Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia | Perhe | Iltalehti.fi
Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia.
Tämä kävi ilmi, kun Väestöliitto teki kyselytutkimuksen lastentarhanopettajille, perhepäivähoitajille ja kerhonohjaajille. Kyselyyn vastasi 222 varhaiskasvattajaa, joista 95 prosenttia oli naisia.
Väestöliitto on koostanut tutkimuksen tulokset tänään julkaistavaksi kirjaksi Ammattikasvattajan kielletyt tunteet.
Lähes puolet kasvattajista koki, että hoidettavat lapset herättävät heissä kielteisiä tunteita. Tietynlaiset lapset tuntuivat ärsyttäviltä tai vaikeilta. Tällaisia olivat erityisesti aggressiiviset, välinpitämättömät, huomionhakuiset, kovaääniset ja vetäytyvät lapset.
Rajat puuttuvat
Kirja kertoo karuja totuuksia nykypäivän lastenkasvatuksesta. Useimmat vanhemmat haluavat välttää autoritäärisen ja ankaran vanhemman roolia. Lapselle ei aseteta rajoja.
- Vanhemmat eivät laita rajoja lapsilleen, ja jos heidän kanssaan tästä puhuu ja juttelee kuinka silkkihansikkain tahansa, niin loukkaannutaan. Hyvin herkästi hyökätään opettajaa kohtaan ja syytetään, että vika on opetuksessa, eräs kyselyyn vastannut kirjoitti.
- Vanhemmat naureskelevat, kun kerrotaan, mitä pahaa lapsi on tehnyt, toinen kertoi.
Rajojen puute kotona tietää vaikeuksia ammattikasvattajien työpaikalla. Lapset ei sopeudu ryhmään.
Päiväkotilapset saattavat jääräpäisesti kieltäytyä noudattamasta ryhmän sääntöjä ja tottelemasta opettajia. Ongelmatilanteissa he eivät myöskään toimi oikeudenmukaisesti muita lapsia kohtaan. Se ärsyttää kasvattajia.
- Lapsen välinpitämättömyys on pahinta, silloin tulee tunne, että lapsi on jo menetetty. Kun lapsi ymmärtää tekevänsä väärin, on silloin vielä kaikki ok.
Ehkä vielä enemmän varhaiskasvattajia ärsyttää lasten vanhempien välinpitämättömyys.
- On vaikea hyväksyä sitä, miten jotkut eivät välitä omasta lapsestaan, vaan pitävät omia harrastuksia ja kaupassa käyntiä tai omia vapaapäiviä (pahimmassa tapauksessa lomaa) tärkeämpinä kuin sitä, että olisivat oman lapsensa kanssa.
Itkupotkuraivarit
Välinpitämättömyyden lisäksi hoitajien hermoja kiristävät lasten raivokohtaukset.
- Tietyt lapset ottavat toistuvasti esineitä muiden kädestä, tökkivät muita lapsia kumoon, häiriköivät satuhetkiä, käyvät kaatamassa toisten maitolasit syönnin yhteydessä ja niin edelleen, eräs opettaja kuvaa.
Vaikka monien vastaajien mielestä oma koulutus on antanut hyvät valmiudet käsitellä lasten aggressioita, toisenlaisiakin kokemuksia löytyi.
- Kun lapsi raivoaa, potkii, sylkee ja repii, on välillä vaikea pysyä rauhallisena ja hermostumatta. Tuollaisissa hetkissä miettii, että mikä ihme tuota lasta vaivaa.
Joskus hyvätkään valmiudet eivät auta kasvattajia. Joskus he jopa pelkäävät hoidokkejaan.
- Joskus eteen on tullut myös sellaisia aggressiivisia lapsia, joita on alkanut pelkäämään kun he lyövät, tai kun itse joudut heitä rajoittamaan esimerkiksi pitämällä kiinni.
Vaikeiden lasten ja vanhempien lisäksi varhaiskasvattajia rassaa heidän työpaikkojensa resurssipula. Kun joku työntekijöistä sairastuu, sijaisia ei useinkaan oteta, vaan työt hoidetaan vähemmällä väellä. Jatkuvasti on pakko joustaa.
- Ryhmässä 23 lasta. Iltavuoroon tulija ilmoittaa olevansa sairaana. Kerho- ohjaaja on sairaana, joten kerholaiset siirretään päiväkodin puolelle. Lapsia on yhtäkkiä 30. Isänpäiväaskartelut pitäisi tehdä, ja muutama lapsi vetää itkupotkuraivarit, kun ei halua askarrella. 2 aikuista pitäisi riittää kaikkeen. Aamu on siis yhtä helvettiä pukemisine kaikkineen. Päivä menee jotenkuten, kun kumpikin jatkaa työvuoroaan. Kun vanhemmat hakevat lapsia ja kysyvät "mitäs olette tehneet", tekisi mieli karjua että yritetty selvitä hengissä.
Lapsiryhmien maksimikokoa ei ole säädetty laissa.
Lapset ja heidän vanhempansa ärsyttävät varhaiskasvattajia.
Tämä kävi ilmi, kun Väestöliitto teki kyselytutkimuksen lastentarhanopettajille, perhepäivähoitajille ja kerhonohjaajille. Kyselyyn vastasi 222 varhaiskasvattajaa, joista 95 prosenttia oli naisia.
Väestöliitto on koostanut tutkimuksen tulokset tänään julkaistavaksi kirjaksi Ammattikasvattajan kielletyt tunteet.
Lähes puolet kasvattajista koki, että hoidettavat lapset herättävät heissä kielteisiä tunteita. Tietynlaiset lapset tuntuivat ärsyttäviltä tai vaikeilta. Tällaisia olivat erityisesti aggressiiviset, välinpitämättömät, huomionhakuiset, kovaääniset ja vetäytyvät lapset.
Rajat puuttuvat
Kirja kertoo karuja totuuksia nykypäivän lastenkasvatuksesta. Useimmat vanhemmat haluavat välttää autoritäärisen ja ankaran vanhemman roolia. Lapselle ei aseteta rajoja.
- Vanhemmat eivät laita rajoja lapsilleen, ja jos heidän kanssaan tästä puhuu ja juttelee kuinka silkkihansikkain tahansa, niin loukkaannutaan. Hyvin herkästi hyökätään opettajaa kohtaan ja syytetään, että vika on opetuksessa, eräs kyselyyn vastannut kirjoitti.
- Vanhemmat naureskelevat, kun kerrotaan, mitä pahaa lapsi on tehnyt, toinen kertoi.
Rajojen puute kotona tietää vaikeuksia ammattikasvattajien työpaikalla. Lapset ei sopeudu ryhmään.
Päiväkotilapset saattavat jääräpäisesti kieltäytyä noudattamasta ryhmän sääntöjä ja tottelemasta opettajia. Ongelmatilanteissa he eivät myöskään toimi oikeudenmukaisesti muita lapsia kohtaan. Se ärsyttää kasvattajia.
- Lapsen välinpitämättömyys on pahinta, silloin tulee tunne, että lapsi on jo menetetty. Kun lapsi ymmärtää tekevänsä väärin, on silloin vielä kaikki ok.
Ehkä vielä enemmän varhaiskasvattajia ärsyttää lasten vanhempien välinpitämättömyys.
- On vaikea hyväksyä sitä, miten jotkut eivät välitä omasta lapsestaan, vaan pitävät omia harrastuksia ja kaupassa käyntiä tai omia vapaapäiviä (pahimmassa tapauksessa lomaa) tärkeämpinä kuin sitä, että olisivat oman lapsensa kanssa.
Itkupotkuraivarit
Välinpitämättömyyden lisäksi hoitajien hermoja kiristävät lasten raivokohtaukset.
- Tietyt lapset ottavat toistuvasti esineitä muiden kädestä, tökkivät muita lapsia kumoon, häiriköivät satuhetkiä, käyvät kaatamassa toisten maitolasit syönnin yhteydessä ja niin edelleen, eräs opettaja kuvaa.
Vaikka monien vastaajien mielestä oma koulutus on antanut hyvät valmiudet käsitellä lasten aggressioita, toisenlaisiakin kokemuksia löytyi.
- Kun lapsi raivoaa, potkii, sylkee ja repii, on välillä vaikea pysyä rauhallisena ja hermostumatta. Tuollaisissa hetkissä miettii, että mikä ihme tuota lasta vaivaa.
Joskus hyvätkään valmiudet eivät auta kasvattajia. Joskus he jopa pelkäävät hoidokkejaan.
- Joskus eteen on tullut myös sellaisia aggressiivisia lapsia, joita on alkanut pelkäämään kun he lyövät, tai kun itse joudut heitä rajoittamaan esimerkiksi pitämällä kiinni.
Vaikeiden lasten ja vanhempien lisäksi varhaiskasvattajia rassaa heidän työpaikkojensa resurssipula. Kun joku työntekijöistä sairastuu, sijaisia ei useinkaan oteta, vaan työt hoidetaan vähemmällä väellä. Jatkuvasti on pakko joustaa.
- Ryhmässä 23 lasta. Iltavuoroon tulija ilmoittaa olevansa sairaana. Kerho- ohjaaja on sairaana, joten kerholaiset siirretään päiväkodin puolelle. Lapsia on yhtäkkiä 30. Isänpäiväaskartelut pitäisi tehdä, ja muutama lapsi vetää itkupotkuraivarit, kun ei halua askarrella. 2 aikuista pitäisi riittää kaikkeen. Aamu on siis yhtä helvettiä pukemisine kaikkineen. Päivä menee jotenkuten, kun kumpikin jatkaa työvuoroaan. Kun vanhemmat hakevat lapsia ja kysyvät "mitäs olette tehneet", tekisi mieli karjua että yritetty selvitä hengissä.
Lapsiryhmien maksimikokoa ei ole säädetty laissa.