Lapsiveden puuttuminen. :(

Ei muuta kuin tsemppistä aapeelle ja ilolla odotetaan seuraavaa raskausuutista suunnaltaan ja miten sen lapsen suhteen toimitaan/miten käy.

 

paljon, paljon voimia... ja mitä suurin osanottoni...

 

Ystävältäni kuoli pieni lapsi vuosi sitten, 1-vuotiaana, täysin odottamatta.
Hän kävi tuolla käpy-ryhmässä mutta ei oikein kokenut sitä mielekkääksi vaihtoehdoksi tehdä surutyötä. Siellä oli muut lähinnä ihmisiä, jotka olivat kokeneet keskenmenon varhaisilla viikoilla ja useita vuosia sitten.

Anteeksi jos olen julma, mutta ymmärrän ystävääni tämän suhteen - mielestäni 4 vuotta sitten koettu keskenmeno ei ole verrattavissa 1-vuotiaan äkilliseen kuolemaan...

Tämä ihan näin ot, kun tuosta käpy-ryhmästä vaan keskustelitte...

Tässä lienee sitten Kävyllä mahdollisuus parantaa toimintaa - erilaisia ryhmiä!

Ihan ot tämäkin, kommentoimatta mitenkään ap:n tilannetta. Onneksi meidän käpy-ryhmässä on ihan eläneen lapsensa menettäneitä (vauvasta teiniin), sekä loppuraskaudessa kohtukuoleman kokeneita. Eipä olisi mieltä ylentävää mennä vertaistukiryhmään vastasyntyneen menettäneenä alkuraskauden keskenmenojen kokeneiden kanssa. Enkä käpyn kannattaisi perustaa keskenmenon kokeneille oma ryhmä?

 

Voi ei...mä oon tavallaan käynyt läpi samaa kun sinä..tuli mieleen omat surulliset muistot parin vuoden takaa.. :'(

Jouduin myös tekemään sen vaikean päätöksen ja ottamaan sen pillerin joka lopettaa istukan toiminnan...munkaan vauvalla ei olis ollu mahdollisuuksia ja vaaransi jo mun omaakin terveyttä kun tuli isoja verenvuotoja.


Elämäni vaikeimpiin hetkiin lukeutuu tuo. :'( Voimia suuren surun kanssa. :hug:

 

:hug: Otan osaa perheenne suruun! :'(

 

Kiitos teille...

Alkoi kaduttaa hirveästi se, etten nähnyt pientä. Soitin äitiyspolille ja sikiö on kuulemma siirretty jo patologian osastolle, jonne mun pitää soittaa heti aamusta, jos haluan nähdä. Tuntuu, että jäi jotenkin kesken, kun en nähnyt. Siskoni toi synttärilahjan äsken, ei hitto lohduton itku tuli, ihana sisko lohdutti. Ei tämä helppoa ole, vaikka saatan vaikuttaa tunteettomalta joidenkin mielestä.

 

Suureen suruun osaaottaen... :hug:

 

:hug: vielä kerran...

 

On tämä jotenkin ironista, että lauantaina pitäisi juhlia synttäreitä ja sunnuntaina äitienpäivää. Esikoinen varmaan tehnyt jotain koulussa mulle ja muut mummilassa nyt ollessaan. Olemassa olevien lasten takia pitää jaksaa. Ja miehen. Alkaa käydä rankaksi, kun todellisuus alkaa iskeä päälle.

 

Jaksuja!Oliko hän tyttö vai poika?

 

On tämä jotenkin ironista, että lauantaina pitäisi juhlia synttäreitä ja sunnuntaina äitienpäivää. Esikoinen varmaan tehnyt jotain koulussa mulle ja muut mummilassa nyt ollessaan. Olemassa olevien lasten takia pitää jaksaa. Ja miehen. Alkaa käydä rankaksi, kun todellisuus alkaa iskeä päälle.

:hug: Voi sinua.. Voin kuvitella kuinka vaikeita asioita sä käyt mielessäsi läpi.. Toivottavasti saat nähdä pikkuisen vielä, jos niin haluat. Ehkä se tekisi surusta helpommin käsiteltävän. Voimahali!

 

Ei tullut uni eilisen jälkeen :'(
Onneksi sulla on hyvä tukijoukko, että pääset pahimman yli :hug:

 

Soita ihmeessä huomenna Koksiin, jos haluat vauvan nähdä :hug:

 

Soita ihmeessä huomenna Koksiin, jos haluat vauvan nähdä :hug:

aivan. tuntuis että on tärkiää ihan selviytymisen kannalta.

kovasti voimia tulevaan :hug:

 

Kiitos teille...

Alkoi kaduttaa hirveästi se, etten nähnyt pientä. Soitin äitiyspolille ja sikiö on kuulemma siirretty jo patologian osastolle, jonne mun pitää soittaa heti aamusta, jos haluan nähdä. Tuntuu, että jäi jotenkin kesken, kun en nähnyt. Siskoni toi synttärilahjan äsken, ei hitto lohduton itku tuli, ihana sisko lohdutti. Ei tämä helppoa ole, vaikka saatan vaikuttaa tunteettomalta joidenkin mielestä.

Mä en halunnut nähdä meidän pikkuista poikaa, kun hänet synnytin rv 20+4.Ajattelin säästää itseäni, sillä tiedän, että ikinä en sitä näkyä olisi unohtanut silmistäni.Hänellä oli kallo jo pikkuisen painunut sisäänpäin.Ikinä en kuitenkaan unohda.Voin vaikuttaa tunteettomalta, kun en halunnut katsoa, mutta ei, en ole tunteeton.Olen päässäni nämä asiat selvittänyt ja läpikäynyt, puhunut olen myös paljon.Yllättävän hyvin selviydyin keskenmenosta.

Voimia sinulle ja perheellesi oikein paljon :hug:

 

Kiitos teille...

Alkoi kaduttaa hirveästi se, etten nähnyt pientä. Soitin äitiyspolille ja sikiö on kuulemma siirretty jo patologian osastolle, jonne mun pitää soittaa heti aamusta, jos haluan nähdä. Tuntuu, että jäi jotenkin kesken, kun en nähnyt. Siskoni toi synttärilahjan äsken, ei hitto lohduton itku tuli, ihana sisko lohdutti. Ei tämä helppoa ole, vaikka saatan vaikuttaa tunteettomalta joidenkin mielestä.

Mä en halunnut nähdä meidän pikkuista poikaa, kun hänet synnytin rv 20+4.Ajattelin säästää itseäni, sillä tiedän, että ikinä en sitä näkyä olisi unohtanut silmistäni.Hänellä oli kallo jo pikkuisen painunut sisäänpäin.Ikinä en kuitenkaan unohda.Voin vaikuttaa tunteettomalta, kun en halunnut katsoa, mutta ei, en ole tunteeton.Olen päässäni nämä asiat selvittänyt ja läpikäynyt, puhunut olen myös paljon.Yllättävän hyvin selviydyin keskenmenosta.

Voimia sinulle ja perheellesi oikein paljon :hug:

Kaduttiko sua yhtään, ettet nähnyt? :/

 

Soita ihmeessä huomenna Koksiin, jos haluat vauvan nähdä :hug:

aivan. tuntuis että on tärkiää ihan selviytymisen kannalta.

kovasti voimia tulevaan :hug:

Samaa mieltä. :hug:

 

Ottiko kätilö kuvia vauvasta?

 

Jaksamista ap sinulle ja koko perheellenne.

 

Kiitos teille...

Alkoi kaduttaa hirveästi se, etten nähnyt pientä. Soitin äitiyspolille ja sikiö on kuulemma siirretty jo patologian osastolle, jonne mun pitää soittaa heti aamusta, jos haluan nähdä. Tuntuu, että jäi jotenkin kesken, kun en nähnyt. Siskoni toi synttärilahjan äsken, ei hitto lohduton itku tuli, ihana sisko lohdutti. Ei tämä helppoa ole, vaikka saatan vaikuttaa tunteettomalta joidenkin mielestä.

Mä en halunnut nähdä meidän pikkuista poikaa, kun hänet synnytin rv 20+4.Ajattelin säästää itseäni, sillä tiedän, että ikinä en sitä näkyä olisi unohtanut silmistäni.Hänellä oli kallo jo pikkuisen painunut sisäänpäin.Ikinä en kuitenkaan unohda.Voin vaikuttaa tunteettomalta, kun en halunnut katsoa, mutta ei, en ole tunteeton.Olen päässäni nämä asiat selvittänyt ja läpikäynyt, puhunut olen myös paljon.Yllättävän hyvin selviydyin keskenmenosta.

Voimia sinulle ja perheellesi oikein paljon :hug:

Kaduttiko sua yhtään, ettet nähnyt? :/

Kyllä mä aluksi mietin, että olisiko sittenkin pitänyt, mutta lopulta se empiminen meni ohitse.Omalla kohdallani ajattelin, että katsominen ei olisi muuttanut mitään.Hautausmaan muistolehdossa meidän pikkuinen lepää.

 

Vispilä, osanottoni ja paljon voimia :hug: :hug: :hug:

 

Jos yhtään tuntuu siltä, niin kannattaa mennä katsomaan vauvaa. Jos sinua pelottaa, voit pyytää että kapaloisivat pienen niin, että näkisit vaikka vain kasvot.

Hurjasti voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi. Ota kaikki tuki ja apu vastaan.

 

Kiitos teille...

Alkoi kaduttaa hirveästi se, etten nähnyt pientä. Soitin äitiyspolille ja sikiö on kuulemma siirretty jo patologian osastolle, jonne mun pitää soittaa heti aamusta, jos haluan nähdä. Tuntuu, että jäi jotenkin kesken, kun en nähnyt. Siskoni toi synttärilahjan äsken, ei hitto lohduton itku tuli, ihana sisko lohdutti. Ei tämä helppoa ole, vaikka saatan vaikuttaa tunteettomalta joidenkin mielestä.

Mä en halunnut nähdä meidän pikkuista poikaa, kun hänet synnytin rv 20+4.Ajattelin säästää itseäni, sillä tiedän, että ikinä en sitä näkyä olisi unohtanut silmistäni.Hänellä oli kallo jo pikkuisen painunut sisäänpäin.Ikinä en kuitenkaan unohda.Voin vaikuttaa tunteettomalta, kun en halunnut katsoa, mutta ei, en ole tunteeton.Olen päässäni nämä asiat selvittänyt ja läpikäynyt, puhunut olen myös paljon.Yllättävän hyvin selviydyin keskenmenosta.

Voimia sinulle ja perheellesi oikein paljon :hug:

Kaduttiko sua yhtään, ettet nähnyt? :/

Kyllä mä aluksi mietin, että olisiko sittenkin pitänyt, mutta lopulta se empiminen meni ohitse.Omalla kohdallani ajattelin, että katsominen ei olisi muuttanut mitään.Hautausmaan muistolehdossa meidän pikkuinen lepää.

Haluan itsekin paikan, jossa voidaan muistaa, mutten olisi uskonut, että hautauspuuhiin joudutaan. Haluan nähdä, miksi en katsonut synnytyshuoneessa... (Kotkassa on synnytyssalit ja -huoneet.) Mikä omassa kullassa pelotti? Miksen ajatellut sitä yhtään omana lapsena jo silloin... Näin ne ajatukset muuttuu.

Kiitos Teenlitku Taikinaterapia, huomasin jo aiemmin voimantoivotukssi. :hug: Anteeksi kaikki vanha paska. :x

 

Jos yhtään tuntuu siltä, niin kannattaa mennä katsomaan vauvaa. Jos sinua pelottaa, voit pyytää että kapaloisivat pienen niin, että näkisit vaikka vain kasvot.

Hurjasti voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi. Ota kaikki tuki ja apu vastaan.

Kapaloimista aion pyytää ja katsoa sitten sen mukaan, miten uskallan. :/ Kuten potterin syndroomassa, on rintakehä pienempi, en sitten tiedä olisiko se sitten sitä.

 

Kiitos Teenlitku Taikinaterapia, huomasin jo aiemmin voimantoivotukssi. :hug: Anteeksi kaikki vanha paska. :x

Kaikki OK, anteeksi minunkin puolestani.