Muistan kuin eilisen, kun kyyditsin vauvelia synnytyssalista hissiin ja ylös osastolle. Muistan kuinka hissimatkan tutkin niitä pieniä kasvoja. Ja nyt jo ollaan tässä... :heart:
Vaikka eipä siitäkään ole kuin tovi, kun tapasin ensimmäisen kerran mieheni esikoisen, silloin 12v pojannassikan. Kävimme pelaamassa biljardia ja poika tuskin ylsi pöydän reunan yli. Ja nyt on jo aikuinen mies, melkein kaksmetrinen hujoppi =)
Miten sitä itse onnistuukin säilymään niin nuorena ja nuorekkaana? Lapset kasvaa, mutta itse pysyy ennallaan, joo, niin varmaan!