kuka muu on ollut raivohullu raskauden aikana?

mulla ei ole aikaisemmissa raskauksissa ollut mitään vastaavaa, ei tätä enää kukaan jaksa.
ootteko karjuneet paljon raskausaikana? ja olleet hermo tosi lyhyellä?

 

Juuri toisin päin, erittäin rauhallinen, paljon rauhallisempi kuin normaalisti. Mulle tuli tyttö, kumpi sulle tulossa?

 

mä aina kun poikaa odotan (3x kokemusta)
tyttöjä odottaessa paaaljon tasaisempi, (2x)

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

Anteeks, et kai nyt vaan ole raskaana?

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

Anteeks, et kai nyt vaan ole raskaana?

En herranen aika en.

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

tää kuulostaa ihan meidän menolta.
Olen karjunut kurkku suorana tämän raskauden aikana varmaan enemmän kun koko 10v yhdessäolon aikana yhteensä.
Kauheeta tää on, eikä vähiten mahassa asuvalla vauvalle... NYYH : (
saan hirveitä raivareita kertakaikkiaan ja kierrokset saattaa nousta tosi nopeasti kun jo pinna napsahtaa poikki.

Kyse ei ole mistään raskausajan väsymyksestä, tarkoitan fyysisestä vaan mulla on vaan päällä hirveä stressi ja yksinäisyyden tunne on voimakas ollut erityisesti tässä raskaudessa.
Mut koskaan en ole ollut näin hullu kun nyt.

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

tää kuulostaa ihan meidän menolta.
Olen karjunut kurkku suorana tämän raskauden aikana varmaan enemmän kun koko 10v yhdessäolon aikana yhteensä.
Kauheeta tää on, eikä vähiten mahassa asuvalla vauvalle... NYYH : (
saan hirveitä raivareita kertakaikkiaan ja kierrokset saattaa nousta tosi nopeasti kun jo pinna napsahtaa poikki.

Kyse ei ole mistään raskausajan väsymyksestä, tarkoitan fyysisestä vaan mulla on vaan päällä hirveä stressi ja yksinäisyyden tunne on voimakas ollut erityisesti tässä raskaudessa.
Mut koskaan en ole ollut näin hullu kun nyt.

Sama oli minulla, aivan kamala raskaus. En kyllä nauttinut siitä ollenkaan. Nyt on olo vallan mahtava, kun tyttökin on jo 5kk ja hormoonit tasoittuneet. =)

 

et oo ainut... :hug:

 

Poikaa odottaessa mä olin iiiihanan rauhallinen ja kaikki oli niin tasaista ja seesteistä. Nyt en tiedä kumpi on tulossa, mutta oon ollut ihan järjettömän pahalla tuulella koko ajan. Oon kuin perseeseen ammuttu karhu ja tiuskin ja äyskin sekä miehelle että esikoiselle ihan kaikesta ja pinna on ihan olematon

 

mulla kaks poikaa ja nyt odotan 36rvllä kolmatta poikaa ja olenhan mä raivohullu.. jouduin lähettään 3v mummolaan kolmeksi viikoksi kun stressaan niin paljon liikaa että lääkärikin määräsi sairaslomalle ettei vauva vielä syntyisi...

 

Juu,,, viimeisimmässä. Ihan kamala. :snotty: Joku oli jättänyt lehden avoimena vessan lattialle, kun Minä halusin imuroida. Silppusin sitten koko lehden sinne vessaan. :snotty: Mies lähti autolla pakoon,, :snotty:
Ja sellaista,, :heart:

tää kuulostaa ihan meidän menolta.
Olen karjunut kurkku suorana tämän raskauden aikana varmaan enemmän kun koko 10v yhdessäolon aikana yhteensä.
Kauheeta tää on, eikä vähiten mahassa asuvalla vauvalle... NYYH : (
saan hirveitä raivareita kertakaikkiaan ja kierrokset saattaa nousta tosi nopeasti kun jo pinna napsahtaa poikki.

Kyse ei ole mistään raskausajan väsymyksestä, tarkoitan fyysisestä vaan mulla on vaan päällä hirveä stressi ja yksinäisyyden tunne on voimakas ollut erityisesti tässä raskaudessa.
Mut koskaan en ole ollut näin hullu kun nyt.

Sama oli minulla, aivan kamala raskaus. En kyllä nauttinut siitä ollenkaan. Nyt on olo vallan mahtava, kun tyttökin on jo 5kk ja hormoonit tasoittuneet. =)

puhut kuin mä. Mutta arvaa mikä on käsittämättömintä ja saa mut itkemään!?
Mä olen aina nauttinut raskauksista ihan suunnattomasti ja olen ajatellut että voi kun olisin aina raskaana tai että kumpa raskaudet kestäisivät pidempään.
Ja nyt on kaikki ihan toisin. Tunnen itseni rumaksi kun ennen olen ollut niin ylpeä isosta vatsastani ja muuttuneesta olemuksesta. Harmittaa ihan hirveästi kun en ole samoin nauttinut tästä. ITKETTÄÄ SE!

 

jatkuuko sama meno lapsen syntymän jälkeen? eikös imetyskin ylläpidä erilaista hormoonitasapainoa?
Sano mulle, muuttuuko helpommaksi tai miten sulla kun vauva syntyi??

 

huhuuu

 

jatkuuko sama meno lapsen syntymän jälkeen? eikös imetyskin ylläpidä erilaista hormoonitasapainoa?
Sano mulle, muuttuuko helpommaksi tai miten sulla kun vauva syntyi??

En ole Jätkä mutta kyllä se helpottaa pikku hiljaa :hug:

 

silloin kun poikaa odotin oli erittäin kiukkunen tapaus koko raskauden....tytöstä ekat 3kk sitten olinkin yhtä hymyä loppuraskauden.
mies sanoikin et mun pitäs olla aina paksuna kun olin niin hyvällä päällä.

 

Sillon kun poikaa odotin niin en kauheen raivohullu ollu mut nyt kyllä suutun ihan mistä vaan ja aina ihan älyttömän kovaa, ja melkeimpä päivittäin :ashamed:

 

jatkuuko sama meno lapsen syntymän jälkeen? eikös imetyskin ylläpidä erilaista hormoonitasapainoa?
Sano mulle, muuttuuko helpommaksi tai miten sulla kun vauva syntyi??

Sori, menin jo nukkumaan vauvan viekkuun,,

Joo kyllä se muuttuu siitä pikkuhiljaa, ei ihan heti valitettavasti. Mulla ainakin oli vielä muutaman viikon syynnytyksestä hormoonit ihan sekaisin ja tosissani aloin jo pelkäämään masennustakin. :/

Nyt on alkanut tuntumaan suht 'normaalilta' oma olo, ihan hätkähdin kun tajusin. =)

 

minäminä!!
tyttöä odottaessa en tainnuthermostua ku kolmesti niin että kylä raiku, mutta tuota poikaa odottaessa.. voi herrajumala.. :ashamed:

 

:wave: ja kaikissa neljässä raskaudessa,meinas mennä järku ukolta sekä iteltä..huh onneks ei enää ikinä raskauksia...

 

jatkuuko sama meno lapsen syntymän jälkeen? eikös imetyskin ylläpidä erilaista hormoonitasapainoa?
Sano mulle, muuttuuko helpommaksi tai miten sulla kun vauva syntyi??

Sori, menin jo nukkumaan vauvan viekkuun,,

Joo kyllä se muuttuu siitä pikkuhiljaa, ei ihan heti valitettavasti. Mulla ainakin oli vielä muutaman viikon syynnytyksestä hormoonit ihan sekaisin ja tosissani aloin jo pelkäämään masennustakin. :/

Nyt on alkanut tuntumaan suht 'normaalilta' oma olo, ihan hätkähdin kun tajusin. =)

Kiittis!
Kiitos kaikille muillekin vastanneille!
olen muutenkin aika itkuherkkä lapsen synnyttyä joten se on ihan ok mutta tämä raivoaminen on tosi raskasta.
Meillä ennestään neljä poikaa ja tietysti raskaus on nyt erilainen kun on jo lapsia ja hermo menee heidän kanssa eria asioissa vääntäessä.
Toivotaan että olisi vauvan syntymän jälkeen hiukan selkeämpi olo : /

 

Mä olen aina :ashamed: Oikeesti :ashamed:

 

ootteko muut?
en tarkoita raivoamisella tavallista huutamista ja hermojen kireyttä vaan sellaista karjumista, että ääntä ei kertakaikkiaan lähde enempää ja naama muuttuu ihan punaiseksi karjunnasta.
Äänen volyymin kesken loppuminen on outo kokemus.

 

onko palstalla vielä raivohulluja raskaanaolevia : )

 

Itse olin koko raskausajan tyyni kuin viilipytty. Ei tapeltu koskaan, mieskin on sanonut, että raskausajat on olleet meidän yhdessäolon parhaita aikoja!
Kaveri sitten on taas ollut ihan päinvastoin, pinna niin kireällä, että me kaveritkin saatu osamme.. Mies parka, kumma kyllä heillä jo neljä lasta. Epäilen, että jos oma pinna olisi ollut kireällä raskausaikana niin olisi jäänyt yhteen muksuun taatusti!