Kun ystävät hylkäävät...

Olen 20-vuotias ja odotan tällä hetkellä esikoistani viikolla 18+4.
Olen aina ollut lapsirakas ja ystävät ovat sen tienneet ja raskauteni ei tullut heille tavallaan yllätyksenä, olin puhunut vauvasta ja äitiydestä paljon ja sitten se vain tapahtui. (emme siis yrittäneet tosissaan lasta vaan olimme sillä mielin että ''tulee jos on tullakseen'')
Raskaustestin tehtyäni kerroin ensimmäisenä parhaalle, minua 2 vuotta vanhemmalle ystävälleni (jonka kanssa eri kaveripiirit kuin muiden)ja jonka kanssa on aina ollut puhetta tulevaisuuden suunnitelmista jne. Hän oli tottakai innoissaan ja onnellinen puolestani. Toistaiseksi vain hän ja mies tiesivät asiasta.
Tuli kuitenkin välissä uusivuosi ja muuta ''juhlimisen arvoista'', jolloin muut ystävät rupesivat ihmettelemään sitä etten juonut. Ja tästä suututtiin minulle!
Kun sitten tämä kaveripiiri kokonaisuudessaan sai kuulla raskaudestani, olivat hekin innostuneita ja aikoivat olla tukena yms..nyt kuitenkin olen saanut huomata, että eipä näin ollutkaan. Kukaan heistä ei ota oma-aloitteisesti enää yhteyttä ja jos itse kysyn seuraksi tai vastaavaa, niin aina tuntuu olevan hirveät tekosyyt keksittynä näkemisen välttämiseksi..
Ymmärrän tietysti sen että kaverini käyvät töissä ja vieläpä vuorotöissä, mutta monesti heillä on viikonloput vapaina, mutta silti kukaan ei koskaan ehdi näkemään mua..heidän viikonlopun suunnitelmat on joka ikinen viikonloppu samat; känni päälle ja baariin!

Ärsyttää niin paljon! Kaikkea luvataan mutta mitään ei silti pidetä, tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikesta ulkopuolelle jätetyltä..tuntuu etten enää edes tunne ystäviäni.
Onneksi minulla on sentään yksi paras ystäväni ja yksi todella hyvä ystävä, jotka ilmeisestikin ovat niitä aitoja ystäviä jotka huolehtivat ja joita kiinnostaa elämäni sekä raskauteni..

Joskus vain itken ja itken, koska tuntuu niin yksinäiseltä. Sitäpaitsi tämä kaveripiiri joka on minut jättänyt, olemme olleet ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti parhaimpia ystäviä! Miten näin monen vuoden ystävyys voi unohtua sen takia, että yksi tästä porukasta muuttuu?

Tulipa tarina, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea ja toivottavasti täältä löytyisi edes hieman ymmärtäväisempää porukkaa..
Kokemuksia?

 

Tosi ikävä kuulla. Tosi ystävä ei tuollaisesta hylkää. Aivan kuin haluaisivat olla ilkeitä sulle siitä että olet raskaana. Miehenä on vaikea ymmärtää tota käyttäytymistä koska emme tuollaista porukassa yleensä tee kellekään.

Voimia sulle ja toivottavasti miehesi on tukenasi myös

 

[QUOTE="mies1";29686900]Miehenä on vaikea ymmärtää tota käyttäytymistä koska emme tuollaista porukassa yleensä tee kellekään.[/QUOTE]
Kovin tarkkaan tunnut tietävän kaikkien Suomen, jopa maailman miesten tavat ja mieltymykset... (Ihan äsken oli ketju, jossa vaimo suri miehensä puolesta sitä, että kaverit olivat hyljänneet, ja kohtalotovereita tuntui olevan pilvin pimein.)

Ap, tosi surullinen tilanne. Mutta tuossapa ne todelliset ystävät seuloutuvat pelkistä kavereista. Ehkäpä löydät uusia ystäviä samassa elämäntilanteessa olevista?

 

Kiitos paljon mies1!

Mieheni onneksi ymmärtää ja tukee minua ja hän on samalla kannalla sinun kanssasi, ei hän voi ymmärtää miten ilkeitä naiset voi toisinaan toisilleen olla..enkä kyllä ymmärrä itsekään! Itse olen aina ollut sitä mieltä että kohtelen muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan, mutta valitettavasti kaikki muut eivät ilmeisesti näin ajattele..

 

iu: on minulla onneksi mieheni puolelta pari lapsiperhettä tuttavana, mutta itse kun olen ainoa ja ensimmäinen omista kavereistani niin minkäs teet.. :/
ymmärtäähän sen sillälailla, että tilanne on niille uusi ja vaikea ehkä suhtautua, mutta sama pätee sitten tietysti myös minuun! Olen ainoa ja täysin yksin tässä uudessa tilanteessa, joten yhtälailla tarvitsisi ymmärrystä sitten siihen..

 

Kiitos paljon mies1!

Mieheni onneksi ymmärtää ja tukee minua ja hän on samalla kannalla sinun kanssasi, ei hän voi ymmärtää miten ilkeitä naiset voi toisinaan toisilleen olla..enkä kyllä ymmärrä itsekään! Itse olen aina ollut sitä mieltä että kohtelen muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan, mutta valitettavasti kaikki muut eivät ilmeisesti näin ajattele..

Kiitos, oli kiva auttaa! Hyvä kun sulla on silti muutama oikeesti läheinen ihminen, niitä jo kun muutama on niin se kyllä auttaa.

Joo, mäkin kyllä joskus törmään ikäväkäytöksisiin naisiin, täälläkin oon huomannut. Mutta onneksi kaikki ei oo sellaisia. Kuulostat hienolta naiselta ja hyvä kun sulla on rakastava ihminen rinnallasi.

 

Kai se vain noin menee. He elävät nyt ihan eri maailmassa kuin sinä. He jatkavat samaa rataa kuin ennenkin (viettävät vapaa-aikansa joko rentoutuen kotona tai sit bilettäen), ja heidän mielestään varmaan sinä olet se joka on muuttunut.

Onko sinulla ajokorttia? Kännikuskiksihan voit mennä, tai viettämään muuten vain iltaa heidän kanssaan, vaikka olisitkin vesilinjalla?

 

Tuttua settiä tuo että ystävät hylkäävät, meillä tosin ei lasten tulon takia vaan miehen sairauden ja nyttemmin esikoisenkin.. no eip sellasilla ihmisillä mitään tee.. ps jos haluut ajatuksia vaihtaa niin sopii laittaa yv, olen viidettäni odottava mamma

 

Ehkä sinun tuleva elämäsi tuntuu heistä vieraalta ja epäkiinnostavalta. Myös voihan olla, että jotkut myös itse haluisivat lapsen muttei siihen ole mahdollisuutta?

Minulle kaverien raskaudet ei ole ollut ongelma. Tosin muutaman kanssa en jaksanut enää olla yhteydessä, kun joka kerta keskustelut oli vain sitä raskautta ja vauvaa eikä kiinnostanut mikään muu.