Ensimmäinen viikko oli ihan hirveä. Mutta siitä se helpottaa pikkuhiljaa. Ja varsinkin kun muksut viihtyy hyvin hoidossa, mukavampi niin jättääkin hoitoon.
Kyllä se siitä.
Kyllä se siitä.
Aika karulta tuntui, mutta poika ei edes vilkaissut minuun vaan konttasi lelujen luokse. Toisten piltit kirkuivat ja takertuivat äitinsä jalkoihin.
Toista kun vein hoitoon niin oli jo isompi ja käveli itse, lapsi meni mielellään, mutta minä pidättelin itkua ja itkinkin sitten ulospäästyäni.
Toista kun vein hoitoon niin oli jo isompi ja käveli itse, lapsi meni mielellään, mutta minä pidättelin itkua ja itkinkin sitten ulospäästyäni.
:'( Tuntui, että oon maailman kauhein äiti ja kaikkea muuta.. Ja minä vein tytön vasta ekaa kertaa hoitoon kun oli siellä jo kolme viikkoa kulkenut, ja silloin jo reippaasti jäi. Isänsä joutui ne ensimmäiset itkut kuuntelemaan... Mutta kauinka ihana olikaan huomata miten reippaaksi tyttö tuli 
Eskarilaisen vieminen pisti piloille koko loppupäivän, itse sain itkun pidäteltyä kotiin asti..
Toiset meni alkuun mielellään, mut nyt kun pari-kolme viikkoa on kulunut pienempi jää itkun kanssa ja isompi nurisee lähinnä kotona..
Musta tuntu siis pahalle, tai se oli (on osin vieläkin) lähinnä sellasta luopumisen tuskaa.<br><br>
Toiset meni alkuun mielellään, mut nyt kun pari-kolme viikkoa on kulunut pienempi jää itkun kanssa ja isompi nurisee lähinnä kotona..
Musta tuntu siis pahalle, tai se oli (on osin vieläkin) lähinnä sellasta luopumisen tuskaa.<br><br>
Kamalaltahan se tuntui. Parina ekana kertana taisi itku päästä heti kun pääs päiväkodista ulos. Poika oli vielä pieni (1,5kk) mutta pakko oli viedä kun koulua oli kolmisen kuukautta käymättä.. Nopeasti sinne kuitenkin sopeutui ja pian kävi niin, ettei olisi millään halunnut lähteä hoidosta, vaan tahtoi mulle aina esitellä kaikkia leluja Tosin oli kyllä vaan pari viikkoo aina kuussa ja sillonkin vaan 2-6 h päiviä. :hug:
Tosin oli kyllä vaan pari viikkoo aina kuussa ja sillonkin vaan 2-6 h päiviä. :hug:Huomenna on meillä edessä se ensimmäinen virallinen hoitopäivä ja veikkaanpa vaan, että tällä äidillä tulee olemaan uneton yö tulevana yönä :/ Jännittää pikkuisen puolesta ja senkin ehditäänkö ajoissa minnekään....
Eilen kävi hoitopaikassa ottamassa vähän vauhtia ja oli siellä pari tuntia tutustelemassa yksikseen. Hyvin oli mennyt, vähän ujostellut tietysti aluksi. Niin ja ikää tytöllä 1v9kk.
Eilen kävi hoitopaikassa ottamassa vähän vauhtia ja oli siellä pari tuntia tutustelemassa yksikseen. Hyvin oli mennyt, vähän ujostellut tietysti aluksi. Niin ja ikää tytöllä 1v9kk.
\
Asia nyt vain on niin, että jotkut joutuvat viemään lapsen varhain hoitoon. Itsekin valitsin niin, että vein 9 kk ikäisen hoitoon ja jatkoin opiskelua.
Ihan hauskasti kyllä pilkkaat.
Taas näitä. Huoh.Alkuperäinen kirjoittaja 01.05.2007 klo 17:42 mimmu kirjoitti:Kamalaltahan se tuntui. Parina ekana kertana taisi itku päästä heti kun pääs päiväkodista ulos. Poika oli vielä pieni (1,5kk) mutta pakko oli viedä kun koulua oli kolmisen kuukautta käymättä.. Nopeasti sinne kuitenkin sopeutui ja pian kävi niin, ettei olisi millään halunnut lähteä hoidosta, vaan tahtoi mulle aina esitellä kaikkia leluja
Asia nyt vain on niin, että jotkut joutuvat viemään lapsen varhain hoitoon. Itsekin valitsin niin, että vein 9 kk ikäisen hoitoon ja jatkoin opiskelua.
Ihan hauskasti kyllä pilkkaat.
marjaaq
Tyttö 1,3 vuotta meni pienten ryhmäään. Ihmetteli menoa mutta ei itkenyt yhtään ja meni alun vierastuksen jälkeen nauraen leikkipiiriin.
Samaan aikaan aloitti poika 2,6v keskiryhmään. Aluksi oli kovin takertuvainen minuun ja vähän itkikin. Alun rauhoittelun jälkeen hänkin oli viihtynyt hyvin.
Nyt nuokin ovat jo 4 ja pian 6 veet
Itse vein hyvillä mielin päiväkotiin, olin valmistautunut siihen että kaikki tunteet ovat mahdollisia niin minulla kuin lapsilla. Töihin paluu oli odotettua ja totta kai vähän jännitti miten menee päiväkodissa mutta ne nyt kuuluu asiaan.
Samaan aikaan aloitti poika 2,6v keskiryhmään. Aluksi oli kovin takertuvainen minuun ja vähän itkikin. Alun rauhoittelun jälkeen hänkin oli viihtynyt hyvin.
Nyt nuokin ovat jo 4 ja pian 6 veet
Itse vein hyvillä mielin päiväkotiin, olin valmistautunut siihen että kaikki tunteet ovat mahdollisia niin minulla kuin lapsilla. Töihin paluu oli odotettua ja totta kai vähän jännitti miten menee päiväkodissa mutta ne nyt kuuluu asiaan.
Tytär takertu kaulaan ja yritin rauhotella, että ei ole mitään hätää. Annoin pusun ja halin tyttärelle ja hoitaja nappas tyttären syliin ja yritti rauhotella. Tytär itki hysteerisenä ja huusi vaan äiti, äiti. Ite nieleskelin itkua ja yritin hymyillä ja sanoa, että tulee kyllä hakemaan. Itku pääsi, kun laitoin oven kiinni ja lähin kävelemään linja-auto pysäkille. Meillä oli kaks ekaa viikkoo aivan hirveetä toi hoitoon jääminen. Sama tilanne oli kun hain tyttäreni kotiin, juoksi itku kurkussa ovelle vastaan, tarras lujaa kaulasta kiinni, itki ja huusi, että lähetään äiti kotiin. Toi oli sydäntä raastavaa ja mulla itelläni on yhä vieläkin vaikeeta jättää tytär päiväkotiin vaikka tyttö on jo 5-vuotias. Nykysin tytär vaan sanoo, että miten sulle nyt jo voi tulla ikävä mua
No oli kyllä aika pieni...