Onko kukaan muu jo lukenut ko. kirjaa? Itse sen lukaisin ja vaikka siinä mielestäni asiaakin oli, varsinkin nukkumiseen liittyvät ohjeistukset olivat minun mielestäni aika kylmiä ja aivan liian tiukkoja (lapsi tarvitsee ehdottomasti oman sängyn, nukuttaa ei saa). Jäi aikamoinen huono äiti -fiilis kirjan lukemisen jälkeen.
Lapsi elää rutiineista
- Viestiketjun aloittaja Jellonainen
- Ensimmäinen viesti
en ole lukenut, mutta minusta tiukkuus juuroi nukkuma ja ruokailurutiineissa on tärkeää.Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
RAJAT ON RAKKAUTTA. vanhemmat märäävä ei lapset.
JONSERED Karhunkantaja
Nimenomaan ruokailu ja nukkumaan meno pitäisi olla rauhallisia, miellyttäviä tapahtumia. Niissä liika tiukkuus ei ole hyvästä, yhteiset säännöt tietenkin on oltava ja niissä pysytään, mutta liika on aina liikaa.Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
Ainakin oman lapsen kohdalla olen huomannut rutiinien välttämättömyyden. Ahdistuu,ressaantuu ja mikään ei onnistu kunnolla jos jokin juttu meneekin erilailla kuin yleensä. Ei silti sairaudeksi asti..
Rajat on rakkautta, ja lapset myös haluavat rajat,kurin,järjestyksen. Luo turvallisuutta ja pysyvyyttä ja ties mitä kaikkea. (sama myös mulla mitä vanhemmaksi tulen jostain syystä.. )
Rajat on rakkautta, ja lapset myös haluavat rajat,kurin,järjestyksen. Luo turvallisuutta ja pysyvyyttä ja ties mitä kaikkea. (sama myös mulla mitä vanhemmaksi tulen jostain syystä.. )
Keittiönoita
Mulla taas ihan päinvastoin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän kelloa ja kalenteria. Haluan tehdä asioita silloin, kunniiden tekeminen tuntuu mukavalta, enkä silloin, kun "on niiden aika". Esim syön mieluummin silloin, kun on nälkä enkä silloin, kun on nk ruoka-aika. Menen nukkumaan mieluiten silloin, kun mua väsyttää, enkä silloin, kun on nk nukkumaanmenoaika. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pyrin kuuntelemaan sisäistä itseäni ja välttämään rutiineja.Alkuperäinen kirjoittaja Churri:
vieras
Kaikki eivät voi elää rutiinien mukaan. Siis meillä ei kumpikaan vanhemmista pystyisi elämään kellon mukaan.
Kyllä meilläkin on nukkumaanmeno- ja ruokailuajat, mutta ei ihan sellaista tiukkaakin tiukempaa aikataulua kuin kirjassa esitetään. Matilainen mm. moittii lastenkonserttejen ajankohtaa, sillä ne osuvat usein päiväuniaikaan. Hän myöskin kirjoittaa että on haitallisia rutiineja, joista pitää päästä eroon, esimerkkinä juuri nukuttaminen. Itse olen sitä mieltä että myös ne "hyvät" rutiinit kuten ruokailuajat muuttuvat huonoiksi, jos ne estävät esim. lapsen osallistumisen kerhoon (kirjan aikatauluesimerkissä lounasaika klo 11 ja päiväunille 11.30, harva kerholainen on klo 11 mennessä kotona). Eli jos yhtään ei voi joustaa ja vaikka muuttaa sitä päiväaikataulua pysyvästi jonkin tärkeän harrastuksen tai muun säännöllisen menon vuoksi, kellontarkat rutiinit ovat enemmän haitaksi.
Aivan samaa mieltä! Liialla tiukkuudella saa asiat vain epämiellyttävämmäksi.Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Tähänkin sanon et olen samaa mieltä ja huomannut itsessäni saman. Tuntee olonsa jotenkin "vapaaksi" kun kuuntelee sisäistä itseään. Eikö?Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Keittiönoita
Näinpä. Mä olin miltei 30 ennenkuin ekaa kertaa menin ruokapöytään tuntematta pahoinvointia. Omille lapsilleni en ole halunnut aiheuttaa samanlaista "ruokapöytätraumaa".Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
:hug: Joskus teoillaan saa paljon pahempia traumoja aikaan mitä vois luullakaan. Siks mä yritän mieluummin ollakin tuolle tytölle sopivan tiukka paljolla hellyydellä ja juttelulla entä liian paljon kellon orja.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Varmaankin yhden ihmisen omiin mieltymyksiin ja omiin kokemuksiinsa perustuva?
Ihmisillä niin lapsilla kuin aikuisillakin on omat luonteensa ja toiset tarvitsevat tarkempia ruoka ja nukkumisaikoja kuin toiset.
Mulle itselleni esim. on tärkeää jaksamisen kannalta, että käyn nukkumaan ja herään päivittäin samoihin aikoihin. Se että aina menen maate tai nousen ei kuitenkaan tarkoita, etten välillä niistä voi joustaa.
Samoin meidän lapsille (toisille enemmän toisille vähemmän) on tärkeää, että nukkumiset ja syömiset ovat päivittäin samoihin aikoihin. Mutta silti joskus niistä ajoista voidaan joustaa, toki meillä päiväunillekkaan ei mennä aina 12.00 vaan siinä on tunnin jousto. Ja ruokailun kanssa voi joskus tehdä niin, että ruoan tilalla syödäänkin välipalaa ja syödään se ruoka kun ehditään.
Mitä noihin rituaaleihin, että lapsi pitää viedä omaan sänkyynsä ja sillä selvä: Ihminen ei ole kone, joka laitetaan aikataulun mukaan ja kun on nukkumaan meno-aika ei voi lapselle jäädä kerrottavia asioita tai janoa yms. Vaan ihmisellä voi välillä tulla myös rytmistä poikkeavia tarpeita.
Ihmisillä niin lapsilla kuin aikuisillakin on omat luonteensa ja toiset tarvitsevat tarkempia ruoka ja nukkumisaikoja kuin toiset.
Mulle itselleni esim. on tärkeää jaksamisen kannalta, että käyn nukkumaan ja herään päivittäin samoihin aikoihin. Se että aina menen maate tai nousen ei kuitenkaan tarkoita, etten välillä niistä voi joustaa.
Samoin meidän lapsille (toisille enemmän toisille vähemmän) on tärkeää, että nukkumiset ja syömiset ovat päivittäin samoihin aikoihin. Mutta silti joskus niistä ajoista voidaan joustaa, toki meillä päiväunillekkaan ei mennä aina 12.00 vaan siinä on tunnin jousto. Ja ruokailun kanssa voi joskus tehdä niin, että ruoan tilalla syödäänkin välipalaa ja syödään se ruoka kun ehditään.
Mitä noihin rituaaleihin, että lapsi pitää viedä omaan sänkyynsä ja sillä selvä: Ihminen ei ole kone, joka laitetaan aikataulun mukaan ja kun on nukkumaan meno-aika ei voi lapselle jäädä kerrottavia asioita tai janoa yms. Vaan ihmisellä voi välillä tulla myös rytmistä poikkeavia tarpeita.
Keittiönoita
Kyllä vain =) On toki asioita, jotka on pakko tehdä. Esim mentävä aamulla töihin. Paitsi että mulla nykyisin työ, jossa vain harvoin on pakko lähteä aamulla työpaikalleAlkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Mun sisäinen rytmini on ihan erilainen kuin mitä tämä yhteiskunta edellyttää ja mulle esim aamuheräämiset on aina olleet painajaismaisia. Öisin taas jaksaisin puuhastella vaikka mitä. Nyt, kun lapset ovat jo isoja, mulla on ollut paremmat mahdollisuudet kuunnella itseäni ja tehdä asioita silloin, kun niiden tekeminen tuntuu mielekkäältä. Junnullekin voin sanoa, että ruuanlaitossa menee sitten tunti, ilmoita, kun haluat mun ryhtyvän laittamaan ruokaa. Eli junnukin saa itse sanoa, milloin haluaa syödä. Ja oikeastaan myös sen, mitä haluaa syödä.... äskenkin oli aamiaista vailla ja kysyin, ottaako mielluummin aamiaista vai lounaan. Valitsi aamiaisen.
vieras
Näissä jutuissa vanhemmat menevätkin metsään kun yrittävät välttää omilta lapsiltaan kaikki traumat mitä itse on kokenut, ei ymmärretä että sadistisen ja vapaan kasvatuksen välilläkin on jotain. Moni todella rankan ja tiukan kurin parissa kasvanut pilaa lapsensa olemalla liian lepsu, ei uskalleta vaatia lapsilta mitään etteivät vaan traumatisoidu kuten äitinsä.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
viiden äiti
Olen niin samaa mieltä ja lapset kaipaavat rutiineja pienestä pitäen. Rutiinit tuovat turvaa ja jatkuvuutta, lapsi oppii pian tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu ja turhat kiukuttelut jää pois.Alkuperäinen kirjoittaja hellalettas:
Vaikka ne aikuista jokus puuduttavat ovat lapsen parhaaksi ja elämän helpoksi tekoa. Iän kanssa rutiineista voi vähän luistaa keskustelun avulla kun lapsi siihen jo kykenee, aika pienenäkin kun ensin on oppinut.
Keittiönoita
Mä kyllä ymmärrän vanhempianikin. He elivät lapsuutensa pula-ajalla ja heistä oli suorastaan käsittämätöntä, että joku ei halunnut syödä lautastaan tyhjäksi. Mutta 1960-luvulla ei enää eletty pula-aikaa, joten vähempikin ruokamäärä olisi riittänyt. Varsinkin, jos lapsella ei ollut nälkä.Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
viiden äiti
Rutiineilla niistä juuri tuleekin rauhallisia tapahtumia kun turha kiukuttelu ja oikkuilu jää pois kun lapsi suunnilleen tietää mitä seuraavaksi.Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Mä oon vasta 26 mut nytten tuon neidin myötä (1v8kk) ja varsinkin kun olen kotiäitinä olen noudattanut vähän tuota omaa aikataulua. Mä kans tykkään olla öisin hereillä.. Ja ihan vaikka vaan yksinkin. Joskus tekis mieli alkaa yöllä vaikka siivoomaan muttei ihan kehtaa ettei mies ja tyttö herää :xmas:Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Kyllä vain =) On toki asioita, jotka on pakko tehdä. Esim mentävä aamulla töihin. Paitsi että mulla nykyisin työ, jossa vain harvoin on pakko lähteä aamulla työpaikalleAlkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:
Mun sisäinen rytmini on ihan erilainen kuin mitä tämä yhteiskunta edellyttää ja mulle esim aamuheräämiset on aina olleet painajaismaisia. Öisin taas jaksaisin puuhastella vaikka mitä. Nyt, kun lapset ovat jo isoja, mulla on ollut paremmat mahdollisuudet kuunnella itseäni ja tehdä asioita silloin, kun niiden tekeminen tuntuu mielekkäältä. Junnullekin voin sanoa, että ruuanlaitossa menee sitten tunti, ilmoita, kun haluat mun ryhtyvän laittamaan ruokaa. Eli junnukin saa itse sanoa, milloin haluaa syödä. Ja oikeastaan myös sen, mitä haluaa syödä.... äskenkin oli aamiaista vailla ja kysyin, ottaako mielluummin aamiaista vai lounaan. Valitsi aamiaisen.
Toki sitten nuo aikataulut on tyyliin just, että pitää kutakuinkin pysyä ruodussa ihan miehen töidenkin takia mut muuten ei mitään panikoivaa pakkoa.
Keittiönoita
Ai niin vai? Että lapset pitää pakottaa syömään, olipa lapsilla nälkä tai ei? Ehkä toimii teillä eikä lapset traumatisoidu. Mun kohdallani ei toiminut vaan sain kammon koko ruokailutilannetta kohtaan. Omat lapseni taas ovat saaneet syödä sen mitä jaksavat ja loppu - jos jotain jää - on laitettu koiran kuppiin. Hyvin on kummallekin lapselleni ruoka maittanut...ilman pakottamista. Mä olen aina ollut kasvatuksessa sitä mieltä, että porkkana on parempi kuin keppi. Ja ne, jotka noi mun nuoreni tuntee, voivat varmaan sanoa, että en ole mennyt kasvatuksessani metsäänkään.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täytyypä lukea. Meillä koiran myötä tuli jonkinlaiset raamit päivään, pissitys pitää tehdä säännöllisesti ja lapsen myötä ne muuttuivat hyviksi rutiineiksi. Meillä sekä koira että lapsi toimivat kuin kello. Muksu pyytää itse nukkumaan, potalle ja ruokaa kellon mukaan, vaikkei tiedä vielä mitään kellosta.
Juu itse olen epäsäännöllinen ihminen, mutta ei siitä tarvitse lapsen kärsiä, että äiti kukkuu yöllä pystyssä ja syö miten sattuu.
Täytyy ostaa kirja lahjaksi kaverille, joka sanoi ettei rutiinilla ole mitään tekemistä rajojen ja rakkauden asettamisessa. Heillä usein jo pelkkä kauppaan lähtö sitten kestääkin ja joka töissä ja tarhassa ollaan miten sattuu.
Juu itse olen epäsäännöllinen ihminen, mutta ei siitä tarvitse lapsen kärsiä, että äiti kukkuu yöllä pystyssä ja syö miten sattuu.
Täytyy ostaa kirja lahjaksi kaverille, joka sanoi ettei rutiinilla ole mitään tekemistä rajojen ja rakkauden asettamisessa. Heillä usein jo pelkkä kauppaan lähtö sitten kestääkin ja joka töissä ja tarhassa ollaan miten sattuu.
Kimppa
"Nukuttaa ei saa."
En oo lukenut ko opusta. Meillä päivän ihanimmat hetket ovat ne, kun nukutetaan lapsia. Me teemme siinä jotain väärin kirjoittajan mukaan? Miksiköhän, kertokaa joku kirjan lukenut? Luetaan satu tai pari, jutellaan ja sitten maataan vieressä niin pitkään että lapsi nukahtaa. Tässä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia ja uskon, että lapsella jää ihanan turvallinen ja rauhallinen olo kun on saanut käydä päivän tapahtumia läpi vanhempansa kanssa.
Rutiinit ja suht samana pysyvä päivärytmi ovat mustakin tärkeitä lapsille.
En oo lukenut ko opusta. Meillä päivän ihanimmat hetket ovat ne, kun nukutetaan lapsia. Me teemme siinä jotain väärin kirjoittajan mukaan? Miksiköhän, kertokaa joku kirjan lukenut? Luetaan satu tai pari, jutellaan ja sitten maataan vieressä niin pitkään että lapsi nukahtaa. Tässä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia ja uskon, että lapsella jää ihanan turvallinen ja rauhallinen olo kun on saanut käydä päivän tapahtumia läpi vanhempansa kanssa.
Rutiinit ja suht samana pysyvä päivärytmi ovat mustakin tärkeitä lapsille.
Vaatia pieneltä lapsilta mitään? Mitä pieneltä lapselta täytyy vaatia? Miksi pakottaa syömään jos ei nälätä tai pakottaa nukkumaan jos ei nukuta? Siitä tulee vaan kaikille paha mieli pakottamisesta, jos lastaan ei väkisellä pakota niin ei se todellakaan tarkoita sitä etteikö vanhemmat vois laittaa niitä rajojakin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Keittiönoita
Juuri tuosta panikoivasta pakosta olen itsekin halunnut päästä eroon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö pystyisi olemaan klo 05:30 lentokentällä, jos on työmatka edessä. Mutta mun ei tarvitse nousta joka aamu klo 05:30 vaan nousen silloin, kun katson sen tarpeelliseksi.Alkuperäinen kirjoittaja SmellyCat:Mä oon vasta 26 mut nytten tuon neidin myötä (1v8kk) ja varsinkin kun olen kotiäitinä olen noudattanut vähän tuota omaa aikataulua. Mä kans tykkään olla öisin hereillä.. Ja ihan vaikka vaan yksinkin. Joskus tekis mieli alkaa yöllä vaikka siivoomaan muttei ihan kehtaa ettei mies ja tyttö herää :xmas:
Toki sitten nuo aikataulut on tyyliin just, että pitää kutakuinkin pysyä ruodussa ihan miehen töidenkin takia mut muuten ei mitään panikoivaa pakkoa.