Koulun alku lähti huonosti käyntiin, mitä tehdä!

Ei joudu, niin pitkään kunhan pysyy kurissa ja ei aiheuta päivästä ja tunnista toiseen häiriöitä ja vaaraa muille lapsille.

Katsos, myös me "normaaleiden" lasten vanhemmat haluamme parasta lapsillemme, eli koulussa oppimisrauhan.

Niin... eikö se inho pitäisi pikemminkin sitten suunnata koulujärjestelmään kuin lapseen tai tämän vanhempiin? Minä en ole edes antamassa lastani tavalliseen luokkaan, olen päättänyt alusta asti vaatia pienryhmää ihan siitä syystä, että en halua lapseni saavan heti häirikön mainetta isossa luokassa. En lähde edes kokeilemaan, että josko hän pärjäisi. Jos ei nimittäin pärjää, niin leima läsähtää ja heti.

 

Onko lapsi ainoa?

Minä en ymmärrä sitä etteikö muka ongelmia olisi ollut missään muualla havaittavissa, kotona käyttäytyy hyvin jne. Että pelkästään koulussa on alkanut hakkaamaan?

Musta tuo kuulostaa järkyttävältä ja kyllä siihen pitää pikimmiten puuttua ennenkuin käy pahemmin. Meilläkin tytön luokalla on ainakin yksi häirikkö joka mm. tönii. Sen takia yks oppilas joutui terkkarille kun sai päähänsä kovan tällin. Että tuommoiset väkivaltaiset riehujat on saatava kuriin vaikka lepositeillä jos ei muuten!!! On se kumma että muualla ei saa käyttää väkivaltaa mutta koulussa saa! Ja sitten opettajat on avuttomia kun oppilaan vanhemmat ei edes itse tajua ongelman vakavuutta. Puhun nyt yleisesti.

Minä hakkaisin päätäni seinään jos kuulisin poikani käyttäytyvän noin! Ja saisi poika kuulla kunniansa. Mutta meillä onkin ollut kuri ja rajat pienestä lähtien. On kuunneltu, ymmärretty ja annettu tunteiden näkyä mutta TOISIA EI LYÖDÄ EIKÄ VAHINGOITETA vaikka kuinka turhauttaisi!

 

Voihan kukkanen. Minua suoraan sanottuna pelottaa se, että esikoinen on menossa ensi vuonna kouluun. Esikoisella on adhd. Vilkas siis on. Tuollasten vanhempien lasten keskellekö se joutuu? Jotka pitävät erityislapsia jonain saastana, meitä vastuuttomina ja kädettöminä vanhempina.

Toivottavasti se sinun lapsesi ei ole sitten se lapsi, jonka takia aina menee puolet oppitunnista siihen, että selvitellään hänen aiheuttamiaan välitunti/tunninalku tms nahinoita. Toivottavasti hän ei ole se yksi ja sama tyyppi, jota toiset saavat jatkuvasti pelätä, ettei vedä turpiin tai sotke muuten leikkejä. Toivottavasti hän ei ole se samainen tyyppi, joka pihistää toisilta vaatteita ja uita niitä kuralammikossa. Ja toivottavasti sinä et ole se vanhempi, jonka mielestä tuossa lapsessa ei ole yhtään mitään vikaa, vaan syy on aina kaikissa muissa ja kieltäytyy kaikista diagnooseista tai jos sen diagnoosin saakin, niin se ei vaadi mitään itseltä jotain lapsen käytöksen ja toiminnan parantemiseksi, vaan se on muiden tehtävä. Itse kierrät kyllä kaikki kaupat etsimässä lapsen toivomaa lelua, että hän pysyisi tyytyväisenä. Kun oma lapsi joutuu tuollaisesta kärsimään vuosia, niin saat ihan rauhassa ihmetellä, miksi suhtautuminen on tuollaista.


P.S. Meiltä löytyy myös erityislapsi, tosin rauhallinen dysfaatikko, joka on erityisopetuksessa toisten samanmoisten kanssa, mutta meno siellä ei ole mitään tuollaista.

 

Niin... eikö se inho pitäisi pikemminkin sitten suunnata koulujärjestelmään kuin lapseen tai tämän vanhempiin?

Tiedätkö miten hampaaton koulujärjestelmä on, jos lapsen vanhemmat haraavat vastaan joka asiassa? Minun tuntemassani tapauksessa vanhemmat olivat pakotettuja vasta siinä vaiheessa hyväksymään erityisopetuksen, kun lapsi olisi joutunut kertaamaan kakkosluokan uudelleen, käytyään sitä ennen jo ensimmäisen luokan kahteen kertaan. Muu luokka joutui siis kärsimään kaksi vuotta tuosta ongelmatapauksessa ja oppimisvaikeudet olivat varmaan se pienin vika tuossa lapsessa. Joten kyllä syytän sen lapsen vanhempia!

 

[QUOTE="simpsukka";28974628]Koulussa häiriköi tuntia (lähes aina), mukiloi kavereita välitunneilla, on äkkipikainen ja ei saa käytöstään hallintaan. lyöty kaveria, taas poistettu luokasta, välitunnit joutuu viettämään sisällä, karannut koulusta.... [/QUOTE]

Mä olisin hyvinkin huolissani lapsesta noiden yllämainittujen asioiden perusteella. Mä olen itse ollut lapsena vilkas ja niin on tuo meidän lapsikin, mutta ei vilkkauteen ole tuollaista kuulunut.

Jos tilanne jatkuu tuollaisena niin se ei ole kuin ajan kysymys kun muut vanhemmat alkaa ottamaan yhteyttä teihin ja te joudutte selittämään lapsen tekosia.

 

Meilläkin oli aikoinaan muksun luokalla tuommoinen poika. Vanhempien mielestä vika oli koulussa/muissa oppilaissa, koska kotona poika käyttäytyi hyvin. Totta mooses se käyttäytyi kotona hyvin, koska kotona se sai määrätä kaikesta eikä kukaan kieltänyt mitään... Sitten kun olis pitäny osata ottaa muutkin huomioon ja noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, niin eihän siitä hyvä seurannut.

 

Tuskin yksikään lapsi leimataan häiriköksi. Ellei hän ole arvaamaton. Eli saattaa toimia väkivaltaisesti. Ellei hän häiritse jatkuvasti tuntityöskentelyä.

Kuitenkin koulu on sitä varten, että siellä on turvallista jokaisella olla. Ja jokaisella täytyy olla oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön. Jos yksi lapsi ei tähän sopeudu. Niin kyllä se vaikuttaa kokonaiseen luokkaan. Ja kyllä siintä jonkinlaisen leiman saa. Ikävä kyllä. Vaikka tahdon olla suvaitsevainen. Niin ehdottomasti puuttuisin asiaan, jos lapseni luokassa yksi lapsi jatkuvasti häiritsisi oppimista. Jos tätä yhtä lasta joutuisi pelkäämään. Ja jos tämä yksi lapsi veisi kaiken opettajan huomion.

Joku ehkä ymmärtää. Se joka ei ymmärrä saa ihan rauhassa minut tuomita kusipää äidiksi joka ei suvaitse erillaisuutta.

 

[QUOTE="vieras";28974850]Mulla pisti silmään se ettet ymmärrä sitä, ettei opettaja, jolla on 20-30 lasta vastuullaan, saa sun lasta hallintaan. Sitten sä lopussa valitat kun säkään et saa poikan millään kuriin. Pojalla on ilmeisesti tarhassakin ollut jonkun asteisia vaikeuksia, jos on pakko olla tilanteen herra ja on ollut vilkas. Mites sä kuvittelet, että opettaja sais sun lapses kuriin? Kun ei voi estää lähtemästä pois koulusta (syytteet väkivallasta tms) jne. Puheilla kun itsekään et saa lastasi kuriin. Kaiken lisäksi opella on 20-30 muutakin lasta, joita pitää OPETTAA. Ja jos poika ei äitiäkään usko, niin miksi uskoisi vierasta...

Toiseksi miksi kieltäydyt poikasi tutkimuksista? ne eivät automaattisesti tarkoita lääkkeitä. Vai tiedätkö sä tässäkin paremmin kuin koulupsykologi?

Tässä tapauksessa kärsii koko luokka ja opettaja. Vois olla ihan hyvä, että jos luokassa ei poikasi osaa käyttäytyä, etkä suostu tutkimuksiin, että poikasi menisi sellaiseen ryhmään, jossa on muitakin poikasi kaltaisia. Muut lapset eivät kärsisi ja lapsesi saisi todennäköisesti enemmän tukea. Ihmettelin myös sitä, että lapsesi pahoipitelee muita lapsia, häiriköi jatkuvasti tunneilla, karkailee ym ja et halua häntä erityisluokalle, koska siellä on "erityislapsia"? Musta sun väkivaltaisesti ja häiritsevästi käyttäytyvä lapsesi on erityislapsi käytöksensä puolesta, ei todellakaan normaalia ole...[/QUOTE]

Tästä mäkin huolissani, kun kyse on MUISTAKIN kun omasta lapsesta, tosiaan niistä 25 muusta (ainakin täällä ekalla on se 26 oppilasta) joten opettaja ei mitenkään voi keskittyä vaan yhteen lapseen.

Kyse on myös niiden muiden työrauhasta ja koskemattomuudesta...

 

Ei olekaan oman lapseni kanssa ongelmia. En tuhonnut sen aivoja raskausaikana röökillä tai päihteillä, ja olen kasvattanut häntä maalaisjärjellä ihan pienestä pitäen. Lapsukainen on aivan unelma, ja sitä on sanoneet myös päiväkodin hoitajat ja opettajat

Täällä kans lapsi kuin unelma. Rajoja, rakkautta, maalaisjärkeä ja kotiruokaa on käytetty kasvatuksessa. Päiväkoti ja eskari antoi vain positiivista palautetta. Ikinä ei ole negatiivista tullut vaikka olen keskusteluissa koittanut kaivamalla kaivaakin välillä. Vaikea uskoa, että kaikki menee näin vaikka en se kummempaa sirkusta ole lapsen ympärillä pyörittänyt.

En jaksanut viestiketjua lukea, mutta toivon todella että saatte lapselle apua ja muu luokka saa työrauhan. Surullista tämä nykymeno!

 

"Varmaan kerjää hyväksyntää olemalla ylireipas, oletko tullut ajatelleeksi? Miteshän lapsen itsetunnon laita?"


Kuule, ei tarvitse kerjätä yhtään mitään. Lapsen itsetunto on hyvä, eikä lapsessa ole yhtään mitään vikaa. Mutta on joutunut kärsimään hyvin paljon noiden häirikköpentujen takia koulussa. kun opettajalla on tosiaan mennyt kaikki aika niiden hölmöilyjen selvittämisessä. Onneksi lapsi on tosi hyvä koulussa, että vaikka on ollut itseopiskelua opettajan puuttumisen vuoksi, on minun lapsi oppinut kaiken. Luokan paras oppilas.

Ja minunkin lapsi oppi lukemaan yms. jo ennen kuin meni eskariin. Mutta ei ole ikinä turhautunut ja hakannut/häirinnyt sen takia muita. Ai niin joo. Kun meillä on opetettu käyttäytymistä ja toisten kunnioittamista.

 

Tuollaista käytöstä ei voi pistää vain senkään piikkiin, että koulu on vasta alussa. Koulua on käyty noin kuukausi ja se on todella pitkä aika niille todennäköisesti yli kahdellekymmenelle muulle lapselle, jotka eivät saa oppimis- ja työskentelyrauhaa ja joita yksi oppilas terrorisoi. Asiat tulee nähdä myös laajemmalta kuin vain omasta ja oman lapsen näkökulmasta. Muilla lapsilla on oikeus koskemattomuuteen ja siihen että opettajalla on aikaa keskittyä myös heihin jokaiseen ja opettaa heitä. Opettajalla on oikeus työrauhaan. Opettaja ei voi eikä saa käyttää valtaosaa ajastaan yhteen oppilaaseen. Mielestäni näkökulma on väärä, jos oman lapsen käytöstä vain suoraan tai epäsuorasti puolustellaan ja ihmetellään miksi opettaja ei saa häntä aisoihin.

 

[QUOTE="simpsukka";28974689]Aika kyynisiä vastauksia, teillä ei taida olla mitään huolta omista lapsista. No siis pointti oli siinä, että apua on haettu, mutta kaikilla vaihtoehtona on vain siirto muualle pois koulusta. Tutkimusta tehdään mutta auta armias jonoja päästä tutkimuksiin kun koulu antoi aikaa 2 viikkoa "ratkaista" ongelma. Lisäksi kunnalla ei kuulemma ole täällä resursseja hoitaa asiaa pidemmälle, joten pitäisi pahimmassa tapauksessa muuttaa muualle.[/QUOTE]no totta helkkarissa lapsi siirretään erityiskouluun, jos ei normaali luokalle sopeudu. ei toisten tarvii kärsiä siitä, että yks siellä rellestää.

 

[QUOTE="simpsukka";28974628]Voi P*rs* sentään! Koulu lähti ekaluokkalaisella tosi huonosti käyntiin, ongelmia sosiaalisten ryhmätilanteiden kanssa. Lapsi oli jo tarhassa vilkas ja halusi aina olla tilanteen herra, mutta nyt on kaikki ryöstäytynyt käsistä koulun alkaessa. Kotona menee hyvin, lapsi tottelee ja ei vastaavia ongelmia ole. Koulussa häiriköi tuntia (lähes aina), mukiloi kavereita välitunneilla, on äkkipikainen ja ei saa käytöstään hallintaan. Opettajallakin on omien sanojensa mukaan "jo kaikki keinot käytössä". Miten on niin vaikeaa saada yhtä kuritonta kakaraa koulussa ruotuun! Nyt ei enää voimat riitä kun kuukauden on joka päivä ope soitellut koulusta milloin minkäkin asian takia, lyöty kaveria, taas poistettu luokasta, välitunnit joutuu viettämään sisällä, karannut koulusta.... Ihan mahdotonta. Keskustelussa koulun ja kodin välillä koulu sanoi suoraan ettei heillä ole rahaa ja aikaa pitää meidän lasta enää siellä. Ehdottivat adha-lääkitystä ja diagnoosien hankkimista, siirtämistä "tarkkikselle" kun tehostettu tuki ei riitä. Poika on vilkas ja varmasti muitten silmissä "häirikkö" mutta myös osaa asiat mitä opetetaan, edellä kavereitaan opetuksessa. Lisäksi luokalla on lapsia, jotka tahallaan ja jatkuvasti ärsyttävät omaa lastani. Nyt ei enää yksinkertaisesti omat taidot riitä ja koululla on vain omalehmä ojassa resurssien puutteessa. Helpompi kuulemma vain siirtää "ongelma" pois heidän silmistään jonnekin perähikiälle pienempään luokkaan näitten "erityisoppilaitten" (=lue: todelliset psykot häiriköt) luokse.
Mitä hitsiä tässä voi tehdä? Lääkitystä en pojalleni MISSÄÄN nimessä aloita, se on ehdoton nou nou. Lisäksi minusta hänellä ei ole varsinaista adhd:ta, jolle koulupsykologi on hakemassa jonkinsortin diagnoosia lääkäriltä. Mitä voin pojalle kotona sanoa/ tehdä jotta käytös saataisiin muuttumaan? Nyt on tosi avuton olo. On meinaan kokeiltu jo perinteiset uhkaamiset, lahjomiset, kiristämiset ja hyssyttelyt. Palkitseminen auttaa lyhytjänteisesti, ei kuitenkaan koko viikkoa. apua...[/QUOTE]

hah miten on niin vaikeaa saada yhtä kuritonta kakaraa koulussa ruotuun provo.

 

Pojan luokalla yks ADHD tapaus jolla myös dysfasiaa ja joku muukin systeemi. Hänellä on erityisavustaja tai siis semmoinen tukihenkilö luokassa istumassa vieressä ja myös välitunneilla tukena. Lisäksi hänellä on joku ihme lauta pehvan alla penkillä mitä voi heilutella jos on levoton. Istumapaikkaa on luokan edessä jottei häiriintyisi muiden oppilaiden seuraamisesta. Onhan se vanhemmille kova paikka. Hänenkin vanhemmat on tosi mukavia eikä taatusti oo tupakalla pilannu lastaan vaan iha normaali perhe. Ikäväkyllä sitten on näitä oikeesti pilalle hemmoteltuja tai raskausaikana tupakoinnilla pilattuja lapsia jotka tämmöisen erityislapsen isojen silmälasien ja hassun käytöksen takia ottaa silmätikuksi. Päiväkodissa joskus työskennelleenä voin sanoa myös että kyllä tämmöisen ylivilkkaat lapset voi ärsyttää opettajia ym henkilökuntaa koska lisää aiheuttaa työtä. Harva täti päiväkodissa näistä villeistä pojista ja hölöttäjätytöiatä erityisesti piti vaan kyllä niitä aina päivitellään ja perheitä syyllistetään. Itsekin oon valitettavasti ollu mukana tämmöisessä ennenkuulumatonta sain omia lapsia. Kadun kun ei ymmärrys riittänyt ja ollu sydäntä tajuta et jopa ne riehakkaista lapset on erityisiä ja rakkaita vanhemmilleen ja arvostelu tuntuu pahalta ja se että tulee huonoa palautetta jatkuvasti.

 

[QUOTE="Miu";28976167]Pojan luokalla yks ADHD tapaus jolla myös dysfasiaa ja joku muukin systeemi. Hänellä on erityisavustaja tai siis semmoinen tukihenkilö luokassa istumassa vieressä ja myös välitunneilla tukena. Lisäksi hänellä on joku ihme lauta pehvan alla penkillä mitä voi heilutella jos on levoton. Istumapaikkaa on luokan edessä jottei häiriintyisi muiden oppilaiden seuraamisesta. Onhan se vanhemmille kova paikka. Hänenkin vanhemmat on tosi mukavia eikä taatusti oo tupakalla pilannu lastaan vaan iha normaali perhe. Ikäväkyllä sitten on näitä oikeesti pilalle hemmoteltuja tai raskausaikana tupakoinnilla pilattuja lapsia jotka tämmöisen erityislapsen isojen silmälasien ja hassun käytöksen takia ottaa silmätikuksi. Päiväkodissa joskus työskennelleenä voin sanoa myös että kyllä tämmöisen ylivilkkaat lapset voi ärsyttää opettajia ym henkilökuntaa koska lisää aiheuttaa työtä. Harva täti päiväkodissa näistä villeistä pojista ja hölöttäjätytöiatä erityisesti piti vaan kyllä niitä aina päivitellään ja perheitä syyllistetään. Itsekin oon valitettavasti ollu mukana tämmöisessä ennenkuulumatonta sain omia lapsia. Kadun kun ei ymmärrys riittänyt ja ollu sydäntä tajuta et jopa ne riehakkaista lapset on erityisiä ja rakkaita vanhemmilleen ja arvostelu tuntuu pahalta ja se että tulee huonoa palautetta jatkuvasti.[/QUOTE]

Ihana ja viisas kirjoitus.

 

[QUOTE="Miu";28976167]Pojan luokalla yks ADHD tapaus jolla myös dysfasiaa ja joku muukin systeemi. Hänellä on erityisavustaja tai siis semmoinen tukihenkilö luokassa istumassa vieressä ja myös välitunneilla tukena. Lisäksi hänellä on joku ihme lauta pehvan alla penkillä mitä voi heilutella jos on levoton. Istumapaikkaa on luokan edessä jottei häiriintyisi muiden oppilaiden seuraamisesta. Onhan se vanhemmille kova paikka. Hänenkin vanhemmat on tosi mukavia eikä taatusti oo tupakalla pilannu lastaan vaan iha normaali perhe. Ikäväkyllä sitten on näitä oikeesti pilalle hemmoteltuja tai raskausaikana tupakoinnilla pilattuja lapsia jotka tämmöisen erityislapsen isojen silmälasien ja hassun käytöksen takia ottaa silmätikuksi. Päiväkodissa joskus työskennelleenä voin sanoa myös että kyllä tämmöisen ylivilkkaat lapset voi ärsyttää opettajia ym henkilökuntaa koska lisää aiheuttaa työtä. Harva täti päiväkodissa näistä villeistä pojista ja hölöttäjätytöiatä erityisesti piti vaan kyllä niitä aina päivitellään ja perheitä syyllistetään. Itsekin oon valitettavasti ollu mukana tämmöisessä ennenkuulumatonta sain omia lapsia. Kadun kun ei ymmärrys riittänyt ja ollu sydäntä tajuta et jopa ne riehakkaista lapset on erityisiä ja rakkaita vanhemmilleen ja arvostelu tuntuu pahalta ja se että tulee huonoa palautetta jatkuvasti.[/QUOTE]

niimpä...en oo minäkään polttanu,juonu tms lasta vahingoittavaa kun raskaana olin. Silti sain erityislapsen. Taistella on saanu enemmän kun tarpeeksi ja yrittää pelastaa lasta leimauksen alta. Ekassa päiväkodissa meitä syytettiin, lasta moitittiin eikä pärjätty sen kanssa. Vaihdettiin pienryhmään ja johan alko lapsi kukoistaa ja homma sujua. Kasvatuksesta ei oo puute ollu kotona ammattilaistenkaan mielestä.
Koulussa tulee tarvitsemaan tukea ja sopivan luokan, lupaan että hän ei häiritse kullannuppujenne koulurauhaa. Vaikkei voikaan sille mitään että ei ole kuten en täydelliset ja unelmaiset herrantertut täydellisen upeine äiteineen.

 

:hug:...voimia ihan ensalkuun.

Mutta kinkkinen tilanne kaikkinensa. Kaikille osapuolille.

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä ottaa yhteyksiä koulukuraattoriin ja jutella hänen kanssaan, mitä keinoja hänellä olisi tilanteen laukaisemiseksi. Onko teidän koulussanne käytössä pienluokkatoimintaa? Tämä voisi olla tässä tilanteessa aika hyväkin siirto, sillä siinä voi opiskella pienemmässä ryhmässä oman luokkatasonsa aineita erityisopettajan johdolla. Pienemmällä paineella ja matalammalla ärsykekynnyksellä. Olisin myös yhteyksissä kouluterveydenhoitajan kanssa ja hänen kauttansa lähtisin etsimään väylää esimerkiksi lääkärintarkastukselle tai psykologin tapaamiselle, jotta poissuljettaisiin mahdolliset käytösongelmaisuudet.

Toisaalta ymmärrän hyvin opettajaakin. Koululuokassa kun on muitakin oppilaita, joiden koulupäivän sujuvuutta pitää ajatella. Ei käy laatuun se, että siellä yksi on levoton ja aiheuttaa myös muille ylimääräistä vaivaa ja liikehdintää, turvattomuuttakin. Se on opetusajasta isosti pois, kun joutuu koko ajan tunnin alusta sekä tunnin aikana selvittelemään tilanteita ja tarkkailemaan yhdenkään lapsen liikkeitä ja tekemisiä. Oppiaineissa kun pitää päästä kuitenkin eteenpäin melko rivakassakin tahdissa.

Opettajan kanssa keskustelisin avoimesti, onko mahdollista saada esim. luokkaan koulunkäyntiavustajaa. Sinänsä harmi, että tilanne on huomioitu jo päiväkodissa ja asialle ei ole sen kummemmin tehty mitään mutta eipä se myöhäistä ole tässäkään vaiheessa. Eli sinuna olisin myötämielinen, mikäli ehdottavat tutkimuksiin menemistä - ei se ota jos ei annakaan. Sitten on mustaa valkoisella, olipa lopputulos mikä tahtojaan.

Sinulle toivon voimia. On varmasti vaikeaa olla siinä ikään kuin kahden tulen välissä - koulusta tulevien pääosin negatiivisten viestien keskellä sekä kotona hyvin olevan lapsen edessä. Rajoja ja rakkautta, uskoa ja kannustusta. Toivon todella, että saatte tilanteeseenne pikaista helpotusta ja apua.

 

Erityisluokka on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, koska pienemmät ryhmät ja enemmän tukea. Lääkitykset ovat suositeltavia, koska lapsen ylivilkkaus saattaa lapsen tilanteisiin, jotka ovat hänelle itselleenkin ahdistavia ja negatiivisia. Ei ole kyse vain ympäristölle tulevasta haitasta (satuttaa muita ja häiriköi) vaan lääkitys auttaa lasta itseään hallitsemaan elämää/itseään paremmin. Häiriköksi leimaantuminen syö lapsen itsetuntoa, joten kaikki keinot tasapainoa kohti kannattaa hyödyntää. Suuret kouluryhmät ovat kuluttavia tavallisillekin muksuille, saati sitten erityistarpeisille oppilaille. Mielestäni on turhaa ajatella koulun ajavan vain omaa etuaan. Koulun työntekijät oikeasti tekevät joka ikinen päivä töitä lasten kasvun ja kehityksen tukemiseksi!! Kokonaisuus tulee silti huomioida. Ei ole sekään oikein, että opettajan kaikki huomio menee yhteen lapseen ja muut jäävät sivuun. Vanhemmat suhtautuvat usein turhan negatiivisesti kaikkiin tukitoimiin. Ihan kuin se olisi lapsen haukkumista. Ei se ole.
Ja itse olen koulunkäynninohjaaja ja huomennakin teen parhaani. Ne "vaikeat" tapaukset ovat kaikesta huolimatta rakkaimpia mulle.