Siitä on pari vuotta koska kyllästyin enää pyytämään kun kukaan ei koskaan oikeasti lähtenyt mihinkään. Pyysin elokuviin, kahville yms. Ja kukaan ei koskaan lähtenyt.Milloin viimeksi olet pyytänyt _oma-aloitteisesti_ jotakuta muuta kuin perheenjäsentä tekemään kanssasi jotain? Esim. kahville, kävelylle.
En mitään säännöllistä. Joskus innostun lukemaan, joskus jumppaamaan tms.Mitä harrastat?
Huomaanketään ei kiinnosta...?
Taidat elää täydellisen tyhjää elämää...
Mä en ole kyseinen tyyppi vaikka tuollaisia varmasti on.Mä tutustuin yhteen äitin joka valitti että ei oo kavereita eikä mitään. Aattelin sitte että pyydän sitä kylään yms että on seuraa jospa hän siitä rohkaistuis muitaki kavereita hankkimaan kun kerran kaipaa niitä. No, kun yritin sopia tapaamista meillä, heillä tai puistossa niin ikinä ei käyny mikään aika. Hän noudattaa minuutin tarkkaa aikataulua ruokailujen, nukkumisten yms kanssa ja iltaisin heidän lapset menee nukkuun jo klo19, iltapalaa syödään siis jo 18 aikaan. Joo, ei oo ihme jos ei kavereita oo eikä kukaan käy kun ikinä ei sovi.
En tällä hetkellä. Jossain vaiheessa on haaveena päästä opiskelemaan tai mennä töihin. Vanha ammatti ei enää kiinnosta.Tapaatko missään uusia ihmisiä, joita et ole tavannut aikaisemmin?
Ensimmäinen veikkaus ei kuvaa minua yhtään.Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29807279:en jaksa kysellä, mutta teen villin veikkauksen. olet jatkuvasti äänessä, et anna toisille sanan vuoroa, kuittaat toiten puheet olan kohautuksella, jatkaen juttua omista asioistasi. tupakoit jatkuvasti ja haiset pahalle
tai sitten oot se hiljainen hiirulainen, joka ei saa sanaa suustaan