Kumppanin ihosairaus .. Vaikutus suhteeseen?

Jos kumppanillasi on jokin ihosairaus, niin kuinka se vaikuttaa suhteeseen? Suhde varmaan päättyy ennen kun se edes ehtii alkaa.
Itselleni on käynyt niin 3 kertaa. Naiset etsivät " täydellistä miestä" tai ainakin sellaista jonka vaiva ei näy päällepäin. Psorini ei aina pysy oireettomana vaikka sitä lääkärin ohjeiden mukaan hoidankin.

 

Jos kumppanillasi on jokin ihosairaus, niin kuinka se vaikuttaa suhteeseen? Suhde varmaan päättyy ennen kun se edes ehtii alkaa.
Itselleni on käynyt niin 3 kertaa. Naiset etsivät " täydellistä miestä" tai ainakin sellaista jonka vaiva ei näy päällepäin. Psorini ei aina pysy oireettomana vaikka sitä lääkärin ohjeiden mukaan hoidankin.

 

Moi, viestini karkasi äsken jostain syystä ennenkuin ehdin mitään kirjoittaakaan. No joo,
mutta asiaan: Olen sairastanut psoria 17-vuotiaasta lähtien. 36-vuotiaana sairaus sitten diagnosoitiin ihon lisäksi myös nivelissä. Lääkitys on hyvä ja tällä hetkellä oireet eivät juuri ulospäin näy. Välillä olen ollut taas yltä päältä ihottuman peitossa ja nivelissä tulehdusta, joka on sitten kortisonipiikeillä hoidettu pois. Kaikista inhottavintahan tässä sairaudessa on sen ennakoimattomuus. Tilanne voi muuttua siis yhdessä yössä. Mutta olen näiden lähes 30 vuoden aikana oppinut varsin hyvin elämään tämän kanssa, enkä useinmiten edes muista sen olemassaoloakaan. Mitä tulee siihen, onko vaikuttanut ihmissuhteisiini tai onko minut hylätty tämän vuoksi, niin sellaista ei ole tapahtunut koskaan .

Luulenpa, että ihottumalla (sairaudella) ei sinällään ole vaikutusta ihmis- tai parisuhteisiin, mutta mikäli vaiva on alentanut itsetuntoa tai vaikuttaa muuten kovastikin omaan olemukseen, niin sitä kauttahan se vaikuttaa väkisinkin omaan käyttäytymiseen ja käsitykseen itsestä. Tämä taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteessa. Tämä on siis vain minun näkemykseni asiasta.

 

No jaa, ehkäpä se vähän riippuu sen sairauden vakavuudesta tai kuinka paljon niitä läiskiä on. Mulla ei ole koskaan vaikuttanut parisuhteisiin, koska psori on suht' lievä ja lähinnä päänahassa. Mutta ymmärrän kyllä kovasti ihmisiä, joita "iljettää" koskea psoriseen ihoon. Ei kaikki tykkää, eikä toki tarvitsekaan. Mutta jos se on esteenä muuten hyvälle suhteelle, niin tosi kurjaa.

 

Mä olin avoliitossa 7 vuotta miehen kanssa jolla paha atooppinen ihottuma. Jalkapohjat oli aina auki, kaikki taipeet tosi huonossa kunnossa ja ihottumaa siellä täällä muutenkin. Mä rasvailin miestä, varsinkin niitä jalkapohjia samalla varovasti hieroen.

Ei mua miehen ihottuma haitannut.

 

Niin ja koska kärsin itsekin sairaudesta, niin mua nyt ei kovin äkkiä moinen hetkauta. Vasta jos kumppani on todella vereslihalla tai iho kovasti tylehtunut, niin sitten en varmaan edes koskisi, mutta silloinkin vaan hygieniasyistä. Eli pelkäisin, että tulehduttaisin ihoa lisää. Mutta hoitsuna on tullut nähtyä muutenkin kaikenlaista, joten yks psori sinne taikka tänne ei saa mulla mitään kauhureaktioita aikaan. Eli voisin ihan hyvin kuvitella seurustelevani kaltaiseni kanssa, jos mies olis muuten terve, lähinnä päästään...

 

Jos kumppanillasi on jokin ihosairaus, niin kuinka se vaikuttaa suhteeseen? Suhde varmaan päättyy ennen kun se edes ehtii alkaa.
Itselleni on käynyt niin 3 kertaa. Naiset etsivät " täydellistä miestä" tai ainakin sellaista jonka vaiva ei näy päällepäin. Psorini ei aina pysy oireettomana vaikka sitä lääkärin ohjeiden mukaan hoidankin.

 

Ei vaikuta mitenkään. Toki jos on pahana, niin eihän ärtynyttä ja tulehtunutta ihoa saa mennäkään koskemaankaan muuten kuin ihoa hoitaessa.
Hoitajana minäkin tiedän, ettei täydellistä ihmistä olekaan, epätäydellisyys on ihmisyyttä eikä tee ihmisestä vähemmän rakastettavaa, vaan päin vastoin.

 

Luulenpa, että ihottumalla (sairaudella) ei sinällään ole vaikutusta ihmis- tai parisuhteisiin, mutta mikäli vaiva on alentanut itsetuntoa tai vaikuttaa muuten kovastikin omaan olemukseen, niin sitä kauttahan se vaikuttaa väkisinkin omaan käyttäytymiseen ja käsitykseen itsestä. Tämä taas voi vaikuttaa negatiivisesti parisuhteessa. Tämä on siis vain minun näkemykseni asiasta.

Samoin luulen. Sama tilanne esim pituuden kanssa. Esim miehen lyhyys ei välttämättä sinällään ole este, mutta jos se on vaikuttanut itsetuntoon ja omaan käsitykseen itsestään negatiivisesti vuosien ajan, alkaa se haitata parisuhdetta tai sen löytymistä.

 

Jos ei nyt ihan itsensä säälittelyksi mene niin ei minua ainakaan haittaisi yhtään.
En eroaisi rakastamastani ihmisestä ikinä minkään ulkonäköseikan vuoksi, mutta ne lieveilmiöt saattaisivat aiheuttaa kitkaa parisuhteeseen.

Jos pystyy loppujenlopuksi olemaan sinut omien "puutteidensa" vuoksi niin ei niitä puoliso edes noteeraa. Ne ovat osa puolisoa ja sillä sipuli.

Rakkaus on sokea, näin ne viisaat ihmiset ovat joskus keksineet sanoa.

 

Vettä kannattaa karttaa, sillä se vaan ei ole aikoihin ollut "terveellistä". Pestä täytyy, mutta auttaako se, jos vaihtaa vaatteita tiuhempaan ja katsoo ettei vaatteet itsessään ärsytä lisää:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ympäristö/vaatteista-ja-paistinpannuista-liukenee-vesistöihin-myrkkyjä-1.167461