Leviääkö muilla polla..

Eli onko kenelläkään muulla ihan henkisesti ongelmia loppuraskaudesta? Minä huomasin omalta kohdalta kakkosta odottaessa viimeisinä viikkoina alavireisyyttä.
Nyt odotan kaksosia rv37+0, ja tuntuu ettei jaksaisi mitenkään. Itkettää ja raivostuttaa ihan joka asia, kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Eilen mietin jo aika synkkiä :ashamed: Minulle on varattu sectio 26.9, eli ensiviikon perjantaiksi. Tuntuu etten jaksa sinne asti.
Eikä kyse tunnu olevan turhamaisuudesta ja malttamattomuudesta, vaan todellisesta henkisestä väsymyksestä.
Olenko ainut, onko minun pään sisällä jotain todella vinksallaan? Vai kokeeko kukaan muu vastaavaa, voiko kyse olla puhtaasti hormoneista?
Toivottavasti joku vaivautuu kommentoimaan, kiitos jo etukäteen :flower:

Anni-äiti, Hulda ja Hilda 37+0

ps. Sama aloitukseni on myös synnytys-osiossa, mutta kun ei tunnu olevan ihmisä liikenteessä, niin kopsasin tännekkin..

 

up :attn:

 

Hmm.. mä eilen itkin koko illan, enkä oikein tiedä edes miksi. Pelottaa että masennus on iskemässä.. Tuntuu vaan että olen jatkuvasti todella väsynyt ja uupunut tai sitten muuten vaan pinna äärettömän kireellä.. Toivon sen olevan vain hormooneista johtuvaa ja menevän ohi synnytyksen myötä. Pelkään myös synnytyksen jälkeistä masennusta.... Voimia sinulle!

 

no mä olin jokaisessa raskaudessa tosi poikki henkisesti..siis loppu raskaudessa..olin kiukkunen ja muuta..tosin kahessa viimesessä oli vaivojaki.. :hug:

 

Et ole yksin. Apua saat, jos sitä kaipaat.

 

jaa a.. itellä välillä vähän samat fiilikset.. mulla alkaa nykyisin ihan tosissaan meneen hermo iltaa kohen.. ei vaan kertakaikkisesti millään jaksais sitä hulinaa ja melua.. haluaisin olla vaan hiljasuudessa ja omassa rauhassa tuosta ilta seitsemästä eteenpäin.. :ashamed:

 

siis eihän tuossa nyt mitää ammatti apua tarvi..normaalia hormoni myrskyä..tosin jos tulee esim paha synn jälk masis ni sit..kokemusta siitäkin on..

 

Musta tuollainen on ihan luonnollista, ja tietyllä tavalla kuuluu synnytyksen lähestymiseen ja haluun rauhoittua ja "kääntyä sisäänpäin". Itselläni olo on etenkin vikan raskauden loppupuolella ollut "karhuemomainen", eli en yhtään olisi jaksanut isompien lapsien kiehnäämistä tai miehen kosketusta. Halusin vain keskittyä lähestyvään synnytykseen ja uuteen vauvaan. Tunne haalistui synnytyksen jälkeen ja n. 2kk synnytyksestä olin sen suhteen kuin eri ihminen.

Tsemppiä ja voimia! :flower:

 

Musta tuollainen on ihan luonnollista, ja tietyllä tavalla kuuluu synnytyksen lähestymiseen ja haluun rauhoittua ja "kääntyä sisäänpäin". Itselläni olo on etenkin vikan raskauden loppupuolella ollut "karhuemomainen", eli en yhtään olisi jaksanut isompien lapsien kiehnäämistä tai miehen kosketusta. Halusin vain keskittyä lähestyvään synnytykseen ja uuteen vauvaan. Tunne haalistui synnytyksen jälkeen ja n. 2kk synnytyksestä olin sen suhteen kuin eri ihminen.

Tsemppiä ja voimia! :flower:

Juu, juuri tuollaista käperrystä on havaittavissa.. Ei jaksa/halua vastata edes puhelimeen.. Ei jaksa miestä eikä vanhempia lapsia, sitten on pahamieli siitäkin :'(