänpaskanen ja tottelematon lapses on, ja miten sun arki on aivan helvettiä. Näinkö? Kyll kuule sää tarviit noita iltoja. Tai lapselles sijaisperheen, josset mitään hyvää pysty ja halua nähdä lapsessas ja hänen toimissaan

 

Hyvä vanhempainilta teillä. Olispa meilläkin tuollaisia. Tutustuis kunnolla muihin vanhempiin. Meillä oli just sellainen, että 25 min sai olla oman luokan kanssa, vaikka kysyttävää tuntui vielä kovasti riittävän. Sitten opet lähti koteihinsa ja oli laitettu yhteistiedotustulaisuus.

Olisin ollut enemmän kiinnostunut oman luokan asioista kuin 25 minuuttia.

 

Siis mitä ihmettä... :O meillä on ollut myös useita vastaavia vanhempainiltoja ja olen kokenut ne tosi kivoiksi. Kannatta toki tarkistaa myös oma asenne muita kohtaan, kokivatko muutkin tutustumisen noin? Juttelitko muiden vanhempien kanssa?

 

Menin toisen lapsen vanhempainiltaan toissa vuonna. Paikalla olivat minä opettaja ja yksi suomalainen äiti. Luokan muut oppilaat ovat mamutaustaisia, yksikään heidän vanhemmistaan eivät vaivautuneet paikalle. Sitten ihmetellään mamujen huonoa koulumenestystä...Ei kiinnosta koulu ollenkaan. Eipä tuossa hirveästi tutustunut muihin vanhempiin, tosin en nyt sitä niin huonona asiana tässä tapauksessa pidäkään. Onneksi lapsi on toisella luokalla nyt, uudella luokalla on sentään tasaisemmin näitä oppilaita.

 

Meillä oli kuutosluokkalaisen vanhempainillassa makkaranpaistoa läheisellä urheilukentällä, samalla pelattiin aikuiset vs. lapset jalkapallopeli

 

Miksi muut olisi pitäneet hulluna jos olisit sanonu totuuden ja miksi oletat muiden valehtelevan tuollaisessa iltamassa?

En ole ihan vastaavassa ollut, mutta onhan noita toiminnallisia iltamia muuten tullut vastaan.

 

Hae ihmeessä apua perheenne tilanteeseen, jos et keksi mitään mukavaa arjestanne. Tietenkään nuo tilaisuudet ei ole oikea paikka perheen ongelmia työstää tai syöstä niitä muiden niskaan, mutta ei pitäisi kenellekään tavalliselle vanhemmalle olla noin vaikeaa keksiä niitä positiivisiakin asioita mitenkään valehtelematta.

 

Ymmärrän sua ap. Yksinkertainen rahvas luulee, että päiväkodin vanhempainillassa puhutaan PÄIVÄKODISTA ja koulun vanhempainillassa KOULUSTA koska milloinkaan muulloin vanhemmilla ei ole mahdollisuutta yhdessä keskustella siitä, mitä se hoidon/koulun arki on, miten kiusaamiseen puututaan ja onko sitä, onko koulutyössä ollut joku erityinen ongelma ja mitkä ovat juuri tämän luokan vahvuudet ja ilonaiheet. Ne lapset kertomat asiat koulusta ja luokkatovereista saa ihan uuden ulottuvuuden, kun ihan näkee näitten muitten lasten vanhemmat ja keskustele heidän kanssaan nimenomaan siitä koulun arjesta.

Siitä omasta arjesta ja vanhemmuuden voimavaroista ja vanhemmuuden roolikartasta ja voimaannuttamisesta ja perhedynamiikasta ja muusta PERHEESEEN liittyvästä saa puhua milloin tahansa missä tahansa jos vaan viitsii, mut siitä vanhempainiltana se fokus ei ole niissä vanhemmissa vaan koulussa.

Minä olen ollut yhdessä tuollaisessa vanhempainillassa, ja se oli aivan täydellistä ajanhukkaa. Tuntemattoman lapsen tuntemattoman vanhemman kanssa, jota en ollut koskaan nähnyt enkä koskaan sen jälkeen nähnyt, piti miettiä että millainen vanhempi olen. Siinä ei ollut mitään järkeä ja se oli vaan hoitohenkilökunnan laiskuutta. Helpollahan siinä pääsee, että pistää vanhemmat porisemaan keskenään. Ei tule mitään kiusallisia kysymyksiä. En muuten ikinä mene enää tuollaiseen, siitä tulee vihaiseksi pitkäksi ajaksi, että minua, joka sentään olen lapseni hyvin kasvattanut, kohdellaan tuolla tavoin. Ihme ettei ne tehtävänannot olleet tavutettuna kun henkilökunnan asenne oli muutenkin niin alentuva. Hyvä vanhempainilta on sellainen, että siinä kerrotaan niistä asioista, jotka kaikkein eniten vaikuttaa lapsien jaksamiseen, viihtymiseen ja oppimiseen.

Mut mua ilahduttaa kuitenkin tää niin monien aikuisten ihmisten auktoriteettiuskovaisuus. Huonoa vanhempainiltahaan ei ole olemassa koska opettaja on aina täydellinen yli-ihminen. On vain huonoja vanhempia. Joista muuten heistäkin moni on opettaja ja hoitaja.

 

Minua ei sais vanhempainiltoihin kuin ase ohimolla.

 

Tilaisuuksissa kannattaa muistaa, että jokaisella on vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. Jos vain hiljaa seuraa mukana ja sanoo, mitä odotetaan sanovan, voi syyttää ihan vain itseään. Miksi et tuolla tilaisuudessa sanonut, että mielestäsi olisi tärkeämpää keskustella kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja ottanut esiin epäkohtia koulussa. Olisit itse ohjannut keskustelun tärkeämmäksi kokemiisi asioihin.

 

Siitä omasta arjesta ja vanhemmuuden voimavaroista ja vanhemmuuden roolikartasta ja voimaannuttamisesta ja perhedynamiikasta ja muusta PERHEESEEN liittyvästä saa puhua milloin tahansa missä tahansa jos vaan viitsii, mut siitä vanhempainiltana se fokus ei ole niissä vanhemmissa vaan koulussa.

Minä olen ollut yhdessä tuollaisessa vanhempainillassa, ja se oli aivan täydellistä ajanhukkaa. Tuntemattoman lapsen tuntemattoman vanhemman kanssa, jota en ollut koskaan nähnyt enkä koskaan sen jälkeen nähnyt, piti miettiä että millainen vanhempi olen.

No tuo menee minustakin liian syvällisesti perheiden henkilökohtaisiin asioihin eikä tavallisten vanhempainiltojen yhteydessä ole järkevää ajankäyttöä. Jos koulun tai päiväkodin henkilökunnalla on intoa, ammattitaitoa ja resurssia näihin asioihin pureutua, voisi järjestää sitten erikseen jotain vanhemmuusiltoja kiinnostuneille.

Mutta aloituksessa mainittu kysymyksenasettelu, "mitä mukavaa perheenne arkeen kuuluu", on minusta ihan hyödyllistä perustutustumista toisiin vanhempiin, eikä pakota ketään jakamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita. Muut voi saada ideoita oman perheensä puuhailuun ja harrastuksiin ja löytyy yhdistäviä asioita muiden vanhempien kanssa.

Koulun ja päiväkodin resurssit on rajalliset, joten ei siellä voida hoitaa esim. lasten kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Joten vanhempien pitäisi uskaltaa olla tarvittaessa suoraan yhteydessä toisiin vanhempiin ja tutustuminen sitä helpottaa.

 

No tuo menee minustakin liian syvällisesti perheiden henkilökohtaisiin asioihin eikä tavallisten vanhempainiltojen yhteydessä ole järkevää ajankäyttöä. Jos koulun tai päiväkodin henkilökunnalla on intoa, ammattitaitoa ja resurssia näihin asioihin pureutua, voisi järjestää sitten erikseen jotain vanhemmuusiltoja kiinnostuneille.

Mutta aloituksessa mainittu kysymyksenasettelu, "mitä mukavaa perheenne arkeen kuuluu", on minusta ihan hyödyllistä perustutustumista toisiin vanhempiin, eikä pakota ketään jakamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita. Muut voi saada ideoita oman perheensä puuhailuun ja harrastuksiin ja löytyy yhdistäviä asioita muiden vanhempien kanssa.

Koulun ja päiväkodin resurssit on rajalliset, joten ei siellä voida hoitaa esim. lasten kaverisuhteisiin liittyviä asioita. Joten vanhempien pitäisi uskaltaa olla tarvittaessa suoraan yhteydessä toisiin vanhempiin ja tutustuminen sitä helpottaa.

Olen aivan tismalleen samaa mieltä. Varsinkin kun nykyään muutetaan paljon, ja luokalla voi olla ihmisiä, jotka eivät tunne ennestään yhtäkään luokkalaisten vanhemmista. Siksi juuri se aika pitää käyttää tehokkaasti siihen, että kerrotaan koulun arjesta, ja käydään siitä keskustelua. Tämä luo sitä aitoa kontaktipintaa koska siihen kaikilla on jotain sanottavaa. Sen jälkeen on valtavan paljon helpompi aloittaa keskustelu jonkun kanssa, kun on yhteistä keskusteltavaa. Jos käytetään tunnista puoli tuntia siihen, että jokainen kertoo jonkun sopivan neutraalin, mut silti huumoripitoisen asian perheensä elämästä, niin se on ajanhukkaa. Vaikka sen jälkeen syntyisikin keskustelua, niin aika on jo loppunut. Jos aikaa olisi enemmän, niin tää olisi ihan ok.

 

Minusta tämä kasvatuskumppanuus-asia on mennyt jossain kohdin ihan liian pitkälle. Itse olen jo luovuttanut täysin näiden vanhempainiltojen ja muiden yhteiskokoontumisten suhteen, ainoastaan joulu- ja kevätjuhlat on ne mihin me vanhemmat osallistumme enää. Lapset käyvät koulua ja tottahan me vanhemmat ollaan niiden koulunkäynnistä ja kaikkeen siihen liittyvästä kiinnostuneita, mutta nämä jonninjoutavat yhteishengenkohotus jne tilaisuudet on rasittavia pakkotilaisuuksia, joissa harva oikeasti haluaa olla, mutta on, koska se kuuluu tapoihin.
Minusta riittää, että lapset käyvät sitä koulua. Muita vanhempia jos haluaa tavata tai tutustua, sen luulisi jokaisen aikuisen osaavan tehdä ihan oma-aloitteisestikin. Opettajaan on helppo ottaa yhteyttä, jos asiaa on.
Niitä menoja ja velvollisuuksia ja aikatauluja riittää perheissä varmasti muutenkin tarpeeksi ilman näitä koulujen järjestämiä "askarrellaan yhdessä tonttu-ukkoja" -tilaisuuksia.

 

Onneksi meillä ei ole tuollaisia lässytystilaisuuksia ollut, jättäisin suosiolla väliin. Meillä on pelkästään nasevia vanhempainiltoja, joissa opettaja kertoo vanhemmille, missä mennään ja tiedottaa tärkeistä asioista.

 

Meillä oli kuutosluokkalaisen vanhempainillassa makkaranpaistoa läheisellä urheilukentällä, samalla pelattiin aikuiset vs. lapset jalkapallopeli

Makkaraa?????????????????????????

Haloo? Jalkapalloa??????????????????????????

Ei tulis mieleenkään.

Monikohan valitti?

Olisitte tehneet makkarat itse ja jättäneet sen palloilun pois kokonaan!

Mut laittakaa ihmeessä lapset tuonne kerhoon:
http://yle.fi/uutiset/opettajat_herasivat_hiomaan_koodaustaitojaan__verkkokurssille_tuhatpain_ilmoittautuneita/8364783

 

Olen ollut todella erinomaisessa vanhempainillassa, jossa opettaja puhui asiaa mielenkiintoisesti (kukaan ei haukotellut tai vilkuillut kelloa) ja osasi muutenkin pitää kuulijan korvat höröllä vitsien ja letkautusten avulla.

Sitten tuli uusi opettaja, joka lukee 1,5h monitorilta opetussuunitelmassa mainittuja asioita ja lopuksi pyytää meitä kertomaan lyhyesti lapsestamme. Siellä sitten joku vanhempi alkaa pitämään puolen tunnin luentoa lapsensa oppimisvaikeuksista ja keskittymishäiriöstä, kun muut yrittävät kertoa lyhyesti "meidän Pentti on urheilullinen ja sosiaalinen poika". Jostain syystä vanhempainillat kokivat suuren kadon seuraavana vuonna... ....

 

Minäkin olisin kaivannut tietoa nimenomaan koulun asioista koulunkäynnistä yms. Tosin meille on ilmeisesti erikseen tulossa vielä luokan vanhempainilta, en tosin ole varma.
Minusta on todella ikävää joutua pohtimaan tuollaisia kysymyksiä pienehkön paikkakunnan muiden vanhempien kanssa, koska en usko minulle ymmärrystä heruvan enkä halua näin ollen kenenkään minun asenteistani tietävän. Tuki olis ihan jees, mutta en jaksa uskoa ns. taviksilta sitä tulevan.
Kysymykset olivat mitä haasteita on arjessa (sai valittaakin, kuten joku epäili minun kaipaavan, mutta ei mua kiinnosta muille ongelmiankaan jakaa) mikä on hyvää arjessa, mitä hyviä asioita haluaisit säilyttää ja miksi perheen on tärkeää olla yhdessä. Aikamoista lässytystä minusta, varsinkin tuo viimeinen.
Olen valmis hakemaan apua, mutta en katso, että koulun vanhempainilta on paikka alkaa avautua asiasta.
Ainoa hyvä puoli oli, että selvittyäni järkytyksestä aloin ajatella, että asenteeni poikkeaa ilmeisesti aikalailla normiäidistä ja ainakin koitan muuttaa sitä niin, että omien lasten kanssa oleminenkin tuntuisi vähän mukavammalta. Mutta mihinkään "hyvään" arkeen en usko minun koskaan pääsevän. Saa mies hoitaa sen puolen.
Ap

 

Niin ja mietin vielä tilannetta, jossa vanhemmat ovat esimerkiksi eronneet ja etävanhempi vaikkapa eksyy tilaisuuteen hyvää hyvyyttään, ajatellen että panostaa lapsen asioihin. Niin sitten pannaan juttelemaan tuollaisia... Harva varmaan haluaa siinä avautua, että ei olekaan sitä ydinperhearkea ja sillälailla hänet tavallaan pakotetaan näyttelemään muiden mukana, että hyvää yhdessäoloa on meidän perheessä... Tai että mitä se etävanhempi tuosta mietinnästä muiden kanssa sitten saa?? Jos esimerkiksi kipuilee edelleen ylipäätään sen kanssa, että on etävanhempi ja että tuli ero. Voi vain kuvitella sen ydinperheiden huokauksen tällaisen etävanhemman (se voi olla äitikin) edessä, kun voi verrata aina itseään eronneeseen ja ajatella, että "meillä sentään ollaan yhdessä ja retkeillään".
Ap

 

Kun antaa aikaansa koululle niin odottaisi tosiaan saavansa sieltä jotain. En itse ainakaan saanut noiden asioiden mietinnästä mitään. Se, mistä ehkä sain sen oivalluksen koittaa olla enemmän lasten kanssa tuli siitä, että riitaannuin miehen kanssa kotona tilaisuuden jälkeen ja sen ratkeaminen (mies ei hylännyt minua, vaikka sen oisinkin ansainnut) sai minut uskomaan, että ehkä minusta vielä tässä perheessä välitetään huonoudestani huolimatta. Suutuin siis miehelleni ihan tyhmästi yhdestä iltaan liittyneestä asiasta ts. purin raivoni illan pieleenmenosta mieheeni, mutta hänellä onneksi on niin luja itsetunto, että kesti sen.

En tiedä uskallanko enää koskaan mennä koululle, koska en tosiaan halua kertoa muille vanhemmille siellä asioistani mitään enkä myöskään tulla pakotetuksi teeskentelemään kunnon äitiä. Mutta se ei kellekään siellä kuulu, mitä ajattelen perhe-elämästä. Mies kasvattaa meillä lapset.
Ap

 

Tilaisuuksissa kannattaa muistaa, että jokaisella on vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. Jos vain hiljaa seuraa mukana ja sanoo, mitä odotetaan sanovan, voi syyttää ihan vain itseään. Miksi et tuolla tilaisuudessa sanonut, että mielestäsi olisi tärkeämpää keskustella kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja ottanut esiin epäkohtia koulussa. Olisit itse ohjannut keskustelun tärkeämmäksi kokemiisi asioihin.

Ohjelma oli suunniteltu ennakkoon, ja sitäpaitsi en minä ole havainnut mitään epäkohtia koulun toiminnassa. Olisin vain halunnut kuulla jotain koululaisten asioista vaikkapa. Mitä koulu olisikaan halunnut esitellä ja kertoa arjestaan. Mutta ei. Olen itsekin sitä mieltä että perheen asioista ja ongelmista voi puhua aiavn muissa paikoissa tai jopa netissä juuri näillä palstoilla. Joka siis vertaistukea kaipaa. Ja minusta jokainen vastuullinen vanhempi hakee apua kun kokee sellaista tarvitsevasi. Olen terapiassa ja olemme käyttäneet perhetyön palveluja, joten avinhaku on aivan tuttua.
Ap

 

Siis mitä ihmettä... :O meillä on ollut myös useita vastaavia vanhempainiltoja ja olen kokenut ne tosi kivoiksi. Kannatta toki tarkistaa myös oma asenne muita kohtaan, kokivatko muutkin tutustumisen noin? Juttelitko muiden vanhempien kanssa?

Ei tuossa ollut kyse tutustumisesta, vaan kyttäämisestä. Tuskin kukaan haluaisi tutustua äitiin, jonka asenne on: "mitkä hyvät asiat, lähinnä odotan milloin tämä elämänvaihe on ohi"?
Vai haluaisitko itse? En jutellut muiden kanssa, että tykkäsivätkö, mitä se olisi hyödyttänyt, jos olisin saanut kuulla, että vielä tykkäsivätkin? Poikaamme harmittikin kun kolmen hänen kaverinsa perheet eivät olleet paikalla. Pari heistä tunnemmekin ja olemme tekemisissä. Eivät ole mitään wt-perheitä, luulen, että kaikilla jokin oikea este saapumiselle. Ainakin he ovat äiteinä ihan panostavia.
Ap