Lasten riitelyt

Ihanaa kuin se onkin että meillä on kolme lasta 2v, 4v ja 8v ...meillä on tällä hetkellä elämä yhtä H E L V E T T I Ä!!
vähän aikaa sitten elämä rullasi tasaisesti mutta nyt....

4-vuotias ( tämä joka ärsyttää kaikkia sen kuin kerkeää ) ja 8-vuotias tappelevat aamusta iltaan ja voimani alkaa olla totaallisesti loppu.
2-vuotias katsoo sisaruksiltaan mallia ja on hänkin alkanut lyömään , huutamaan ja riehumaan
Harmiksi meillä on miehen kanssa molemmilla vuorotyö joten kotona "joudumme" vuoroin kamppailemaan tämän asian kanssa kotona, eli montaa hoitopäivää ei kuukaudessa tule.

TUohon tappeluun ei auta jäähyt ,ei mikään...ei yhtään mikään. EI jäähyt , ei uhkailut/kiristykset (karkkipäivänä ei saa karkkia ja kaikki harrastukset ym kivat jutut jää väliin)
ääntä kohottamalla tuntuu että lapset vain riehantuu entistä enemmän... muutaman kerran on tehnyt mieli heittää lapset kylmään suihkuun kun mikään ei ole auttanut.

Itse olen huomannut se että kuuloni on huonontunut ihan selvästi..ja ei tähän voi olla muuta syytä kun lasten huuto...eikä mitään pientä sellasta.

mitä mä teen , olemme miehen kanssa niin loppuun poltettuja että kotona oleminen on yhtä tuskaa?Tekisi mieli laittaa lapset päiväkotiin vapaapäivinäkin jotta saisin edes hetken rauhaa.

OLEMMEKO AINOITA JOTKA TAISTELEVAT ASIAN KANSSA?

ollaan ulkona tai sisällä sama peli jatkuu.
luojan kiitos niistä hiljaisita hetkistä kun esikoinen on koulussa ja pienin nukkuu päiväunia ja saan viettää kaksistaan 4vuotiaan kanssa.

 

Tuohon riitelyyn kannattaa puuttua kovalla kädellä nyt heti. Hae perheneuvolasta apua, jos omat voimat eivät riitä.

 

Pieni määrä nahistelua kai kuuluu sisaruksien elämään väistämättä, mutta kuulostaa aika pahalta. Oletteko miehen kanssa liian uupuneita? Vuorotyö molemmilla eikä todennäköisesti yhtään yhteistä aikaa? Minusta ei olisi ollenkaan pöllömpi ajatus laittaa lapsille muutama tarhapäivä kuussa teidän itsenne takia. Mutta teettekö yhdessä mitään kivaa? Annatteko lapsille positiivista palautetta? Onko tilanne se, että lapset touhuavat omiaan, riitelevät ja te vain katsotte väsyneinä sivusta. Itse tiedän tunteen, työpäivän jälkeen on usein ihan puhki eikä jaksaisi mitään. Mutta ilta sujuu helpommin jos kokoan lapset yhteen ja pelataan vaikka jotain yhdessä. 4v ja 2v tarvitsevat vielä paljon vanhempien aikaa ja ohjausta. Minulla on itsellä samanikäiset lapset. yhdessä kun ollaan riitelyä ei juurikaan ole. Lapsilta ehkä odotetaan nykyään tosi aikaisin sitä yksin leikkiä. Lisäksi kannustan ja palkitsen kaikenlaista keskinäistä hellyyttä ja reiluutta. Meillä lapset siis spontaanisti tekevät "kivaa" toisilleen, lohduttavat jos on toisella paha mieli, antavat kädestä sen lelun, jonka toinen haluaisi, huomioivat toisiaan. kaiken tällaiset mainitsen heti kehuen ääneen. Pikkuhiljaa kehumalla ja kannustamalla oikeaan suuntaan!
Mutta tsemppiä!

 

Pieni määrä nahistelua kai kuuluu sisaruksien elämään väistämättä, mutta kuulostaa aika pahalta. Oletteko miehen kanssa liian uupuneita? Vuorotyö molemmilla eikä todennäköisesti yhtään yhteistä aikaa? Minusta ei olisi ollenkaan pöllömpi ajatus laittaa lapsille muutama tarhapäivä kuussa teidän itsenne takia. Mutta teettekö yhdessä mitään kivaa? Annatteko lapsille positiivista palautetta? Onko tilanne se, että lapset touhuavat omiaan, riitelevät ja te vain katsotte väsyneinä sivusta. Itse tiedän tunteen, työpäivän jälkeen on usein ihan puhki eikä jaksaisi mitään. Mutta ilta sujuu helpommin jos kokoan lapset yhteen ja pelataan vaikka jotain yhdessä. 4v ja 2v tarvitsevat vielä paljon vanhempien aikaa ja ohjausta. Minulla on itsellä samanikäiset lapset. yhdessä kun ollaan riitelyä ei juurikaan ole. Lapsilta ehkä odotetaan nykyään tosi aikaisin sitä yksin leikkiä. Lisäksi kannustan ja palkitsen kaikenlaista keskinäistä hellyyttä ja reiluutta. Meillä lapset siis spontaanisti tekevät "kivaa" toisilleen, lohduttavat jos on toisella paha mieli, antavat kädestä sen lelun, jonka toinen haluaisi, huomioivat toisiaan. kaiken tällaiset mainitsen heti kehuen ääneen. Pikkuhiljaa kehumalla ja kannustamalla oikeaan suuntaan!
Mutta tsemppiä!

vietämme aika paljon yhdessä aikaa.(sen mitä työpäivien jälkeen ehdimme..eli eipä tule paljon sohvalla istuttua )
Juuri muutama viikko sitten olimme kaikki yhdessä lomamatkalla ns. viikko meni uima-altaalla viettäen laatuaikaa yhdessä. Lenotmatka oli yhtä helvettiä ja saimme valituksia muutamilta ihmisiltä kun isommat lapset tappelivat koko ajan
:ashamed:

Meidän piti lähteä tänään yhdessä laivareissulle , mutta jouduimme peruuttamaan sen koska isommat eivät osaa olla tappelematta..
nyt sadepäivänä lapsille on tiedossa kirjastopäivä ja katsotaan mikä katastrofi siitä tulee.

EN tiedä vaikuttaako tämä tilanne siihen , koska lapsilla ei ole omia kavereita kotona . ainoastaan
päiväkodissa ja koulussa. Välillä joudumme turvautumaan isovanhempiin jotka ottavat lapset yökylään . siellä he eivät kuulemma tappele yhtään.

matkustelimme paljon yhdessä ympäri maailmaa , mutta nyt lomamatkat on unohdettava tässä tilanteessa.

positiivista palautetta lapset saavat usein ..viimeksi eilen esikoinen sai ison halauksen ja kehut matikan kokeesta kun meni niin hyvin.

suurin riitojen aiheuttaja on meidän tyttö...uhma on tällä hetkellä todella voimakasta ja ärsyttää toisia sen kuin kerkeää. Muutamana päivänä on joutunut ulos jäähylle kun ei osaa olla irti veljestään. |O

 

Tuohon riitelyyn kannattaa puuttua kovalla kädellä nyt heti. Hae perheneuvolasta apua, jos omat voimat eivät riitä.

Peesi tälle!

Sinne todellakin voi mennä ihan tavalliset perheet. Eivät todellakaan ole tarkoitettuja vain "omituisille, kyvyttömille vanhemmille" tai lastensuojelutapauksille!

 

Peesaan möömiä. Itse koittaisin vastaavassa tilanteessa koittaa saada kahden vanhemman lapsen kesken keskustelua aikaiseksi miksi he riitelevät. Tuon ikäisten olisi hyvä oppia verbalisoimaan tekemiään asioitaan ja se et riitä että "no kun toi alotti." Silloin he todella joutuisivat miettimään tekemisiään, ennen kuin pääsevät taas vapaalle jalalle. 8 v:n voi laittaa tekemään läksyjä siksi aikaa kun jututtaa 4v:tä ja pienin lapsi varmaan jo leikkii sen verran itsekseen, että ei heti tule lahkeeseen roikkumaan. Kun 4v. on saanut selvitettyä omat höimöilynsä hänet voi laittaa tekemään palapeliä yms. rauhallista siksi aikaa, että saa 8v:n kanssa juteltua hölmöilyt läpi. Kannattaa myös tehdä yhdessä lasten kanssa pelisäännöt selviksi ja sopia yhdessä mitä tehdään kun satutetaan toista jne. ja kirjoittaa säännöt ylös ja molemmat vanhemmat huolehtivat, että sääntöjä noudatetaan eikä niiden kanssa sooloilla sen mukaan kumpi on paikalla, se on tärkeää lasten kannalta. Tsemppiä ja jaksamista! :hug:

 

"positiivista palautetta lapset saavat usein ..viimeksi eilen esikoinen sai ison halauksen ja kehut matikan kokeesta kun meni niin hyvin."

Luulen, ettei möömi tarkoittanut tuollaista positiivista palautetta. Vaan sitä, että huomioi pienemmänkin hyvän elkeen sisarusta kohti ja vahvistaa tätä. Lapset huomaavat, että kas, tekemällä hyvää toiselle, saan vanhemmilta huomiota, tuotan iloa jne. Hyvyys palkitsee hyvyyttä toisin sanoen. Nyt teillä on kierre, että kaikki vaan nahistelee ja siitä saa huomiota. Negatiivinen kierre on katkaistava. Matkusteleminen ei välttämättä ole hyvä juttu. Toisin sanoen lapset eivät tarvitse matkustamista vaan rauhallista sujuvaa arkea kotona. Jos panostaisitte siihen arkeen matkailun sijaan? Ehkä itse ette jaksa olla kotona lasten kanssa ja matkailu on enempi teitä kuin lapsia varten. Mutta panostakaa nuo matkarahat lapsiin ja itseenne. Toinen voisi vähentää työaikaansa, jos ylimääräistä rahaa on ja suoda enemmän aikaa lapsille. Myös yksilöinä huomioiminen kannattaa. Itse yritän, jos mahdollista viettää aikaa jokaisen lapsen kanssa kaksin ja keskittyä häneen.Jos ete ette kestä pelkkää arkea kotona, eivät lapsetkaan voi kestää. Positiivista palautetta lapselle ei ole muuten minustaa hyvän numeron vuoksi ison halauksen antamista. Lasta pitää palkita jo olemassaolostaan ei suorituksista! Perheneuvolaan meneminen ei muuten ole pöllömpi ajatus ollenkaan sekään!

 

Lapset myös 4 ja 8 v. Juuri äsken pienempi sanoi isommalle että "mä tykkään susta kovasti" ja toinen vastasi "ja mä vihaan sua" - avot, siitähän se sota sitten alkoi. Ja se alkaa noin 10 kertaa päivässä ihan mistä vaan pikkusyystä.

En ole vielä keksinyt millä sen saisi loppumaan. Lapset saavat palautetta osatessaan olla nätisti (nyt rakentavat legoilla yhdessä!). Yritämme myös järjestää aikaa molemmille lapsille yksitellen. Ja keskusteltu on näistä käytösjutuista ihan jatkuvasti.

Meillä arki on niin arkea kuin vain olla voi. Joka arkipäivä on ihan samanlainen, rutiinit rules! Jos viikolla lapset ovat olleet kivoja toisilleen (ja siten myös vanhemmille), viikonloppuna tehdään jotain kivaa.

Minusta tuntuu että meidän lapset vaan ovat niin erilaisia luonteiltaan että räiskymistä ei voi estää.

 

meillä liki 4 vuotias on ihan mahdoton 10kk sisarelleen ja hallitsee kiukulla ja raivolla koko perhettä kohta.huomiota saa ja kannustusta ja palautetta nimenomaan siitä kun käyttäytyy hyvin ja on pikkusiskolle kiltti.ukaaseja satelee mutta ei tyttö välitä.välillä sit jätän ukaasit ja lasken rimaa mutta ei auta...härkkiminen vaan pysyy ja rajojen asettamiseen reagoi kiukulla raivolla.mököttää..sit osaa olla ihan vastakohta mutta kyllä me silti isän kanssa ollaan aika puhki..