Koulutus, velka, lapsi, tulevaisuus

Hei,

Olen 26-vuotias opiskelija ja tulevaisuus huolettaa. Toivoisin jonkinlaista perspektiiviä pitemmälle eläneiltä. Tilanteeni on seuraavanlainen: koulutukseltani olen ylioppilas, työkokemus on eri asiakaspalvelutehtävistä ja ravintolahommista, vuoden päästä saan kandidaatin paperit (ruotsia pääaineena ja valtiotieteitä sivuaineena). Kun saan kandinpaperit käteen, loppuu opintotukikuukaudet (yritin aiemmin käydä AMK-tutkintoa huonolla menestyksellä, jätin kesken). Opintovelkaa on siinä vaiheessa n. 18 000€. Haaveenani on tehdä maisterin tutkinto valtio-opista ja työskennellä valtionhallinnossa, mieluiten ulkoministeriössä ja pohjoismaisen yhteistyön parissa. Maisterin opinnot rahoittaisin myymällä perintömetsää.

Mieheni on koulutukseltaan tradenomi, mutta ei ole päivääkään tehnyt niitä töitä vaan ollut monta vuotta kalanleikkaajana (1200-1500€/kk). Hän on 30, velaton ja töissä on luvattu esimiestehtäviä tämän vuoden sisällä.

Nyt on sekä miehelläni että minulla kova halu lapsentekoon. Ajattelin, että kandidaatin jälkeen olisi hyvää aikaa tehdä lapsi ja palata yliopistolle tekemään maisteri 1-2 vuoden päästä. Valmistuisin maisteriksi 31-32-vuotiaana, yhden lapsen äitinä ja hanttihommien työkokemuksella (en ole ikinä ollut kuitenkaan työtön). Luultavasti opintovelkaa olisi vielä vähintään 10 000€ siinä vaiheessa.

Varmaan voin lopettaa haaveilun matkustelusta, häistä ja omistusasunnosta? Kaikkea ei voi saada? Pahin mitä voisi tapahtua, on että jään loppuelämäkseni filosofian kandidaatiksi, työttömäksi, olen riippuvainen mieheni rapatuloista ja katkeroidun.

Olisi mukava tietää hätäilenkö tässä turhia. Tuntuu että niin monella ikäiselläni on talonrakennusprojekti, perhe, tutkinto ja muutenkin kaikki kondiksessa.

 

En ymmärrä mikä järki tehdä velkaa ja käyttää perintömetsää tuollaiseen? Vai voivatko vaan tehdä karsintahakkuut? Metsäänhän pitää laittaa uudet taimet yms.ja se e ole ilmaista sekään. Tradenomeille on töitä tarjolla, tiedän kun itsellänikin on tuokin tutkinto ja olen neljää työpaikkaa hakenut pari viikkoa sitten valtiolta. Tärkeää hänelle olisi pääsy koulutusta vastaavaan työhön ja palkoille, joilla elääkin. Sinä voinet varmaan tehdä jotain sivutyötä maisteriksi lukiessasi, ettei tartte velkaantua lisää. Tällöin tulevaisuus näyttäis paremmalta ja vois miettiä haaveiden toteuttamisia paremmin. Räpistelyä pari vuotta ja sit vaan mukavaa aikaa.

 

Elämää kun ei voi aina suunnitella tarkasti, joten ei kannata hirveesti pelätäkään. Se lapsi ei tule välttämättä suunnitellussa aikataulussa, joku voi joutua työttömäksi, sairastua vakavasti, kuolla... Taloudellista tilannetta ei voi suunnitella edes sinne 1-2 vuoden päähän jos talous on palkkatulojen varassa. Näiden epävarmuustekijöiden takia ei myöskään voi lakata elämästä ja haaveilemasta. Haaveet voi toteuttaa tilanteen mukaan yksi kerrallaan

 

Mä tekisin ne opinnot ensin ja lapsen vasta sitten. Huomattavasti helpompaa, ja monella on jäänyt opinnot roikkumaan sen jälkeen kun on menty työelämään tai hankitt lapsi.

 

Varmasti voit tehdä lapsen ennen maisteria, kunhan pidät mielessä että se gradu voi olla pieni kynnys. Tiedän monia gradua vaille valmiita ja sehän turhauttavaa onkin kun on keskeneräiset paperit. Tällä hetkellä on tuhansia ihan paperinsa saaneita maistereita työttömänä, joten ei kannata jättää sitä tutkintoa kesken.

Suosittelen myös, että teet töitä maisterivaiheessa ja parasta olisi että teet oman alasi sijaisuuksia tai kesätöitä, jolloin saat jalan oven väliin. Itse opiskelin maisterivaiheen kokonaan ilman lainaa, eli tein töitä. Lapsi kuvioissa tuo voi tietysti olla haastavampaa..

 

Voi voi. Tee ensin opinnot, sulla on aikaa. Lapsen kanssa voi olla todella haastavaa opiskella. Huonojen öiden jälkeen raahaat sitä hoitoon ja sitten yrität keskittyä hatarilla aivoilla -> ei aina onnistu. Hanki työ ja hyvät äitiyspäivärahat, vasta sitten ala haaveilla lapsesta. Olet takuulla onnellisempi. Suhdekin toimii paremmin ja saat aikaa levähtää eli et kituuta pienillä rahoilla ja voit vaikka hankkia illaksi lastenhoitajan jotta pääset miehesi kanssa illanviettoon.

Minulla oli ikäisenäsi vauvakuume. Onneksi odotin. Sain opinnot, uran, talon ja sitten lapsi.

 

Minulla aika vaativakin ylempi korkeakoulututkinto, opiskeluaikana oli yksi tarhaikäinen lapsi. Minulla ei ollut mitään ongelmaa opiskelun ja lapsenhoidon kanssa. Tietty taloudellinen tilanne ei ollut mitenkään super mutta ihan toimeen tuli. Paljon rankempaa on ollut työssäkäynti perheellisenä, tosin työni vasta vaatiikin paljon.

 

Kiitos kommenteista. Helpottaa kuulla miten muilla on nämä asiat menny. Jospa tässä vielä kerkiäis, monenlaista, jos viittis olla vähän kärsivällisempi.

 

Miksi miehesi ei hae tradenomin töitä ja siten saisi kaksi kertaa sen verran palkkaa mitä nyt? Meidän alueella on huutava pula taloushallinnon ammattilaisista, joissa vaatimuksena vähintään AMK tutkinto ja yhdessäkään palkka alle 3000.
Kaveri on tradenomi ja muutti Tampereelle ja haki neljää työtä, joista olisi saanut kolme ja se minkä otti, on kovapalkkainen homma.
Missäpäin asutte?

 

Mä ihmettelen myös, miksi miehesi ei hae koulutustaan vastaavia töitä ja saisi siten parempaa palkkaa? Itse olen taloushallinnon tradenomi ja asun Vaasassa. Valmistuin 2007 ja ensimmäiset kaksi vuotta asuin Oulussa. Vaasaan muutettiin miehen työn perässä ja täällä sai lähinnä tradenomina valita työpaikkansa. Työskentelen isossa firmassa, en esimiehenä, mutta ok homma ja brutto 3580e.

Opiskeluissa kannattaa ottaa huomioon se, että valmistuttua ei välttämättä saa sitä työtä, mistä haaveilee, eikä edes mitään sinnepäin. Oletko siis valmis myös tekemään ihan toisenlaisia töitä?

Opiskelu sujuu kyllä lapsen kanssa, mutta raha voi olla tiukassa.

 

- En myisi metsää
- Miettisin vielä kerran
- valtiotieteellisestä työllistyy huonosti. Olen itse VTM, valmistuin 2011 ja sen alan hommia on vaikea saada ja palkka on ihan surkea
- lapsia ehdit tehdä vielä 10 vuoden päästäkin
- tradenomeille on hyvin töitä, joten eikö miehesi vain halua mennä oman alan töihin?

 

Minkä alan tradenomi miehesi on? Taloushallinnon ammattilaisistahan on kova pula ja sehän on ihan virallisestikin listattu ns. tulevaisuuden ammatiksi. En ole tradenomi, mutta työni puolesta tiedän, että hallinnollisia töitä olisi paljon tarjolla, mutta tekijät puttuu.
Miksi siis miehesi ei hae oman alansa töitä?

Ja miten helvetissä sä olet onnistunut samaan tuollaiset opintolainat?

Missäpäin asut?

 

Aina pitää olla unelmia, mutta ymmärräthän, että tuo ulkoministeriössä työskentely voi olla aika vaikeaa toteuttaa? Tuon kaltaisiin töihin otetaan yleensä ihmisiä, joilla on jo kansainvälistä kokemusta: on ollut vaihdossa ulkomailla, kansainvälisessä järjestötyössä mukana, työharjoittelussa ulkoministeriössä tms.

 

Et ole ollut työtön, nostat opintotukea ja silti sulla on noin iso summa velkaa? Miten tuo on mahdollista?

 

Vaihda eka miestä. Mahtaa olla onneton äijä sulla, jos ei oman alansa töitä onnistu saamaan.

 

Lue tekstisi pari kertaa ajatuksella läpi ihan itse. Huomaat kyllä, miten lapsellinen ja tyhmä olet. Kasva!!

 

Mä miettisin sun tilanteessa, että mikä mulle on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi sitä, että kuinka tärkeää ura on. Kuinka tärkeää se, että ylipäätänsä saa töitä ja kuinka tärkeää se, että saa niitä mieluisia töitä. Jos työ on tärkeää, keskittyisin nyt opiskeluihin ja sellaisiin asioihin, jotka parantaisivat työmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tuollaisella alalla pelkät paperit ei riitä vaan sulla pitää olla muutakin kokemusta. Yrittäisin löytää alan töitä jo nyt, jos ei onnistu niin yrittäisin löytää töitä jotka edes jollain tavalla liittyvät kansainvälisiin tai pohjoismaihin asioihin. Lähtisin vaihtoon. Tekisin järjestötyötä ja/tai vapaaehtoistyötä, joka liittyy kansainvälisiin asioihin.

 

18 000 velkaa? Miten se on mahdollista? Opiskele loppuun, sitten lapsi.. Mä oon ylioppilas, 2 lasta, amis takana. Nyt säästän itselleni opintolainaa, kasvatan lapsia ja sitten menen takaisin kouluun..

 

[QUOTE="tohtori";29836611]Voi voi. Tee ensin opinnot, sulla on aikaa. Lapsen kanssa voi olla todella haastavaa opiskella. Huonojen öiden jälkeen raahaat sitä hoitoon ja sitten yrität keskittyä hatarilla aivoilla -> ei aina onnistu. Hanki työ ja hyvät äitiyspäivärahat, vasta sitten ala haaveilla lapsesta. Olet takuulla onnellisempi. Suhdekin toimii paremmin ja saat aikaa levähtää eli et kituuta pienillä rahoilla ja voit vaikka hankkia illaksi lastenhoitajan jotta pääset miehesi kanssa illanviettoon.

Minulla oli ikäisenäsi vauvakuume. Onneksi odotin. Sain opinnot, uran, talon ja sitten lapsi.[/QUOTE]

Minullakin oli tuon ikäisenä vauvakuume. Päätin fiksuna tyttönä odottaa, että saisin opinnot, uran ja asuntoasiat kuntoon ja sitten sen lapsen. Eihän siinä sitten niin käynyt. Nyt oon päälle 30 ja lapsettomuushoidoissa. Odotin liian kauan.

 

Hei, tulipa paljon vastauksia. Oulussa asutaan ja toinen on IT-tradenomi. Velkaa tulee kun ottaa, en ole koskaan opiskellut pelkällä opintotuella. Työt ei ole koskaan olleet mitään rahahommia, mutta kaikki on itse hankittuja ilman suhteita.. puhelinmyyntiä, tarjoilua, siivousta, kassatyötä. Tein huonoja valintoja lukion jälkeen kun hädissäni halusin vain johonkin kouluun kun "niin kuuluu tehdä". Yritän tässä miettiä että miten jatkossa olisi viisainta toimia. Yhtään koulua en enää aloita ilman oikeaa motivaatiota, sen olen oppinut. Silloin jää vain koulut kesken, menee hukkaan aikaa ja rahaa. Olen tällä hetkellä vaihto-opiskelemassa ja esim. Kööpenhaminan suurlähetystöön on jo kutsuttu haastatteluun harjoittelupaikkaa koskien. On toki totta, että jos ei ole opintotukikuukausia niin työkkäri kouluttaa esim hoitoalalle, mutta se ei hyöväisi minua eikä potilaitani kun motivaatio hoitotöihin ei voisi alempana olla.

Lähinnä kyse on siitä, että olen kohta 10 vuotta tehnyt mainittuja matalapalkkatöitä, ja yritän rakentaa tulevaisuuden jossa voi olla edes mahdollisuus muuhunkin. Ainahan siivoojille ja yms palvelualan henkilöille on töitä, mutta olisi mukava tietää että siinä työssä ei välttämättä tarvitse olla lopun ikää. Ulkoministeriö voi olla haaveena, mutta matkalla voin olla myös järjestötyössä, kuntatason työssä, kääntäjänä, kassana, matkaoppaana, kissavahtina, junamaatin hoitajana...

Kiitos asiallisista vastauksista. Erityisesti tuo viimeinen koskien lapsettomuutta osui ja upposi.