Voi ei, kun on tullut taas niin surulllisia uutisia tänne. Voimia teille kaikille :hug:
Itse ehdin juuri ja juuri lukea teidän kuulumiset mutta aina, kun alan kommentoimaan niin tuo esikoinen vaatiikin huomiota samantien. Nyt väsyttää vielä vietävästi, joten päikkärit on pakkoa nukkua samaan aikaan poitsun kanssa. Varsinkin, kun viime yö meni taas niin hyvin että! Poitsu meinasi, että kolmelta yöllä on ihan hyvä aika herätä ja sitten parin tunnin ajan saikin vähän väliä käydä kaatamassa takaisin makuulle. Pitäs miettiä auttaisiko toiseen huoneeseen nukuttaminen, kun tuntuu etät heräilee mun pyörimiseen, kun vaihdan asentoa jatkuvasti.
Tää on kyllä vieläkin niin epätodellista, kun ei ole samanlaisia raskausoireita kuin esikoisesta. Silloin oli kunnolla pahoinvointia ettei alas mennyt kuin appelsiinimehu hapankorput, turvotusta ja rinnat paisui kaksinkertaisiksi. Nyt tosin viikonloppuna ykäilin kerran ja on sellaista jatkuvaa etovaa oloa ettei tee mieli muuta kuin juoda mehua ja vettä. Mutta ei kuitenkaan selvää pahoinvointia. Turvotusta tuntui tosin olevan eilen illalla, kun vatsa oli kuin pallo. Mutta senkin jotenkin lasken vaan syömieni ruokien piikkiin.
Tänään pitäisi varmistua miten asian laita on, kun mennään iltapäivästä ultraan
Syömisistä enpäs ollut minäkään tajunnut tuota majoneesia. En osannut välttää sitä esikoisenkaan kanssa ja nytkin viikonloppuna tein meille coleslawta. Mitäköhän muuta mä en tajua välttää :/ Viime raskaudessa mulla oli mielihaluja, jotka meni ohi tai lieveni heti, kun jääkaapissa oli sitä hankittuna. Ensiksi oli älytön himo cokikseen, sitten lätkäliiga salmiakkeihin ja lopulta hedelmäturkkareihin. Yhessä vaiheessa mun teki mieli vain kanaburritosta tai valkosipulietanoita. Mies kommentoikin silloin, että tulee kalliiksi tää raskaus! En nyt sentään aina mielihaluille antanut valtaa mutta muistan yhden kerran, kun mies kommentoi illalla että mun pitää syödä päivällä kunnolla, ettei tule huono olo. Niin purskahdin itkuun ja nyyhkytin et mutta kun mun ei tee mieli mitään muuta kuin kanaburritosta... Saas nähdä onko edessä vielä tällaisia mielialan vaihteluita
Sekin oli outoa, että mua suorastaan etoi, kun kuvittelin laittavani suuhuni salaattia. Kaikki vihreä oksetti. En ees voinu syödä meidän vihreiltä lautasilta ku ne etoi niin paljon. Miestä harmitti, kun se teki hienot terveelliset salaatit ja mä en voinu syödä niitä. Sitten jossain vaiheessa loppuraskaudessa alkoi taas salaatitkin menemään alas.
Painonnousua mulle tuli muistaakseni vajaa 10 kg esikoisesta ja ne oli poissa pari kuukautta synnytyksen jälkeen vaikka söin kuin hevonen ja herkkujakin meni kiitettävästi. Hieman pelottaa miten käy, kun imetys aikoinaan loppuu ja oon tottunut tällaiseen. Muistan vain esikoisen ekasta neuvolakäynnistä sen, kun hoitaja kommentoi ettei tuoremehua kannata juoda kun siinä on niitä kaloreita
Olin siinä vaiheessa elänyt kaksi viikkoa God Morgon appelsiinimehulla, hapankorpuilla ja piltin hedelmäsoseella. Mitään muuta en saanut alas, niin tuntui hassulta silloin tuo terkan kommentti. Ja ylipainoa mulla ei ollut. Myöhemmin ei kylläkään samalta hoitajalta tullut mitään kommentteja ja tykästyinkin häneen vaikka alkuun tuntui oudolta
Tänään julkistetaan kuulemma muuten uusi
äitiyspakkaus! Täytyy käydä kurkkimassa. Ei otettu sitä esikoisesta, kun meillä oli niin valtavasti sukulaisilta tullut tavaraa (mm. neljä äippäpakkauksen toppapukua ym.). Saas nähdä mitä tehdään tällä kertaa.
Vakuutus otettiin viimeksi ja otetaan seuraavallekin. Mä itse jonotan kyllä terkkarissa mutta en halua kipeän lapsen kanssa jonotella. Ja haluan myös suoraan erikoislääkärille, jos on tarvetta. Ollaan jouduttu käyttämään tota vakuutusta ihan kiitettävästi, kun on ollut korvatulehduksia ja allergiaepäilyjä ihottumien takia. Aattelin aina, että se täysimetys ja maitohappobakteerit auttaa korvatulehduksissa mutta meillä niitä on jo muutamat ehtinyt olemaan. Meillä joutui esikoinen myös lastenosastolle päivä syntymänsä jälkeen, kun hänellä oli joku vastasyntyneen infektio. Että silloin joutui heti ensimmäiselle viiden päivän antibioottikuurille. Mä sain onneksi silloin omaan huoneeseeni rintapumpun, niin pystyin sen avulla myös öisin pumppaamaan, kun poika oli lastenosastolla. Siellä ollessa päiväsaikaan annoin aina ensin oman rinnan ja sitten piti punnita ja katsoa onko painoa tullut. Siihen sitten sen mukaan vielä maitoa pullosta päälle. Tuntui pakkosyöttämiseltä, kun toinen on ihan unessa ja silti piti tuttipullosta truutata suuhun.
Tässä tuli taas tätä ajatuksenvirtaa että parempi nyt lähteä sinne päiväunille! Mukavaa viikkoa kaikille!
