Lokakuun lapsoset - 15 ~*Lokakuu*~ MEIDÄN KUU

Tässä vielä synnytyskertomus!
Ja paljon onnea muillekkin synnyttäneille sylin täydeltä! :)

Lauantai 10.10

Pompin yöllä vessaan ja tiuskin juntturassa olevaa selkääni. Kello oli kaiketi 3.30 ja hetken mietin, että pitäisikö vain jäädä jalkeille kun ei siitä nukkumisesta mitään varmaan taaskaan tulisi. Väsytti kuitenkin niin paljon, että päätin ihan kettuillakseni yrittää.

Pyörin 06.00 saakka ja nousin ylös, tuntui että selkä repeäisi liitoksistaan ja rakkokin tuntui olevan jälleen rantapallon kokoinen.

Laahustin vessaan nyrpeänä. Pissaaminen tuntui erittäin ilkeältä eikä sieltä kyllä juuri mitään edes lirissyt.

Menin keittämään kahvia. Selkää jomotti edelleen, ajattelin että varmaan oon nukkunut kierossa. Hetken päästä piti mennä uudestaan vessaan ja tälläkertaa pöksyissä odotti jäätävän kokoinen möntti limatulppaa, jota valui ja valui vaan. Maha tyhjeni ja silloin vasta aloin hahmottamaan, että tosiaan...supistuksia???? :D

Kellottelin ja join kahvia. Lapset heräsi ja syötiin vähän aamupalaa.

Alkoi tuntua että supistuksiin tulee hissuksiin lisää potkua. Päätin herättää miehen jos tunnin päästä tilanne näyttää samalta tai kipeämmältä.

Klo.09.00 herätin miehen.

"Kulta, jaksaisitkos herätä, mua supistelee. Siel on tuoretta kahvia."
"HÄH?! Siis kipeesti vai? Mihin mun piti soittaa???"
"Ei sun tarvii vielä soittaa, voin sit soittaa itekki jos tarvii jossain vaiheessa, mut nyt haluun suihkuun."

Suihku ei vienyt kipua kauheasti pois vaan tuntui enemmänkin, että supistukset sai siitä lisää virtaa.

Vähän ennen kymmentä soitin äidilleni, että käskee siskon tulla jo odottamaan tänne, lähtö varmaan kuitenkin tulisi vähintään näytille. Hysteerinen puhelu jota kaduin heti. :D Onneksi ei sentään alkanut puhelin soimaan tällä kertaa, pyydettiin vain yhdellä viestillä laittamaan jossain vaiheessa pieni välitilannekatsaus. ;)

Puolenpäivän aikaan aloin pohtimaan, pitäisikö soittaa Kättärille ja kysyä mikä heillä on tilanne ja kannattaako näillä supistusväleillä tulla edes näytille. Minulla kipukynnys muutenkin ihan outo, joten en osannut oikein sanoa sattuuko minkä verran, mutta synnytys supistuksiksi sentään älysin. :D

Kättärillä oli täyttä, ohjasi Jorviin. Iski jäätävä ketutus päälle ja kiukuttelin puoli tuntia ennen kuin soitin Jorviin. Melkein meinasin, että en suostu muualle menemään ku kättärille, mutta mies sitten suostutteli soittamaan Jorviin, josta kehoitettiin tulemaan näytille entisten nopeiden synnytysten vuoksi.

Mies soitti isälleen. Hysteerikko nro.2.

Oli ajanut jostain syystä aivan täysin päinvastaiseen suuntaan missä meidän koti on, vaikka on hyökkinyt tänne vaikka kuinka monesti.

Jouduttiin siis odottamaan häntä klo.14.00 saakka. Tässä vaiheessa en enään halunnut istuakkaan ja tuntui että supistuksia tulee vähän väliä.

Lopulta päästiin matkaan. Navigaattori ilmoitti matka-ajaksi 27min. Supistukset laantuivat onneksi matkalla, muuten se olisi ollut yhtä helvettiä appiukon säestäessä matkaa kuivalla huumorillaan. :D Ajattelin, että jos tuo ukko jatkaa vielä hetkenkin, hyppään ovesta ulos, mutta onneksi mies huomasi minun ilmeen ja käski isäukkoaan tukkimaan suunsa ja painamaan lisää kaasua...herra kun körötteli hieman alle 80km/h satasen alueella. -.-

Saavuttiin Jorviin lopulta ja meidät ohjattiin pieneen huoneeseen ottamaan käyriä.

Käyrää piti piti ottaa niin kauan, että vauva heräisi ja vähintään 20min. Noh, Hippu päätti vetää hirsiä kokonaisen tunnin ja minulla meinasi mennä järki siinä kovalla ja vaakasuoralla pedillä/tutkimuspöydällä.

Lopulta kätilö saapui poistamaan anturit ja kurkisti mikä on tilanne.

3,5cm auki. Kello oli suunilleen 16.00.

Kätilö ehdotti, että mentäisiin kävelemään ja vaikka kahville ja tultaisiin sanomaan sitten kun alkaa tuntua kurjalta tai supistukset tihenee uudestaan. Sopi minulle, kahvi hammasta kolotti pahasti jo ja miehelläkin oli hiukan nälkä.

Mies tuumi, että pitäisikö hänen soittaa isälleen, että pääsisikö vielä myöhemmin takaisin, hän kun oli ihan varma, että homma ei etene ennen sunnuntaita. :D

Sanoin, että voihan hän laittaa viestiä, mutta itse en uskonut että enään kotiin lähdettäisiin.

Kahvin jälkeen pamahti päälle pari ärhäkkää supistusta.

Ajattelin, että nyt voisi lähteä kävelemään ulos. Käväisin vessassa vielä ennen lenkkiä ja siteessä oli hirveästi veristä limaa. Miten voikin ihminen olla onnellinen verisestä limasta pikkuhousuissaan?? o_O :D

Mies kiukutteli repun olevan painava. Rehellisesti sanottuna harkitsin josko nappaisin käytävän suurimman aulakasvin ja kosauttaisin herraa sillä päin näköä. Päätin sitten vaan ohittaa hänet enkä puhunut mitään.

Tallusteltiin pitkin sairaalan rempassa olevaa piha-aluetta tunnin verran. Jouduin pysähtelemään tuon tuosta ja tajusin itsekkin jopa, että supistusten välit on tosi lyhyet.

Sanoin miehelle, että aletaan valua takaisin sisälle. Kävelin pihalla vielä kahdet portaikot ja sitten tuntui että perse repeää.

Tässä vaiheessa mies oli ensi kerran epäillyt, että mahtaako minuun sattua kovastikkin, sitä kun ei kuulema mitenkään pystynyt sanoa katsomalla minun naamaa kun naama pysyi koko ajan ihan peruslukemilla.

Mistä sitten epäili oli, että en sanonutkaan enään edes "Odotappa" vaan olin vaan pysähtynyt ja tuhahtanut pari kertaa. :D
Päästiin takaisin sisälle ja luukulle sopersin hyvin epäselvästi, että tultiin takasin, supistelee tiheemmin.

Todellisuudessa olin kuulema miehen mukaan sanonut "Tultiin tunti sitten ja tultiin taas, en tiiä mitä kello on mut vähän tekee haipakkaa." :D :D

Päästiin sitte suoraan saliin. xD

Meidät otti vastaan aivan ihana kätilö. Katteli mua hetken ja tarjosi sitten heti jumppapalloa istuimeksi. Sanoi, että tarvii pikkusen käyrää vauvan sykkeistä ja näytin siltä, että hakkaisin hänet jos käskisi makuulle minut. :D Oli kyllä hyvin oikeassa. :D

Kello oli siis 17.00 suunilleen ja käyrät alotettiin vartin sisään.

Kätilö kyseli toiveita, joita minulla ei periaatteessa ollut. Sanoin vaan että mennään ihan fiiliksen mukaan ja kätilö kysyi olisinko halunnut synnyttää veteen jos heidän allas ei oo varattu.

No mikä ettei. Heillä oli uusi vekotin, jota voitiin pitää koko synnytyksen ajan vedessä. Oli kuulema kokeilussa ja he tarvitsivat paljon käyttöä sille, jotta voisivat ehkä saada sairaalan sen ostamaan ns.omaksi. :)

Noh, minulla ei käynyt tuuri, ensi synnyttäjä oli altaassa, mutta minusta se oli ihan reilua, saisipahan enskari toivotnmukaan ihanan synnytyksen. (Huomatkaa miten hormoonit jylläs jo, fiilistelin jopa jonkun muun hyvää synnytyskokemusta omani kustannuksella. ;) )

Siinä sitten käyrä lopeteltiin 17.40 ja katottiin tilanne. Opiskelija, joka oli myös todella symppis, seuraili mukana hommaa ja annoin luvan kokeilla myös. Tilanne oli auki 7,5cm ja hitunen reunaa jäljellä.

Oltiin puhuttu jo että en halua mitään puudutteita tai lääkkeitä. Siitäpä kätilöt olivat onneissaan ja toivat lämpöpussin kun sitä pyysin.

Ehdottivat josko haluaisin kokeilla polvillaan oloa ja tokihan sitä koklattaisiin.

Sitten kätilö yritti vielä sykkeitä saada, mutta eipä mitään enään löytynyt kun vauva oli painunut niin alas.

Lääkäri pyydettiin puhkomaan kalvot klo. 18.10, että saatiin anturi päähän ja hupsista, vesi olikin vihreää, mutta vauvalla kaikki hyvin kuitenkin.
Vettä sitten oli tooodella todella paljon ja naurettiin sitten, että mää muutuin suihkulähteeksi. :D

Noh, siinä sitten aukesinkin 10min sisään reiluun 8cm ja polvillani en voinut olla kun kipu paheni selässä ihan sietämättömäksi.

Käännyin puoli istuvaan asentoon ja kätilöt poistuivat huoneesta pyytäen painamaan nappia kun alkaisi tuntua painetta.

Torkuin ja hymisin ja sen verran muistan, että käskin miestä nostamaan selkäpuolta ylemmäs ja sitten tuntukin se tuttu "paskattaa" fiilis. :D

Käskin miestä painamaan nappia. Kello oli 18.30 kun kätilöt tuli takaisin ja kurkkasi että juu, hiukset pilkottelee supistusten mukana.

Itse en halunnut vielä ponnistaa, kun ei tuntunut sitä pakottavaa työntöaaltoa vatsalla.

Hoitava kätilö kävi hakemassa vielä avustavan kätilön huoneeseen kirjaamaan vaiheet ylös.

Mies oli ihan pihalla. Muistan että hän kysyi kätilöltä, että onko tämmönen normaalia, kun eihän tuo nainen edes huuda tai kiroa tai valita että sattuu. :D

Mumisin siihen väliin, että "mähän sanoin sulle, että oon hiljaa vaan sillon ku synnytän." :D Kätilöt nauro siinä ja mä ilmotin aikovani ponnistaa NYT!

Jatkuu seuraavassa viestissä, ei voi laittaa kerralla koko juttua koska on kirjain rajoitus. :D
 
  • Tykkää
Reactions: memmmy ja Sarah77
Kello oli 18.50.

Testasin ekan supistuksen verran asentoa, jota korjasin itse. Kätilöt eivät koskeneet missään vaiheessa ponnistusta minuun eivätkä puhuneet muuta kuin toisilleen jotain.

Sitten oli pieni hetki, että supistusta ei tullut ja mies jo hätääntyi että eikö se nyt tuu, kätilö sanoi, että seuraavalla tuo mamma ponnistaa vauvan ulos, tauko enteilee yleensä hyvää supistusta.

Seuraava supistus tuli ja puskin pään ulos ja jostain selkäytimestä tuli se puhaltelu, ei kätilöt ehtineet sitäkään erikseen pyytää tälläkertaa. :D

Hitto että teki eetvarttia ja suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli imasta vauva takasin sisään ja sanoa että kahtellaan ens vuonna, mutta kun vika supistus tuli ni väkisin kroppa työnsi pojan ulos ja heti kuului kova parkuminen.



Kätilöt oli ehtineet imeä hengitystiet puhtaiksi ja poika kuulema oli väsännyt napanuorasta itselleen henkselit ja oli myös käsi poskella tullut ulos.

Ajattelin siinä sitten, että mahtavaa, oon varmaan revenny tuhannesta kohdasta. Vaan eipä tullut ku yksi pikku nirhu. :)



Poika nostettiin mahalle ja odoteltiin rauhassa, että napanuora lakkaa sykkimästä. Sitten opiskelija leikkasi napanuoran, kun mies ei uskaltanut sitä tehdä kun hänellä oli ymmärrettävästi kädet hiukan murskautuneena. :p



Poika sai 10 pistettä ja olin niin helpottunut että kaikki meni niin hyvin.

Mies itki mutta mä en oo koskaan itkeny, hymyilly vaan ja ihastellu. :)



Istukan irroitukseen kätilö laittoi akupisteisiin neulat, kun en ilokaasua oikein halunnut heti lähteä kokeilemaan.



Vähän oli tiukassa taas, mutta hetken päästä neulojen laitosta sekin sitten tuli ulos. Eikä sitä esitelty kun senkin olin muistanut mainita, ei vaan mitään muistikuvaa missä vaiheessa. :D



Opiskelija tutki istukan ja siinä oli yksi pieni kalkkeuma ja yllärinä kaksi pientä lisäistukkaa. Kätilö totesi, että hyvin mahdollisesti on voinut olla ihan alussa kaksi vauvaa, mutta toinen ei ole sitten jatkanut kasvua. Se kyllä selittäisi varhaisen plussan ja erittäin varhain alkaneet selkeät raskausoireetkin. :)



Näiden jälkeen saatiin olla rauhassa se aika, että poika imee rintaa rauhassa niin kauan kuin haluaa. 1,5h melkein meni kunnes poika kyllästyi ja saatiin syötävää ja minä pääsin suihkuun.

Verta meni 450ml, mutta ei tuntunut huteralta olo kuitenkaan.

Suihkun jälkeen saatiin lähteä osastolle, jossa oltiin 22.00. Minulta kysyttiin, että jaksanko kävellä vai haluanko että viiään tuolilla...nauroin ja sanoin käveleväni, johon kätilöt nauraen takasin "No tottakai sä kävelet, hittoon siis toi penkki tosta." :D



Kätilöt, erityisesti opiskelija, kiittelivät mahtavasta synnytyksesta ihan kokemuksena heille itselleen. Olin kuulema täysin hiljaa koko ajan, paitsi olin hihkaissut kevyesti kun pää syntyi ja kun vauva tuli kokonaan ulos. :) Eivät olleet hetkeen törmänneet mykkään synnyttäjään. :D Halasivat isosti kun läksivät osastolta takaisin synnyttäjien tykö ja me jäätiin toviksi ihmettelemään vauvaa kunnes miehen äiti saapui hakemaan miehen kotiin. :)



Kun kysyttiin seuraavana päivänä numeroa jonka antaisin synnytykselle kokonaisuutena annoin 9 pinnaa, yksi lähti siitä, että jouduin vieraaseen paikkaan, vaikka näin jälkeenpäin toki olikin ihan mahtava paikka synnyttää.



Ihana synnytys ja miehellekkin sain luotua hyvän kuvan tapahtumasta, jota hän niin kauheasti jännitti ja pelkäsi etukäteen.

Hippu on ihana ja valloittava untuvainen pallero ja sai heti kiedottua meidät kaikki pikkusormensa ympärille. :)



Nyt vaan kiitän tuuriani, että vedet ei menneet enkä myöskään jäänyt ounastelemaan pidemmäksi aikaa kotiin vaikka olo olikin sellainen, että kyllä tässä vielä pärjäillään. Olisi tullut liian kova kiire. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
Voi ONNEA taas vauvautuneille <3
Onkohan meitä täällä enää montaa, joilla vielä synnytystarinat edessäpäin? Ja ihana tuo VIIPULAISEN synnytyskertomus, voisin lukea noita kilometreittäin :D
Omaa odotellessa, saapa nähdä onko pojan synnyttäminen millaista verrattuna noihin 3 tyttöön :) ainaki hän näyttäisi viihtyvän tuolla kohdussa paremmin kuin tyttöset :D .. Tai ei kyllä itseasiassa kohta enää naurata tuo viihtyminen..

Mariann 38+2
 
Onnea taas sylintäydeltä vauvautuneille :love:

Ja kiitos synnytystarinoista! Niitä on niin kiva lukea!! Tähän mennessä on synnytykset kuullostanut oikein mieluisilta kokemuksilta. Hyvä (y) Ihana toi Viipulaisen kilometrin pitunen tarina. Siellä oli ainakin oikea asenne ja huumoria matkassa :D Hyvä kun sai opiskelijatkin noin positiivisen kokemuksen. Mutta harmi tosiaan toi synnärin vaihto. :eek: Itteä harmittais kanssa tosi paljon.. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Täällä Laskettu aika olis maanantaina, mutta sellanen fiilis, ettei oo mihinkään kiire ja oma veikkaus onkin, että yli menee.. Ei oo oireita paljon näkyny ja olo on ollu oikeen passeli (y) Nii ja tosiaan mies on parin tunnin ajomatkan päässä viikonloppuun saakka, joten nyt vaan jalat ristiin :whistle:

Meillä on seurailtu äippäpolilla sitä vauvan pienikokoisuutta. Pikkunen ei oikee tahdo kasvaa käyrillä, mutta jotenkaan en jaksa sitä murehtia.. Tuntuu ainakin, että koko maha olis vauvaa täynnä :D Ei ne polillakaan mitenkään erityisen huolestuneita oo, mutta kontrollit jatkuu aina sinne synnytykseen saakka. Tosin Viipulaisen synnytyskertomuksesta tuli pieni "ahaa-elämys". Meiän vauva tosiaankin on pikkunen!!! Muistaakseni päänympärys oli jotakuinkin 27 cm ja jos käyrällä olevalla vauvalla on melkeinpä 10cm suurempi.. Huh :unsure: No, onhan tässä vielä aikaa kasvaa..

Nyt vaan tsempit MEILLE synnyttämättömille loppurutistukseen. Meitä ei tosiaan taida kauheen montaa olla?

Ja jaksamisia kaikille synnyttäneille vauva-arkeen :love:

Omppu ja rääpäle 39+1
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
Piti vielä kysellä perhepedistä? Miten ootte saanut homman toimimaan? Vai ottaako kukaan vauvaa viereen? Niin ja entä jos puoliso tupakoi? Kannattaako sillon suosiolla laittaa vauva koppaan tai pinnikseen? Jostain luin, että petivaatteiden kautta voi myrkkyjä imeytyä.. Mutta eikö ne samat myrkyt imeydy sitte ihan iholta ja vaatteistakin o_O Kieltääkö joku esim. tupakoivaa isovanhempaa pitelemästä vauvaa sylissä? :unsure: En tiiä onko toi nyt ihan todellinen "pelko" vai vähän hyseerisyyttä :LOL: Haluis pitää vaan vauvan turvassa kaikelta..
 
Omaa napaa: Neuvolassa käyty. RR ok, SF mitta sama kolmatta viikkoa, mutta koska äidin paino nousee ei terkka ollut asiasta huolissaan. JA tuo pieni perkele ei ole vieläkään kiinnittynyt. Huff ja puff. Oma oloa tuskainen, vasemmasta jalasta lähtee tunto tämän tästä, loitonnus aiheuttaa kipua, suonikohjut alapäässä. Ja supistaa koko ajan, mutta kivuttomasti joten eivät saa mitään aikaan.

Omppu_ Me nukuttiin esikoisen kanssa "perhepedissä" kun oli vauva. Meillä oli patja olohuoneessa, jossa nukuin vauvan kanssa puolet yöstä (Isäntä valvoi alkupuolen koneella olohuoneessa ja minä nukuin makuuhuoneessa). Lapsi piti niin kovasti ääntä nukkuessaan ettei siitä koskaa tiennyt oliko hereillä vai unessa. Ja josset heti vastannut kutsuun, oli huuto melkoinen. 8kk iässä siirryttiin kaikki samaan makuuhuoneeseen ja pinnasänkyyn. Ja yhden vuoden iässä ostettiin jatkopala parisänkyyn ja edelleen perhepedissä.

Onnea vauvan saaneille!

CVAD ja 1-3vk jäljellä
 
ONNEA Viipulainen, Nenevaan ja Henu!
Extrahalit 10.10. vauvoille, se kun on meitsinkin synttäripäivä :D
Toivotaan, että meidän lokakuisten vauvatehdas puksuttaa nyt tasaiseen tahtiin. Mielettömästi tsemppiä odottajille!

Kiitos synnytyskertomuksista myös.
Tässä omani ja vähän muutakin.

7.10. yöllä loimottivat revontulet, joita katseltiin miehen kanssa. Tuntui taianomaiselta ajatella, että sieltä rakkaamme pian saapuu taivaan tulten mukana! Aamu oli kirkas ja kylmäkin kun ajeltiin sairaalaan. Siellä oli rauhallinen tunnelma, kun odoteltiin. Lääkäri tsekkasi vielä neidin asennon ja sektiopäätös pysyi. Kävelin täristen leikkaussaliin, jossa tehtiin kaikki valmistelut. Pelotti vähän. Vain katetrointi tuntui ilkeältä, kaikki muu oli ok. Hurjan kivaa henkilökuntaa paikalla ja lopulta mieskin. Puudute ei heti toiminut, sitä lisättiin ja odoteltiin. Juutuin ajatukseen, etten ole puutunut ja jankutin sitä sitten, kunnes lääkäri totesi, että "Nyt on maha auki, varmaan huomaisit sen, jos et ois puutunut." :ROFLMAO: Sitten kuului yksi parkaisu ja lisää huutoa, hetken päästä poskeani vasten painautui samettinen iho ja näin tyttäreni silmät. Siihen hän rauhoittui. Tytön mitat olivat 50cm, 3185 g. Mies lähti tytön ja kätilön kanssa menemään, mut ommeltiin kasaan ja vietiin heräämöön. Ensimmäinen päivä oli tokkurainen ja yö vähän kurja, kun mies ei voinut olla yötä ja olin itse niin avuttomana sängyssä pystymättä kunnolla hoitamaan lasta. Kipuja oli tietysti seuraavina päivinä haavassa, mutta jotenkin kömmin suihkuun ja kohti toipumista. Hieman hässäkkää oli myös vauvan verensokereitten kanssa ja imetyksestä olin aika pihalla. Antoivat lisämaitoakin. Kotiin päästiin sunnuntaina, mutta lähtötarkastuksessa todettiin lonkkaluksaatio, jota aletaan hoitaa lastahoidolla ensi viikolla. Toivotaan, että se asia hoituu 6 vkon aikana kuntoon.

Perhepetiin en oo uskaltanut tyttöä ottaa millään. Nukkuu pinniksessä, jossa äitiyslaatikko. Ehkä jonkin ajan kuluttua voisi kokeilla, kun on vähän isompi ja jäntevämpi. Viime yönä nukuin muutaman tunnin alakerran sohvalla, kun olin aika sekaisin muutaman lähes unettoman yön jäljiltä. Olin pumpannut maitoa pulloon valmiiksi, jotta mies voisi "imettää". Nyt odottelen, että maito nousisi kunnolla, toki sitä jo tulee. Mut oon antanut vähän korvikettakin varmuuden vuoksi.

Mukavaa viikkoa kaikille!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
Onnea kaikille vauvan saaneille! On tosiaan ihanaa lukea synnytyskertomuksianne :love: Ja hyvä kuulla että kaikilla kokemukset on olleet positiivisia!

*metsätähti* kertroit kärsiväsi kovista päänsäryistä. Oletko kokeillut saunaa? Toisillahan kuuma kyllä päinvastoin saattaa vain pahentaa oloa, mutta itselläni se oli ainoa mikä helpotti esikoista odottaessa. Mulla oli silloin loppuraskaudesta ihan järkyttäviä päänsärkyjä, joihin ei myöskään mitään selitystä löytynyt. Paineet oli normaalit jne. Särkylääkkeistä ei ollut mitään taikaa, ainoastaan kunnon tujaus löylyä ja viilentävä suihku siihen päälle vei päänsäryn mennessään.

Perhepetiin en kyllä uskalla vauvaa ottaa nukkumaan, mies kun on niin levoton nukkuja että en pystyisi itse nukkumaan silmäystäkään pelätessä että pyörähtää vauvan päälle... Pinnis on tarkoitus tuoda meidän makkariin minun viereen ja katsotaan sitten miten alkaa nukkumiset sujumaan. Jos vauva sattuu olemaan kova valvottaja öisin niin varmaan siirrytään sitten vierashuoneeseen nukkumaan vauvan kanssa jotta mies saa nukkua. Varsinkin kun miehellä on aamuvuoroviikko niin herätys on 3:30 joten mielellään suo hälle ne kunnon unet :)

Imettämisestä myös ollut keskustelua, ainakin Kosmolla taisi olla huolta maidon noususta. Mulla on välillä kovasti mietityttänyt miten käy imetys tulevan vauvan kanssa, kun esikoisen kanssa se ei oikein onnistunut. Imetin kyllä sen mitä pystyin, mutta koskaan se maito ei mullakaan sitten kunnolla noussut ja nännit oli niin kipeät että en nauttinut imettämisestä tippaakaan. Poika olis vielä ollut hyvin ahne rinnalle jatkuvasti ja koin sen tosi stressaavana, kun maito ei vaan riittänyt ja sattui niin pirusti... En edes muista enää kuinka pitkään jaksoin koko touhua yrittää ennen kuin siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Todella kovasti toivon että tällä kertaa imetys sujuisi, maito riittäisi ja olisi itselleni miellyttävä kokemus myös.

Tänään kävin neuvolassa ja eipä siellä mitään uutta. Kaikki hyvin niin vauvalla kuin äidilläkin, joten eipä tässä muuta kuin synnytystä odotellessa :) Mies alkaa olla aika jännittynyt, että koska se lähtö tulee. Eilen soitin sille töihin, että kävisi kaupassa kotiin tullessa ja puhelu sai poloisen ihan suunniltaan kun luuli että NYT :ROFLMAO: Mä kun en tavallisesti töihin sille soittele, jos ihan pakollista asiaa tulee niin lähetän tekstarin. Varmaan noi välimatkat sitä eniten stressaa nyt, kun synnärille on matkaa liki 200km ja sen työmaa taas on vielä ihan eri suuntaan 100km. Kyllä tuo matka synnärille vähän jännittää itteänikin.. Mutta tosi luottavainen ja odottavainen mieli on synnytyksen suhteen, kun koittaisi pian!! :love:

haasu 37+5
 
Onnitteluja superisti kaikille !!!

täällä vielä kotosalla.
Viisi päivää yli jo toisen lasketun ajan o_O
Kuukautiskierron mukainen olikin jo 7.päivä.

Supistellut on, alaosaston luut on hellänä ja kävely on hidasta.

Nyt vaan odottelen säännöllisiä supistuksia :rolleyes:

ihaña lukea synnäri tarinoitanne :)

Tulen sitte kertomaan kun poitsu maailmaan putkahtaa :p

Sarah ja poitsu 40+5

 
Onnea taas hurjasti vauvautuneille! :rolleyes: ihana lukea vauvauutisia ja synnytyskertomuksia.

Haasu tuo järkyttävä päänsärky katosi onnellisesti neljän päivän jälkeen. Toivottavasti ei enää palaa. Kiitos vinkeistä!

Perhepeti me nukuttiin esikon kanssa ekat 5kk perhepedissä ja toimi meillä hyvin. Sama suunnitelma nyt. Pidän vauvaa vain omalla laidallani, koska mies on sikeä nukkuja eikä itsekään luota itseensä. Itse nukun sellaista koiran unta, että tiedän kokoajan missä mennään. Ihana laittaa vauvalle rinta suuhun ja yhdessä nukahtaa (y) nyt on vaan sit katsominen mihin tuo 3v änkeää kun aamuyöllä viereen tulee...josko mahtuis isin kainaloon.

Mies tupakoi, mutta en nyt sen takia kiellä vauvaa sylittelemästä :D Yrittää taas vähentää ja toki kädet pesee ulkoa tulon jälkeen.

Mulla maanantaina se kokoarvioultra, laskeskelin että jos samaan tahtiin on kasvanu niin on tuolloin aavistuksen vajaa 4kg...saa siis alkaa tulemaan! Tiiän kyllä, ettei itekseen vielä aikoihin tuu, mutta jospa lääkäri sais kunnolla ärsytettyä paikkoja. Jänskättää! I'm ready!

Sarah olin varma, että oot synnyttäny, kun yöllä oot käyny kirjottaan:D tsemppiä viimisiin hetkiin!

Metsis ja pätkis 37+5
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
Haasu Jep minähän se täällä taistelen onnettomien, kipeiden ja veristen tissieni kanssa, että sitä osaisikin olla ressaamatta asiaa.
Mutta tuntuu, ettei tästä tälläkään kertaa tulee mitään :mad::cry:
Yritän vielä sinnikkäästi, mutta lisämaidon määrä lisääntyy koko ajan vaikka vauva olisi kuinka paljon tissillä, niin huutaa nälkäänsä.
Eilen kävi neuvolan täti kotona ja oli ihan todistamassa, kuinka nälkäiseksi vauva jäi vaikka syötin molemmista tisseistä ikuisuuden.
Eikä hänenkään mielestä tissini tunnu sellaisilta, kuin niiden pitäisi...
Paino oli kuitenkin hiukan taas noussut edellisestä, että se kuitenkin nousee, mutta kiitos taitaa kuulua tuolle tuttelille..
Mutta katsotaan mitä tästä tulee ja kuinka kauan vielä yritän, kun kuitenkin alkaa olla aika selvää, ettei se maito nouse koskaan kunnolla.
Lypsämälläkään en saa kuin 10-15ml pullon pohjalle ja se oli terkankin mielestä aika vähän, että ei hänkään paljon toivoa tuntunut antavan...

Muuten meillä menee kotona oikein hyvin ja on käyty jonkun verran ulkona vaunuttelemassakin jo, onneksi on ollut lämmin syksy.
Pakkohan esikoisen on päästä päivän aikana ulos, nyt kun meillä on syysomakin ja hän on vain kotona.

Perhepedissä meillä ei ole nukuttu, vaikka voisin vauvan hyvin ottaa viereeni, kun mies nukkuu nyt jo vierashuoneessa.
koska herää aamulla 5 töihin ja minusta töissä käyvän on saatava nukkua ja miksi sitä pitäisikään olla kaksi väsynyttä aikuista. yksi riittää :D

Jaahas joku alkaa heräileen, täytynee siis kaivaa nuo rusinat esille häntä varten :ROFLMAO:
 
Voi ie, kirjoitin pitkät sepustukset imetyksestä ja nyt teksti katosi jonnekin! :( Mutta yritän uudestaan: eli kaikille imetyspulmien kanssa painiville. Kannattaa jos yhtään on halua ja motivaatiota panostaa imetyksen onnistumiseen, liittyä esim. facebookissa Imetyksen tuki ry:n keskusteluryhmään. Sieltä saa paljon tukea ja vinkkejä ja voi esittää tukipyyntöjä, joihin tukiäidit vastaa. Netissä myös sivut imetys.fi kannattaa käydä tsekkaamassa ja sieltä imetystukilistan juttuja. Ja neuvolastahan kuuluisi saada sitä oikeaa, ensi-sijaista imetysohjausta, se oikeasti kuuluu terveydenhoitajien antaa. kosmo kuulostaa että sinä ainakin olet saanut ihan ala-arvoista imetysohjausta terkkariltasi, jos hän ei kerran muuta osannut sanoa... Ei siitä voi päätellä mitään, riittääkö maito, jos tunnustelee rintoja ja sanoo ettei niiden tällaiset kuuluisi olla... ja pyh! Ja myös maitomäärä minkä saa pumpattua, ei kerro mitään... kaikki eivät heru pumpulle, vauva on paras heruttelija. Imetyksen ei myöskään missään nimessä kuulu sattua, silloin on jotain pielessä, yleensä vauvan imuote on väärä. Terkkarin kuuluisi siinäkin osata neuvoa, siis imuotteen korjaamisessa. Mua surettaa se, millä tasolla neuvoloiden imetysohjaus on Suomessa. Ihan surkeaa... Sitten ihmetellään matalia imetyslukuja. :/ Muistakaa naiset, että paras merkki maidon riittävyydestä on se, että vauva kasvaa! Ja että tulee pissaa ja kakkaa. Silloin se oma maito kyllä riittää jos nämä merkit täyttyy. Korviketta ei kannata antaa varmuuden vuoksi. :) Nyt imetysluottamusta naiset! <3 Etsikää ja vaatikaa sitä apua ja tukea, joka teille kuuluu. Jos ei neuvolasta saa, niin monissa sairaaloissa on imetyspoliklinikoita ja monilla paikkakunnilla imetystukiryhmiä ja tukiäitejä, jotka tarvittaessa tekee myös kotikäyntejä. Mä oon itse kamppaillut molempien lasteni kanssa imetyksen kanssa ja tiedän, ettei se oo helppoa... Totuus on kuitenkin se, että imetys on yleensä aina aluksi vaikeaa, mutta lähtee kyllä sujumaan, kun vain saa oikeaa ohjausta ja apua ongelmiin.

Täällä sellaiset fiilikset, ettei vauva varmaan oo ihan lähiaikoina syntymässä kuitenkaan. Ei mitään tuntemuksia tai oloja... kivuttomia harkkasupistuksia lukuunottamatta. Toissapäivänä oli neuvola ja vauva ei ole kiinnittänyt vielä, on tosi korkealla. Painoarvioksi veikkasi 3,4 kg. Ens viikolla uusi käynti ja lupas että tekee sisätutkimuksen silloin. Oon alusta asti veikannut että syntyy ens viikolla, mutta nyt tullut tunne että menee yli. No, ei sillä että tarvis vielä syntyäkään. Oma olo on jotenkin alakuloinen, itkettää ja murehduttaa kaikki. Eilen illalla ahdisti ihan kunnolla ja itkin niin etten meinannu saada henkeä... huh. Mies ei yhtään ymmärtänyt, miksi itken vaikka yritin selittää että ahdistaa. Hormonit kai tämän saa aikaan... Pelkään, että mulle sattuu jotain ja lapset jää ilman äitiä. Kaikkea tälllaista "typerää". Oon myös vainoharhainen ja löydän koko ajan itsestäni kaikkia ihme oireita. Lisäksi kauhea hiivatulehdus taas ja ois kiva se saada alta pois hoidettua ennen vauvan syntymää. eilen kävin jättämässä näytteen ja tänään saa kuulla onko hiivaa vai ei. Terkka sanoi neuvolasta ettei turhaan sais ottaa sitä hiivakuuria. Olo on vaan aika tuskainen. :( Nii ettei kai tää vauva nyt synny vielä ku äiti on tällasessa stressitilassa. Eikös sitä sanota, että sitten kun äiti on ihan rentona niin synnytys alkaa... hmm.

Paljon onnea minunkin puolesta vielä kaikille vauvan saaneille ja isot tsempit meille, joilla oma vaavi vielä masussa... ei enää kauaa toivottavasti. <3

Carnevalkeksi ja masutyttönen 38+5
 
ONNEA TYTTÄRESTÄ ZiiliZeija ja koko perhe! :love:

Carnevalkeksille kiitokset tsemppauksesta ja vinkeistä imetyksen suhteen. En kyllä tosiaan muista itsekään saaneeni juuri minkäänlaisia ohjeita imetykseen esikoisen aikana silloin 9v sitten. Se, että imetys teki kipeää, arvelin johtuvan aina siitä että nännit oli niin kovilla ja halkeili ym. Poika huusi nälkäänsä kuitenkin tämän tästä ja korviketta annoin lisäksi. Voi kunpa nyt menisi paremmin! (y)

Täälläkään ei mitään oloja siihen suuntaan että synnytys olisi lähellä, mutta onhan laskettuun aikaan vielä 2vk joten... Ensiviikon aikana olisi kyllä ihanteellista lähteä synnyttämään, kun mulla on todella tylsä viikko edessä. Esikoinen lähtee koko viikoksi isänsä luokse syysloman viettoon ja mies on iltavuorossa joten mä nakotan sitten yksin ja tylsistyneenä kotona piiiitkät illat :( Hyvin voisin siis lähtee synnärille vaikka heti alkuviikosta ja tulla sit pikkuvauvan kanssa kotiin :) Eikä tarttis esikoisellekkaan hommata hoitajaa kun miehen kans lähdettäis synnyttämään! Noh, tänään lähdetään kumminkin esikoisen kanssa viikonlopuksi mun vanhempien luokse pitkästä aikaa , kivaa :)

haasu 38+0
 
Hurjasti onnea uusista pienistä, ihanaa kun näitä syntyy nyt ihan urakalla! <3

Omaa vuoroa odotellessa on niin kiva lukea synnytyskertomuksia! Etenkin Viipulaisen positiivinen kertomus Jorvista oli ihana lukea, olen itse menossa sinne myös ekaa kertaa synnyttämään. Ekat kaksi on syntyneet Naistenklinikalla, mutta nythän se on rempassa ja meilläkin on asuinpaikka muuttunut sen jälkeen niin, että Jorvi on nyt fiksuin vaihtoehto.

Parina iltana on vähän supistellut, mutta ei vielä mitään selviä merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Ihan tyytyväisenä vielä odottelen, kun ei ole ihmeempiä vaivojakaan. Mutta kyllähän tässä jo alkaa hieman malttamaton olo olla, kun laskettuun aikaan on alle viikko. Niin vaan toivon, että homma käynnistyisi ihan rauhassa ja mielellään ei keskellä yötä. Olis niin paljon helpompi järkätä lapset ja koira hoitoon... Mutta kun ei sitä oikeen pääse itse valitsemaan, niin pitää vaan odottaa ja katsoa miten käy. ;)

Perhepedissä on nukuttu molempien poikien kanssa ja niin varmasti nytkin. En ainakaan jaksa uskoa, että tää nukkuis yhtään sen paremmin kuin aikaisemmatkaan, joten perhepeti on ollut ihan ehdoton! Lapset on molemmat olleet todella läheisyyden perään ja syöneet tiheään, joten helpointa on ollut ottaa vauva kainaloon ja tuuppia tissiä suuhun itsekin puoliunessa. Ruuhkaa tosin taitaa tulla, kun tuo 4v tulee myös joka yö viereen, edelleen... Meillä on onneksi leveä sänky ja ajatuksena tuupata se sitten seinään kiinni niin, että vauva nukkuu sitten aina mun ja seinän välissä. Mutta katsotaan miten käy! Siihen ratkaisuun päädytään, mikä antaa kaikille parhaat mahdollisuudet nukkua. Nää meidän lapset on olleet niin uniongelmaisia, että mulle on ihan sama missä nukkuvat... Kunhan vaan nukkuvat! :D

Kosmon lohduksi pakko kertoa sen verran, että mä en oo ikinä saanut pumpattua maitoa ton enempää! Ei vaan irtoa pumpulle, ei sitten millään. Enkä ole sitä sitten jaksanut edes yrittää. Paitsi, jos on se tilanne että olen ollut erossa vauvasta enkä ole päässyt imettämään koko päivänä, niin on ollut pakko pumpata. Eikä sitä maitoa silloinkaan tule kuin ehkä desi, kahdesta rinnasta yhteensä. Eikä rinnat oo ikinä ihmeemmin muuttuneet imetyksen myötä, samat a-kupin liivit menis imetysaikana kuin normaalistikin... Esikoinen syntyi pienikokoisena eikä jaksanut kunnolla imeä, lisämaito otettiin mukaan kuvioihin muutaman viikon ikäisenä kun paino ei noussut. Ja se pysyikin mukana siihen asti, että kiinteiden myötä lisämaidon tarve jäi sitten pois. Loppujen lopuksi imetin melkein vuoden ikään saakka, vaikka alku oli tosi kankeaa. Ja voi että miten se otti koville se lisämaidon antaminen, vaikka eihän siitä tietenkään tarvitsisi tuntea lainkaan huonommuutta!!! Mutta suretti vaan ihan valtaisasti se, etten "osannutkaan" imettää lastani oikein. Näin jälkikäteen se tuntuu todella hullulle, mutta eihän sitä silloin osannut järjellä käsitellä. ;) Toisen lapsen kohdalla imetys onnistui aavistuksen helpommin, mutta omien kokemusteni jälkeen olen aivan varma, että kaikilta maitoa ei vain tule tarpeeksi, vaikka mitä tekisi. Toki monet varmasti myös luovuttavat turhan helpolla, sitä en kiistä missään nimessä. Mutta jos imetys ei lähde yrityksistä huolimatta sujumaan, niin jossain vaiheessa pitää myös ymmärtää miettiä sekä äidin että lapsen hyvinvointia muutenkin! Ja osittaisimetys voi myös onnistua oikein hyvin, sitäkin kannattaa ehdottomasti yrittää vaikka ei täysimetys onnistuisikaan! Tsemppiä ja pitkää pinnaa, imetys on niin kovin tunteisiin menevä asia! <3
 
Onnittelut munkin puolesta kaikille vauvan saaneille!

Täällä ollaan tyytyväisesti yhtenä vielä, eikä mitään oloja ole synnyttämiseen päinkään. Raivoisasti koitetaan saada taloa kuntoon, sekä vanhaa kämppää vuokralaista varten. Siellä todettiin kosteusvaurio kylppärissä, joten semmosen remontin iski vielä tähän väliin. Huolettaa vaan, että millä hiton rahalla sen maksan, kun äitiysraha on mikä on. No huomenna pankkiin kysymään mahdollisesti remonttilainaa, kun eka on neuvoteltu isännöitsijän kanssa, kuka maksaa ja mitä.

Edellisyönä tosin jo luulin, et tulee lähtö, kun maha sattui kokonaisuudessaan. Olin kuitenkin niin väsynyt muutaman yön yskimisen jälkeen, että nukuin kivuista huolimatta, ja aamulla ei tuntunut enää missään. Eilen taas tuli samanlainen kipukohtaus, mutta meni ohi. Pieniä menkkasuppareita on ollut rasituksen jälkeen, mut ei nekään mitenkään säännöllisiä tms. Tää flunssa sais kyl jo lähtee pois, tuskin toi poika yskimällä tuolta tulee. o_O

Raskausdiabetes on muuten helpottanut, ei nouse sokerit niin pienestä mitä aikaisemmin. Helpottaa ressiä kummasti, kun ei tartte joka suupalaa miettiä. (y)

Tänään pitäis taas jaksaa mennä tyhjäämään vanhaa asuntoo ja järjestellä tätä uutta. Sairaalakassi on edelleen vaiheessa, ei vaan oo tullut laitettua sitäkään. Eihän tässä kerkii synnyttelee kun on kaikki kesken! :eek:

Marmosetti ja Pötkö 39+4
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
Imetyksestä, kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista imetyksen suhteen. Pystyn ainakin jonkun verran imettämään vaikka täysimetykseen tästä ei varmaan päästä, mutta olen (ehkä) löytänyt meille sopivan tavan imettää ja ruokkia pullosta.
Itse olen myös sitä mieltä, että sano kuka mitä tahansa, niin kaikilta sitä maitoa ei vain tule riittävästi vaikka mitä tekisi.
Ja imuotteen ajattelin itsekin olevan alkuun väärä,kun imetys sattuu ja nännit on rikki, mutta jo sairaalassa katsoivat useaan kertaan, että ote on oikeanlainen ja auttoivat itse ja silti se teki kipeää ja nyt neuvolan tätikin katsoi ja auttoi itse ja samalta se tuntui.
Että kai se ote on oikea, kun kaikki ovat sitä mieltä, eikä ainakaan osaa sitä muuksi muuttaa.
Meillähän ongelma siis on myös juuri tuossa painossa, joka vauvalta tippui alkuun yli puoli kiloa, mikä on kuulemma paljon.
Siksi lisämaito aloitettiin ja nyt alkaa pikkuhiljaa nousta, mutta nousee hitaasti ja sen takia lisämaitoa annetaan edelleen, koska joka kerta kun on kokeiltu vähentää lisämaidon määrää paino on lakannut nousemasta.
Mutta olen tyytyväinen siihenkin, että pystyn imettämään edes jonkun verran :)

Marmosetti, itsellänikin loppua kohden sokerit antoi enemmän myöden ja oli ihanaa, kun ei tarvinnut jokaista suupalaa miettiä ja sai syödä sellaisiakin ruokia mitkä jossain vaiheessa oli ehdottomasti ei listalla.
Nyt nämä viimeiset kaksi viikkoa tytön syntymän jälkeen onkin tullut ehkä herkuteltua koko raskausajan edestä :D
Täytyy jo vähän alkaa rajoittaa :D

Nyt onkin muutaman päivän ollu hiljaisempaa täällä, tuleekohan teille lopuille sitten vauvat samaan rytäkkään :)
 
Huoh, ihanaa maanantaita kaikille :)

Ei tämä synny ikinä, alkaa olla jo hankalaa kaikki tekeminen. Tuntuu piiiitkältä loppuajan odotukselta, kun pitänyt lepäillä rv 28 lähtien, ettei synny liian aikaisin ja rv 34 sai liikkua postilaatikolta eteenpäin varovasti.. Nyt rv 39+1 eikä mitään! Hirveät lonkkasäryt kävelemisestä ja nivuskivut siihen samaan, lisäksi vauva kivasti painaa kohdunsuulle, joka käy niin perhanan kipeää.. Nyt olis hyvä viikko syntyä, kun lapset kaikki mummolassa lomalla, mutta eipä ole tuntemuksia siihen suuntaan, plaah..

Eilen tuli pestyä sauna, wc:t, lattiat luutusin ja vielä ukkelin kanssa hommat illalla ;) ja mitä tapahtuu? EI MITÄÄN!

Anteeksi tämä valitus :( alkaa vain riittää tämä turvottaminen ja lyllertäminen. Haluisin jo tuoksuttelemaan omaa pientä.. Mutta onnellinen olen teidän puolesta, jotka sen nyytin on jo saaneet :D

Mariann 39+1
 
Täällä heräsin viime yönä 1:30 aikaan oikein napakkaan supistukseen joka tuntui kestävän ikuisuuden (en kyllä aikaa ottanut) ja olin ihan varma että NYT alkaa tapahtua! Supistus meni ohi, kävin vessassa ja palasin sänkyyn. Odottelin ja odottelin, että milloinkas päjähtää seuraava supistus päälle, mutta eih :( varmaan toista tuntia meni ihan vain valvoessa ja pyöriskellessä ja sitä supistusta odotellessa mutta ei sitä koskaan tullut ja mukavasti sitten nukuin aamuun saakka.

Mulla ihan samat olot kuin yllä Mariann kirjoitteli, että alkaa tämä turvottaminen ja lyllertäminen TODELLAKIN riittää! Näin jo yhtenä yönä unta että sain sujauttaa jalkaan lemppari farkut jotka ei oo nyt mahtuneet aikoihin päälle o_O ja katselin siinä itteeni peilistä ja huokailin kuinka ihanaa kun ei oo enää sitä valtavaa mahaa! Mulla on kauhean ristiriitaset tunteet raskauden suhteen... toisaalta tää on tosi ihanaakin, mutta silti ei vaan oo mun juttu :( Mua ahdistaa olla näin iso ja ärsyttää olla näin rajoittunut!!! Haluan päästä kunnolla lenkille, harrastaa seksiä missä asennossa haluan, nukkua selällään, päästä kyykkyyn ja ylös ilman vaikeuksia ja haluan syödä vapaasti sitä mitä tekee mieli ilman että tarttee pelätä närästystä tai äklöä oloa! Plääh :poop:

haasu 38+3
 
ONNEA TAAS VAUVAUTUNEILLE :love::love::love:

Joka päivä käyn lukemassa pinoa (ja jännäilen, montako syntynyttä on tullut), mutta kommentointi on jääny...
Tykkään kans hirveesti lukea muiden synnytyskertomuksia, vaikka oma on jo takanapäin; niitä on kiva silti fiilistellä :)

Vauva-arki on lähteny varsin mukavasti käyntiin, poika on perustyytyväinen pakkaus, ei turhia kitise :love: Aivan hurmaava tapaus. Viime yö oli vähän takkuisempi, johtuen älyttömistä ilmavaivoista, joita pojan piti sitten ähistellä koko yön :( Reppana joutuu kärsimään, ku äiti vetää pussillisen irtokarkkeja... Noh, tulipa selväksi, että toistaiseksi saa karkit jäädä kaupan hyllyyn :rolleyes:
Muuten on yöt menneet kahdella syötöllä, ja toinen unipätkä on ollut 4,5-6 tuntia!!!! Siis ihan luksusta(y) En muista kenenkään noiden lapsieni nukkuneen vauvana noin mahtavia yöunia näin pienenä...
Ja joo, perhepeti käytössä meillä... Vaikka niin etukäteen ajattelin, että tätä vauvelia en viereeni opeta nukkumaan:whistle: Mutta niin siitä on ny lipsuttu. Ekan pätkän nukkuu pinniksessä, mutta kun herää syömään, jätän viereen - näin saadaan kaikki nukkua paremmin. Tai ainakin mies ja poika :p Itellehän se on semmosta koiranunta, ku vauva on vieressä... Mutta näin mennään nyt toistaiseksi.

Oma vointi on hyvä, ainut takapakki tässä toipumisessa on tuo sektiohaava - se ei ollutkaan ottanut kunnolla kiinni :( Terveydenhoitaja kävi viime keskiviikkona kotikäynnillä ja poisti samalla nuo hakaset, ja totes sitten, että haava repsottaa... Ei kiva. Keskeltä on ottanut hienosti kiinni, mutta ylä- ja alareuna on enemmän tai vähemmän auki. Sitä on ny koitettu teippailla, mutta taitaapi tulla iso ja leveä arpi :confused: Noh, se nyt ei tietty oo ku kosmeettinen haitta, ja arvet kertoo eletystä elämästä...

Huomenna olis vuorossa sit lastenneuvolan th:n kotikäynti. Saas nähdä, miten pojan paino on alkanut nousta... Täysimetyksellä mennään, ja ainakin pissaa/kakkaa ja pukluja on riittäny enemmän kuin omiksi tarpeiksi :X3:

Tsemppiä kosmolle imetysasioihin (y) Musta on tosi ihailtavaa, että kaikesta huolimatta meette edes osaimetyksellä - moni olis luovuttanut jo kokonaan. Ja mä oon kanssa täysin sitä mieltä, että kaikilla se maito ei vain riitä, eikä siitä kannata kantaa huonoa omaatuntoa - eiköhän meistä jokainen kuitenkin halua toimia lapsensa parasta ajatellen.

Kovasti jaksuja vielä mahan kanssa kulkeville :love: Vielä se teidänkin vuoro tulee, ennemmin tai myöhemmin! Tsemppiä koitokseen (y)


Kiisuli ja poika
 
Aloitetaan omalla navalla: Huomenna olisi laskettu aika ja tuo ei ole edes laskeutunut. Aviomiehen mielestä alan olemaan hieman "kärttyisä". Oma olo on tosi tukala, öisin ei saa nukuttua, makoilen vaan hereillä ja vaihdan kylkeä sen mukaan kumpi on vähemmän puutunut. Päivisin supistaa lähes koko ajan, mutta edelleen ei satu. Kertaalleen sai aviomiehenkin avittamaan häätötalkoisiin, tämän jälkeen on enemmänkin pakoillut vastuuta :cautious: Ehdotti "turkey basterya", sanoin olevani valmis mihin vaan. Toisaalta ei se seksi enää miltään tunnu, tuo suonikohju tuolla alapäässä on aikamoinen.
Otin jumppapallon esiin, olen painellut akupisteitä, kävellyt, hieronut nännejä. Ja ei mitään merkittävää. Nännien stimulointi toi 20min aikana 4 supistusta, mutta edelleen kun ei satu niin vaikuta. Huoh, mä olen niin kypsä. Todennäköisesti tämä päättää tulla ulos juuri sinä yhtenä päivänä mitä olen toivonut ettei tulisi. Eli keskiviikkona, kun on enkelivauvan syntymä/kuoleman päivä.

Anteeksi purkaus.

Kosmolle voimia imetyksen kanssa. Muistan miten se esikoisen imetyksen alkuaikoina sattui ja nännit oli imurakkuloilla vaikka asento oli oikea. Lopulta rinnat kai tottuivat, koska jossain vaiheessa kipu alkoi helpottamaan. Kyllä osaimetyskin on erinomainen saavutus, nosta sulle hattua. Kun sain esikoisen, oli mulla sairaalassa huonetoveri, joka oli täysimettänyt 4kk. Kaiken maidon oli kuitenkin pumpannut koska rinnat menivät rikki imetyksestä. Serkullani ei taas traumaattisen synnytyksen vuoksi ei edes koskaan noussut maitoa (repesi pahasti, 2kk synnytyksestä sai avanteen puoleksi vuodeksi). Tyylejä on monia. Älä siis tunne syyllisyyttä tai anna kenenkään syyllistää.

Huomenna neuvola, jee....
 
Onnea kaikille vauvan saaneille.

Täällä raskaus meni valitettavasti kesken ...mutta nyt alkaa pahoinvointi nostaa taas päätään joten alkaa toivo heräämään oisko tärpänny..mutta ainut mikä askarruttaa ja ihmetyttää on se että jos menkat loppu viime viikon alussa niin ei kai oireita vielä voi olla jos tärppi ois käyny...nää tälläset on päässy vuosien saatossa unohtumaan..:)
 
Ei taaskaan meinaa onnistua puhelimella kirjoittaminen. Niin on hidasta hommaa. Argh.

Onnea ZiiliZeija vauvasta! ♥ Onpa tuttövoittoista ollut tähän asti täällä lokakuisissa. :)

ON: Täällä edelleen yhtenä palana ja aika "pettynyt" olo kun ihan alkuraskaudesta ollut tunne että vauva syntyy tällä viikolla viimeistään. Nyt ei tunnu siltä enää yhtään vaan oon ihan varma että yli rv 40 mennään. Mutta vauvalla on kaikki hyvin ja itsekin jaksan fyysisesti tosi mainiosti. Tänäänoli neuvola. Painoa mulle tullut nyt 16 kg (enemmän kuin aiemmissa raskauksissa) ja painan enemmän kuin ikinä olen painanut, apuva! Verenpaineet myös koholla 145/85 mitä ei ole aiemmin ollut... terkkari sanoi että silti normaalin rajoissa. Pissa oli puhdas niinkuin on ollut joka kerta. Vauva ei ole laskeutunut edelleenkään. Kohdunsuun tilannekin tsekattiin, kanavaa edelleen jäljellä ja kohdunsuu yhdelle sormelle auki ja pehmeä. Kuulemma voi tulla koska vaan tai olla tulematta vielä hetkeen... Voi että kun nämä viimeiset viikot ja päivät matelee. En jaksa enää odottaa! :D ♥

Toivon kaikille odottaville paljon tsemppiä ja jaksamista viime metreille!!! Ja ihania vauvantuoksuisia päiviä kaikille oman aarteensa saaneille! ♥

Carnevalkeksi 39+2
 
Ei taaskaan meinaa onnistua puhelimella kirjoittaminen. Niin on hidasta hommaa. Argh.

Onnea ZiiliZeija vauvasta! ♥ Onpa tuttövoittoista ollut tähän asti täällä lokakuisissa. :)

ON: Täällä edelleen yhtenä palana ja aika "pettynyt" olo kun ihan alkuraskaudesta ollut tunne että vauva syntyy tällä viikolla viimeistään. Nyt ei tunnu siltä enää yhtään vaan oon ihan varma että yli rv 40 mennään. Mutta vauvalla on kaikki hyvin ja itsekin jaksan fyysisesti tosi mainiosti. Tänäänoli neuvola. Painoa mulle tullut nyt 16 kg (enemmän kuin aiemmissa raskauksissa) ja painan enemmän kuin ikinä olen painanut, apuva! Verenpaineet myös koholla 145/85 mitä ei ole aiemmin ollut... terkkari sanoi että silti normaalin rajoissa. Pissa oli puhdas niinkuin on ollut joka kerta. Vauva ei ole laskeutunut edelleenkään. Kohdunsuun tilannekin tsekattiin, kanavaa edelleen jäljellä ja kohdunsuu yhdelle sormelle auki ja pehmeä. Kuulemma voi tulla koska vaan tai olla tulematta vielä hetkeen... Voi että kun nämä viimeiset viikot ja päivät matelee. En jaksa enää odottaa! :D ♥

Toivon kaikille odottaville paljon tsemppiä ja jaksamista viime metreille!!! Ja ihania vauvantuoksuisia päiviä kaikille oman aarteensa saaneille! ♥

Carnevalkeksi 39+2
 

Yhteistyössä