Kuinka kolmas lapsi muuttaa elämää ja arkea ja jaksamista?

Minulla lapset 4,5- ja 2-vuotiaat. Haaveilen kovasti kolmannesta, mutta mietityttää kuinka saan arjen sitten sujumaan ja miten jaksan. Oman pohdintansa tuo myös kaksi vaikeaa raskausta.

 

En tiedä, koska mä tyydyn kahteen. Just oman jaksamisen takia. Ja vaikeat raskaudet ja sektiot takana. Eikä ole juuri tukiverkkojakaan. Kahden kaa vielä selviää, mutta kolme....ei kiitos.

 

Kunpa voisinkin ajatella noin rationaalisesti, mutta en tiedä mistä tämä vauvakuume tulee. Kahden ensimmäisen kohdalla ei ollut mitään näin kovaa kuumeilua.

 

Meillä lapset 4, 3 ja 1. Kaikki on sujunut tosi hyvin, en mä ole sen väsyneempi kun kahdenkaan kanssa. Tietysti välillä on enemmän huutoa, kun ei kerkii heti jokaisen luo. Kaikenkaikkiaan olin kyllä varautunut paljon pahempaan. Arki on sujunut ihan omalla painollaan. Vauvana vauva nukkui aamupäivän ulkoiluiden ajan, sitten kun tultin kotiin nukkui isompi/isommat. Sitten oli ihana vaihe, kun kaikki nukkui iltapäivällä. Nyt ei isommat enää nuku, mutta leikkivät hyvin keskenään kun pienin nukkuu.

 

ei muuttanut kyllä minun jaksamistani mitenkään. Meillä 6v, 5v ja 7kk ikäinen ja ihan suunnitellusti iso ikäero. Tämä on ollut kyllä loistava ratkaisu. Pienellä ikäerolla ei ikinä.

 

Mukava kuulla, että hyvin sujuu kolmenkin kanssa. Mietin juuri sitä, että nyt jos ei uskalleta yrittääkään kolmatta, niin jää varmasti harmittamaan aina. Ja vastaavasti jos saamme kolmannen, niin tuskinpa sitä ratkaisua katuisi koskaan...

 

Kolmannen jälkeen sitä huomaa miten helppoa kahden kanssa olikaan
No paitövei, lapsistahan se pitkälti riippuu ja omasta asenteesta tietysti myös.
Konkreettisia muutoksia saattaa olla esimerkiksi auton vaihto joka meille tuli eteen kun Volvo V70:seen ei tuosta vaan mahtunutkaan kolmea turvaistuinta takapenkille.

 

Pohdiskelen ihan samoja.
Nyt lapset 2v9kk ja 1v4kk, ja kuopuksen raskaus + vauva-aika oli rankka. Se on ainoa mikä pelottaa, jos tulee samanlainen raskaus, kun kahden lapsen kanssa ei niin vaan pystykkään vuodelevossa olemaan ja oksentelemaan 40 viikkoa.
Tosin sitä kolmatta aletaankin yrittämään vasta ensi kesänä, jotta ikäeroa tulee enemmän ja näin ollen raskaus ja vauva-aikakin on varmasti helpompia kun on kaksi tajuavaa lasta kuin että olisi ihan taapero. Esikoinen kun oli 1v5kk nuoremman syntyessä ja nuorempi tosiaan oli todella vaikea vauva niin.. Ei kiitos enää.

 

[QUOTE="mietiskelijä";25328498]Minulla lapset 4,5- ja 2-vuotiaat. Haaveilen kovasti kolmannesta, mutta mietityttää kuinka saan arjen sitten sujumaan ja miten jaksan. Oman pohdintansa tuo myös kaksi vaikeaa raskausta.[/QUOTE]

Mulla oli myös kova vauvakuume kun lapset oli tuon ikäisiä tai jos tarkkoja ollaan niin meillä oli 4v ja 2v... mutta mies sanoi ehdottoman ein vauvalle..

Menin sitten töihin muutamaksi vuodeksi ja sain kuumetta aisoihin, esikoisella oli järkyttäviä uhmakausia ja välillä täytyy myöntää olin ihan tyytyväinen että oli vain 2 lasta ja omaa aikaakin aina välillä.

Sitten vauvakuumetta alkoi taas pukkaamaan kun lapset oli 4 ja 6 ja yllättäen mieskin oli mukana ja alettiin odottamaan vauvaa melkein heti!

Nyt meillä on sitten ne kolme lasta, ja nuorin on vielä vauva.

Tosi tyytyväinen olen, että hetki odotettiin... nuo kaksi on nyt hieman isompia, pärjäävät aamulla lasten ohjelmia katsoen/leikkien jos haluan aamulla torkkua koska vauva on herätellyt yöllä... ymmärtävät jos en ehdi/pysty tekemään jotain/leikkimään tms heti koska vauva syö/kiukkuaa tms.

Ihan uudenlaista vauva-arkea saa elää taas koska on vain yksi 'hoivattava' j sisarukset on ollut ihan eri lailla innoissaan vauvasta eikä mustasukkaisuutta ole ollut ollenkaan

 

Meille tuli kolmas, kun isommat oli 7 ja 4. Se vauva-aika meni kyllä ihan hirveen helposti ja hyvin =) Ja sitten tuli neljäskin kun kolmonen oli 1v10kk =) Mustasukkaisuutta ei ole ollut näiden kolmosen ja nelosen kanssa ollenkaan ja isommat ovat innolla olleet pienimmän hoidossa mukana.

 

Kolmas lapsi syntyi, kun esikoinen oli 5 ja keskimmäinen 3. Paljon helpommalla pääsin kuin silloin kuin keskimmäinen syntyi. Kaksivuotiaan ja vauvan kanssa oli rankkaa. Isommat lapset leikkivät kuopuksen synnyttyä paljon keskenään ja heistä oli ihan apuakin esim. toivat vaippoja, vaatteita jne. Lisäksi isompi oli kahdesti viikossa kerhossa. Jaksoin itse paljon paremmin kuopuksen vauva-aikana.

Työmäärä lisääntyy lähinnä pyykkäyksessä, kolmelta lapselta tulee pyykkiä enemmän kuin kahdelta. Nyt kun kaksi vanhinta on kouluikäisiä ja harrastaa, tuntuu että seuraava haaste on saada kaikkien kolmen aikataulut "järkeviksi", että myös perheen kanssa ehditään viettää aikaa.

 

itse pohdin samaa kolmatta suunnitellessa, kaikki aina puhuivat että siinä se kolme menee kuin kaksikin. Mä olen erittäin vahvasti eri mieltä. Meillä vaikutti tosin osin sekin, että esikoisen ja keskimmäisen ikäero oli lähes 6 vuotta ja kahden nuorimman alle 2 vuotta. Jaksamiseen vaikutti paljon ja vaikuttaa edelleen jonkin verran, vaikka kaikki jo kouluiässä. Silti en tietenkään kadu. 2 lapsen jälkeen oli olo, että jotain puuttuu, kolmannen jälkeen oli ja on aina ollut tunne, tämä perhe on tässä.

 

Ihan saman lailla jaksan,kun aikaisemminkin. Vauva syntyi kun isommat olivat 6 ja 5 vuotiaita. Tosi hienosti ottivat uuden tulokkaan, eikä mustasukkaisuutta ole. Olin välillä töissä ja nyt on taas mukava olla kotona kolme vuotta. Pikkasen arki muuttui ja lasten mukaan elellään, autoakaan ei tarvinnut vaihtaa, hyvin mahutaan farmariin. Itseasiassa nyt olen saanut vauva-arjesta paremmin nauttia, kun toisen kanssa, koska ikäeroa on vain vuosi, oli kaksi vaippaikäistä kotona ja välillä yhtä hullunmyllyä. Suosittelen!

 

no ei meillä muuttanut mitenkään, kolme lasta menee siinä kuin kaksikin lasta.

 

Meillä ei mitenkään, todella helppo tapaus. Onneksi, kun esikoinen on e-lapsi. Esikoinen nyt 4v1kk, toinen 2v4kk ja kolmas 8kk.

 

[QUOTE="vieras";25328513]En tiedä, koska mä tyydyn kahteen. Just oman jaksamisen takia. Ja vaikeat raskaudet ja sektiot takana. Eikä ole juuri tukiverkkojakaan. Kahden kaa vielä selviää, mutta kolme....ei kiitos.[/QUOTE]

olisin voinut kirjoittaa tämän, ihan samoista syistä meillä on "vain" kaksi lasta.

 

Ihana kuulla positiivisia kokemuksia. Meille ei pitänyt koskaan tulla enempää lapsia, mutta joku muu päätti toisin ja nyt odotellaan kolmatta syntyväksi keväällä. Isommat lapset ovat vauvan syntyessä 6v ja 4.5v ja olen tosi tyytyväinen ettei ylläri tullut yhtään aiemmin. Mutta kaipa tässä pärjätään kolmenkin kanssa Ja tosi innoissani minä odotan kyllä.

 

Mun lapset oli 4v ja 2v kun aloin oottaa kolmatta. Meillä henk koht asia ei oo vaikuttanu muuhun kuin siihen että auto piti vaihtaa isompaan. Asuntokin on kyllä menossa vaihtoon lähiaikoina, asutaan 70neliön kolmiossa nääs ja vanhin tarvii kipeästi omaa huonetta. Mutta jaksaminen ja muut niin täytyy sanoa että tuo on menny tuossa joukon jatkona siitäkin huolimatta että se on korvakierrevauva ja allergikko ja kokonaista yötä se ei oo nukkunu vielä koskaan, ikää nyt 1,5v. Kaiketi se on vähä henk koht asia miten jaksaa, toiset ei jaksa oikein yhdenkään kanssa ja toinen porskuttaa monen kanssa. Mulla on kaveri jolla on 5 alle kouluikäistä ja sillä sujuu homma kuin tanssi.

 

Ihana kuulla positiivisia kokemuksia. Meille ei pitänyt koskaan tulla enempää lapsia, mutta joku muu päätti toisin ja nyt odotellaan kolmatta syntyväksi keväällä. Isommat lapset ovat vauvan syntyessä 6v ja 4.5v ja olen tosi tyytyväinen ettei ylläri tullut yhtään aiemmin. Mutta kaipa tässä pärjätään kolmenkin kanssa Ja tosi innoissani minä odotan kyllä.

varmasti pärjäätte hyvin! ONnea pienokaisen johdosta!

 

Kolmannen jälkeen sitä huomaa miten helppoa kahden kanssa olikaan
No paitövei, lapsistahan se pitkälti riippuu ja omasta asenteesta tietysti myös.
Konkreettisia muutoksia saattaa olla esimerkiksi auton vaihto joka meille tuli eteen kun Volvo V70:seen ei tuosta vaan mahtunutkaan kolmea turvaistuinta takapenkille.

Meillä taas niin päin, että kolmannen jälkeen huomasi, miten helppoa onkaan kun lapsia on enemmän kuin kaksi. Nyt viides tulossa ja odottelen vauvan syntymää rauhallisin mielin.

 

Minulla ei muuten kuin niin,että piti palata vauva-aikaan takaisin

Edelliset lapset olivat jo 14v ja 12v kun vauva syntyi, joten aikalaillahan sitä oli elämä jo ihan erilaista kuin silloin kun nämä isommat olivat vauvoja

Eli nyt eletään taas pienen vauvan ehdoilla

 

Onpas kiva kuulla positiivisia kokemuksia! Jotenkin uskon, että ne voimavarat lisääntyy ja sitä oppii suhtautumaan rennommin siihen jaksamattomuuteen. Tuntuu vaan niin vaikealta luopua ajatuksesta, että olisi kolmas lapsi.. Menen onneksi nyt töihin ja saa nähdä miten se vie mennessään. Kiva olisi kuulla myös ikäeromielipiteitä, jos nyt ikäeroon voi vaikuttaa... Itse mietin, että 3 vuotta keskimmäiseen voisi olla parempi kuin 4, niin olisi edes jotain yhteistä vielä.

 

uppista

 

Kotona ollessa se kolmas meni kuin siinä sivussa. Ja muutenkin kun lapset oli pieniä. Tietysti kotityöt lisääntyi, mutta oikeastaan lasten kanssa ei tarvinnut olla sen enempää kuin ennenkään kun lapset viihdytti toisiaan, mutta...

Kun menin töihin! Voi luojankösses. Kun kolme lasta sairastelee vuoronperään, siinä onkin sumplimista. Samoin illat kun yhtäkkiä ennen niin kivasti itsekseen leikkineet lapset halusivatkin kaikki äidin huomiota hoitopäivien/esikoinen koulupäivän+ip-hoidon jälkeen. Lisäksi nyt kun nuorinkin on jo eskarissa, niin lasten läksyt ja harrastukset vie ihan tuhottomasti aikaa. Kolme lasta tulee myös aika kalliiksi. Meillä on vielä tyttö-poika-tyttö, että kaikkea ei voi suoraan kierrättääkään. Samoin nyt kun lapset on isompia, niin hotellihuoneet ja laivan hytit alkaa olla aika nafteja kun on mitoitettu 1-2 lapselle vanhempineen. Sitten kaikkia vanhempainiltoja, vanhempainvartteja, luokkaretkimyyjäisiin osallistumisia, neuvolakäyntejä tuntuu olevan ihan joka välissä.

Eli kun töihin menee kolmen lapsen äiti, niin mitään omaa elämää ei oikein meinaa jäädä. Kyllä aika on kortilla ja sumpliminen joka asiassa. Mielessä on kyllä käynyt, että kaksi olisi sellainen määrä, että olisi vielä suht helppo pitää pakka kasassa.

Mutta silti, onhan ne lapset ihania ja rakkaita ja ketään en pois antaisi <3

 

[QUOTE="nih";25328637]Kolmas lapsi syntyi, kun esikoinen oli 5 ja keskimmäinen 3. Paljon helpommalla pääsin kuin silloin kuin keskimmäinen syntyi. Kaksivuotiaan ja vauvan kanssa oli rankkaa. Isommat lapset leikkivät kuopuksen synnyttyä paljon keskenään ja heistä oli ihan apuakin esim. toivat vaippoja, vaatteita jne. Lisäksi isompi oli kahdesti viikossa kerhossa. Jaksoin itse paljon paremmin kuopuksen vauva-aikana.
[/QUOTE]

Näin myös meillä. Meillä tosin isommat nukkuivat pienestä pitäen todella hyvin ja pienin sitten ei nukkunutkaan. Välillä öisin heräiltiin vartin välein, eli välillä äiti oli "hieman" väsynyt.
Myö kanssa pähkäiltiin tuon kolmosen kanssa,välillä tuntui että kaksi riittää, välillä taas oli todella vahva tunne että yksi vielä. Ja hetkeäkään en ole katunut, enempi olisin katunut sitä jos sitä kolmatta ei olisi tullut. Ja mie haluan lapset pienellä ikäerolla, joten jos kolmatta ei olisi nyt tullut, niin olisi meillä jäänyt lapsiluku kahteen.