Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia. Jokos puitu täällä?

Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia | Perhe | Iltalehti.fi

Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia.

Tämä kävi ilmi, kun Väestöliitto teki kyselytutkimuksen lastentarhanopettajille, perhepäivähoitajille ja kerhonohjaajille. Kyselyyn vastasi 222 varhaiskasvattajaa, joista 95 prosenttia oli naisia.

Väestöliitto on koostanut tutkimuksen tulokset tänään julkaistavaksi kirjaksi Ammattikasvattajan kielletyt tunteet.

Lähes puolet kasvattajista koki, että hoidettavat lapset herättävät heissä kielteisiä tunteita. Tietynlaiset lapset tuntuivat ärsyttäviltä tai vaikeilta. Tällaisia olivat erityisesti aggressiiviset, välinpitämättömät, huomionhakuiset, kovaääniset ja vetäytyvät lapset.

Rajat puuttuvat

Kirja kertoo karuja totuuksia nykypäivän lastenkasvatuksesta. Useimmat vanhemmat haluavat välttää autoritäärisen ja ankaran vanhemman roolia. Lapselle ei aseteta rajoja.

- Vanhemmat eivät laita rajoja lapsilleen, ja jos heidän kanssaan tästä puhuu ja juttelee kuinka silkkihansikkain tahansa, niin loukkaannutaan. Hyvin herkästi hyökätään opettajaa kohtaan ja syytetään, että vika on opetuksessa, eräs kyselyyn vastannut kirjoitti.

- Vanhemmat naureskelevat, kun kerrotaan, mitä pahaa lapsi on tehnyt, toinen kertoi.

Rajojen puute kotona tietää vaikeuksia ammattikasvattajien työpaikalla. Lapset ei sopeudu ryhmään.

Päiväkotilapset saattavat jääräpäisesti kieltäytyä noudattamasta ryhmän sääntöjä ja tottelemasta opettajia. Ongelmatilanteissa he eivät myöskään toimi oikeudenmukaisesti muita lapsia kohtaan. Se ärsyttää kasvattajia.

- Lapsen välinpitämättömyys on pahinta, silloin tulee tunne, että lapsi on jo menetetty. Kun lapsi ymmärtää tekevänsä väärin, on silloin vielä kaikki ok.

Ehkä vielä enemmän varhaiskasvattajia ärsyttää lasten vanhempien välinpitämättömyys.

- On vaikea hyväksyä sitä, miten jotkut eivät välitä omasta lapsestaan, vaan pitävät omia harrastuksia ja kaupassa käyntiä tai omia vapaapäiviä (pahimmassa tapauksessa lomaa) tärkeämpinä kuin sitä, että olisivat oman lapsensa kanssa.

Itkupotkuraivarit

Välinpitämättömyyden lisäksi hoitajien hermoja kiristävät lasten raivokohtaukset.

- Tietyt lapset ottavat toistuvasti esineitä muiden kädestä, tökkivät muita lapsia kumoon, häiriköivät satuhetkiä, käyvät kaatamassa toisten maitolasit syönnin yhteydessä ja niin edelleen, eräs opettaja kuvaa.

Vaikka monien vastaajien mielestä oma koulutus on antanut hyvät valmiudet käsitellä lasten aggressioita, toisenlaisiakin kokemuksia löytyi.

- Kun lapsi raivoaa, potkii, sylkee ja repii, on välillä vaikea pysyä rauhallisena ja hermostumatta. Tuollaisissa hetkissä miettii, että mikä ihme tuota lasta vaivaa.

Joskus hyvätkään valmiudet eivät auta kasvattajia. Joskus he jopa pelkäävät hoidokkejaan.

- Joskus eteen on tullut myös sellaisia aggressiivisia lapsia, joita on alkanut pelkäämään kun he lyövät, tai kun itse joudut heitä rajoittamaan esimerkiksi pitämällä kiinni.

Vaikeiden lasten ja vanhempien lisäksi varhaiskasvattajia rassaa heidän työpaikkojensa resurssipula. Kun joku työntekijöistä sairastuu, sijaisia ei useinkaan oteta, vaan työt hoidetaan vähemmällä väellä. Jatkuvasti on pakko joustaa.

- Ryhmässä 23 lasta. Iltavuoroon tulija ilmoittaa olevansa sairaana. Kerho- ohjaaja on sairaana, joten kerholaiset siirretään päiväkodin puolelle. Lapsia on yhtäkkiä 30. Isänpäiväaskartelut pitäisi tehdä, ja muutama lapsi vetää itkupotkuraivarit, kun ei halua askarrella. 2 aikuista pitäisi riittää kaikkeen. Aamu on siis yhtä helvettiä pukemisine kaikkineen. Päivä menee jotenkuten, kun kumpikin jatkaa työvuoroaan. Kun vanhemmat hakevat lapsia ja kysyvät "mitäs olette tehneet", tekisi mieli karjua että yritetty selvitä hengissä.

Lapsiryhmien maksimikokoa ei ole säädetty laissa.

 

En ihmettele yhtään. Oma kasvatuslinja haukutaan lyttyyn täällä palstalla liki joka kerta. Meillä kun on nukkumaanmenoajat, läksyissä/kokeissa oma linjansa mitä seurataan, kiusaamiset karsitaan pois, pidetään linjaa lasten käytöksen kohdalla, opetetaan omatoimisuuteen ja edellytetään kotitöiden tekemistä.

 

Minäkään en ihmettele yhtään.

Joskus kyllä miettii, että missä pumpulissa sitä elääkään, kun omat lapset on kotihoidossa. Huonosti käyttäytyviin lapsiin toki törmää, mutta sitten kun lukee esim tuon ap:n linkittämän tekstin niin tulee hämmästeltyä, että onko niitä lapsia todella noin paljon?

Me pidetään rajoja, meillä on tiukatkin säännöt siitä, liten muiden kanssa käyttäydytään. Toivottavasti emme ole menneet ihan metsään niiden kanssa.

 

Ja niin totta! Allekirjoitan täysin!:[

 

Mä en hämmästynyt aihetta ollenkaan, onhan tuo ollut tiedossa jo kauan.

Nykyään vaatimuksia tulee niin kamalasti ovista ja ikkunoista, ettei niihin millään yli- ihminenkään kykene vastaamaan. Eikä kaikkiin edes todellakaan tarvitse. Yhteiskunta on niin muuttunut, että mikään ei riitä. Levottomuutta on sekä lapsissa että vanhemmissa. Ja aina vain lapsiryhmäkoot isontuvat, mikä jo yksistään selittää levotonta ja aggressiivista käytöstä puhumattakaan sitten erityisentuen tarpeessa olevista, joille ei edes riitä koulutettu henkilökuntaa, ja henkilökunta jää usein yksin jyrättynä paikkailemaan sitä mitä nyt vain paikata voi. Työnohjausta saavat minimaalisesti, jos ollenkaan.

Surullista mutta jo kauan olemassa ollutta arkipäivää.

 

Ikävä kyllä, olen samaa mieltä. On tullut vastaan tilanteita, missä vanhemmat eivät ole uskaltaneet ottaa vastuuta lapsiensa tekemisistä, vaan ovat vetäytyneet syrjään ja tietyllä tapaa hävenneet. Näin siis kiusaamistilanteissa. On ollut muutama vanhempi, joka on sanonut, että olisi häpeän paikka. Mikä siinä on se häpeän paikka, kenelle se on häpeä?

Valitettavasti päiväkotiaikuisten kädet ovat aikalailla sidotut lapsien kanssa, jotka oikeasti jollain tapaa aiheuttavat ryhmissä levottomuutta yms. käyttäytymisellään.

 

Juuri tuon takia en laita omia lapsiani päiväkotiin ennen 3v, ja mielellään vasta eskariin jos mahdollista. Suurin osa omista LTO ystävistäni ei ole laittanut omia lapsiaan päiväkotiin kun tietävät millaista se meno siellä on. Säälitää päiväkotilapset ja heidän tietämättömät vanhemapansa, mutta aina ei ole vaihtoehtoja

 

toi on oikeasti tosi ärsyttävää kun lapsen omat vanhemmat nauravat ongelmille ja valituksille kun kerrot mitä ehkäpä mahdollisesti pahaa lapsi oli tehnyt.

Tällaiseen vanhempaan olen kerran törmännyt oman tyttäreni ystäväpiirissäkin
lopulta ei muu auttanut kuin perustella omalle lapselle se miksi ei enään saa olla tuon hunsvotin kanssa.

 

[QUOTE="joo";28032391]Juuri tuon takia en laita omia lapsiani päiväkotiin ennen 3v, ja mielellään vasta eskariin jos mahdollista. Suurin osa omista LTO ystävistäni ei ole laittanut omia lapsiaan päiväkotiin kun tietävät millaista se meno siellä on. Säälitää päiväkotilapset ja heidän tietämättömät vanhemapansa, mutta aina ei ole vaihtoehtoja [/QUOTE]


minua ammattikasvattajana säälittää nuo vanhemmat, joiden lapsia tuossa tekstissä
(ihan paikkansa pitävässä) kuvaillaan... jos ei pärjää alle kouluikäisen lapsensa kanssa eikä
osaa/halua asettaa tälle rajoja, niin miten kuvittelee pärjäävänsä hänen kanssaa isompana?

toki en itsekkään ihan pientä aio päiväkotiin viedä. mutta en myöskään veisi lasta perhe-
päivähoitoon vaan ehdottomasti päiväkotiin

 

Ai kamala, mua on naurattanut muutamaan otteeseen kun olen kuullut mitä muksu on tehnyt... Se on vaan niin että kun hoitajan kertomaa kuuntelee ja sielunsa silmin samalla näkee lapsen tekemässä tuhmuuksia niin joskus se tuppaa tuntumaan hassulta. Mutta, vaikka onkin naurattanut niin ei se tarkoita sitä etteikö asiaa ottaisi lapsen kanssa myöhemmin keskusteltavaksi.

 

Tuo on tullut tälläkin palstalla todistettua jo vaikka kuinka monta kertaa. Aina jos tänne eksyy ammattikasvattaja, vaikkapa opettaja, niin seuratkaapa palstalaisten reaktioita. Heidän mielestään opettaja on aina kaikessa väärässä. Mitään ei omilta kullannupuilta saa vaatia ja opettajan ammattitaito poikkeuksetta kyseenalaistetaan.

 

Meillä on ollut pienestä saakka hyvin vilkas lapsi, mutta ei koskaan aggressiivinen, erityisen huonosti käyttäytyvä tms. Mutta päiväkodissa muuttui huomiohakuiseksi, häiritseväksi, huonokäytöksisemmäksi ja jopa joskus tuuppi muita lapsia.

Päiväkodista alkoi tulemaan toistuvasti viestiä huonosta käytöksestä ja jatkuvaa palautetta siitä kuinka meidän pitäisi kotona harjoitella, pitää tiukempia rajoja jne. Mutta kotona ei ollut samoja ongelmia, meillä on määrätyt rajat joista pidetään kiinni, mutta joka asiasta ei olla lasta huomauttelemasta.

Lopulta ulkopuolinen totesi, että päiväkodissa tehty jatkuva huomion kiinnittäminen lapsen vilkkauteen ja päiväkodin yritys pitää niitä tiukkoja rajoja, aiheutti sen, että lapsi sai huomiota negatiivisella käytöksellä ja alkoi käyttäytymään päiväkodissa huonosti ja siellä lapsesta juurikin huomiohakuinen ja ärsyttävä, ja niitä rajoja saatiin pidettyä vielä huonommin kuin kotona. Tai oikeastaan niitä rajoja ei tarvinnut jatkuvasti pitää kotona niissä asioissa missä päiväkodissa tarvitsi, koska lapsi käyttäytyi muutenkin oikein. Lopulta päiväkoti sai vinkkejä toimia monessa asiassa juuri siten miten me toimimme kotona.

Joskus kannattaisi siis päiväkodissakin miettiä hetki voisiko vika olla jossain muualla kuin kotona.

Joskus siis kannattaisi päiväkodissakin miettiä, ovatko oma toiminta

 

Nykyvanhemmat eivät edes tunnu tietävän mitä kuri lapselle tarkoittaa. Olen useammalle vanhemmalle puhunut kurinpitämisestä ja saanut vastauksena: ei me anneta mitään fyysistä kuritusta. Eli koko termi on useimmilla täysin hukassa. Eihän kurilla ja fyysisellä kurittamisella ole yhtäsuuruusmerkkiä välissä.

 

no mutta kun meidän pikku Nico-Petteri on niin tottunut saamaan olla ensimmäinen heh hehe miksi meidän pikku Nico-Petteri ei siis voisi olla jatkossa ensimmäinen heh hehe voihan nämä muut sitten opetella olemaan ikuisia kakkosia kolmosia ja muuta heh heh hehe kun eihän tämä iso myönnytys hehe päiväkodilta olisi jos heh meidän Nico-Petteri saisi tahtonsa läpi kun muuten hänelle tulee paha mieli hehe hehe ja miksi heh meidän pitää muka opettaa ettei sasi aina olle ensimmäinen hehe hehe minusta on vaan kiva kun heh meidänNico-Petteri osaa pitää puolensa ja olla aina heh se ensimmäinen

 

Tulee mieleen Pasan ja Apon blogikirjoitus:

Kevätjuhlien korvilla on sopivan vittumaista pysähtyä hetkeksi pohtimaan vanhempien suhtautumista lastensa koulunkäyntiin.

"Silava-Salla ei sitten oikein tykkää hiihdosta."

Vaatii olympiatason valmennuskykyjä saada samalle liikuntatunnille mielekästä tekemistä urheilulahjakkuuksille ja niille, jotka eivät tiedä, että jääkiekko ei olekaan Sonyn keksimä laji. Ja aivan varmasti tällä tunnilla ei pelata sitä vitun sählyä.

"Meidän homo-Joosepin kiusaaminen pitää kieltää."

Koulu on keinotekoinen yhteisö, jossa samaan läjään kasataan läskit, tyhmät ja rumat. Miks vitussa ne tulisivat toimeen keskenään? Pallopäitä kiusataan. Ja ne, jotka pitävät tätä koulukiusaamisen puolustuspuheenvuorona, voivat hakea K-raudasta kiepin köyttä ja sovittaa sen kaulaansa.

"Ei meidän kulli-Kalervo tarvitse matikkaa, kun ei äitinsäkään sitä ole ikinä tarvinnut!"

Tällanen argumentointi tiputtaa kyllä pohjan kaikelta ihmimilliseltä kanssakäymiseltä. Jos sä oot superluuseri, niin luuletko, että yhteiskunta haluaa maksaa siitä, että myös idiootti-kakarastasi tulee semmoinen?

"Kyllä koulun tehtävä on kasvattaa."

On totta, että koululla on myös kasvattava rooli, mutta se ei tarkoita tasan sitä, että kasvatusvastuu olisi ulkoistettu kodilta koululle. Koulun tehtävänä on kasvattaa niistä räkänokkaisista vittupäistä yhteiskunnan jäseniä ja veronmaksajia. Käytöstapoja voi kokeilla kotonakin.

"Jos mä kerran verorahoillani tästä maksan, niin..."

Niinkö luulet, että sulla on valta päättää, mitä koulussa tehdään ja mitä ei? Vai kuvitteletko kenties, että vanhemmat saavat veronmaksajina jotenkin auttaa näiden asioiden päättämisessä? Mepä kerrotaan, että ette vitussa saa. Tajutkaa jo vitun nillit, ettei koululaitos ole mikään osakeyhtiö, jossa äänivalta määräytyy maksettujen verojen mukaan!

Peruskoulu on yhteiskunnan säätämän oppivelvollisuuden toteuttaja. Niinpä sen ensisijainen tehtävä on valvoa, että oppivelvollisuus toteutuu, ei kasvattaa lapsia vanhempien toivomalla tavalla. Se on sinun tehtäväsi.

 

Onneksi meidän poika on yksityisessä päiväkodissa jossa hänen ryhmässään on 11 muuta lasta. Kyllä mua silti hieman kylmäsi lukea että hoitohenkilökuntaa mm. ärsyttää syrjään vetäytyvät lapset. Mun poikani on ujo ja arka isossa ryhmässä, mutta tutussa seurassa ja pienissä lapsiryhmissä puhelias ja reipas poika. Ei hän varmaan tahallaan ole arka, ei oo kivaa jos se ärsyttää jotakuta.

 

Uutinen pisti todella ajattelemaan. Itse ammattikasvattajana tiedän ja tunnistan tilanteen. Omassa yksikössä samoihin tilanteisiin törmää jokaisena päivänä. Päivistä selvitään niukin naukin. On todella ikävää huomata kuinka lapset voivat vain huonommin ja he joutuvat hakemaan aikuisen huomiota. Suuret ryhmäkoot ja resurssipula on erittäin suuri ongelma, sillä yksittäinen lapsi ei juurikaan tule näkyville suuressa ryhmässä ja joutuu täten hakemaan aikuiselta huomiota negatiivisella käytöksellä. Aggressiivisuus myös lisääntyy lapsilla joka on myös huolestuttavaa. Toivoisin, että Väestöliiton tutkimus otettaisiin huomioon uutta päivähoitolakia valmisteltaessa.

 

'Kyllä koulun tehtävä on kasvattaa' ja kuitenkin kyseenalaistetaan kaikki käytössä olevat tavat kasvattaa lapsia....

 

Uutinen pisti todella ajattelemaan. Itse ammattikasvattajana tiedän ja tunnistan tilanteen. Omassa yksikössä samoihin tilanteisiin törmää jokaisena päivänä. Päivistä selvitään niukin naukin. On todella ikävää huomata kuinka lapset voivat vain huonommin ja he joutuvat hakemaan aikuisen huomiota. Suuret ryhmäkoot ja resurssipula on erittäin suuri ongelma, sillä yksittäinen lapsi ei juurikaan tule näkyville suuressa ryhmässä ja joutuu täten hakemaan aikuiselta huomiota negatiivisella käytöksellä. Aggressiivisuus myös lisääntyy lapsilla joka on myös huolestuttavaa. Toivoisin, että Väestöliiton tutkimus otettaisiin huomioon uutta päivähoitolakia valmisteltaessa.

Samat sanat.

En todellakaan laittaisi lapsiani kaupunkimme päiväkoteihin!

 

halleluja ja aamen!

 

Tässä on kyllä paljon miettimisen aihetta, mutta olen kyllä välillä kummastellut hoitajien ymmärrystä lapsista ja lastenkasvatuksesta. Meidän puolitoistavuotias on sopeutunut hyvin päiväkotiin ja on iloinen ja reipas. Monet samanikäisistä itkevät ja kiukuttelevat paljon. Hoitajien mielestä meidän lapsi on saanut niin hyvän kasvatuksen ja on niin tyytyväinen kotioloihinsa että siksi käyttäytyy "hyvin". Itse uskon että lapsen luonteella ja temperamentilla on paljon enemmän vaikutusta käytökseen. Varsinkin kun on kyse yksivuotiaasta.

 

Täällä kun lukee näitä:-D Niin taidanpa perua poikani tarhapaikan ensi syksyltä.

 

No mut tuotahan mä paasasin jo muutama vuosi sitten. Toi räjähtää silmille ja siihen ei kauaa aikaa mene, eka sukupolvi jo kouluissa tuota lastia.

 

Kuka muuten luulee, ettei hänen lapsensa koskaan ärsytä vierasta ihmistä joka on vastuussa hänen lapsestaan? Ei siinä mitään ihmeellistä eikä uutta ole, että jokainen lapsi ärsyttää joskus hoitosuhteen aikana. Oli lapsi sitten millainen tahansa, joku piirre voi ärsyttää niin kuin ihmisten kesken aina. Ei lapsi tee siinä poikkeusta.

Mutta se ratkaisee, miten toimii ärsyyntyneenä. Siinä on ero ammattilaisen ja ei-ammattilaisen välillä.

 

Mutta se ratkaisee, miten toimii ärsyyntyneenä. Siinä on ero ammattilaisen ja ei-ammattilaisen välillä.

Ei välttämättä näinkään (toivottavasti kuitenkin noin pääsääntöisesti on). Onhan sitä itse kunkin tullut nähtyä noiden ammattilaisenkin toimivan ärsyyntyneenä vaikka miten (ja aiheesta löytyy viime vuosilta myös kosolti lehtiotsikoita).

Mutta joo. Mä olen sitä mieltä, että vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa ja siihen saa sitten tukea aina sopivalta instanssilta (kuten päivähoidosta, koulumaailmasta jne.). Ei omien lasten kasvatusta voi ulkoistaa muualle. Siinä kohtaa, kun lapsi siirtyy esimerkiksi päivähoitoon, pitäisi hänellä olla jo luotuna tietty käyttäytymiskoodisto, kotoa opittu. Ei lapsen pitäisi olla ns. tyhjä taulu hoitoon mennessään.