Lapsi jankuttaa, 6v uhmako?

Meillä on pian 6 vuotta täyttävä tyttö, jolla jää "levy päälle" ja jankuttaa vaikka koko illan samasta asiasta, jos ei saa tahtoaan periksi tai kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Tätä tapahtuu erityisesti iltaisin, kun hän on väsynyt. Yritänkin saada häntä nukkumaan aikaisemmin, koska nukahtaa yleensä aivan liian myöhään siihen nähden miten aamulla joutuu heräämään, mutta yleensä ei vaan nukahda ajoissa.

Eilen hän yritti laulaa, ja isosisko puhui jotakin päälle, niin pienempi hermostui tästä täysin. Ei auttanut, että kehotettiin häntä laulamaan uudestaan ja käskettiin siskon olla hiljaa, vaan koska "vahinko" oli jo tapahtunut, sitä piti jäädä jankkaamaan siihen asti, että isä pesi häneltä väkisin hampaat, että pääsee aikaisin nukkumaan. Sitten hän jankutti "isi on tyhmä" niin kauan, että nukahti. Yritin ennen nukahtamista lukea iltasatua, koska yleensä se rauhoittaa, mutta hän ei ollut yhteistyöhaluinen, eikä halunnut iltasatua ihan periaatteesta, niin istuin kuitenkin sängyn laidalla ja selailin kirjaa ja aina välillä yritin saada ajatukset muualle näyttämällä kirjan hassuja kuvia. Siitä olikin jonkin verran apua ja tyttö nukahti tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Yritetäänkin pitää tämä rytmi tai aikaisempi, ettei se väsymys iske niin rajuna.

Aamulla tyttö heräsi itse ihan oikeaan aikaan, joten luulen, että oli nukkunut tarpeeksi, mutta unilelu, jonka olisi halunnut ottaa tarhaan mukaan, oli hukassa. Sitä etsittiinkin, mutta koska alkoi olla jo kiire eskariin, ei alettu kääntää koko asuntoa nurin, vaan annettiin toinen lelu, joka hänellä on yleensä mukana. Tyttö oli huutanut koko matkan päiväkotiin sitä lelua, minkä olisi halunnut, mutta rauhoittunut heti kun pääsi perille, kuten tavallista.

Tämä jankuttaminen ei todellakaan johdu siitä, että saisi tahtonsa aina periksi, koska yleensä nämä toiveet on mahdottomia toteuttaa, ja kiukuttelun vuoksi ei yleensä saa sitäkään minkä voisi toteuttaa. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Mikä tähän voisi auttaa, muu kuin aika ja vanhempien hyvät hermot?

 

Piiskaa antaisin, jos oma lapsi olisi. Varsinkin siitä, että haukkuu isäänsä tyhmäksi.

 

Tuosta isänsä haukkumisesta kyllä sanottiin, ja muustakin jankuttamisesta, että riittää jo ja on kuultu, mutta nyt ei voi saada sitä mitä haluaa. Pari viikkoa sitten ottivat isänsä kanssa aamulla yhteen, mutta illalla hoki sitten, että "isi on ihana".
Onko meidän tyttö ainut tällainen jankuttaja?

 

Täällähän käy kova keskustelu! Nyt tyttö jankutti ruokapöydässä, että haluaa lasagnea, kun oli muuta ruokana. Kymmenen minuutin jankuttamisen jälkeen mies totesi, että ei jaksa kuunnella, vaan lähtee ostamaan lasagnea (vain eines lasagne kelpaa). Itse en olisi todellakaan antanut periksi noin lyhyestä jankuttamisesta. Mies ei kestä jankutusta ollenkaan, vaan antaa melko pian periksi, jos pystyy toteuttamaan toiveet, kun ei jaksa kuunnella. Mies on niin vähän kotona, että ei ole tottunut tuohon kiukutteluun. Itse olen kehittänyt itselleni valikoivan kuulon, enkä vaan kuuntele sitä jankutusta, koska olen sitä mieltä, että ei pidä saada huonolla käytöksellä periksi. Mitä mieltä muut on?

 

Ei jankutuksella periksi.

 

Ei ihme että jankuttaa, jos on tottunut sillä saamaan tahtonsa läpi. Tiukempi linja tuohon asiaan! Noin muuten tuollainen uhmakkuus ja jääräpäisyys kuuluu ikäänkin ja varmasti helpottaa ajan myötä. Jos lapselle vain pidetään selkeät rajat.