Laskettuaika Lokakuussa 2014

Tähtitomu: Kaikki puhuvat tuosta repäisykivusta, mutta en oikeastaan tiedä mitä sillä tarkoitetaan? Täällä on ollut kovat menkkakivut alamahassa ja -selässä, sekä ajoittain sellainen pistos jossakin munasarjan(?) kohdalla. Ensimmäisestä raskaudesta melko tuttuja oireita. Seurailin noita sinun viivoja ja ihan hienosti ja tasaisesti näytti nousevan Minulla alun nousut ovat olleet todella matelevia...
Bebe2014: Yksityisviestiä voi käsittääkseni laittaa Jenni-Julialle

 

Näkymätön, ne repäsykivut on niitä kun esim. äkkiliikeessä, venytelessä, aivastaessa vihlasee tuonne nivusen tietämille.
Vahvistuhan ne hienosti tasaseen mutta jos liian nopeesti tuulimunassahan voi raskaushormoni nousta normaalia korkeemmaks.

Muoks! Isäntä jo "pelotteli" että on kaksoset kun viivat on samaa luokkaa kun sillon samoina päivinä

 

Tähtitomu Meilläkin on pohdittu, että mitäs jos saisimmekin kaksoset, vaikkei olekaan mitään erityistä syytä epäillä, että näin olisi.

Repäisykipu on tuttua minullekin.

 

Täällä onkin tosi aktiivista!

Keskenmenon pelko Ekassa raskaudessa ei ollut minkään näköstä keskenmenon pelkoa, vaikka sen mahdollisuus tietty olikin tiedossa. Nyt sitä on kuitenki ollu parin päivän ajan jopa runsaasti, mutta onnistuin rauhottamaan mieleni ja uskon, että ei mun maailmani siihen sitten kuitenkaan kaatuis vaikka niin nyt kävisikin. Tällä hetkellä olo on kuitenkin melko toiveikas ja eilen aamulla tehty varmistusraskaustestikin vaikutti ihan lupaavalle

Mulla ei kyllä ole mitään erityisen honoja muistoja sokerirasituksesta. Olihan se litku pahaa ja odottelu tylsää, mutta olo mulla oli muistaakseni ihan hyvä.

Tyttömasu taisi vastata siihen kilppari-kysymykseeni. Sitähän minäki aattelin. Kilppariasioissa vaan tuntuu olevan ihan tuurista kiinni, että tietääkö lääkäri siitä yhtään mitään.

Omaa taustaa Ensimäinen lapsi ilmotti tulostaan hieman yllättäin ja "jouduttiin" miehen kanssa naimisiin ihan käytännön syistä, kun olen täällä ulkomaalainen (mies on paikallinen). Ollakseni oikeutettu paikalliseen vanhempainrahaan järjestettiin kuukausi ennen esikoisen syntymää nopeat pikku häät. Hyvin on kuitenkin elämä aviossa sujunut ja 01/2013 päätettiin, että toinen lapsi on tervetullut. Heinäkuussa sain tietää, että saan uuden työn ja sen vuoksi otettiin muutaman kuukauden tauko vauva-projektiin ja nyt onnellisesti raskaana. Esikoinen on siis himpun päälle kolme sillon kun uusi tulokas syntyy. Näin jälkeen päin ajateltuna se tuntuu ihan hyvälle ikäerolle. Raastaa ehkä vähemmän meidän vanhempien hermoja (ainakin toivottavasti). Meidän perheestä löytyy myös yksi koira.

Mua hirvittää kertoa raskaudesta töissä. Mulla on sopimus lokakuun loppuun asti. Toivottavasti pomo tykkää musta niin paljon, että haluaa ottaa raskauden jälkeen takasin töihin. Pomo on mukava ja työ on mielenkiintosta eli toivossa eletään. Tosiaan vasta neljättä kuuta töissä tässä uudessa paikassa. En haluais kertoa töissä vielä pitkään aikaan, koska oon alalla missä raskaus rajottaa mun työskentelyä. En tiedä, miten asia on Suomessa, mutta täällä ilmeisesti laki kieltää kokonaan tärkeimmän osan mun työstäni : / Toivon, että pomo joustaa ja antaa mun tehdä töitä jos lupaan olla hyvin varovainen. Muuten on vaikee osottaa olevansa uudelleen palkkaamisen arvonen. Nyt yritän saada nopeesti tuloksia, mistä olis sitte raskauden jälkeen hyvä jatkaa. Edellisen työpaikan työsopimuksessa oli kohta, jossa sanottiin että raskaudesta on kerrottava välittömästi. Nyt sitä ei onneksi ole. Jänskättää...

Onko muita joilla raskaus vaikuttaa työskentelyyn tai joilla ei ole varmuutta töiden jatkosta raskauden jälkeen?

Raskausoireita ei oikeestaan ole. Väsyyttää, mutta siinäpä se sitte oli.

efi ja vauva 5+4

 

Testeista: oon kai ehkä hiukan "vanhanaikanen" sen digin suhteen. Ite seurasin edellisessä raskaudessa hormoonin kasvua raskaustesteillä/ovistesteillä, hornooni nousee nii viiva tummenee niin kauan ku tummenee eikä enää muutu. Säilytin siis edellisen tikun johon vertasin uutta tikkua. Kallista huvia.

Taustoista: mulla siis esikolla tulee nyt 4kuukautta ikää vasta. Minä reippaana plussasin tossa jo jokunen aika sitten (viikko ehkä tai kaks??). Päätettiin jo ku esikoista odotin että tulee kun on tullakseen ja onnistuu jos on onnistuakseen, jos tämä on tarkoitettu tänne maailmaan niin tulee sitten, en siis oo mikään uskonto hihhuli vaan uskon noin muuten.

Oloista: ällöttää ja oksettaa mutta ei oksenna siltikään. voisin syödä aina vaan ranskalaisia ja nakkeja mutta ei taida olla iha terveellisimmästä päästä? heti kun alkaa vihannekset olla tuoreita niin niitä sitten popsimaan, nyt ne on kalliita ja pahan makusia.
En syötä ees esikollekaa niitä. ajattelin vaihtaa ruokavalion rd-valioon nyt ennen sokeri rasitusta ja kun mulla on toi sokeri mittari ni pystyn mittaamaan itse sokerit kotona. Ilman lääkitystä aion pärjätä nytkin.

Olikohan muuta.... Ainii!

Tuulimuna tai keskeytyminen ei pelota, sitten tämä ei tähän maailmaan kuulu jos kesken menee tai on on muuta.
Huomenna neuvolaan soittoa ku pirpana unilla ja sit alkaa selvitys koska tää on saanu alun ja koska syntyy, onko se edes lokakuussa. Oli vaan oma arvio. hassua jos sama laskettu ku esikolla.

Ruumää lisäätkö mut tohon pinoon: en saa muhevoituu ku kännykäl kirjotan.

Addoda/ 2.lapsi/ HYS/ la ei tiedossa vielä

 

Kiva kun osa on jaksanu itsestään kertoa avoimesti, jää nimet muistiin ihan eri tavalla

Ehkä mäkin voisin vähän jotain kertoa.
Ollaan miehen kanssa ruvettu seurustelee 14 vuotiaina, eli 10 vuottta ollaan oltu yhdessä. naimisissa vasta 2 (hääpäivä kolmen päivän päästä). Ehkäisy jätettiin pois joulukuussa 2010. 2010 lokakuussa tulin raskaaksi, mikä meni kesken (vaikka sykkeet olikin jo löydetty, ei ole tarkoitus pelotella). Siitä meni puoli vuotta kunnes tulin uudestaan raskaaksi ja se päättyikin onnellisesti <3 Raskausaikana ostettiin vanha omakotitalo "maalta" ja ruvettiin sitä remontoimaan, ja se onkin ollut meidän elämäntehtävä siitä saakka

 

willarose Täytyykin varautua tuohon, että rautaa saattaa joutua popsimaan. Mulla on onneksi hyvä hemoglobiini, vaikka kasvissyöjä olenkin. Tosin pelkään, että se saattaa sitten helpommin romahtaa raskauden aikana. Täytyy vaan seurata tilanteen kehittymistä.



Tyttö- ja poikaoloista Hassua kun tänään tuli jotenkin poikaolo ensimmäistä kertaa. Enpä tiedä sitten, voi vielä muuttua moneen kertaan.


Pelottaako muita hysteerisesti keskenmeno, kohdunulkoinen, tai tuulimuna?

Kyllähän pelko aina välillä kurkkii nurkan takana, vaikka yritän ajatella, ettei sille sitten vaan mitään voi, jos niin käy. Mietin pitkään varhaisultraa juuri näiden asioiden varmistamikseksi, mutta päätin kuitenkin malttaa odottaa sinne 12 viikon ultraan. Jos jotain epämääräistä vuotoa tulee, sitten varmaan kyllä menisin ensi tilassa.


Vähän taustaa

Naimisissa olemme olleet mieheni kanssa nyt noin puoli vuotta ja odotamme siis esikoista. Jätimme ehkäisyn pois joulukuussa 2013 ja yhdet luomumenkat ehti olla ennen plussaa. Kierto jäi lyhyeksi, 26 päivää, joten en tarkkaan tiedä kiertoni oikeaa mittaa. Olin varautunut pidempään yrittämiseen kun olin syönyt niin pitkään e-pillereitä. Plussa olikin aika yllätys.
Itselläni tämä vauvakuumeilu on odottanut aika pitkään kun ikääkin on jo 28. Toisaalta hyvä, koska nyt olen vasta sellaisessa parisuhteessa, jossa peheenlisäys tuntuu järkevältä ja luonnolliselta tavalta mennä elämässä eteenpäin. Meillä on ollut jo pitkään hyvä elämäntilanne perheen perustamisen kannalta, mutta muutamasta syystä sitten päätettiin siirtää. Nyt hetki tuntuukin sitten oikein hyvältä.



Mites muuten muilla, onko teillä ollu noita repäsyjä

Varsinkin aivastaessa on sattunut välillä todella paljon. Sitten jokus on tullut sellainen olo, että kudos ikään kuin venyisi kohdussa. Ihan plussaamisen jälkeen kipuja tuli enemmän, mutta on sittemmin tasaantunut tai olen vaan tottunut. En tiedä onko se oirettomuus huono merkki vai ei. Paineen tunne tulee helposti istuessa. Mulla tuntemus on ihan erilainen kuin menkkakivuissa. Se ei ole sellaista kokonaisvaltaista alavatsan kipua, vaan tuntuu jotenkin pienemmällä alueella ja sellaisina "repäisyinä" tai "venymisenä" tai ihan vaan paineena.

 

On tuota ylipainoa aikas reilusti, jotenki en sitä itse aina vaan näe. Toisinaan taas se masentaa.

Mulla ei jotenki ole pelkoja keskenmenon ym. suhteen. Ennen kuvittelin niiden olevan tooosi harvinaisia. Pyrin silti nyt ajattelemaan positiivisesti ja että loppuun asti mennään. Jos ei niin se on sen ajan murhe. Uskon, että mielellä on paljon vaikutusta kroppaan.

Meistä vielä vähän lisää. Ollaan molemmat 26 vuotiaita ja oltiin n. 2 vuotta yhdessä ennen kun mentiin naimisiin. Meillä tulee hääpäivä muutaman päivän päästä ekasta neuvolasta

Mulla on nyt koulusta työssäoppimisjakso ja menee vissiin sillain sopivasti että kun koulu jatkuu niin voikin jo kertoa raskaudesta ihmisille.

Mulla ei oo ollut niitä repäisykipuja, jos se kerta tuntuu nivusissa.

 

Näkymätön, ne repäsykivut on niitä kun esim. äkkiliikeessä, venytelessä, aivastaessa vihlasee tuonne nivusen tietämille.
Vahvistuhan ne hienosti tasaseen mutta jos liian nopeesti tuulimunassahan voi raskaushormoni nousta normaalia korkeemmaks.

No sitten minulla ei ole koskaan ollut repäisykipuja Onko muuten sinun tapauksessa tuo tuulimunan riski sama? Tietääkseni tuo tuulimuna johtuu viallisesta munasolusta, mikä vain on onnistunut kaikesta huolimatta hedelmöittymään.

efi: Minulla oli myös vaikea tilanne töissä edellisessä raskaudessa. Minulle oltiin juuri tarjottu vakipaikkaa määräaikaisuuden sijaan ja sitten jäin kotiin useammaksi kuukaudeksi oksentamaan :ashamed:. Tietysti kerroin raskaudestani silloin pomolle (Vkko 5) ja töihin palattuani oli vakityöpaikkakin mennyttä.

 

wenda: tein vähän taustatutkimusta ja vaikuttaa siltä, että ihan puhdasta korrelaatiota ei PCOSn ja keskenmenojen osalta ole. Epäillään, että syynä on insuliiniresistenssi ja korkeammat mahdolliset mieshormoonipitoisuudet, joka on yleistä syndroomaa sairastavilla.

Omalla kohdalla tämän jälkeen kivi tippui edes vähän sydämeltä, sillä nuo on rajattu minulta verikokein pois jo yritysaikana. Lisäksi Metforem auttaa kaiketi pitämään arvot alhaalla jos ne jostain syystä lähtisi nousemaan nyt alkuvaiheessa. Pitääkin soitella klinikalle ja kysyä, miten ne tulisi lopettaa. Minä kun en ihan perinteinen PCOS potilas ole, sillä paino on normaali ja sokerit kunnossa.

Tänään muuten viiva oli jälleen vahvempi. Kai se on vaan uskottava, että raskaana sitä ollaan :heart:

Oireita on alkanut pikku hiljaa tulemaan. Ensinnäkin alavatsassa tuntuu, kun olisi elohiiri. Ei siis varsinaisesti menkkajomotusta. Näppyjä pukkaa kasvoille normaalia enemmän, tän oireen voisin mieluusti vaihtaa pois Myös lämmöt näyttävät olevan koko ajan 37, mutta olo ei ole yhtään kipeä. Normaalisti olen ihan petipotilas on 36,9 asteesta. Lisäksi vielä nännit on tulessa, kuten on ollut ovulaatiosta asti. Muuten rinnat vielä siedettävät.

 

Teillä kaikilla näyttää olevan niin paljon oireita, ja mulla ei mitään! Pelottaa

Tänään täytyy varata se alkuraskauden ultra.

 

Mukavaa että tulee paljon porukkaa Ja aktiivista keskustelua, tässähän tuntuu ihan tippuvan kärryiltä kun on hetken poissa koneelta.

Mäkin voisin omasta taustasta hiukan kertoilla: Eli asustellaan pk-seudulla. Sain esikoisen yksinodottajana 11/09 ja hän on siis lähes 5 kun tämä pieni syntyy. Nykyisen miehen kanssa ollaan reilu vuosi pidetty yhtä ja ehkäisy jätettiin pois vuosipäivän tienoilla. Ajateltiin, ettei mitään päiviä aleta laskea mutta tulihan niitä vähän kytättyä. Tämä pieni tärppäsi 3. kierrosta ja nyt ei voisi olla onnellisempi. Mulla on vielä opinnot kesken, mutta tavoitteena on saada ne loppuun alkusyksystä, jotta vauvan syntymän jälkeen ei jäisi enää mitään tenttejä tai muita. Eipä tässä enää olekaan pahemmin kuin harjoittelu ja gradu, mutta onhan niissäkin tekemistä.

Keskenmenon pelko painaa täälläkin. On tämä alkuvaihe niiiiin hermoja raastavaa aikaa, huh! Eilen tuli sellaista rusehtavaa limaa, niin johan pelästytti ja pahasti. Nyt sitten ravaankin vessassa joka välissä tarkistamassa. Ja jännittää muutenkin, ehkä perjantain jälkeen uskaltaa hiukan hengähtää jos ultrassa kaikki kunnossa, vaikka eihän se silloinkaan täysin varmaa vielä ole.

Repäisykipuja tulee aika paljon, just aivastaessa tai vaikka vaan asentoa vaihtaessa tai seisomaan noustessa, inha vaiva.

Oma olo on tällä hetkellä erittäin huono. Tähän jatkuvan kuvotuksen päälle onnistuin vielä jostain hankkimaan kunnon flunssan ja ei ole herkkua. Pystyasennossa olo alkaa heikottamaan tosi nopeasti, mitään ruokaa ei tee mieli ja silti koko ajan on nälkä ja huono olo. Mies-parka kun mä täällä koko aika valitan pahaa oloa Mutta kaiken sitä kärsii ja niin pois päin.

 

Huomenta kaikille!

Hieman taustaa minultakin, eli ihan teineistä ollaan oltu yhdessä, nyt jo 14 vuotta ja naimisiin mentiin 2009. Esikoinen sai alkunsa "vahingossa", olin unohtanuit käydä uusimassa e-rengas reseptini ja muutama kierto mentiin vähän väljemmällä ehkäsyllä ja niinhän se sitten tärppi kävi Kuten aiemminkin taisin kirjoittaa, oli tämä aikamoinen shokki meille, kun juuri oltiin mietitty että näinköhän kumpikaan niitä lapsia tulevaisuudessa haluaa.. No, siinä sitten mietiskeltiin ja lopulta päädyttiin maailman parhaimpaan lopputulokseen, vauva on tervetullut :heart: Olin kaveriporukastamme ensimmäinen, joka sai lapsen (vaikka olin jo 25v), joten välillä aika yksinäiseltäkin tuntui, kun toiset viettivät ihan erilaista elämää.. Niin vaan esikoinen syntyi ja meistä tuli lapsiperhe Vauva-aika oli aika kamalaa, kun esikoisella oli koliikki, eli huusi ensimmäiset pari kuukautta ja silloin päätin, että enempää lapsia ei meille tule! Olemme olleet todella onnellisia kolmisin ja on ollut aivan ihana keskittyä täysillä esikoiseen ja seurata hänen kasvuaan. Hän on meille molemmille todellinen silmäterä ja meillä puuhailee lapsen kanssa ihan yhtäpaljon mies kuin minäkin.

Kuitenkin viime kesänä/syksyllä alkoi mielessä kyteä ajatus toisesta lapsesta, kun esikoinenkin täytti jo 4. Vauvakuumetta lisäsi vielä, kun vasta nyt alkoi lähipiiriinkin tupsahtelemaan niitä ensimmäisiä vauvoja ja alettiin miettimään, että ehkä se olisi sittenkin kiva se sisarus Lokakuussa kävin sitten ottamassa kierrukan pois ja toisesta kierrosta tärppäsi.

Pelkoja Keskenmenon pelko on täälläkin melkoinen. Ensimmäisen kanssa en edes osannut pelätä mitään tämmösiä, mutta kyllä mä päivittäin mietin, että onkohan tuolla nyt edes ketään : / Oireet on niin vähäisiä (toki ne sitä oli myös ensimmäisessä raskaudessa), että jotenkin todella epävarma olo.. Mutta yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja realistisesti, jos jotain sattuu on sillä varmasti tarkoituksensa ja silloin tätä vauvaa ei ollut vain tarkoitettu meille.. Pahalta tietenkin tuntuu edes ajatella noin : /

Tyttö-/poikaolo No raskaushan on vasta kovin alussa, mutta ihan yhtä oireeton raskaus on ollut tähän asti kuin esikostakin. Eli jos sen perusteella pitäisi veikata, niin poika :heart: Kovastihan me sitä prinsessaa toivottais, mutta kunhan lapsi on terve ei sukupuolella ole oikeasti väliä

Työpaikalla kertomisesta Niin, mähän olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa ja sopimukseni on tällä hetkellä toukokuun loppuun asti. Puhuttu on jo jatkosta, mutta mitään en ole vielä nähnyt paperilla. Haluaisin pitää raskauden salassa mah. pitkään, jotta jatkokin olisi varmempi. Kunhan saisin edes äippäloman alkuun jatkaa, niin sitten vois taas ä-lomalla miettiä, että mitähän seuraavaks

Me oltiin eilen kirppiksellä myymässä ja voi että kun oli ihania pieniä vauvan vaatteita myynnissä, mutta niin vain sain hillittyä itseni, etten vielä ostanut yhtään Kunhan ensimmänen ultra on onnistuneesti takana, lähtee tää mamma shoppailemaan

dolly 6+5

 

Voimia ja halauksia surua kohdanneille ! &amp;lt;3
Täällä oloja piisannut, pahoinvointia työmatkoilla ja aamupäivisin, rasvainen ruoka ehdottomasti pannassa... Yööööääähh. Mikä teillä aiheuttaa pahoinvointia?
Muita oireita ollut rintojen arkuus, niin kipeinä olivat taas eilen

Keskenmeno-/tuulimunapelosta, kyllähän se mietityttää. Ikävää jos se sattuu omalle kohdalle, mutta yli siitä on päästävä.. Toivotaan ettei! Työ on vähän mietityttänyt kun on niin vaihtelevat olosuhteet ja epäsäännöllinen rytmi koko työssä, ettei tämä raskaus nyt siihen kosahtaisi :/

Monivitamiineista käytän Femibioneja ja c-vitamiinia näin flunssakautena. Femibioneja suosittelen, itselläni paljon nielemisvaikeuksia niin nämä saa hyvin ja ongelmitta alas!

ja ällövaroitus!! Limaa erittyy ja vähän on jännittänytkin, että ei kai mitään verensekaista tule...

mistäs muuten aiotte äippävaatteenne hakea?

Alokas ja mussu 5+4

 

Äitiysvaatteisiin vastailen.. tai vastaan ja vastaan, totean et ne makaa kaapin perällä edelleen joten samoilla kuteilla mennään ku mentii edellisessäki.

Noista vitamiineista, oon syöny nyt vuoden päivät Mini Sun- raskaus ja imetys vitamiineja ja sillä linjalla jatketaanki,

Mietin itekseni tuossa eräs päivä että onneksi ei tarvii mitään vauva kamaa ostaa enää... Kaikki tarvittava löytyy ja vähä ylimäärästäki.. Vaatteitaki on miljoonia joten ei tarvii niitäkään miettiä. enemmin vois ajatella myyvänsä osan pois.
Kerrottiin mun isälle eilen että olis taas vauvaa pukkaamassa mut ei se vissiin oikeen hoksannu kun pöhelsi tuon esikon kans nii paljon. Katotaa koska se kysyy et oikeesti vai.

12 aikaa nvlaan soittoa. Luulisin että saan taas saman nvla mamman, ihana ja ärsyttävä. tietää mun pään kulun nii ei tarviis mitää ihmetellä eikä selitellä enää. katotaan kuinka se järkyttyy tästä.

Addoda & mini

 

Keskenmenopelosta ja tuulimunista: Lapsettomuudesta kärsineen mieli on sairas... itse suojelen itseäni selvästikin toivomalla että tämä olisi äkkiä ohi. Odotan todistetta siitä että olen oikeassa ja jään lapsettomaksi niinkuin olin juuri asian hyväksymässä. En pelkää romahtavani vaan turhaudun tässä epätietoisuudessa ja pelossa. Ihan täysin outo tunnereaktio kun olen tässä vuosien varrella päättänyt, että plussan sattuessa kohdalle nauttisin jokaisesta päivästä minkä se kestää.

itseäni ahdistaa luopua lääkkeistä. Olen kuitenkin tämän hoidon hormonit aloittanut jo joulukuun puolella, ja nyt pitäisi lopettaa viimeisetkin tukihoidot. Tuntuu että ne ovat henkinen tuki ja turva... eilen otin viimeisen ja nyt ollaan tyhjänpäällä.

on uskomatonta kuinka ihmiset raskautuvat ensimmäisistä kierroistaan ja yleensäkin saavat lapsia. Itse olen jyystänyt vuosia verenmaku suussa ja käyttänyt tuhansia euroja ja sitten en osaa hetkeäkään nauttia siitä välimaalin saavuttamisesta...

menkkakivut jatkuvat melkoisen kovina. Mahaturvotus helppaa kun join todella paljon eilen. Pitäisi jaksaa töissä tää viikko yö neljään painaa töitä. Huhhuh.. aika MATELEEE! Mä taidan tarvita terapeutin!

 

Ehdittekös lisätä joku tietoja tuohon alkuun? Minulle siis 2. lapsi, 14.10. arvioitua LA. Tässä täytyy varmaan jo neuvolaan soitella, kun kierto on ollut tosi epäsäännöllinen... 21-29 päivää. Ajattelin jo, että missattiin parhaat päivät tässä kuussa, mutta niin se plussa vaan tuli?!

Jotain vielä itsestä lisää, naimisissa olen, esikoinen on tyttö, joka ehtii täyttää 3 ennen toisen syntymää. Töissä olen ja kun toimistotyötä teen, ei ole kiire kertoa töissä . Asutaan omakotitalossa ison kaupungin laitamilla.

Raskausoireita joitain on, eli ainakin epämääräinen huono olo ja alavatsan kolotukset, lisäksi rinnat tuntuu aroilta vatsallaan maatessa.

Osa oli jo kertonut kavereille, mites muut ajatteli uutisen kertoa? Mun on varmaan vanhemmilleni kerrottava siinä rv 9 paikoilla, kun lähetään reissuun yhdessä . En usko, että pysyy muuten salassa. Itselläni on myös yksi ystävä, joka on pitkään yrittänyt lasta. Hänen kanssa on näitä asioita paljon puitu. Vähän tuntuu vaikealta kertoa hänelle, että tärppäs, kun sitä onnea hänellekin niin paljon toivoisin...

 

Niin joo ja juuri tarkistin netistä odottavan äidin ruokavaliota ja vertasin Multivitan raskaus&imetys-monivitamiineihin ja ne vastasi hyvin suosituksia. Eli Multivitalla mennään .

Lisäksi menee maitohappobakteerit, joko pillerinä tai piimänä/gefilus-tuotteina, olen itse erittäin allerginen ja atooppinen ja maitohappobakteerit estää mahdollisesti lapsen allergioita. Edellisessä raskaudessa söin samoin ja allergiaton lapsi ainakin toistaiseksi

 

Hei kaikille!
Uskaltaudun itsekkin liittymään tänne, ensimmäinen positiivinen raskaustesti tehty lauantaina. Taustoista sen verran että selittämätön lapsettomuus diagnoosina, liki 4 vuotta lasta yritetty saada alulle, ja vihdoin kolmas icsi onnisti. Minä olen 27v ja mieheni 30, kaksi koiraa meillä on, naimisissa reilut kaksi vuotta. Omakotitalokin rakennettiin 5 vuotta sitten.
Varhaisraskauden ultra varattu 28.2 ja LA olisi 15.10. Olettaen että kaikki menisi hyvin, hirveä pelko tietenkin että kuinkahan tässä käy.. Välillä on sellaisia menkkatuntemuksia, mutta nehän tietääkseni voi olla ihan normaaleja?

Ainiin, piatu/27/1.lapsi/15.10/LKS

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Tilasin itselleni kaksplussan viikko viikolta uutiskirjeen, ja mukavaltahan se kuullosti kun sähköpostiin oli tullut viesti, että olet raskausviikolla 7. Noin se kuullostaa paremmalle kuin 6+2

Poden ajoittaista keskenmenopelkoa, kun taas välillä olen täysin vakuuttunut, että kaikki menee hyvin. Toisaalta taas kun tämä asia ei ole minun käsissäni, niin en voi kuin toivoa parasta. Kamalinta olisi se, että sydänäänet olisi jo kuultu ja sen jälkeen menisi kesken. Menetys tuntuisi ehkä konkreettisemmalle vaikka pahelle se tuntuisi varmasti ihan missä vaiheessa tahansa.

Lauantaisen matoepäilyepisodin päätteeksi minulta tipahti kännykkä vessanpönttöön. Ja silloin olin vielä, että iik, nyt se puhelin on täynnä matoja... Heh. Sunnuntaiaamuna kartotin muiden perheenjäsenten pyllytuntemukset eikä kenelläkään ollut oireita, joten minäkin laitan omani raskauden/selkäsäryn piikkiin.

Eilen kävin tädin nimipäivillä. Siellä oli ihan pieni vauva ja kun menin häntä katsomaan, niin johan siellä oli heti tädit kuorossa, että noniin, siitä nyt vähän vauvakuumetta itsellesi ja blaablaablaa. Nyt tuo ei kuullostanut enää niin pahalle kuin olisi kuullostanut mikäli plussaa vasta odoteltaisi. Nyt sivuutin aiheen vain, että älkääs nyt

Äippävaatteita yritän metsästää kirpparilta. Minulta löytyy jo parit housut, joita olen itseasiassa olen käyttänyt pidemmän aikaa "mukavuussyistä", ja vatsanalueen leikkauksen jälkeen se korkea ja pehmeä resori oli ainut vaihtoehto pitää farkkuja jalassa. H&M:n farkut istuu hyvin minulle, tosin katsotaan mikä on tilanne sitten kun vatsaa löytyy himppaverran enemmän! Ja ennen tuota leikkausta minulla vatsa turposi usein niin, että olin vähintään 6:nella kuulla, joten tätä tarkoitin mukavuussyillä...

 

Täällä yksi plussannut, todella innostavaa, ihmeellistä ja häkellyttävää.. Kaksi vanhempaa jo lähes teini-ikäisiä..meille tulee niin toivottu perheenlisä,jos vain luoja suo kaiken menevän hyvin. 5.2 digitesti 2-3 ????
Ihmeellistä odottaa nyt kymmenen vuotta vanhempana, olen ihmeen rauhallinen..
Väsyä ja vilua, kipiät tisut ja huonoa oloa, ei onneksi oksentelua ????
Loiste79/34/3./seks/5.10
en saa punaiseksi,kun salassa puhelimella näpyttelen..

 

Oireista - täällä edelleen aika olemattomia. Rinnat on arat. Alavatsalla jotain tuntemuksia. Silloin tällöin pistää toiselle puolelle munasarjan kohdalle - toivottavasti ei kohdunulkoista sntään enteile. 5+5 menneillään.

Keskenmenon pelosta - en sanoisi erityisesti pelkääväni. Katson vain, että se on ihan mahdollinen vielä nyt varhaisessa vaiheessa, kun sykettä ei ole todettu eikä ultralla muutenkaan tarkistettu että raskaus olisi oikeassa paikassakaan. Ei silti estä minua ennakoimasta lapsenhoitojärjestelyitä yms! Mulla mitattiin hcg-arvot toistamiseen viime viikolla, ja vaikka olivat nousseet, olivat kuitenkin vähän alakantissa. Tai siis arvo oli ok, mutta hcg:n tuplaantumisnopeus vähän hidas. Eipä tuolle voi muuta kuin seurata. Ensi viikolla uusi labra ja ultrakin, jossa pitäisi tilanteen jossain määrin selvitä.

Taustaa vähän: miehen kanssa ollaan lapsettomuushoidoissa oltu vuosi, yritetty perheenlisäystä melkein kolme vuotta. Ollaan ihan aikuisia, 40v tuntumassa. IVF-hoitoa jo lääkärin kanssa kalenteriin oli suunniteltu, kun tulikin yllätysplussa. Olin ehtinyt hoitoa varten jo ottaa sen "jarrupiikin", joka hyydyttää munasarjojen oman hormonituotannon. Nyt minulla on tavallaan yhtaikaa vaihdevuodet ja raskaus päällä. Varmaan ihan hullua hormoneiden kannalta. Keltarauhashormonia otan lääkkeenä tukihoidoksi, ilmeisesti oma estrogenin tuotanto käynnistyy uudelleen vasta parin viikon päästä kun jarrupiikin vaikutus lakkaa, ja istukkahormoni toivottavasti lisääntyy kovaa kyytiä. Tilanteeni on siis hiukan erilainen kuin hedelmöityshoidoista plussanneilla tai luomusti raskautuneille, mutta kuulemma näinkin joskus käy ja ihan onnistuneesti on lapsi saatu syntymään tällaisellakin ajoituksella. Tämä mun alkuraskaus seurataan kuitenkin naistentautien polilla eikä tavanomaisesti neuvolassa.

 

REpäisykipuja on täällä jonniin verran, mut luulen, et kun on jo neljäs raskaus, niin niitä tulee ehkä helpommin. Mulla ainakin on tää vatsa ihan "levähtäny" veltoks löllöksi tuohon eteen Huhhuh, eilen jumpassakin jouduin vetää vatsaa sisään oikein urakalla, ettei kukaan kiinnittäis huomiota mun vatsaan! ...

Mä laitoin kanssa viestiä sinne fb-ryhmään pääsystä!

Mä varasin viime viikolla neuvola-ajan, se on 7+0, kun seuraavalla viikolla th on lomalla ja sitten mä olen itse lomailemassa, joten oli pakko varata jo nyt! VArattiin "hurja" puolentunnin aika, kun joudun ottamaan nuo pienimmät mukaan, lisäksi asiat on aika tuttuja, sen verran tiuhaan siellä tullut käytyä viimeisimmät vuodet ja lisäksi mä oon itsekin tehnyt samaa työtä, et uskoisin et aika riittää hyvin.

Äsken oli pakko keittää vielä kahvit, vaikka oikeestaan teki pahaa, mut keho vaati... No menihän se kupillinen, mut ei puhettaaan toisesta...

Ansukka 5+5

 

Sain ekan neuvola-ajan vasta viikolle 9. Hohhoi, ehinköhän ajoissa varaan kaikki ajat kokeille, ultralle ym.??? Täytynee soitella vielä vähän lähempänä tota ajankohtaa.

Nyt alkaa tuntua siltä, että meen alkuraskauden ultraan... Sanokaas te, jotka ootte menossa, että mihin meette ja paljonko arviolta tulee maksamaan?

 

Täälläkin on tänään varattu neuvolaa ja vasta kolmen viikon päästä on aika! Aika kyllä matelee :headwall: Ensimmäinen ultrakin on vasta 5- 7 viikon päästä, huoh

Se on muuten Suomessa kummallista, ettei niitä ultria ole useammin ja raskautta todeta ultralla heti kun se on mahdollista. Minusta tuntuu ainakin hölmöltä mennä aina höpöttelemään neuvolatädin kanssa tulevasta vauvasta, vaikka eihän se ole vielä edes varma tuleeko mitään vauvaa. Mielestäni noita höpöttelykertojakin saisi olla vähemmän ja ultrauksia enemmän : / Pientä paniikkia täällä ilmassa