Kaksi päivää sitten kävi niin että minä pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja 2 vuotiaan tyttöremme ja muutin asumaan väliaikaisesti isäni ja äitini luokse. Mieheni oli se joka halusi että tiemme eroavat ja minä olin se joka oli vielä viikko sitten onnellinen. Normaalistihan jättäjä lähtee, mutta en pystynyt jäämään yhteiseen asuntoomme (johon minulla ei yksin ole edes varaa) ja kaikkien yhteisten muistojen keskelle. Nyt olen kuitenkin ihan hukassa. Mistä lähden asuntoa itselleni etsimään? Miten eroprosessi lähtee käyntiin? Miten asiat voi sopia mahdollisimman hyvin ettei tarvitse sitten myöhemmin katua, kun ei osannut olla oikeisiin paikkoihin yhteydessä? Uskon että pystymme sopimaan kaiken sopuisasti, joten riitaeroa ei tarvitse murehtia.
Omistamme puoliksi asunnon ja olen itse hoitovapaalla. Kuinka saan asunnun? Onko täällä muita, jotka ovat eläneet saman tilanteen kuin me? Kertokaa miten lähditte vyyhtiä purkamaan. Olen henkisesti niin hukassa, ettei käytännön asiat meinaa oikein sujua.
Omistamme puoliksi asunnon ja olen itse hoitovapaalla. Kuinka saan asunnun? Onko täällä muita, jotka ovat eläneet saman tilanteen kuin me? Kertokaa miten lähditte vyyhtiä purkamaan. Olen henkisesti niin hukassa, ettei käytännön asiat meinaa oikein sujua.