Lapsen ensimmäinen vuosi vanhensi minut :(

Vaikka kuinka yritän ulkoilla, pestä kasvot aamuin, illoin ja käyn suihkussa, hoidan vartalon ihoa, hoidan hiuksia. Yritän meikata, laittaa hiuksia. Niin ei! Olen väsyneen näköinen ja vanhentunut kymmenen vuotta.

Mitä teen väärin?

 

täällä sama juttu. Mä olen tullut siihen tulokseen että kun ei laita sukkiksia, duunipukua ja kantakenkiä joka päivä päälle, niin ryhti muuttuu: sitä kun on olo- ja ulkoiluvaatteissa ja -kengissä koko päivän niin ryhti on semmoinen.....vapaa-aikamainen. Ja se näkyy kyllä mulla naamassakin.

 

Mua on vanhentanut vaikeat raskaudet ja älytön valvominen.

 

Oiskohan se sitä univajetta, imetyksen veroa, kropan palautumista (hei, sinä rakensit toisen ihmisen kehostasi!), kotivalaistusta jne. Olen ollut sairaslomalla kuukauden ja nököttänyt kotona, ja tuntuu siltä että naama on kulahtanut, tukka on miten sattuu ja kroppa sotii kaikkea vastaan. Osa olosta johtuu varmasti siitä, ettei näe muita ihmisiä vaan tuijottaa kotona naamaansa siitä samasta vessan peilistä. Myös ilme vaikuttaa siihen, miltä olo tuntuu: jos on väsynyt, vihainen, tympääntynyt jne. näyttää naama ja koko keho ihan erilaiselta, kuin jos olo tuntuisi pirteältä ja keveältä.

Eli et varmastikaan ole rupsahtanut vuodessa, vaan sinussa heijastuu edelleen lapsen saamisen rasitukset ja pikkulapsiaika, plus kotona kökkiminen ja muut elämänpiirin muutokset.

 

Sama juttu täällä näkyy peilistä. Kohtuullisen rankka vauvavuosi takana ja ei kovin hyvin mennyt raskaus. Oletan, että suurin osa on univajetta ja muuta vastaavaa.

 

Sama täällä. Suurin syy on rankka univelka, kun on vuoden nukkunut vain pienissä pätkissä ja lapsi on sairastellut paljon.

 

Minulla on myös vuoden ikäinen lapsi, itse olen 20. Kukaan ei kuitenkaan usko ikääni vaan monet ovat jopa naureskelleet päin naamaa kun olen kertonut ikäni. Ilmeisesti siis luulivat että lasken leikkiä. Ennen raskautta näytin kai ikäiseltäni mutta nyt näytän varmaan lähemmäs 30-vuotiaalta. Lihoin raskauden aikana, laihduin vauvavuoden aikana mutta silti tuntuu että olen aivan eri muotista kuin ennen. Naamakin on kuin vanhalla hevosella, tukka on perseestä vaikka mitä tekis. Henkinen vanheneminen on ollut myös vauhdikasta, tuntuu että olen jotenkin kuivahtanut myös henkisellä tasolla.

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

Meidän kaupungissa on jopa yksi kahvila johon ei saa mennä lapsen kanssa! Eipä kannata edes sanoa, että ko. kahvilassa en käy koskaan, en lapsen kanssa enkä ilman.

 

Minulla on myös vuoden ikäinen lapsi, itse olen 20. Kukaan ei kuitenkaan usko ikääni vaan monet ovat jopa naureskelleet päin naamaa kun olen kertonut ikäni. Ilmeisesti siis luulivat että lasken leikkiä. Ennen raskautta näytin kai ikäiseltäni mutta nyt näytän varmaan lähemmäs 30-vuotiaalta. Lihoin raskauden aikana, laihduin vauvavuoden aikana mutta silti tuntuu että olen aivan eri muotista kuin ennen. Naamakin on kuin vanhalla hevosella, tukka on perseestä vaikka mitä tekis. Henkinen vanheneminen on ollut myös vauhdikasta, tuntuu että olen jotenkin kuivahtanut myös henkisellä tasolla.

:hug: Ei varmasti ole Hiuksiin vaikuttaa varmasti hormonaaliset muutokset mutta sekin menee ohitse. Kampaaja osaa varmasti auttaa sinua siinä.

Olen törmännyt omassa ystäväpiirissäni siihen että aika moni äiti sen ensimmäisen vuoden aikana katselee itseään erityisen kriittisesti peilistä. Osa selittyy varmasti univajeella ja uuden opettelulla, varsinkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä. Mutta kyllä siellä varmasti on osalla myös hormonaalisia tekijöitä taustalla, ja yleensä ne menevät kyllä ohitse.

Niin kävi itsellänikin. Sen ensimmäisen vauvavuoden aikana laihduin 20 kiloa ja silti tunsin itseni aivan kulahtaneeksi, ryppyiseksi ja ennen kaikkea: rumaksi. Ymmärsin sen kuitenkin niin että en halunnut kiinnittää itseeni liikaa huomiota etten olisi vienyt sitä siltä pieneltä ihmistaimelta. Hullulta kuullostaa kyllä, myönnän ja hulluahan noin on ajatellakin, mutta kyseessä on minun mielestäni kuitenkin ihan itsestäänkorjautuva minäkuvan häiriö joka kyllä helpottaa kunhan lapsi vähän kasvaa.

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

Meidän kaupungissa on jopa yksi kahvila johon ei saa mennä lapsen kanssa! Eipä kannata edes sanoa, että ko. kahvilassa en käy koskaan, en lapsen kanssa enkä ilman.

Ompa kumma kahvila. Kukahan siellä sitten saa kahvitella jos ei äidit lapsineen.

 

Täällä kans! Mut en jaksa surkutella, olen mikä olen ja mikä parasta: annoin lapselleni elämän ja vedet silmissä katson kun toinen huutaa äitiä puhaltamaan pipiä :heart: Minut hän haluaa! :heart:

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

Meidän kaupungissa on jopa yksi kahvila johon ei saa mennä lapsen kanssa! Eipä kannata edes sanoa, että ko. kahvilassa en käy koskaan, en lapsen kanssa enkä ilman.

Ompa kumma kahvila. Kukahan siellä sitten saa kahvitella jos ei äidit lapsineen.

Tätä minäkin kyllä ihmettelen. Ja kovasti ihmettelenkin :/ Surullista että sen kahvilan omistajalla on noin paha olla että pitää lapset kieltää.

 

Mulla on useampi lapsi, olen hoitanut heitä kotona ja mulle sanotaan, että miten olet niin nuoren näkönen.

Tosin ei mua näekään kuin ukko ns. huonona päivänä, mutta tietty täydessä iskussa ollaan, kun ulos lähdetään.

 

Minulla on myös vuoden ikäinen lapsi, itse olen 20. Kukaan ei kuitenkaan usko ikääni vaan monet ovat jopa naureskelleet päin naamaa kun olen kertonut ikäni. Ilmeisesti siis luulivat että lasken leikkiä. Ennen raskautta näytin kai ikäiseltäni mutta nyt näytän varmaan lähemmäs 30-vuotiaalta. Lihoin raskauden aikana, laihduin vauvavuoden aikana mutta silti tuntuu että olen aivan eri muotista kuin ennen. Naamakin on kuin vanhalla hevosella, tukka on perseestä vaikka mitä tekis. Henkinen vanheneminen on ollut myös vauhdikasta, tuntuu että olen jotenkin kuivahtanut myös henkisellä tasolla.

:hug: Ei varmasti ole Hiuksiin vaikuttaa varmasti hormonaaliset muutokset mutta sekin menee ohitse. Kampaaja osaa varmasti auttaa sinua siinä.

Olen törmännyt omassa ystäväpiirissäni siihen että aika moni äiti sen ensimmäisen vuoden aikana katselee itseään erityisen kriittisesti peilistä. Osa selittyy varmasti univajeella ja uuden opettelulla, varsinkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä. Mutta kyllä siellä varmasti on osalla myös hormonaalisia tekijöitä taustalla, ja yleensä ne menevät kyllä ohitse.

Niin kävi itsellänikin. Sen ensimmäisen vauvavuoden aikana laihduin 20 kiloa ja silti tunsin itseni aivan kulahtaneeksi, ryppyiseksi ja ennen kaikkea: rumaksi. Ymmärsin sen kuitenkin niin että en halunnut kiinnittää itseeni liikaa huomiota etten olisi vienyt sitä siltä pieneltä ihmistaimelta. Hullulta kuullostaa kyllä, myönnän ja hulluahan noin on ajatellakin, mutta kyseessä on minun mielestäni kuitenkin ihan itsestäänkorjautuva minäkuvan häiriö joka kyllä helpottaa kunhan lapsi vähän kasvaa.

Kiitos lohsutuksesta, olet varmasti oikeassa. Olen varmaan viettänyt liikaa aikaa iltaisin peilin edessä kellertävässä valossa otsaani rypistellen (huomasin että se rypistyy eri tavalla kuin ennen, vanhuus :< )
Kampaaja-ajan taidan tosiaan varata ja yritän katsella jonkun nuorekkaan mallin minkä minulle voisi toteuttaa. Ajattelin tässä taannoin että jos blondaisin hiukset niin näyttäisin nuoremmalta. Juu, tummanruskea oli lähtötilanne ja keltaiseen vitivalkoisella juurikasvulla päädyttiin, lol.

 

Vaikka kuinka yritän ulkoilla, pestä kasvot aamuin, illoin ja käyn suihkussa, hoidan vartalon ihoa, hoidan hiuksia. Yritän meikata, laittaa hiuksia. Niin ei! Olen väsyneen näköinen ja vanhentunut kymmenen vuotta.

Mitä teen väärin?

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

Meidän kaupungissa on jopa yksi kahvila johon ei saa mennä lapsen kanssa! Eipä kannata edes sanoa, että ko. kahvilassa en käy koskaan, en lapsen kanssa enkä ilman.

Ompa kumma kahvila. Kukahan siellä sitten saa kahvitella jos ei äidit lapsineen.

Tätä minäkin kyllä ihmettelen. Ja kovasti ihmettelenkin :/ Surullista että sen kahvilan omistajalla on noin paha olla että pitää lapset kieltää.

Huonokäytöksiset kakarat kahvilassa. Kyllähän se soppa tiedetään. Minä kävisin oikein mielelläni lapsivapaassa kahvilassa =)

 

eka lapsen jälkeen tuntui ihan kun olisin nuorentunut monesti ihmiset luuli mua 16vuotiaaksi. mikä ei aina kivaa ollutkaan. nyt toisen lapsen jälkeen meni ihan toiseen suuntaan. näytän tosi vanhalta. ei vois mitenkään uskoa että olisin 25v 30-32 olis uskottavampi...

 

Täällä kans! Mut en jaksa surkutella, olen mikä olen ja mikä parasta: annoin lapselleni elämän ja vedet silmissä katson kun toinen huutaa äitiä puhaltamaan pipiä :heart: Minut hän haluaa! :heart:

Ihanaa, juuri näin minäkin ajattelen :heart: :heart:

 

Muistathan ap syödä hyvin ja terveellisesti? Käy vuosikkaasi kanssa ulkona, kahvilassa ystävien kanssa, leffassa... Muista myös se oma aika.

Yritä löytää jotain mikä sinua kiinnostaa ja varaa päivästä vaikka 20 minuuttia sille. Se voi olla vaikkapa kirjan lukemista, käsitöitä, yksin kuntoilua, musiikin kuuntelua ja meditointia, pitkä suihkussa käynti tms. Saisitko toistettua tämän joka päivä?

Yritän syödä salaattia ja välttää herkkuja, mutta se on vaikeaa kun masentaa niin paljon oma ulkonäkö. Herkut lohduttaa ja sitten lihon vielä lisää. Minulla ei kilot karisseet mihinkään, ne on ja pysyy ja ainoa liikunta mitä voin harrastaa on kotona jumppapallon kanssa tai lenkkeily. Mihinkään mikä maksaa, ei ole varaa.

Ystäviä ei juurikaan ole. Yhdellä on samanikäinen lapsi mutta hän on jäänyt etäiseksi. Yritin kyllä häneen olla yhteydessä mutta se hiipui kun toinen ei vastaa viesteihin. Loput kaksi asuvat toisessa kaupungissa. Saan kyllä toteutettua tuota omaa aikaa, mies on loistava isä ja tykkää olla lapsensa kanssa.

Minä en tiedä mitä tekisin, kun tiedän että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten tästä yksinäisyydestä noustaan, ja miten ihmeessä olisin yhtä hehkeä kuin ennen raskautta? En kai mitenkään.

 

Näin myös meillä ..ei olla nukuttu yhtään yötä "putkeen".Poika 11kk ja joka yö heräillään edelleen n.3X (ei auta tassutukset eikä vesipullo) .Poika mitä ihanin,päivällä nukkuu hyvät unet ja on muutenkin kuin "hangon keksi"mutta yöt siis varsin risaiset ja yöunille menokin on melkoinen koettelemus
Juu ja minäkään en ole enää mikään tyttönen joten kaksin verroin alkaa naamassa ja ryhdissäkin näkyä tämä "kotiäitiys"...hartiat kyyryssä pian jo kuin notre damen kellonsoittajalla ja peilistä katsoo entinen säihkysilmä nykyinen sameasilmä jonka ihokin on oudon...outo.MUTTA,tämä on mun viimeinen vauveliini joten aika pieni hinta siitä että vielä tämäkin poju meille syntyi Voimia kaikille puolihorroksessa oleville mammoille!!

 

No voi...
Minä taas nuorruin, laihduin, kaunistuin...
Mulla oli helppo ja aurinkoinen vauva. Söin kuin porsas, imetin, liikuin paljon. Oli aikaa pitää itsestä huolta ja ennen kaikkea kuntoilla.
olin jo vanha, 35, mutta kyllä vuosia karisi samalla kuin kilojakin ( -12 )

 

juu kyllä minäkin vanhenin lapsen myötä. Onneksi nyt on lapsi jo isompi ja voin ottaa mukaan esim. salille joten voin harrastaa liikuntaa taas 4krt/vko! Se nuorentaa!