Mulla on oma "virallinen" punnituspäivä aina lauantaisin, mutta jospa mäkin sitten tähän listaan merkkaan aina perjantaipainon. On ehkä selkeämpi niin.
Paino junnasi, junnasi, junnasi ja vielä vähän junnasi, kunnes se sitten tänään humpsahti alaspäin. Joten kannatti potkia vastaan, vaikka vatuttikin
Paino tänään 76,0 kg, eli viime viikosta -900g. Aina aiemmin olen pudottanut yli kilon viikossa, mutta se viikko tuleekin täyteen vasta huomenna. Ja toisaalta tässä kyllä käynee hiljalleen myös siten, että se putoamistahti hiljenee, koska pudotettava määrä vähenee ja normaalipaino lähenee. Joskin sinne on vielä 10 kg matka, mutta kuitenkin.
Nyt on karistettuja kiloja takanapäin 9 ja valitettavasti mulla on sellainen olo, ettei se näy missään. Ei ole hoikempi olo ja peilistäkin katsoo ihan yhtä lihava akka, kuin aina ennenkin. Toki pienemmät vaatteet mahtuu päälle, mutta jotenkin silti se hoikistumisen ymmärtäminen ei onnistu.
Bmi oli aluksi 31,99 joka tarkoitta merkittävää lihavuutta ja nyt se on 28,6 joka on enää "vain" lievä lihavuus...eli kyllä jotain on tapahtunut. Olisi vaan kiva myös itse nähdä se peilistä.
Sinänsä en jaksa surkutella, koska toisaalta saan kyllä ihan mielettömän hyvän fiiliksen siitä vaa-an lukemasta, vaikken tietenkään siihen vielä täysin tyytyväinen olekaan. Aluksi päätin, etten enää koskaan paina 80 kiloa tai yli. Nyt tuntuisi ihan naurettavalta ajatellakin, että joskus vaakani hipoisi niitä lukemia. Niin ei todellakaan tule käymään.
Yhtä varmaa on myös se, että jatkossa vaakani tulee näyttämään korkeintaan 75,9 kg...huomenna sen lukeman on siis paree tippua sadalla grammalla, eikä se saa enää ikinä, milloinkaan siitä nousta
2 viikon sisällä (jos kroppa ei tee mitään ihmetemppua) olen pudottanut 10 kg. Se tuntuu hyvältä. Jotenkaan en pidä omalla kohdallani alle 10 kg pudotusta minään, koska pudotettavaa on niin paljon, joten se 10 kg tulee olemaan riemun päivä. Siinä siis seuraava tavoite, johon nyt kovasti tähtään
Kitudieteistä olen tietyllä tapaa vähän eri mieltä. Oma painonpudotukseni lienee teidän muiden mielestä kitudietti, mutta ei se kyllä siltä tunnu. Ja väitän siinäkin kohtaa vastaan, että kun kitudietti loppuu, tulisi kilot takaisin.
Ruokavalioni tarkoitus on olla radikaalisti erilainen, kuin ennen. Haluan ikäänkuin herättää itseni opettelemalla täysin erilaisen tyylin syödä, kuin mitä ennen. Omalla kohdallani uskon parhaaksi vaihtoehdoksi tiukahkon linjan ja mahdollisimman vähän syömistä. Olen hyvin lyhytjänteinen ihminen, joten haluan muutoksia nopeasti ja koska pudotettavaa on ihan saakelisti, on selvää, että vaikka olisin kokonaan syömättä, muutos vie silti aikansa. Eli ehdin kyllä aivan varmasti sisäistämään sen, mitä elämäni tulee ruoan suhteen jatkossa olemaan.
Ratkaisin tilanteen siis siten, että syön todella vähän ja vain pari kertaa päivässä. Tiedostan sen, että on terveellisempiäkin keinoja pudottaa painoa, mutta mielestäni on se ja sama syönkö nyt epäterveellisesti pari-kolme kuukautta, kun olen syönyt ihan äärimmäisen epäterveellisesti jo viimeiset 4 vuotta. Koen siis, että se muutama kuukausi on melko pientä siinä sitten enää.
Ruokailukertoja radikaalisti rajoittamalla pääsen sen asian kimppuun, että mulla on jatkuva tarve vähän napostella. Ainoa keino päästä siitä eroon, on lopettaa se. Kun syön 2-3 kertaa vuorokaudessa ja pidän siitä kiinni, ei napostelulle jää tilaa.
Lisäksi haluan kokea ruokailun jälkeen olevani kylläinen. Jos meinaan syödä kaikenkaikkiaan vähän, ei ruokailukertoja voi olla montaa, sillä en todellakaan koe olevani kylläinen sen jälkeen, kun olen syönyt yhden leivän.
Kitudiettiä ylläpitäessäni paino siis putoaa melko ripeään tahtiin. Ennen tätä 6 päivän punnitustulosta pienin viikkolukemani oli 1,3 kg ja toiseksi pienen 1,5 kg. Se kertonee jotakin siitä, että miten vähän syön. Kun pääsen lähemmäs tavoitepainoa, alan syömään enemmän, sillä tarkoitukseni ei ole kuihduttaa itseäni 40-kiloiseksi. Ja tällä ruokavaliolla sitä ennen pitkään olisin.
Mikäli en aivan väärässä ole, niin tavoitepainoni ylläpito vaatisi noin tuplaten sen määrän ruokaa, mitä nyt syön. Ja jos pystyn elämään tällä ruokavaliolla hyvällä fiiliksellä, niin enköhän pysty sitten silläkin
Ruoan laatu jne. pysyy samana, mutta määrä tuplaantuu.
Lumpeenkukka puhui kitudietin jälkeen normiruokaan palaamisesta. Mitä on normiruoka? Jos se on sitä, mitä ennen söin (ja mikä on ihAn helkutin kakana normiruoasta) niin tarkoitukseni ei ole kyllä ikinä, milloinkaan enää palata sille ruokavaliolle. Söin PÄIVITTÄIN vähintään yhden suklaapatukan, yleensä pussillisen karkkia, monta kertaa viikossa munkin, hyvin usein jätskiä jne. jne. Usein korvasin lounaan ja päivällisen leivällä ja välipalat olivat niitä suklaapatukoita.
Jos normiruoalla tarkoitetaan ns. virallisterveellistä linjaa, niin se on melko pitkälti sitä mitä nyt syön, mutta määrä tosiaan tuplaantuu painoa ylläpidettäessä. En siis usko silläkään lihovani, vaan nimenomaan estäväni lisälaihtumisen.
Mutta aika näyttää olenko väärässä, vai en. Helppo se nyt tässä kohtaa on uhota, kun en ole vielä ylläpitovaiheessa
Joskin tuntuisi kyllä oikeastikin hyvin kaukaiselta ottaa ne kilot vielä takaisin.
