Lapsen kuolema-aiheiset kysymykset on tosi vaikeita

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Läheiselle leikkikentälle oli ilmestynyt kyltti, jossa on kuvattu pyöräilykypärää käyttävän lapsen pääja siinä päällä rasti. Melkein 5v poikani kysyi, että mitä se tarkoittaa ja selitin, että se tarkoittaa sitä, että leikkikentällä ei saa leikkiä pyöräilykypärä päässä. Sitä seurasi kysymystulva ja kerroin miksi se on vaarallista ja siitä kuinka voi jäädä kypärästä kiinni ja kuolla tai käydä jotain muuta pahaa yms.

No siitä päästiin sitten taas kuolemisaiheeseen. Paljon kysymyksiä, että kuka stiten hakee taivaaseen, jos kuolisi se pyöräilykypärä päässä leikkikentällä. Koska sieltä taivaasta pääsee pois. Kerroin, että taivaasta ei pääse pois sitten, kun sinne joutuu ja sitten poika alkoi surra sitä miten kova ikävä siellä tulisi. Sitten mietti lopulta jo ihan kaikkea eli esim. sitä että jos siellä ei ole telkkaria niin siellä on tosi tylsää yms.

Itkettää oikein noi kysymykset, kun ei mitenkään tahtoisi puhua mistään kuolemisesta ja sen sellaisesta. Meillä on lisäksi vähän alle 3v tyttö ja 1kk ikäinen tyttö. Tulee ihan hirveä olo itselle puhua jostain kuolemasta ja kun poika miettii sitä, että koska tai jos hän nyt kuolisi yms.

Tuleeko muille yhtä kamala olo noista kysymyksistä?
 
meidän perheessä käsiteltiin vähän ennen joulua kuolemaa lasten kanssa... entisen mieheni vastasyntynyt vauva eli vain tunnin... itkin ja lapset itki... oli vaikea kertoa mikseivät saanetkaan isinkin luokse uutta veikkaa niinkuin äidinkin luona on.
 
On ne vaikeita. Mää silti ajattelen niiden kuuluvan ikään ja koitan vaan vastailla. Jos se kuolema ei ois niin pelottava ja kamala asia, ku siitä saa tarvittaessa (mutu)tietoa ja näin apua pohdintoihin. :/
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja adetta:
meidän perheessä käsiteltiin vähän ennen joulua kuolemaa lasten kanssa... entisen mieheni vastasyntynyt vauva eli vain tunnin... itkin ja lapset itki... oli vaikea kertoa mikseivät saanetkaan isinkin luokse uutta veikkaa niinkuin äidinkin luona on.
Voi :( Saako kysyä, että mikä vauvalle tuli? Mihin siis kuoli ja oliko tiedossa, että vauvalla on jotain?
 
Kyllähän ne vaikeilta tuntuu aina, mutta jos lapsi niistä kysyy niin kannattaa vaan koittaa vastailla oman uskomuksen mukaan.

Mie selitin kuolemaa 1- ja 2½-vuotiaille aikanaan, että isi on mennyt taivaaseen ja lapset päättivät, että isi on tähti joka iltaisin meitä valvoo taivaalla.
Hautajaisissa sit kerroin, että isin "kuori" on arkussa, joka laitetaan maahan... isi ei itse ns. ole arkussa... ja lapset ilakoivat (<-- itseasiassa aika kamalaa, mutta totta ) että isi ei joudu syvälle maahan, vaan isi onkin se tähti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Kyllähän ne vaikeilta tuntuu aina, mutta jos lapsi niistä kysyy niin kannattaa vaan koittaa vastailla oman uskomuksen mukaan.

Mie selitin kuolemaa 1- ja 2½-vuotiaille aikanaan, että isi on mennyt taivaaseen ja lapset päättivät, että isi on tähti joka iltaisin meitä valvoo taivaalla.
Hautajaisissa sit kerroin, että isin "kuori" on arkussa, joka laitetaan maahan... isi ei itse ns. ole arkussa... ja lapset ilakoivat (<-- itseasiassa aika kamalaa, mutta totta ) että isi ei joudu syvälle maahan, vaan isi onkin se tähti.
kohta mä kyllä alan itkee :'( oon niin herkkä
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Kyllähän ne vaikeilta tuntuu aina, mutta jos lapsi niistä kysyy niin kannattaa vaan koittaa vastailla oman uskomuksen mukaan.

Mie selitin kuolemaa 1- ja 2½-vuotiaille aikanaan, että isi on mennyt taivaaseen ja lapset päättivät, että isi on tähti joka iltaisin meitä valvoo taivaalla.
Hautajaisissa sit kerroin, että isin "kuori" on arkussa, joka laitetaan maahan... isi ei itse ns. ole arkussa... ja lapset ilakoivat (<-- itseasiassa aika kamalaa, mutta totta ) että isi ei joudu syvälle maahan, vaan isi onkin se tähti.
En tiennyt, että sinulla on lapsia kahden miehen kanssa? Mihin ensimmäinen miehesi kuoli?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja adetta:
meidän perheessä käsiteltiin vähän ennen joulua kuolemaa lasten kanssa... entisen mieheni vastasyntynyt vauva eli vain tunnin... itkin ja lapset itki... oli vaikea kertoa mikseivät saanetkaan isinkin luokse uutta veikkaa niinkuin äidinkin luona on.
Voi :( Saako kysyä, että mikä vauvalle tuli? Mihin siis kuoli ja oliko tiedossa, että vauvalla on jotain?
asian ymmärsin näin että lapsivettä liian vähän ja lapsi ei sitten kehittynyt . en ihan varma asioista ..en kamalasti kehdannut niistä udellakkaan..kuuntelin mitä kertoivat
 
meillä
Joku aika sitten meidän 4 v. laskeskeli montako xylitolipastillia hänellä on ja sitten kysyi milloin hän lähtee taivaaseen. Mietiskeli riittääkö ne pastillit sinne saakka, joten aika luonnollisena asiana kuoleman otti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tiennyt, että sinulla on lapsia kahden miehen kanssa? Mihin ensimmäinen miehesi kuoli?
Hän sairastui, kun odotin toista lastamme. Syöväksi (ärhäkäksi koko vatsaan levinneeksi) se paljastui vasta myöhemmin, n. 2kk ennen kuolemaa.
aivan kamalaa... mieheni on tällähetkellä sairaalassa. hänen vierustoveri kuuli eilen sairastavansa haima syöpää ja etäispesäkkeitä niin paljon että lääkäri antoi vain kaksi viikkoa elinaikaa
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tiennyt, että sinulla on lapsia kahden miehen kanssa? Mihin ensimmäinen miehesi kuoli?
Hän sairastui, kun odotin toista lastamme. Syöväksi (ärhäkäksi koko vatsaan levinneeksi) se paljastui vasta myöhemmin, n. 2kk ennen kuolemaa.
Voi hyvänen aika. :( Tämä toinen lapsi oli siis miehesi kuollessa 1 vuotias?

En edes osaa kuvitella miten rankkaa on sullakin ollut. Oma mieheni sairastui syöpään toisen lapsemme ollessa 9kk ikäinen. Meillä kaikki meni onneksi hyvin ja mies parani ja kaksi vuotta diagnoosista syntyi kolmas lapsemme, nyt 1kk ikäinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja adetta:
aivan kamalaa... mieheni on tällähetkellä sairaalassa. hänen vierustoveri kuuli eilen sairastavansa haima syöpää ja etäispesäkkeitä niin paljon että lääkäri antoi vain kaksi viikkoa elinaikaa
Toipumista miehellesi. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Tuosta vierustoverista tuli mieleen se, kun menin omaa miestäni sairaalaan katsomaan loppuaikana. Lääkäri lupaili vielä kotilomaa viikonlopun jälkeen, mutta 2 päivää siitä tuli soitto, että nyt on hätä.
Miehen veljen kanssa ajettiin kohti sairaalaa pilvisessä säässä. Yhtääkkiä pilviverho ns. repesi, ja aurinko pilkahti esiin. Sanoin miehen veljelle, että enää ei ole kiirusta... Kaikki on hyvin.
15min siitä oltiin sairaalassa, ja kuulimme, että mieheni oli kuollut n. varttia aiemmin.

En ole uskonnollinen, mutta olin varma, että niin oli tarkoitettu... Olen itsekäs, mutta noin asia oli helpompi kestää... Ehkä miehenkin, jos hän siitä mitään on enää ymmärtänyt... oli jo niin kovilla lääkityksillä muutenkin.


 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Voi hyvänen aika. :( Tämä toinen lapsi oli siis miehesi kuollessa 1 vuotias?

En edes osaa kuvitella miten rankkaa on sullakin ollut. Oma mieheni sairastui syöpään toisen lapsemme ollessa 9kk ikäinen. Meillä kaikki meni onneksi hyvin ja mies parani ja kaksi vuotta diagnoosista syntyi kolmas lapsemme, nyt 1kk ikäinen.
Tyttö oli 1v2kk tarkalleen ja poika 2v8kk.

:hug: Hienoa, että teillä kaikki on mennyt hyvin. Onnea pikkuisesta :)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja meillä:
Joku aika sitten meidän 4 v. laskeskeli montako xylitolipastillia hänellä on ja sitten kysyi milloin hän lähtee taivaaseen. Mietiskeli riittääkö ne pastillit sinne saakka, joten aika luonnollisena asiana kuoleman otti.
oih :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Alkuperäinen kirjoittaja adetta:
aivan kamalaa... mieheni on tällähetkellä sairaalassa. hänen vierustoveri kuuli eilen sairastavansa haima syöpää ja etäispesäkkeitä niin paljon että lääkäri antoi vain kaksi viikkoa elinaikaa
Toipumista miehellesi. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

Tuosta vierustoverista tuli mieleen se, kun menin omaa miestäni sairaalaan katsomaan loppuaikana. Lääkäri lupaili vielä kotilomaa viikonlopun jälkeen, mutta 2 päivää siitä tuli soitto, että nyt on hätä.
Miehen veljen kanssa ajettiin kohti sairaalaa pilvisessä säässä. Yhtääkkiä pilviverho ns. repesi, ja aurinko pilkahti esiin. Sanoin miehen veljelle, että enää ei ole kiirusta... Kaikki on hyvin.
15min siitä oltiin sairaalassa, ja kuulimme, että mieheni oli kuollut n. varttia aiemmin.

En ole uskonnollinen, mutta olin varma, että niin oli tarkoitettu... Olen itsekäs, mutta noin asia oli helpompi kestää... Ehkä miehenkin, jos hän siitä mitään on enää ymmärtänyt... oli jo niin kovilla lääkityksillä muutenkin.
:hug: on sinulla on rankkoja aikoja.... ei voi kun kauhistella ja olla hiljaa..
 

Yhteistyössä