lapselle sukunimi

Pitäiskö mun vaan suostua nielemättä et lapselle tulisi isänsä(avomieheni) sukunimi. Ei olla koskaan puhuttu ees naimisiin menosta...
En vaan haluais olla eri sukunimellä kuin oma lapseni.....

 

a) lapselle isän sukunimi
b) lapselle äidin sukunimi
c) menette naimisiin ja koko perhe ottaa naisen sukunimen
d) menette naimisiin ja koko perhe ottaa miehen sukunimen

 

Onko siinä muuten vaihtoehtoa isyydentunnustuksen jälkeen?

Meillä on lapset ottaneet isänsä sukunimen ja parempi niin. Mun sukunimi on harvinainen, mutta en missään nimessä halua lapsille omaa sukunimeäni. En ole isäni puoleisen suvun kanssa missään tekemisissä. Aion vaihtaa oman nimenikin tässä lähiaikoina.

On se toisaalta hassua, että äiti on eri sukunimellä perheessä. Vähän kuin ulkopuolinen.

 

Mä en suostuisi ikipäivänä enkä ole suostunut. Isä on lapset tunnustanut, mutta lapsilla on mun sukunimi. Me ei olla miehen kanssa naimisissa ja miehellä on ruman kuuloinen sukunimi. Tuntuisi oudolta olla eriniminen lasten kanssa, minä kuitenkin huolehdin lasten asioista enimmäkseen.

 

Se on makuasia, koittakaa päästä yhteisymmärrykseen... eihän oo kiva jos sua jää harmittamaan kauheesti että lapsella on eri nimi kuin sinulla.
Me ollaa miehen kanssa avopari, ja lapsella on mun sukunimi. En tiedä onks jotkut miettinyt miksi näin, eikä oikeastaan mua hetkautakkaan...

 

Mä oon ehkä tyly mut olin sitä mieltä et lapselle sama sukunimi äidin, eli mun kanssa. Mentiin sit naimisiin
En halunnu olla ulkopuolinen sukunimeni perusteella perheessä, isompi sitoutuminen se lapsi on kun naimisiin meno lapsen äidin kanssa minusta

Mut ei mua ehkä kannata kuunnella..

 

En usko että mennään koskaan naimisiin. Ja mies ei myöskään ole isänsä, eikä sen puolen suvun kanssa (mistä sukunimi siis tulee) missään tekemisissä! Miehen mielestä se on vaan itsestäänselvyys et hänen sukunimi tulis.. Hohhohijjaa....

 

Meillä kans yks naimisiinmenon peruste oli se että halusin itselleni saman sukunimen kun lapselle

 

Mulle se oli itsestäänselvyys että tulee isän sukunimi.. Ja nyt tajuan että tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi kun en ole samalla nimellä :/

 

miettikää

 

Meillä lapset isänsä sukunimellä. Ei haittaa minua yhtään. En itse jaksaisi alkaa riitelemään jostain sukunimiasiasta. Onhan ne lapset isänkin lapsia eikä pelkästään äidin. Tämä kommenttina siihen kun joku sanoi ettei halua että lapsensa eivät ole saman sukunimisiä kuin itse.

 

Niin, kai se on jotenkin olettamus, että tulee isän sukunimi lapselle. Onneksi mies ymmärsi kosia ennen lapsen syntymää, että saatiin sitten kaikille yhteinen sukunimi. Sanoin miehelle jälkeenpäin, että olisin ollut ehdoton siinä, että minun sukunimeni tulee lapselle, jos ei oltais naimisiin menty. Olisi tullut vähän sellainen olo, että lapsi kyllä kelpaa omalle nimelle, mutta lapsen äiti ei. No, siinä tapauksessa tyttö olisi saanut ex-mieheni sukunimen, koska minullakin se vielä oli. Ei olisi varmaan miestä paljon naurattanut

 

Lapselle se sukunimi mikä äidilläkin on. Lapsella on automaattisesti syntyessä sama nimi kuin äidllä. Miksi ihmeessä se pitää vaihtaa isän nimeksi vain siksi koska isä tahtoo. Jos äiti ja isä ovat nimestä eri mieltä niin hommahan menee siten, että äiti päättää asian suostumatta nimen vaihtoon. Siihen kun tarvitaan molempien suostumus.

 

Lapsilla on isänsä sukunimi. Mulla on tyttönimeni, vaikka naimisissa ollaan. En ole ulkopuolinen perheessäni.

 

Meillä lapselle tulee kans isänsä sukunimi. Mä tuun sitten perässä kun tulee sellainen fiilis et olis häiden paikka.

 

Meillä lapselle tulee kans isänsä sukunimi. Mä tuun sitten perässä kun tulee sellainen fiilis et olis häiden paikka.

Ja tosiaan tilanne on se että mulla on entisen mieheni nimi ja lapsen isä ei todellakaan halua tälle nimelle omaa lastaan. Looginen homma siis antaa lapselle isänsä sukunimi.

 

Ei voida ees puhua siit miehen kanssa kun se heti suuttuu ja on vaa sitä mieltä et yh-äideillä on vaan äidin sukunimi......