löytyykö täältä ketään joka kuumeilee jo 5,6,7 tai 8:tta lasta?

Tuossa eilennä kun ystävään törmättiin kaupungilla ja liikkeellä olin äitini ja tätini kanssa,kurkistin ystävän vaunuihin 1kk ikäistä ihanaa vauvaa.Johon täti äitini kylkeen iski ja kuiskasi kovaan ääneen että sielä se kattoo vauvaa taas niin että uuttako taas...Ööh!Ei me usean lapsen äidit saada olla kiinnostuneita muiden vauvoista ilman että leimaudumme vauvakuumeisiksi :attn: Ja näitä vastaavia tapauksia riittää täälläkin!

 

Ja hei tytöt juuri tänne palstallehan on lupa avautua!!!!! :hug:

 

:hug: kiitos amaya

 

Kiitos kassu ja amaya Kyllä helpottaa kovasti kuulla, että muillakin on toisinaan näin... ja sitten tää vauvakuumeilu,mitä ei olisi lupa potea :| Ihan hirvittää anopin touhut kun miehen pikkusisko on pian saamassa esikoisensa. On niin moneen kertaan tää anoppi hokenu,ettei kai me enää lisää vaan... ja että meiltähän sitten saa pinnasängyn ja syöttötuolin jne.. Ahdistaa, kun ajattelee miten kapeakatseisesti jotkin ihmiset luokittelee ihmisiä sen mukaan onko lapsia, montako niitä on, ollaanko töissä, missä töissä jne. Miksei voisi vaan suhtautua, että on jokaisen oma asia tääkin.. Anoppi meillä ei oo tähänkään asti autellu kuin hätähätätilanteissa,joita on noin kerran vuodessa eli turha hänen on pelätä mitään hoitopyyntöjä. Mutta kai se vaan sitten on joidenkin pakko sanoa ääneen se mielipiteensä.

Mutta nyt kone kiinni ja kämppä pikapikaa kuntoon.. tulee illalla vieraita ja meidän pitäs vielä piipahtaa mun vanhemmilla (mies menee siellä aina hiihtämään ja minä siis kahvittelen pienempien ja vanhempieni kanssa) Mukavaa sunnuntain jatkoa,palaillaan taas illalla :xmas:

 

......kyllä tökkii toisinaan.Ei nyt niin paljon että miettisin jotain erityisiä tomenpiteitä,mutta.....Miehenihän sai "unelmiensa" siirron työpaikallaan ja vieläpä toiselle paikkakunnalle (alkaa virallisesti 1.4).Otettiin hänelle sieltä vuokrakämppä jota oikein uusilla huonekaluilla sisustimme,sun muuta.On siellä aina viikot.Juu.....ja minähän TUEN ja HALUAN hänen pystyvän uraansa kehittämään ja hoidan kodin ja oman osaaikatyön ja lasten harrastukset ja......Mutta annappas kun otan omat todelliset unelmani ( lue:viides lapsi) esille,niin ei se olekkaan sopiva hetki ollenkaan.Ja eilen juuri viimeksi sanoi illalla että "lopetetaanko hetkeksi nuo vauvakuumejutut?" Kyllähän se sattuu, kun kuume on oikea ja todellinen.Ja onko se nyt niin iso ero onko meillä 4 vain 5 lasta? Mutta mulle tosi tärkeää juuri nyt.Rahastakaan se ei juuri nyt ole kiinni,joten ihmettelen kyllä mihin se MOLEMMINPUOLINEN toisen unelmien tukeminen unohtuu?Uran alle ja omaan napaan????? :kieh:


SORRY kans mun puolestaavautuminen :ashamed:

Morjens.. Äkkiä ajattelin pikaisesti lukea tässä siivouksen lomassa kuulumiset ja pakko äkkiä kommentoida vähäsen...
Siis täähän menee just näin! Mun mies vaihto työpaikkaa kans ja olen mielestäni tukenut hyvin, koska muutoksiahan siinä tuli esim. työmatkat (pidemmät päivät)
Minä olen aina ollut kotona, paitsi tietenkin opiskelut ja satunnaiset työt, mutta pääsääntöisesti kotona. Se on ollut meidän yhteinen päätös.
Minun unelmani on ollut suuri perhe ja onhan se tässä toteutunutkin
Nyt mulla on kauhee vauvakuume ja miehellä ei kyllä niinkään. Ajattelen kauhulla, että jos meille ei enää tulisi lapsia. Tunteellahan tämä päätös täytyy tehdä, myönnettäköön, eihän tässä järjen kanssa ole paljon tekemistä...
MUTTA, samahan se nyt on onko niitä lapsia kuusi vai seitsemän! Näin minä ajattelen. Kasvaahan ne lapset ja kulutus sen myötä, mutta jos kuuden kanssa pärjää niin kyllä seitsemänkin! Se on se mitä elämältä haluaa ja ne omat arvot, eikä toisten ihmisten...
No, tässä paatosta. Kyllä minäkin olen kuullut , ettei meidän tarvitse kaikkia lapsia maailmaan tehdä
Mutta sukulaiset ei nyt ole uskaltaneet kauheasti kommentteja heittää, koska suvussa on isoja perheitä myös! Kyllähän ne onnentoivotukset laimentuvat sitä mukaa kun lapsia on enemmän, mutta ei haittaa minua!!
Olen niin onnellinen tästä isosta perheeestämme!

 

Ihanan myönteistä paatosta, Rouva Bennet =)

Minä tuskailen täällä menkkojen lakamisen kanssa. Kerran se mahdollisuus ovisaikaan annettiin ja ensi viikolla joskus olisi kuukautisten aika. oireita olisi vaikka millämitalla, mutta toisaalta alan uskoa, että ihmismieli pystyy tekemään oireita itselleen, kun tarpeeksi haluaa. En vain tiedä, kuinka jaksaisin pysytellä pöksyissäni :ashamed:

Mukava lukea avoimia tekstejänne.
Itselläni ei ole miehen kanssa koskaan ollut erimielisyyttä lastenhankinasta tai tulevaisuuden haaveista muutenkaan. Kumpikin unelmoimme viettävämme vanhuudenpäivämme reissaten ympäri maailmaa =)
Riitamme syntyvät enimmäkseen siitä, kuinka erimielisyytemme pitäisi selvittää :kieh: Mies haluaa puida ja setviä, minä olen enemmän sellainen, että kohautan olkiani ja jatkan eteenpäin, jotkut asiat vain ovat meidän suhteessamme sellaisia, etteivät ne vatvomalla muutu. Miehellä on kestämistä ailahtelevaisuuteni kanssa, tiedän.

 

Vasta eilen löysin nämä sivut, ja tungin itseni heti tuonne ylipainoisten kuumelijoiden ketjuun, ja nyt löysin teidät! Tulisin mielelläni mukaan keskusteluihin, tosin mun täytyy varoittaa, etten osaa sanoa mitään lyhyesti, vaan jaarittelen aina metritolkulla...
Minusta sen verran, että olen 33v neljän ipanan kotiäiti (01, 03, 04, 07) ja kierukka lähti marraskuussa, joten vilkkuselle tervetuloa! Mieskin on ihan intona, tuumaa vaan, että tuskin se viides enää tässä konkursissa tuntuu...

Me asutaan vuokralla paritalossa, jossa on kyllä 4 mh, mutta 3 isointa jakaa suurimman huoneen (ihan omasta halustaan), ja pikkuinen nukkuu vielä meidän kanssa (käytännössä meidän välissä, vaikka sillä on omakin sänky... kamalan huono nukkumaan...*huoh*) Autona meillä on sellainen 15 vuotta vanha ruosteloota, ja vaatteet ostan suurimmaksi osaksi kirppareilta, eli ei meillä kamalasti rahaa oo, mutta ei se mua haittaa pätkääkään! Ajattelen vain, että rahaa ehtii sitten vanhempanakin tekemään, nyt on lasten aika, ja se on tärkeintä!

Nyt on menossa kp 19, ja mua taas jännittää, että oliskohan tapahtunut jotain...? Mies on ollut kurssilla viikot, jotenka mahikset on tosi pienet, mutta eihän sitä tarvita kuin yksi uuttera uimamaisteri, joka jaksaa odotella H-hetkeen!

Mä olen joskus saanut tosi tympeetä palautetta suvulta näistä vauva-jutuista, mm. kun ilmoitettiin kolmosen odotuksesta appi tokas "täh, taasko sie oot paksuna?" ...meinasin kyllä hujauttaa kaulimella!! Nyt ollaan kaikille jo ilmoitettu, että meillä ei olis mitään viidettä vastaan, se EI tulisi olemaan vahinko, joten pitäkööt suut supussa vastedes! Niin kerta.

Ventovieraat nyt paukauttelee "onks noi KAIKKI teidän?" ja " oliko monta vahinkoa?" ja "kait te nyt lopetatte, kun vihdoin saitte tytön?" No, moiset kommentit jätän omaan arvoonsa, päinvastoin, me ollaan ylpeitä katraastamme!!!

No niin, lyhyesti virsi kaunis..heh :ashamed: Tutustumisiin, Leidi

 

haa haa, taas täällä..pikaisesti vaan.. :ashamed:
Tervetuloa vaan Leidi!
Täällähän meitä hulluja riittää ihan roppakaupalla.. Tulee joskus noista ihmisten kommenteista mieleen (joilta olen kuin ihmeen kaupalla itse suurimmaksi osaksi säästynyt) että jos voimia, rahaa riittäisi ja kroppa kestäisi, tekisin viistoista lasta putkeen, (siis vielä ainakin 9 ) Ihan vaan ihmisten kiusaksi!!!
Ymmärrän kyllä tietyssä määrin arvostelevan kommentin silloin, jos vanhemmat eivät kykene huoltamaan ja hoitamaan isoa porukkaa, mutta sattuu sitä myös pienissä perheissä.
Suurperheessä kyllä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, joten eihän tässä ihan nöpönuukaksi voi heittäytyä!
No joo, menen laittamaan saunan lämpenemään. Vietetään koko perhe hiihtolomaa, niin nautiskellaan saunan lämmöistä vähän useammin. Jos jaksais paistella vielä vaikka lettuja...

 

leidiihanaiseen joukkoomme :wave: Tänne mahtuu ja mitä enempi sen mukevampi.Ajatukset on kuitennii niin samanlaisia että ihanaisesti toisiamme tuemme ja saamme voimaa kummasti arjen pyöritykseen :hug:

 

Tervetuloo vain leidillekin!! :flower: :wave:

Me saatiin eilinen menemään ihan ok...
5 lapsista oli mummulassa,isäntä varpajaisissa ja onneks mun seuraks ja hermolepuuttajaks tuli koko päiväks velipojan morsmaikku..

Tänään haettiin lapset kotiin iltapäivällä,kun eka aamupäivä vaan oltiin ja löhöttiin(eikä isännällä ollu ees krapulaa ) pikkulikkojen kans ja kun likat oli unilla,katteltiin siinä lehvaa kaikessa rauhassa...
että ihan mukava leppoisa sunnuntai ollu... =)
Ja huomenna lähtee 4 lapsista anoppilan-mummulaan ja tulee vasta ke:na pois....
Voi olla pikkasen hilajisenpuoleisen tylsiä kotipäiviä... :/

Meillähän siis mä oon kotona lähes 24/7 ja kun en oo ajanu autookaan yli 2 vuoteen,niin oon tääl kotona aivan isännän kuljetusten armoilla... :ashamed:
Ja mä oon niin kypsä ja kyllästyny asumaan täällä missä me ollaan nyt asuttu sen 2½v ja tää sijaitsee 7km päässä keskustasta,eikä täältä pääse liikkumaan mihkään,kun ei oo täältä korvesta kävelytietä tms.ollenkaan,niin me saadaa suurimmat matsit isännän kans aikaseks siitä kun mä kiukkuan sille tätä pahaaolooni ja haluani muuttaa takas tonne kylälle... :kieh: :ashamed: :snotty:
Me muutettiin tänne sillä ehdolla,että isännän työpaikka on lähes vieressä,samoin kyläkoulu...
Mutta...
Samana syksynä,kun tänne tultiin,tuo kyseinen kyläkoulu päätettiin lakkauttaa ja se loppuu nyt toukokuussa....
Se kun ois tiedetty aiemmin,niin ei oltais ikinä tänne muutettu...
Ja siitä isäntä-ressukka saa kuulla harva-se-päivä... :ashamed:
Ja kun ei ei vielä suostu laittamaan taloo myyntiin ees,niin soppa onpi valmis... :/

No juuh....

Ja arvatkaas kuka on ens viikolla helisemässä ja oottelee jotain kuin kuuta nousevaa.....
Mulla on tänään jo kp 25 menossa........

 

Millainen olo on? Onko "tuttuja" oireita? Pidetään peukkusia pystyssä!

Ihanaa, mies on juuri tulossa kotiin (lähti viime su)! Mulla on jo ihan kova ikävä! Se on kuulemma ostanut mulle tuliaisiksi jotain pitsistä ja pientä... Hmmmm. Mitähän sillä on mielessä? Vaikka nää viikot yh-na onkin aika rankkoja, tekee ne suhteelle silti hyvää... pieni ikävöiminen piristää kummasti!
No, nyt siivoilemaan ja sit ruiskuun!

 

Oli tullut uusia nikkejä meidän pinoon, tervetuloa!!!! päivitin pinon ajantasalle. Voi huikkaa sit jos siellä on jotain väärin tai päivitettävää.


Petite 5:s haaveissa

manhattan2 5:s haaveissa

Levoton Strutsi 5:s haaveissa (yritys alkaa 02/08)

Jamias 5:s haaveissa (yritys alkaa 02/08 )

Kassu 5:s haaveissa

amaya 7:s haaveissa (yritys alkaa 5-6/08)

Felicia 8:s haaveissa

emuliinu 8:s haaveissa

Tuttemui 6:s haaveissa (yritys alkaa 02/08)

Lumi-Marja 6:s haaveissa (yritys alkaa 4/08)

Rouva Bennet 7:s haaveissa

LuppiksenMuija 5:s haaveissa

leidi 5:s haaveissa.

catina 5:s haaveissa

 

Ihmettelin tuossa aiemmin mahdollista ovista, ja perjantaina alkoi sitten menkat - eli tosiaan on mahdollista menkkojen alkaminen näin pian synnytyksen jälkeen, kuten joku jo meinattelikin
Ei oo koskaan ennen alkanut kuin aikaisintaan puolen vuoden päästä synnytyksestä Tosin imetykselläkin lienee ollut osuutta asiaan...

Parasta tässä on, kun mies totes, että nytpähän on hyvä syy sekstailla vaikka joka päivä Molemmat siis valmiita uuteen vauvaan, heti kun tärppää!

Meillä ei myöskään ole enää - sen jälkeen kun kolmanteen sain miehen suostuteltua - ole ollut erimielisyyksiä töiden tai lapsiluvun suhteen. Ennemminkin niin päin, että molemmat voitas olla kotona lasten kans mieluummin kuin töissä. Mies oli koti-isänä ja perhepäivähoitajana kun minä loin omaa yritystä. Nyt hänen aloitteestaan on alettu miettiä ihan sijoituslapsia omien lisäksi. Jos vois silleen olla molemmat kotosalla, ja ohessa hoidella vaikka yritystä... Oman vauvan kuolema kyllä kummasti vahvisti käsitystä omista arvoista, ja kaikki "turha" murehtiminen työstä tai palkoista tuntuu vähäpätöiseltä. Ollaan vahvasti sitä mieltä, että vähälläkin rahalla voi tarjota lapsilleen hyvän elämän!

 

Ai niin - listaan voi siis meille merkata yrityksen alkavaksi heti Odotellaan vaan menkat loppuvaksi

 

Taas yksi viikonloppu töissä, eilen vietettiin kahdenkeskistä iltaa miehen kanssa pitsan ja leffan kera, lapset olivat mummilassa pe-su. Nyt on digiboksikin hankittu

Alkoholista en juo usein. Ulkona baarissa tulee käytyä ehkä 1-2 kertaa vuodessa ja kotona en edes kaipaa siideriä tms. Mut yleensä sit mennään juhlatuulella tukkaputkella kun ulos lähdetään meillä on vaan sellainen hassu tausta miehen kanssa ettei olla koskaan!!!! oltu kahden baarissa. Aina siellä on ollut joku muukin tuttava/ystävä
no, se asia korjataan kyllä jossain vaiheessa

Parisuhteesta Me olemme NIIIIN erilaisia ihmisiä ettei ole tosikaan. Ehkä se sitten on meidät yhdessä pitänyt, kuka ties? Jos nyt sen verran uskallan paljastaa niin ei se meidänkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista ollut. Viime vuoden lopulla meni asiat siihen pisteeseen että vaihtoehtona oli myös ero. Ja syynä ei todella ollut vauvakuumeeni, vaan ihan muut asiat jotka ilmeisesti aina tulevat olemaan meidän suhteessa kompastuskivinä.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, tällä kertaa. jos ei niin olisin tällä hetkellä 4:n lapsen yh :| Pitäkää kanssasisaret huolta siitä parisuhteesta!!! vaikka toinen siinä vieressä olis miten mölli tahansa. Opin meidän kriisistä sen että monen monta väärinkäsitystä olisi jäänyt välistä jos vaan olisimme puhuneet tarpeeksi!!! eikä vain oletettu asioita.Nyt olemmekin yrittäneet järjestää yhden illan viikossa "palaveri" aikaa. eli pakotetaan itsemme puhumaan. ja yllättäen aina sitä jutun juurta löytyy sitten myöhään yöhön

Mulle iski sitten armoton paniikki lauantai-iltana tästä vauva-asiasta. Tuntui ettei henkeä saa ja rintaa puristi. Ihan kuin olisi ollut iso kivi hartioilla painona :ashamed: kerroin fiiliksistäni miehelle ja itkin ja purin pahaa oloani. Mua vaan kertakaikkiaan alkoi niin paljon huolettaa koko asia. Voidaanko saada terve vauva, mitä jos syntyykin 5:s poika, miten siihen suhtaudun??? mitä sukulaiset sanovat? riittävätkö meidän rahat? entäs jos miehelle tapahtuu jotain, jään täysin tyhjän päälle kun ei ole koulutusta eikä vakityöpaikkaa....
Lopulta kaikki päättyi siihen kun kysyin mieheltä että lopetetaanko tämä vauva-projekti jo ennenku kunnolla ees aloitetaan :/ niin, en olis uskonut että minä ehdotan sellaista.
En tiedä mikä muhun tuli mutta kertakaikkisen huono olo oli henkisesti jokatapauksessa. Mieheni ei suostunut päättämään mitään asioita, sanoi odottavansa että olen oma itseni taas jotta mun kanssa voi keskustella asiasta :snotty: en sit tiiä johtuiko toi siitä ku lopetin pillerit ja nyt on hormonit epätasapainossa? oikeesti mua kyllä ahdistaa se että en ole enää varma vauva asiasta :ashamed:

kahtellaan. Mies on sairaalassa tällä hetkellä. Kova tulehdus päällä ( en sen tarkemmin kerro että mikä ) on antibiootti-tipassa seuraavat pari päivää, tänään joutui sisälle. Joten ainakin tää helmikuu menee meillä harakoille, tärkeämpää saada mies nyt kuntoon.ja Pakko on kai keskustella tää juttu paremmin läpi ennenkuin jatketaan harjoituksia. Joko ehkäisyn kanssa tai sit ilman.....

 

No laitanpa synnytysten kestoja minäkin

1. 9h 17min, ponnistus 17min
2. 5h 35min, ponnistus 5min
3. 2h 45min, ponnistus 5min
4. 2h 15min, ponnistus 4min

Alkoholista:
Aika vähiin jää, kun ei juurikaan saada lapsia yökylään mummille kuin ehkä 2-3x vuodessa. Nyt tosin tulevana viikonloppuna se riemu pitkästä aikaa koittaa B) mutta jotenkin ei viitsi sitä tilaisuutta tuhlata krapulassa oloon...ja pelkkä valvominen tuottaa sen olon. Niinpä varmaan otetaan vaan rennosti, käydään syömässä ja sit lämmitetään sauna ja saunotaa piiiitkään

Lapsiluvusta:
Mun mies kuumeilee yhtälailla, jollei enemmänkin viidettä. Olisi siis meidän kolmas yhteinen, uusperhe kun ollaan.

 

Olen neljän lapsukaisen äiti ja haaveilen vielä viidennestä. On se vaan niin ettei siitä kovinkaan monelle viitsi puhua, tuntui että jo neljäs lapsi oli monelle liikaa. Olin kyllä neljättä odottaessa ajatellut että se jäisi viimeiseksi, tosin ajattelin niin jo kolmannenkin kohdalla =) . Minulla on pienin vasta vuoden ikäinen ja olen juuri lopettanut imetyksen. En tiedä saattaisiko johtua siitä että kuukautiskiertoni on vielä vähän sekaisin. Edellisten väli oli 2kk ja nyt on taas jo kp 43 menossa. Tilasin tänään netistä kuitenkin varmuuden vuoksi raskaustestin, koska oireitakin on jonkun verran ollut. Tuntuu että ajatukset pyörivät kokoajan "vieläkö vauva", "olenko jo raskaana" asioiden ympärillä. Ja ajattelen paljon samoja asioita kuin sinä Levoton Strutsi.

 

...täälläkin.Tai oli ainakin eilen.Tosin ei olisi jos mies olisi AIVAN täysillä heti mukana ajatuksessa siitä viidennestä :/ Mutta nyt tuntuu että suostuuko vain sen takia,että minä nin kovasti tahdon.Ja sitten noista peloista:taloudellisesti en oleniin huolissaan:iso perhe vie paljon rahaa mutta monesta asiasta pystyy nipistämään ja aika vähälläkin saa laadukasta elämää.Sen sijaan minua pelottaa,että mitä jos MINÄ kuolen?????Itsekästä????Mutta sitten jäisi niin moni pieni Äitiä vailla ja minä nyt kuitenkin huolehdin heistä aika pitkälti joka suhteessa.Sairas lapsikin pelottaa,tietenkin.Mutta on se vauvakuume niin voimakas,että se voittaa nuokin pelot.

Vatsassa ja munasarjoissa sekä selässä on lähes koko ajan kuukautiskipumaista tunnetta ja rintoja turvottaa,jota EN KUVITTELE.Ei ole tarvis kuvitella.Minun kohdallani kokemuksesta tietäen se tarkoittaa joko sitä,että menkat alkaa tulevan viikon sisällä tai sitten olen onnellisesti jo raskauden aivan alkumetreillä :heart:

 

Catina :flower:

 

Tervetuloa Leidi ja Catina

Kassulla on ollut kovin vakavia aatoksia!Minä myös ennemmin pelkään itselleni tapahtuvan jotain.Siinä mielessä että jättäisin mieheni tyhjänpäälle lasten kanssa ja jos se kauheus vielä tapahtuisi siksi että olen pyytänyt lasta ja esm synnytyksessä tapahtuisi jotain..Olis se aika kamala tilanne!Eikä mielestäni mitenkään itsekäs ajatus.Vaikka lapsenkin kuolema on kauhistuttava ajatus niin monta lasta ilman äitiä myös...

Me olemme keskustellee tästä projektista.Mies haluaa myös vielä lapsia,huomaan sellaista piilevää vauvakuumetta.Mutta toivoo ettemme aloittele ennen kesää,mielummin loppukesästä.Jotta kesä menisi normaalisti.Kun kuulemma olen niin kiukkuinenkin odotusaikana

 

:flower: :flower: Catina tervetuloa!

Kovasti on teillä tuttuja aatoksia...
Mä en tiiä oikein vieläkään oonko mä ihan satavarma,että onko tää mahdollinen uusi raskaus niin fiksua... :/
Osa musta haluaa sitä aivan täysillä,mut sit osa taas miettii ja miettii,että eikö nuokin nyt ois piisannu.... :ashamed:
Ja sit kun isäntä haluaa sitä,on silläkin kyllä ollu niitä kausia,että ei enää kiitos... ..niin sit toisaalta...mikäettei...

Ja mä asetin sellaset ehdot isännälle tästä mahdollisesta odotusajasta ym.,että sen on sit PAKKO laittaa tää talo myyntiin ja meidän päästä takas kylälle,missä kaikki on lähempänä...
Mukaanlukien lasten koulut,koska ne ois ne jotka tätä välimatkaa joutuis kulkemaan,kun isännän työ on tuossa lähellä...
Ja mä haluan ihmisiä ympärille...mä en haluu tänne taloon enää vauvaa,kun tänne sen avun saaminenkin synnytyshetkellä on paljon hankalampaa,kun että ollaan tuolla sukulaisten lähellä... :/

Mutta semmosia mietteitä tälle aamulle....

leidi;mulla ei oikeestaan oo mitään oireita...!!!
ei ees sitä silmälläpitäen,että ne menkat alkais...
Jotenki mulla on paljon seesteisempi olotila nyt kun pillereiden aikaan menkkojen lähestyessä...
sillon mä olin reilu viikkoo ennen menkkoja sellanen pirttihirmu,ettei pahempaa löydä.... :kieh: :kieh:
Nyt ei oikeestaan tunnu missään...hiukka ehkä taas itkuherkempi kun muuten kuukauden aikana,ei oo rinnukset kipeet tms...
Katotaan mitä tuleman pitää...

 

kylläpäs tänne lisääntyy porukkaa, pakkohan munkin on täällä visiteerata.... en mä sitä vitosta saa mielestäni. vielä en ole miehelle puhunu, vähän kyllä vihjaillu esim etten vaatteista, vaunuista ym luovu.
aion kyllä antaa ajatuksen vielä muhia rauhassa, ei vielä ole tositoimien aika kun tuo pienin on vasta 6kk.

 

juuh nyt virallisesti päätetty josko sitä vitosta alettas laittamaan maailmaan B) eka yhteinen ja isommat lapset siis sen 2*9 v,11v ja 12v.
Meillä vanhemmilla on kummallakin takana rankat liitot ja aika varovasti ollaan elämää yhessä eletty. Vauva on meille iso päätös koska kummatki on joutunu yksin kasvattamaan lapsensa vaikka puoliso onki kuvioissa ollu. Mutta ku asiasta ollaan näääääääääääääääin paljon puhuttu niin todettu, että ku tää on sitä oikeeta rakkautta niin haluttaan se yhteinenki elämän valo ja ilo =)
Että nyt paukut ja varpaat pystyyn, että jossain vaiheessa ees lykästäis =)

 

Tervetuloa Uusiomami-77 ja lykkyä!


Nyt paistaa aurinko niin kauniisti ettei mikään pidättele mua täällä koneella! :wave:

 

Käyn palstalla harvoin, mutta viime syksynä aloittelin tälläistä samanmoista pinoa, mutta se vähän hiipui, kun en itsekään sitten päässyt kirjoittelemaan usein :ashamed:

Meillä on siis kuusi lasta, 11v, kaksoset 9v, 5v, 3v ja kohta 1v. Minulla on ollut kova vauvakuume oikeastaan koko ajan ja edelleen haaveilen siitä seitsemännestä lapsosesta... Tosin meillä on nyt sellainen tilanne, että yritystä ei voida vielä aloitella. Palaan takaisin töihin ja haluan nyt hetken viipyä työelämässäkin pidempään...

Toinen asia on, että sutinaa ja touhua on kovasti nytkin. Olisi ihanaa vaikka muutamien vuosien päästä taas saada töistä sellainen hengähdystauko ja olla lasten kanssa kotona!

Samanlaisia ajatuksia minulla on hyvin pitkälle kuin teilläkin. Raha ei minuakaan huoleta, töitä on aina tehty kovasti ja lainaakaan ei nyt niin hirmuisesti ole. Lasten terveys askaruttaa tietysti aina, se lienee aika luonnollista. Kun on kuusi tervettä lasta, niin miettii usein, että onko järkeä enää toivoa uutta lasta ja voiko kaikki edelleen mennä hyvin :/ Mutta kunten tekin olette todenneet; vauvakuume on kuitenkin niin voimakas, että peittoaa nuo ajatukset

Oma jaksaminen ja ajan käyttö tietysti mietityttää myös... Nyt en voisi kuvitella jaksavani uutta raskautta ja vauva-aikaa heti tähän perään :ashamed: Mutta tosiaan muutaman vuoden päästä tilanne on taas ihan toinen! Välillä tuntuu, että aika ei riitä mitenkään jokaisen lapsen huomioimiseen, onko teillä muilla sen oloisia ajatuksia? Pystyttekö järjestämään kahdenkeskisiä hetkiä lastenne kanssa? Meillä tuo onnistuu vähän huonosti...

Miehen kanssa meillä menee paremmin kuin koskaan :heart: Joskus oikein mietitään, että milloinhan se arki parisuhteessa alkaa Mies ei välttämättä jaa tätä vauvakuumettani siitä seitsemännestä, mutta aina olen saanut hänet innostumaan uudesta vauvasta :heart: Ja kun uusi vauva on syntynyt, niin yhtä myyty hän on aina ollut !

Yritän pysyä nyt teidän pinossa, vaikka asia ei meillä olekaan vielä lähivuosien asia... Jos vain teille sopii Olisi kiva vaihdella kuulumisia ja kuulla muiden suurten perheiden elämästä!