Kysytkö puolisolta lupaa esim. takin ostamiseen?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Lupaa en kysele mutta jos sattuu olemaan kevät (takana talven lomautus) niin varmistan, ettei miehellä ole tiedossa suurempia pakollisia menoja enneko klikkaan "tilaa" painiketta.

Joskus satanen tai pari on pikkuraha, toisella hetkellä sillä saa kahdenkin viikon ruoat
 
vierailija
Ensin pitäisi liittyä Tinderiin ja käydä sadoilla treffeillä eli nykysuomeksi deiteillä. Kun vihdoin mahdollinen puoliso olisi koukussa, rohkenisin kysyä saanko ostaa uuden takin.
Jatkuva miesten metsästys olisi ottanut niin paljon takkiin, että kaikki entiset takit piti viedä panttikonttoriin, ja lunastamiseen ei ollut varaa. Halvemmat, koin syömät takit myin Tori.fi:ssä ja kirpputoreilla.
Oikeassa elämässäni ostin kerran melko kalliin talvitakin Stockmannilta. Viimeisiä hetkiään elävä, vaikeaa syöpää sairastanut anoppini tuhahti miksi ostin niin kalliin takin. Olin vähän aiemmin palannut äitiysloman jälkeiseltä hoitovapaalta työelämään. Tapaus askarrutti vuosia mieltäni. Hän usein mielaili ostaa uuden takin, mutta sitten totesi ettei sille ole enää kauan käyttöä.
k&K-lehdessä on juttu mieslaulajasta, jolla on yllään vuonna 1985 ostettu pusakka.
Usein muistelen entisiä vaatteitani.
Olenhan jonkin sortin käsityöimmeinen.
Takki kannattaa aina ostaa vaikka siihen menisi viimeiset siemenperunat!
 
Huoh. Ei tarvita "lupaa" ostaa mitään mutta vähänkin isommat hankinnat tehdään yhteisymmärryksessä. Kumpikaan ei pääse mälläämään edes "omia" rahoja miten haluaa. Järjestelyyn ollaan päädytty koska halutaan tehostaa rahankäyttöä ja meidän pitää tehdä tulevien vuosien aikana tehtävä huomattavia remontteja. Tilanne oli toinen kun asuttiin kaupungissa ja ainoat isommat juoksevat kulut oli melkein vuokra ja auto.
Meillä tällainen toimii. Viimeisen vajaan vuoden aikana on jäänyt ostamatta huomattava määrä krääsää ja ollaan opittu korjaamaan vaatteita mitä oltaisi aikaisemmin heitetty menemään.
 

Yhteistyössä