Lapsen reagoiminen koiran kuolemaan

Onko kenelläkään kokemuksia siitä miten pieni lapsi reagoi koiran kuolemaan ja miten asiaan pitää suhtautua?

Meillä kuoli koira 2 vko sitten ja meidän 1v6kk-ikäinen poika on ilmeisesti reagoinut asiaan aika voimakkaasti. Koiran kuolemaa seuraavasta yöstä lähtien poika ei ole nukkunut täysiä öitä (nukkui ennen tätä täydet yöt), ei ole syönyt kovin hyvin, on äkkipikainen ja roikkuu äidissä kiinni aikaisempaa enemmän. Onkohan tässä nyt joku yhteensattuma vai reagoiko poika koiran poismenoon? Koira ja poika olivat todella läheisiä.

Mitenköhän asiaa pitäisi käsitellä? Ymmärtääkö lapsi, jos sille yrittäisi selittää asiaa?

 

Voi pikkuista Kirjat on aina hyviä, erityisesti silloin, kun haluaa käsitellä jotain itselleen vaikeaa aihetta. Kyseessä toki pieni lapsi, mutta jaksaako istua sylissä ja kuunnella kirjoja?

 

Meidän tytär oli toukokuussa 2v 2kk kun toinen koirista piti lopettaa. Aluksi ihmetteli kovasti missä koira on, mutta aika nopeasti omaksui asian. Meillä tietty helpotti se, että toinen koira häärää tuossa vielä vauhdilla.

Kyllä asiasta kannattaa puhua pienenkin lapsen kanssa. Ne ymmärtävät ihmeen paljon jo kaikkea.

 

Meidän toinen koira kuoli yllättäen lokakuussa. Oli aika vaikea paikka selittää lapsille 2-v ja 3,5-v asiaa. Pienempi ei varmaan tajunnut koko juttua, mut isompi suri koiraa. Kyseli jatkuvasti missä se on ja yritin selittää asiaa monella tavalla. Kerroin, että koira on mennyt koirien taivaaseen, jolloin lapsi kysyi, että eikö se voi laskeutua sieltä alas (taivas = ylhäällä lapsen konkreettisen ajattelun mukaan), koska hänellä on ikävä sitä. :'( Yritä siinä sitten asiallisesti selittää tilannetta, kun itseäkin itketti. Lapsi on monta kertaa tän parin kuukauden aikana maininnut koirasta jotain ja hiljattain juuri selitti jollekin, et koira on mennyt koirien taivaaseen ja se saa siellä koirien ruokaa yms. Lisäksi lapsi oli kovin huolissaan, että miten meidän toinen koira nyt selviää, kun sillä ei ole enää kaveria. Tyttö ehdotti, että otetaan kissa jäljelle jääneen koiran kaveriksi, mutta ei otettu. Koiran kuolema tuli niin yllättäen, et se oli itsellekin aika järkytys, ja itkin sitä salaa, koska lapset hätääntyivät selvästi, kun olin surullinen. :'(

 

Syyskuun alussa jouduttiin viemään viemeiselle matkalle meidän vanha rouva. Poitsulle reilu 3 v kerroin koiran menneen koirien taivaaseen. Tuli kysymys "Miks?" No selitin että Piu (poitsun antama nimi koiralle) oli jo niin vanha ja että Piun on nyt hyvä olla siellä. Mihinkään ei koske ja on nyt iloinen hännän heiluttaja. Sitten suri että meidän toinen koira reilu 4v lähtee myös koirien taivaaseen samoin kun meidän kissat. Selitin että ei vielä (toivonmukaan) vaan vasta sitten kun tulevat vanhoiksi ja sairaiksi.
Nyt kun on ollut tähtiä taivaalla illalla ollaan katsottu niitä ja todettiin että Piu on yksi niistä kirkkaista tähdistä taivaalla ja sieltä se katselee meidän elämää ja pitää meistä hyvää huolta. Tuli myös aikoja jolloin tuumasi "äiti, meidän on hankittava uusi Piu." Siihen sitten kerroin että vaikka meille joskus uusi koira tulisikin niin se ei ole Piu vaan uusi kaveri Jamille.
Selvästi suri koiraa mutta tyytyi äidin selitykseen koirien taivaasta ja siitä että Piu olisi tähtenä taivaalla (ja niin varmaan onkin). Ikävä on mieletön vieläkin vaikka aikaa on kulunut kohta 3 kk. Ei vaan tunnu itsellä ikävä helpottavan ei millään. :'( Päivä kerrallaan ja onneksi tuo toinen jäi jäljelle "mamman" iloksi. :heart:

 

Meillä oli vanhempi lapsi vajaat 2,5 v. ja nuorempi 6 kk kun jouduimme 2 vuotta sitten luopumaan koirasta. Vein eläinlääkärille (odotuksena lääkekuuri tai jotain) ja sille tielleen jäi. :'( Selitettiin, et koira on nyt koirien taivaassa ja tuikkii tähtenä taivaalla. Neiti (2,5 v) puhui koirasta n. 6 kertaa /päivä / 7 päivää viikossa. Pikku herra (6 kk) sai totaalisia raivareita ja muuttui muutenkin, mutta sitten keksin, kun meillä on samaa rotua edustava ryijy seinällä niin laitoin pojan niin, et näki ryijyn ja vot alkoi meillä taas aurinko paistamaan pienen ihmisen naamalla. =) Tämä ryijy toimi ns. koiran korvikkeena pienelle muutaman kuukauden.

Neuvolan ohje oli aikoinaan, että lapselle pitää puhua /kertoa asiat oikeilla nimillä. EI missään nimessä valehdella tai keksiä jotain tarinoita, joita ei sitten muista, koska lapsi muistaa. Kertoessa kuitenkin täytyy aina muistaa lapsen ikä ja kehitys, mutta kun lapsi kysyy niin vastaa kysymykseen. Tällä konstilla meillä selvittiin pahimman yli ja nyt jo sitten pyörii seuraava karvakorva lasten mukana. =)

Voimia ja :hug: teille!

 

Meidän koiruus jouduttiin lopettamaan kesällä kun lapset 2,5v ja 4,5v. Selitin asian suoraan ja että koira oli niin kipeä. Nuoremmalle selitin asian niin että koira laitetaan nukkumaan niin ettei se enää herää. En usko että ymmärsi mitä "kuollut" tarkottaa.
Kun vietiin koira haudattavaksi vanhempieni lähelle metsään niin lapset saivat vielä silitellä. Ensin aattelin ettei lasten tarvii nähä mutta mitä tuota salaamaan. Olinhan itsekkin pienenä mukana kun oma kissa haudattiin.