Kuinka köyhällä on varaa lapsiin?

No ei todellakaan ole mitään väliä pystytkö tarjoamaan museoreissuja vai et, koko lapsen elämän aikana. Jos intohimoa historiaan löytyy niin hän kerää ne rahat helposti keskenään ja pääsee sinne itse. Enkä kyllä tajua miten sekään voi olla liikaa maksaa kertakäynti museoon tms., kerran se kirpaisee JOS kiinnostusta aiheeseen on Itse mielummin laittaisin sen rahan huvipuistoon ja laadukkaisiin harrastuksiin.

Joku hurja vois pitää kulttuuria laadukkaana harrastuksena

 

Itse mielummin laittaisin sen rahan huvipuistoon ja laadukkaisiin harrastuksiin.

Miksi ihmeessä? Minä pääsin huvipuistoon ensimmäisen kerran ollessani 13-vuotias. Olihan se ihan kivaa joo, mutta minulle on tähän ikään (35-vuotta) riittänyt se, että olen kerran käynyt Linnanmäellä ja Särkänniemessä. Minä en usko kummankaan lapseni viihtyvän melussa ja tungoksessa.

Mikä on "laadukas harrastus"? Onko esimerkiksi jääkiekko judoa laadukkaampi harrastus, kun se on kalliimpi? Tai onko jalkapallo laadukkaampi harrastus kuin Warhammer? (no ok, Warhammeriin saa kyllä upotettua rahaa vaikka miten paljon, jos vain tahtoo)

 

Mua ei juuri viety lapsena teatteriin. Muistan aivan elävästi yhden kerran, kun pääsin kaverin perheen kanssa lasten näytökseen, leikittiin sen jälkeen teatteria viikkotolkulla.

Muistan vieläkin sen kokemuksen vaikka siitä on jo yli 30 vuotta, eikä musta tullut teatteritaiteen harrastajaa aikuisena =)

Juuri tämä oli se mun pointti.

 

Tää on just sitä kulttuurista pääomaa. Happygirl ei ole sitä kodistaan saanut niin ei osaa sitä arvostaa. Sinä olet saanut niin osaat arvostaa. Näinhän se menee noin 90 prosentissa tapauksista.

Valitettavasti mä olen päässyt matkailemaan ja nauttimaan juurikin noista louvren aarteista ja Egyptin faaraoista. Mä en kokenut niitä niin upeina mitä aikuiset ympärillä. Oisin halunnut uida ja hämmästellä kaikessa rauhassa uutta maata, mutta äiti oli just noin "tosi kiittämätöntä valittaa! Nauti nyt!" Minuuttiaikataululla juostiin nähtävyydestä toiseen Olipa "hienoa". Enemmän sain ja nautin niistä lomista jolloin otettiin rennosti rannoilla yms. Ulkomailla on PALJOn kokemuksellisesti avartavia juttuja, lapset ei vaan malta ja jaksa odottaa auringon paahteessa englanninkielisen oppaan selittäessä ikiaikaisia tapahtumia.. Booring.

 

No ei todellakaan ole mitään väliä pystytkö tarjoamaan museoreissuja vai et, koko lapsen elämän aikana. Jos intohimoa historiaan löytyy niin hän kerää ne rahat helposti keskenään ja pääsee sinne itse. Enkä kyllä tajua miten sekään voi olla liikaa maksaa kertakäynti museoon tms., kerran se kirpaisee JOS kiinnostusta aiheeseen on Itse mielummin laittaisin sen rahan huvipuistoon ja laadukkaisiin harrastuksiin.

Tiedonjano opitaan jo kohdussa. Se taas avittaa hyviin suorituksiin opintiellä. Jos laadukkaat harrastukset kiinnostaa, kerätkööt rahat itte? Parempi vaan oppia luonnontieteiden lumo pienestä pitäen.

 

Valitettavasti mä olen päässyt matkailemaan ja nauttimaan juurikin noista louvren aarteista ja Egyptin faaraoista. Mä en kokenut niitä niin upeina mitä aikuiset ympärillä. Oisin halunnut uida ja hämmästellä kaikessa rauhassa uutta maata, mutta äiti oli just noin "tosi kiittämätöntä valittaa! Nauti nyt!" Minuuttiaikataululla juostiin nähtävyydestä toiseen Olipa "hienoa". Enemmän sain ja nautin niistä lomista jolloin otettiin rennosti rannoilla yms. Ulkomailla on PALJOn kokemuksellisesti avartavia juttuja, lapset ei vaan malta ja jaksa odottaa auringon paahteessa englanninkielisen oppaan selittäessä ikiaikaisia tapahtumia.. Booring.

Niin no sä kuulut siihen 10 prosenttiin.

 

Valitettavasti mä olen päässyt matkailemaan ja nauttimaan juurikin noista louvren aarteista ja Egyptin faaraoista. Mä en kokenut niitä niin upeina mitä aikuiset ympärillä. Oisin halunnut uida ja hämmästellä kaikessa rauhassa uutta maata, mutta äiti oli just noin "tosi kiittämätöntä valittaa! Nauti nyt!" Minuuttiaikataululla juostiin nähtävyydestä toiseen Olipa "hienoa". Enemmän sain ja nautin niistä lomista jolloin otettiin rennosti rannoilla yms. Ulkomailla on PALJOn kokemuksellisesti avartavia juttuja, lapset ei vaan malta ja jaksa odottaa auringon paahteessa englanninkielisen oppaan selittäessä ikiaikaisia tapahtumia.. Booring.

Jaa no, me käytii Rodoksella munkkiluostarissa jossa pääs maan alle lähteeseen kävelemään pillkkopimeeseen virtaan, kiipeemään 20m korkeeseen ristiin kukkulan huipulla, kreikkalaiseen iltaan jne. jne. Ja kyllä tykkäsin, en edes muista niitä hiekkarantoja vaan just nämä nähtävyydet. Mun äiti osaa tehdä kaisesta mielenkiintoista iästä riippumatta.

Olen myös 10v. käyttänyt talvipalatsissa 2h ja ei ollut edes tylsää, kun äiti oli aiheesta lukenut kirjoja ja selitti kuinka palvelijoiden piti juosta 30min. jotta pääsivät hädän tullen vessaan vanhemmista se on kiinni ja heidän asenteesta, että mikä lasta kiinnostaa ja mikä ei.

 

Mitkä ovat sinusta sellaiset perheen nettotulot, joilla elätetään mukavasti kaksi lasta?

Veikkaan ihmisten käsitysten eroavan toisistaan aika paljon. Jos haluat, voit vastatessasi kertoa myös, kuinka suuret nettotulot teidän perheessänne on, montako lasta, onko asuntovelkaa, ja miten mielestänne pärjäätte taloudellisesti.

Mun mielestä ei voi määritellä mitään yleistä nettotulorajaa, koska siihen vaikuttavar suuresti menot. Suurin yleensä menoista on asuminen, se syö yleensä keskimäärin jotain 40% tuloista ja toisaalta jos on velaton asunto, niin ei syö välttämättä kuin sen 5%. Pohjoisssa velatttomassa kerrostalossa pienessä kaupungissä asuinmenot voi olla 60e/kk perheasunnossa, kun taas Helsingissä perheasunto vuokralla maksaa yleensä väh. 1100e/kk vuokra + sähkö + vesi + parkkipaikka.

Heti kun määriteltäisiin vielä perheen varallisuus ja asuinpaikkakunta, niin voisi sitten ottaa kantaa, mitkä on miniminettotulot, jolla voisi elää normaalisti.

 

Tiedonjano opitaan jo kohdussa. Se taas avittaa hyviin suorituksiin opintiellä. Jos laadukkaat harrastukset kiinnostaa, kerätkööt rahat itte? Parempi vaan oppia luonnontieteiden lumo pienestä pitäen.

Opintiellä avittaa hyviin suorituksiin ihan hyvä muisti, tunnollisuus ym. Minusta vanhempien ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa siitä etteivät pysty antamaan lapselleen jotain "henkeäsalpaavan hienoja" kulttuurikokemuksia.. Se arki ratkaisee.

 

Pitää muistaa, että lapset ovat yksilöitä. Omani viihtyvät museoissa ja ovat kiinnostuneita. Minäkin olen ollut sellainen jo lapsena. Toisia taas ei kiinnosta ja tieto ei kelpaa. Ei ole minun menetys se, että jonkun mielestä pää alaspäin roikkuminen kansoitetussa huvipuistossa on kiinnostavampaa kuin museossa käyminen.

 

[QUOTE="kieppi";29788236]Teatteri-, ja museokäynnit ovat enemmän kiinni siitä, pitävätkö vanhemmat niitä tärkeinä. Veljeni tienaa varmasti tuplaten sen minkä minä, mutta ei hän ole kertaakaan käynyt lapsensa kanssa teatterissa tai (taide)museossa.[/QUOTE]

Ei ainakaan museoon pääsy ole rahasta kiinni. Monessa museossa on vapaa pääsy aina tiettynä ajankohtina. Mekin käydään pari kertaa viikossa ilmaisesti museossa (kävellen). Maailman on täynnä ilmaisia huveja, se on vaan vanhempien aktiivisuudesta kiinni.

 

Jaa no, me käytii Rodoksella munkkiluostarissa jossa pääs maan alle lähteeseen kävelemään pillkkopimeeseen virtaan, kiipeemään 20m korkeeseen ristiin kukkulan huipulla, kreikkalaiseen iltaan jne. jne. Ja kyllä tykkäsin, en edes muista niitä hiekkarantoja vaan just nämä nähtävyydet. Mun äiti osaa tehdä kaisesta mielenkiintoista iästä riippumatta.

Olen myös 10v. käyttänyt talvipalatsissa 2h ja ei ollut edes tylsää, kun äiti oli aiheesta lukenut kirjoja ja selitti kuinka palvelijoiden piti juosta 30min. jotta pääsivät hädän tullen vessaan vanhemmista se on kiinni ja heidän asenteesta, että mikä lasta kiinnostaa ja mikä ei.

Ihmiset on erilaisia, ei siihen muuta voi sanoa.

 

Opintiellä avittaa hyviin suorituksiin ihan hyvä muisti, tunnollisuus ym. Minusta vanhempien ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa siitä etteivät pysty antamaan lapselleen jotain "henkeäsalpaavan hienoja" kulttuurikokemuksia.. Se arki ratkaisee.

Mää ymmärsin astron ajatuksen niin, että tehdään kulttuurikokemuksista luonteva osa arkea vaikka juuri hyödyntämällä niitä ilmaismuseoita. Mistä sen koskaan tietää missä henki sitten salpaantuu

 

Opintiellä avittaa hyviin suorituksiin ihan hyvä muisti, tunnollisuus ym. Minusta vanhempien ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa siitä etteivät pysty antamaan lapselleen jotain "henkeäsalpaavan hienoja" kulttuurikokemuksia.. Se arki ratkaisee.

...ja se arjen saa vain rahalla?

 

Ei ainakaan museoon pääsy ole rahasta kiinni. Monessa museossa on vapaa pääsy aina tiettynä ajankohtina. Mekin käydään pari kertaa viikossa ilmaisesti museossa (kävellen). Maailman on täynnä ilmaisia huveja, se on vaan vanhempien aktiivisuudesta kiinni.

Paljon vaikuttaa kuitenkin se missä asuu. Jos omassa kotikaupungissa ei ole museoita tai niitä on yksi niin tuleekin jo aika kalliiksi museossa käynti kun pitää ottaa huomioon matkustuskulut.

 

[QUOTE="kieppi";29788814]Pitää muistaa, että lapset ovat yksilöitä. Omani viihtyvät museoissa ja ovat kiinnostuneita. Minäkin olen ollut sellainen jo lapsena. Toisia taas ei kiinnosta ja tieto ei kelpaa. Ei ole minun menetys se, että jonkun mielestä pää alaspäin roikkuminen kansoitetussa huvipuistossa on kiinnostavampaa kuin museossa käyminen.[/QUOTE]

Tieto kelpaa, mutta histori evvk. Ja silti opiskelen korkeakoulussa. Toivottavasti osaat opettaa lapsesi arvostamaan erilaisuutta, me kun ei olla samasta puusta veistettyjä ja sivistynyt ymmärtää sen.

 

Tieto kelpaa, mutta histori evvk. Ja silti opiskelen korkeakoulussa. Toivottavasti osaat opettaa lapsesi arvostamaan erilaisuutta, me kun ei olla samasta puusta veistettyjä ja sivistynyt ymmärtää sen.

joo kuule osaan.

 

Paljon vaikuttaa kuitenkin se missä asuu. Jos omassa kotikaupungissa ei ole museoita tai niitä on yksi niin tuleekin jo aika kalliiksi museossa käynti kun pitää ottaa huomioon matkustuskulut.

Oma 8 k poikani jaksaa katsoa läpi lähikirjaston vaihtuvan näyttelyn. Siellä lasten taidekoulun teoksia, luontokuvia tai paikallisten taiteilijoiden töitä muutamia kappaleita kerrallaan.

 

Paljon vaikuttaa kuitenkin se missä asuu. Jos omassa kotikaupungissa ei ole museoita tai niitä on yksi niin tuleekin jo aika kalliiksi museossa käynti kun pitää ottaa huomioon matkustuskulut.

Jos on oikeasti köyhä, niin ei kai ole varaa asua syrjäseudulla? Auton pitäminen on niin kallista, eikä töitä löydy kuten kaupungissa.

Mun mielestä on hieman onnetonta, että monet lapset joutuu asumaan syrjäseudulla, eikä heille ole pääsyä palveluihin, harrastuksiin ja elämyksiin.

 

Jos on oikeasti köyhä, niin ei kai ole varaa asua syrjäseudulla? Auton pitäminen on niin kallista, eikä töitä löydy kuten kaupungissa.

Mun mielestä on hieman onnetonta, että monet lapset joutuu asumaan syrjäseudulla, eikä heille ole pääsyä palveluihin, harrastuksiin ja elämyksiin.

Tämäkin ajatus on vähän kaupunkilainen ja keskiluokkainen. Että elämys on jotakin, jonka voi kokea vain rakennetussa ympäristössä ja tehtynä.

Jotkut tykkäävät luuhata metsässä ja opettavat lapsensakin siihen. Eivät kaipaa pahemmin muuta.

 

Meidän nettotulot ovat noin 2300e/kk. Mä teen lyhennettyä työaikaa ja mies opiskelee. Yksi kouluikäinen lapsi. Omakotitalo, kaksi autoa ja ei lainaa. Asumiskulut kaikkineen noin 400e/kk. Ruokakauppaan menee noin 500e/kk ja bensoihin kahdelta noin 300e/kk. Eli noin 1200e on pakkoliset menot. Säätöistä maksellaan auton vakuutusmaksut ja kotivakuutus + ihmisten vakuutukset kuuluvat tuohon 400e asumiskuluihin. Kiinteistövero menee säästöistä. Meillä menee joka kuukausi säätöön 50-1000e.
Ulkomailla käydään kunnolla kerran vuodessa (viimeksi hiihtolomalla 6pv Roomassa, jota ennen oltiin Prahassa jne).
Kotimaassa reissataan paljon: Lappiin kerran vuodessa, hotellireissuja noin kerran kahdessa kuukaudessa.


Meidän perheelle 1500e/netto olisi kipuraja.

 

[QUOTE="kieppi";29788863]Tämäkin ajatus on vähän kaupunkilainen ja keskiluokkainen. Että elämys on jotakin, jonka voi kokea vain rakennetussa ympäristössä ja tehtynä.

Jotkut tykkäävät luuhata metsässä ja opettavat lapsensakin siihen. Eivät kaipaa pahemmin muuta.[/QUOTE]

Kyllä toki maaseudullakin saa elämyksiä, mutta yleensä liitttyvät vain retkeilyyn ja luontoon. Ei nyt ideana ollut mollata maaseutua.

Mutta kun just valitettiin, ettei museossa voi käydä, ellei asu kaupungissa. Jos on köyhä, turha asua syrjäseudulla, jos ei ole varaa kuljetuksiin.

 

Tuosta kulttuurisesta pääomasta... Se on jännä, miten monet vanhemmat kannustavat lapsiaan pienestä saakka harrastamaan kulttuuria, taiteita jne. koska sen ajatellaan kasvattavan lasta olennaisella tavalla. Mutta sitten tietyssä vaiheessa, kun se ammatin ja tulevaisuuden harkinta alkaa olla ajankohtaista, trendi suosiikin "järkeviä" ammatteja. "Kulttuurinen pääoma" on jotain, mitä "paremmat perheet" suosivat, mutta vain harrastus- ja kasvatusmielessä.

 

Me emme kiertele ikinä nähtävyyksissä oppaan kanssa, vaan ihan omaan tahtiin. Minä matkustin lapsena paljon ja vanhempani osasivat tehdä museoista ja kirkoistakin lasta kiinnostavan. Mä en ole ikinä välittänyt rantalomista.

Oma 7 vuotias poikani tykkää matkustella ja kaikista kivointa on hänestä ollut Roomassa, koska siellä oli niin paljon kaikkea jännittävää ja vanhaa. Toinen suosikkikohde pojalle on ollut Lontoo, koska siellä oli se ylihieno linna ja se sitten museo, jossa oli niitä heppasotilaita ja reissun kohokohta oli futismatsi, kun pääsi katsomaan oikeaa valioliigaa. Sittemmin olemme toisen futisreissun tehnyt Englantiin valioliigaa katsomaan ja innokas futari kun on, niin haluaa ehdottomasti taas seuraavalla reissulla katsomaan jalkapalloa.
Wienistä lapsi muistaa kivan hevosajelun, huvipuiston ja sen erikoisen kirkon, jossa oli niitä ihmeellisiä päitä. Noin muutamia mainitakseni.

Olemme lomailleet myös Turkissa, Thaimaassa ja Rodoksella. Turkissa lapsi ihan viihtyi, koska hotellilla oli oma vesipuisto. Rodoksella ei tykännyt olla, koska "en mä jaksa vaa uida ja tehdää nyt jotain muutakin. Kotonakin voi uida ja näitä papukaijapuistoja ja ravintoloita on muuallakin".


Meni vähän OT ja en lukenut koko ketjua. Viittasin vain muutamaan reissukommenttiin.

 

Niin ja me asumme maalla peltojen keskellä. Lapsi ei tarvitse Pariisia viihtyäkseen, vaan kaikkein kivointa on pelata jalkapalloa, rakentaa metsään majaa, ajaa papan kanssa traktorilla ja silitellä naapurin lampaita.