Lapsi 8v varastanut minulta rahaa

:mad:
...ekaa kertaa teki oikeasti mieli läväyttää ja lujaa. Mitään muuta en niin vihaa, kuin epärehellisyyttä!!!

Onko muilla ollut tällaista, ja miten asiat on käsitelty? Toistuiko?
Lähden töihin lepäämään, palaan illalla katsomaan onko muilla kokemusta, vai olenko vain helvetin onneton kasvattaja :kieh:
 
"..."
No niin nyt kannattaa hetkeksi rauhottua. Huutaminen ja mesoaminen ei auta, pahentaa vaan. Kannattaa kysyä ensin lapselta miksi on varastanut? Onko halunnut jotain vai onko ihan sen takia että on vaan ajatellut että saa ottaa? On myös mulle tuttu sellainenkin tapaus että isommat oppilaat koulussa kiristivät ja uhkailivat pienemmiltä ns. suojelurahaa ja jos rahaa ei ollut piti sitä varastaa vanhemmilta tai jotain kaupasta muuten sai turpaansa. Keskustele nyt ihan ekaksi lapsesi kanssa motiivi.
 
Mä otin pienenä isältä ja äidiltä salaa kolikoita, jos ne sattui niitä jonnekin näkösälle jättämään. En saanut viikkorahaa, eikä meillä ollut koskaan karkkipäivää, ja mä ostin niillä kolikoilla salaa nannaa. En ajatellut tekeväni siinä kellekään hallaa.
 
"vieras"
Meillä oli samaa kesällä, tyttö täyttää nyt 9v. Kaksi kertaa varasti kun oli kaupaan lähössä ja sitten ihmettelin että millä rahalla se ostelee kunnes tajusin että meiltä varastanu ja tyttö myönti sitten lopulta.
Tietenkin hirveen saarnan pidin siitä että mitä siitä voi seurata kun varastaa ja se on todella väärin ja tietenkin seuraavan viikon viikkorahan menetti( varasti 5e) ja pelikielto.
Ihan hyvin tuo on ainakin tähän asti tepsiny kun en oo huomannu että rahaa puuttuis eikä tyttökään oo pahemmin kaupassa yksin käyny.
Entiedä oliko tytön kaveri yllyttäny tuohon varkauteen vai oliko vaan tytön huono selitys.
 
"vieras"
Mä otin pienenä isältä ja äidiltä salaa kolikoita, jos ne sattui niitä jonnekin näkösälle jättämään. En saanut viikkorahaa, eikä meillä ollut koskaan karkkipäivää, ja mä ostin niillä kolikoilla salaa nannaa. En ajatellut tekeväni siinä kellekään hallaa.
Kuulostaa tutulta. Minäkään en koskaan saanut rahaa joten joskus otin sitä salaa, eli varastin. En ole ylpeä tekosistani, mutta kurjalta se lapsena tuntui kun muut saivat karkkia tai rahaa ostaa karkkia ja minä en saanut mitään.
 
gggggg
Mä otin pienenä isältä ja äidiltä salaa kolikoita, jos ne sattui niitä jonnekin näkösälle jättämään. En saanut viikkorahaa, eikä meillä ollut koskaan karkkipäivää, ja mä ostin niillä kolikoilla salaa nannaa. En ajatellut tekeväni siinä kellekään hallaa.

Mä otin kanssa. Ja syynä se, että ei ollut viikkorahoja, ei karkkipäiviä tmv. Eikä vanhemmat ostaneet mulle lapsena ikinä mitään ekstraa (esim. uusi paita ex-temporee tai karkkipussin tai vaikkapa kirjakaupasta jotain pientä, esim. kyniä tai kumeja).

Mutta kannattaa käydä keskustelu lapsen kanssa ja kyllä mä tuosta jonkin rangaistuksen antaisin. Varastaminen kun on väärin, ei siitä pääse mihinkään.
 
Huh, nyt jo vähän rauhallisempi.
Ei tosiaan tänään ehditty kauheasti vielä jutella, kun oli kiire iltavuoroon. Varmaan parempi jutella huomenissa, vähän suunnitelmallisemmin. Se varmaan kyllä jo tuli tänään erittäin selväksi, että varastaminen ja valehtelu eivät minua miellytä...

En tiedä, mielsikö lapsi varastavansa, kun otti näkösällä lojuvaa rahaa omaan käyttöön. Herkkuja oli ostanut, vaikka kyllä meillä saa muutenkin herkkuja vähintään kerran viikossa.

Kauheimmalta tuntuu se, kun lapsi tekee juuri sen, mikä sotii pahiten omaa arvomaailmaani vastaan. Ja olen tähän asti luullut, että olen tätä arvomaailmaa onnistunut välittämään lapsellekin :/

Ah, näitä äitiyden pohjanoteerauksia.
 
Musta sä ylireagoit. Et oikein osaa ottaa huomioon sitä, että nyt ei puhuta aikuisesta, vaan 8-vuotiaasta lapsesta, joka ei vielä ymmärrä työnteosta ja raha-asioista paljoa, vaikka olisitkin niistä hänen kanssaan puhunut. Mulle oli pienenä hyvin selvää, että ei saa varastaa. En vaan tosiaan osannut ajatella, että joku voisi pitää varastamisena sitäkin, jos otan kotoa pienen summan kolikoita. Tein sen kyllä salaa, mutta en siksi, että koin varastavani, vaan ajattelin, että muuten multa kiellettäis ne pienetkin herkuttelihetket. Puhutaan täysin eri asiasta, jos summa on iso. Silti en pitäisi sitä varkautena, kun kyse on omasta lapsesta. Jos lapsi veisi kaupasta lakupatukan, SE olisi varkaus.
 
Musta sä ylireagoit. Et oikein osaa ottaa huomioon sitä, että nyt ei puhuta aikuisesta, vaan 8-vuotiaasta lapsesta, joka ei vielä ymmärrä työnteosta ja raha-asioista paljoa, vaikka olisitkin niistä hänen kanssaan puhunut. Mulle oli pienenä hyvin selvää, että ei saa varastaa. En vaan tosiaan osannut ajatella, että joku voisi pitää varastamisena sitäkin, jos otan kotoa pienen summan kolikoita. Tein sen kyllä salaa, mutta en siksi, että koin varastavani, vaan ajattelin, että muuten multa kiellettäis ne pienetkin herkuttelihetket. Puhutaan täysin eri asiasta, jos summa on iso. Silti en pitäisi sitä varkautena, kun kyse on omasta lapsesta. Jos lapsi veisi kaupasta lakupatukan, SE olisi varkaus.
Kyllä jo kouluikäisen pitäisi tietää mikä on varastamista ja mikä ei
 
"vieras"
En mä kyllä sitä varastamisena pidä, jos lapsi ottaa jokusen euron näkösällä lojuvaa rahaa, sit olis eri asia, jos jostain laukusta kaivelis. Mutta huonoa käytöstä silti ja toki pitäis selväksi tehdä ettei ilman lupaa saa ottaa.
 
Kyllä jo kouluikäisen pitäisi tietää mikä on varastamista ja mikä ei
Kyllä koululainen varmasti tietää perusidean siitä mikä on varastamista ja mikä ei. Mutta sitten on näitä rajatapauksia, jotka voivat sekoittaa pään.
Jos maassa lojuu 50€ ja sen ottaa, niin se ei ole varastamista varmasti kenenkään mielestä. Sillä tällöinhän emme tiedä kuka on rahan omistaja ellemme näe jonkun pudottaneen sen vähän aiemmin.
Jos taas yksityisissä tiloissa löytää 5 senttiä lattialta, niin kenelle se kuuluu? Aikuiselle tämä on varmasti selvää, mutta entä lapselle?
Entä jos lapsi ottaa kotoa kaikki tyhjät limsapullot ja vie ne kauppaan ja saamillaan rahoilla ostaa karkkeja, niin varastiko hän silloin vanhemmiltaan vai onko raha hänen omansa?
 
  • Tykkää
Reactions: Heartless Bitch

Yhteistyössä