*Lokakuun Mahapyöriäiset Syyskuu 2009* *Yhdeksän vauvaa on jo syntynyt!*

Heipparallaa!

Ihanaa poika nukahti pitkästä aikaa ilman tappeluja :heart:
Monena päivänä mennyt yli tunti nukuttamiseen ja tänään vaan 10min.
Kyllä sitä tuleekin onnelliseksi pienistä asioista.

Meillä ei ollut myöskään mitään esitietolomaketta sairaalaa varten jossa olisi nimetkysytty.
Meillä ei oo vielä täysin varmaa nimeä päätetty tytölle, muutama varteen otettava vaihtoehto löytyy

Niin ja maha, tiellä on! Yhden asian oon huomannut että esim, kun käy kauppakeskuksen vessassa, ja pesee käsiä niin maha kastuu aina siinä samalla!
Kun ovat sen mallisia ne altaat että siihen jää sitä pöytä osaa eteen joka on aina märkä
Toivottavasti joku tajusi mitä yritän selittää..
Niin ja muutenkin kun pukee poikaa, vaihtaa vaippaa niin pitää miettiä että missä asennossa jotta maha ei tule tielle..

Täällä kans vihlomiset jatkunut pitkin päivää, varsinkin kun vauva työntää päällään alaspäin. Muuten vointi ollut ihan ok..

Enää 3vko laskettuunaikaan, vitsi että aika on mennyt ihan mahdottoman nopeaan..

Siis Inka ja Maisa 37+0 :heart: :heart: :heart:

 

Mulla ei oo maha kauheesti tiellä, paitsi tietty kun haluisin nukkua vatsallani Johtuu varmaan siitä että en oo mikään hoikka muutenkaan, ja ei tuo vatsa niin hirveän iso ole minusta.

Aamuisin olen kankea ja jäykkä, mutta päivää kohden onneksi kroppa vertyy. Tänään mulla on ollu superaktiivinen päivä, olen käyny kahdella pitkällä lenkilläkin Ja ihmeen hyvin on se kävely sujunut, verrattuna esim. viime viikkoon. Outoa kun eikös nyt pitäis jo käydä just toisin päin? No, ei pitäis valittaa. Pysyy mieli virkeempänä kun pääsee liikkumaan.

Huomenna on sitten se synnäritutustuminen. Vähän jännittää kun en yhtään tiedä millainen paikka se on

Taidanpa vielä kattoa miehen kanssa vähän telkkua ja sitten koisaamaan!

Flora + L-poika rv35+5

 

Ihanan syksyinen ilma ollut tänään. Lempivuodenaikani, ehdottomasti!

Ihan ensiksi hurjasti tsemppiä kaikille suppareista ja muista kivuista kärsiville. Toivotaan, että olo helpottuisi jokaisen kohdalla ja saadaan kaikki nauttia viimeisistä raskausviikoista.

Peräruiskeista: Sellaisen aion pyytää, uskon siitä olevan apua synnytyksen etenemiseen, kun ei ole suoli täynnä tavaraa. Lisäksi tuntuu kivemmalta, kun ei tarvitse jännittää milloin suolen sisältö putkahtaa ulos. Vaikka tuskinpa se tosiaan on kätilöille sen kummempi asia, itsestä se varmasti kuitenkin tuntuisi epämiellyttävältä.

Meikeistä: Aion ottaa mukaan sairaalaan, mutten tiedä tuleeko käytettyä. Omat shampoot ja pesuaineet aion myös ottaa ja ehkäpä aamutakin. Tuntuu kotoisammalta.

Sitten kysymys arvon mammoille: Millaisia kivunlievityskeinoja olette ajatelleet käyttää synnytyksessä? Olen itse viime päivinä miettinyt synnytystä ja tullut siihen tulokseen, että yritän mennä mahdollisimman pitkälle luomusti. En tiedä kykenenkö, mutta ainakin yritän. Liikkuminen, hengitys, rentoutuminen, kauratyynyt, amme ja ehkäpä ilokaasu. Ilman epiduraalia toivoisin pärjääväni, sillä koen ahdistavammaksi ajatukseksi sen, että kroppa puudutetaan, eikä kehoni enää tiedä mimtä seuraavaksi tulee tehdä. Ajattelen, että kipu vie synnytystä eteenpäin. Voihan tosin olla, että olen heti kiljumassa epiduraalin perään. Sanoinkin jo miehelleni, että muistuttaa minua vähän väliä toiveestani selvitä ilman puudutusta. Siihen hän totesi, ettei tiedä kestäänkö hän ilman epiduraalia, nimittäin katsoa tuskaani.

 

Nimistä... Me saatiin se sairaalan esitietolomake mihin niitä nimiä piti pistää ja neuvolan täti sanoi sitten että siihen on pakko jotain keksiä No laitoimme sitten kaksi nimeä siihen mutta tuskin ne ovat ne pysyvät nimet sillä ne oli niin nopeaan heitetty ja mieleni on muuttunut moneen kertaan sen jälkeen niistä nimistä ja muutenkin kun saimme sen lomakkeen suurinpiirein silloin kun olin viikolla 20 niin kovin aikaisessa vaiheessa olisi pitänyt tietää nimi...

Tämä maha, on suuri ja tiellä koko ajan. Olen tälläinen pari senttiä yli 150 ja autolla ajo on aika mukavaa kun maha kiinni ratissa, noh sellaista se oli esikonkin odotusaikana... Mahassa oli vain kamalat painaumat ratista kun ajoin, se ei ollut kovinkaan kivaa. Ja sama homma nyt, kun sitä penkkiä en saa tarpeeksi taakse tämän suuren pituuteni vuoksi.
Mittasin muuten mahanympärystäni niin se oli 112cm, ja normaalisti olen tosi hoikka niin tä on kyllä valtava

Jotenkin niin hellyyttävää kun tuo 3,5vuotias poika kyselee joka päivä että joko se vauva tulee Mutta luulen et siinä käy niin että kun tulemme kotiin ja ollaan pari päivää oltu kotona niin hän olisi sitä mieltä et vauvan saisi jo viedä pois...

 

Iltaa!

Kivunlievityksistä:

Esikoisesta otin vain epiduraalin. En mitään muuta kokeillut, paitsi kiikkutuolia ja asentoja. Epiduraali toimi minulla hienosti. Ei vienyt tuntoa jaloista ja pystyin käymään pissilläkin, joka ei kaikilla onnistu. Tunsin supistusten tulevan, mutten kipua ja ponnistamisen tarpeeseen ei vaikuttanut lainkaan. Eli tehosi siis siihen kamalaan kipuun, minkä oletan olleen normaalia paljon hirveämpää, kun oli kyseessä käynnistys.

Nyt toivon, että homma menee nopeasti ja tehokkaasti sponttaanisti alkaen.
Niin pitkälle kuin vain mahdollista, en tahdo mitään lääketieteellistä kivunlievitystä, mutta en soimaa itseäni, jos tahdonkin sitten jotain tujua.

Spinaalin ehkä otan, jos ihan mahdottomuuksiin menee ja jos tulee käynnistys, niin epiduraali, koska sitä voidaan lisätä. Käynnistyksistä kun ei koskaan tiedä, miten pitkäksi venyy vaikka uudelleen synnyttäjä olisikin.

ON:
Supistelut rauhoittuneet mukavasti.
Sen kunniaksi aloitin vattuteen.
Ja selvyydeksi että tämä tee ei siis käynnistä synnytystä Ja jos niin kävisikin niin jotain olisi ollut pian muutenkin tapahtumassa =)
Ei kovin ihmeellistä maultaan, mutta hunaja on hyvä makeuttaja tälle. Maistuu hiukan...ruoholle Eli jos joku on joskus rouskutellut vaikkapa Timoteita suussaan, noh sille tämä tee maistuu

hipsulille vielä:

Eli vähän luulen, että samat mietteet on pojallakin, vaikkei puhua vielä osaakkaan. Eli varmasti laitoksella paijaa ja suukottaa, mutta kun vauva tulee kotiin...niin saisi jo kadota

Nyt öitä masupyöriäiset..toivotaan, että kaikilla olisi tämä yö normaalia helpompi =)

paapelo+poju+Deri 36+2

 

Talviccikos sitä kyseli et käynnistetäänkö jos istukka ei jotenkin toimikaan... Mä en oikeen tiä itekään...oli kaikki niin epäselvää kun eka neuvolassa täti vaan kummasteli pientä sf-mittaa ja pissan proteiineja ja esitti omia näkemyksiään, mut sano et lekuri saa kattoo parin päivän päästä paremmin ja sit kun se lekuri ultras niin sano et tosiaan pienehkö vauva ja et istukassa näkyis kalkkeutumaa ja mitä muuta nyt sanokin, mut sekin vaan sano et odotetaan labran tuloksia ja sit torstain neuvolassa katon neukkutädin kans asiaa taas...eli näin niitä asioita pallotellaan puolelta toiselle. Yritin ettiä tietoa tosta istukan kalkkeutumisesta, mut en oikeen löytäny mitään ihmeellistä. Ja kaipa se muutenkin voi jo olla ihan normaalia tässä vaiheessa että sitä vähän on. Onko jollain tullut ikinä asiaa vastaan missään?? :/
Ja toi painoarviokin eli rv 34+5 oli 2100g niin onko se teistä muista millanen? Kun lekuri sano et vähän on pienen lainen (mikäli noihin arvioihin on luottaminen) mut en oo nähny mitään taulukoita tms. et mitä vauvan pitäs näillä viikoilla olla.

Tosta kivunlievityksestä, mä sain esikosta epiduraalin ja olin siihen tyytyväinen. Tosin ei enää ponnistuksessa sit oikeen auttanu kun oli aikaa jo menny sen verran. Mä en kyllä muista et oisin mitenkään "tuntenu" sitä puudutetta, supistuskipu, joka mulla tuntui vatsalla vaan hävis eikä mitään muuta. En mä ees muista et mul ois jalat puutunu tai mitään. Ihan normaali olo oikeestaan oli sen jälkeen kun piikin sain. Mut kaikillahan nää jutut toimii erilailla ja kaikilla erilainen kipukynnys et eipä näistä oikeen voi sanoo... Epiduraalia toivon kyllä tälläkin kertaa!

 

Tässä vielä masukuva päivitystä tältä päivältä eli 37+0 :heart:

 

Muisku oletko saanut neuvolasta sitä Vau'kirjan Vauvan odotus 2009-2010 -kirjaa? Siinä sanotaan viikolla 35, että vauvan koko on noin 2300g. Eihän tuossa ole kuin 10% poikkeama, mutta ehkäpä lääkäri tutkailikin pituusmittoja yms samalla. Kannattaa kysäistä vaikka neuvolasta, millä tavalla odotustietoihisi asia on kirjattu. Eiköhän kaikki ole hyvin kuitenkin!

Epiduraalista sama kokemus, eli siis vei kivun mutta ei tuntoa. Ja todella yllätti se kipu , en suunnitellut etukäteen lainkaan mitä lievityskonsteja haluaisin käyttää mutta kun ilokaasu ei sopinut (yökkäytti tosi pahasti), suostuin HETI kätilön ehdotukseen epin laitosta. Ja kannatti, koin.

Ihania mahoja taas kuvissa :flower: !

Ja taas kohti työmaata (tai no kohta..), vielä muutama päivä!
~Tiila 34+0

 

Huomenta! |O

Olipahan sitten yö. Muuten ei mitään olisi ollut, mutta sitten kello 04 alkoi vasen käsi ja jalka vetää levottomaksi. Klo05.00 nousin sitten ylös ja venyttelin vartin, ei auttanut, kävin juomassa ja vessassa...lopulta puoli kuusi sitten sain unta uudestaan. Tosi vattumaista :headwall:
Nooh, nyt sitten sain nukkua vähän pidempään kuitenkin.

Vattuteetä taidan suositella kyllä kaikille Se teki niistä minun harjoitussupistuksista (siis tosiaan vain se kupillinen ) säntillisempiä ja ei niin ahdistavia, mutta kuitenkin sellaisia, että ne saattoivat jopa himppusen avittaa asioita, jotka jo varmaan aluillaan olivatkin.
Tai sitten kyseessä on oma mielikuvitukseni

Mutta huomenissa aamulla on se lääkäri. Sitten näkee onko yhtään mitään päässyt tapahtumaan

Nyt pitää mennä laittamaan tuolle pikkumiehelle vaippa...juoksee niin että persikanpuolikkaat vaan tutisee

paapelo+poju+Deri 36+3

 

Huomenta mammat!

Hellunen vertaus tuo Paapelon käyttämä "persikanpuolikkaat tutisee". Tuttu näky meilläkin .

Viime yönä heräsin kolmen aikaan siihen, kun tajusin, että missä ihmeessä mä hoidan uutta vauvaa yöaikaan (jos tarvii vaihtaa vaippaa, lääkitä, vaihtaa vaatetta tms), koska hoitopöytä on tuon 1 vuotiaan huoneessa? Murehdin sitä aikani ja nyt tietty väsyttää |O . Pitänee laittaa jokin hätävarasetti kylppäriin pesukoneen päälle.

Supistuksista kärsii jo useammat. Mä soittelin sunnuntaina synnärille ja kyselin varoiksi ohjeita, koska silloin alkoi tulla jo vaaleanpunertavaa vuotoa. Samanlaista, mitä mulla on tullut aikaisempien synnytysten alkaessa. Kätilö sieltä käski ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Synnytystä ei enää rueta himmailemaan, mikäli vauva päättää tulla. Mutta toki saisi mieluusti parisen viikkoakin mahassa viihtyä. Mitään keuhkoja kypsyttäviä aineitakaan ei enää anneta. Suppareita on tuon jälkeen tullut harvakseltaan, mutta kipeitä ja 1-2min mittaisia ne ovat. Ens viikolla on lääkärineuvola. Katsotaan sitten, mitä alakerrassa on tapahtunut.

-A-

 

Huomenta vaan täältäkin!

Tai herännyt olen jo aikoja sitten, käynyt koirien kanssa lenkillä ja nyt vasta pääsin koneelle. Nyt alkaa tuntumaan muutos olossa kun vertaa siihen, että oli töissä. Jaksaa kävellä reippaasti ulkona ja näin viileemmillä ilmoilla siitä oikein nauttii. Eikä ole muutamaan päivään tullut kipeitä supistuksiakaan. Sellainen olo, että voisi alkaa nauttiman tästä raskaudesta Luultavasti turvotuskin alkaa hiukan poistumaan, kun jalkapohjat ei kipeydy niin paljon, tosin vaa'alla en ole käynyt.

Mites, voiko sen jotenkin tuntea, että vauva on kääntynyt jo oikein päin? Olen koittanut painella ja istuessa jompi kumpi pää on tuossa oikealla ylhäällä. Viimeksi neuvolassa se oli peppu kun oli ylhäällä, nyt se tulee niin tuohon kylkiluiden lähelle etten ole varma. Mutta sen toisen pään sijainti tässä mietityttää. Välillä on alkanut tulla painetta alapäähän ja sellasia tuikkasuja. Tuntuu myös että vauva painaa rakkoa, kuten joskus puolivälissä raskautta teki usein.

Meikeistä: Aion tod. ottaa meikit synnärille. En ole kova meikkaamaan, yleensä silloin kun menee ns. ihmisten ilmoille niin tulee meikattua joskus enemmän ja joskus vähemmän omasta mielialasta riippuen. On varmasti mukava sen sairaalavaatteissa vietetyn ajan jälkeen laittaa omat vaatteet ja hiukan meikkiä naamaan.

Peräruiske: Senkin luultavasti pyydän, mikäli maha ei ole itsestään tyhjentynyt. Reagoin kaikkeen jännittävään ja myös kipuun vatsallani. Joten voi olla että supistusten tullessa kipeiksi istun vessassa joka tapauksessa.

Täälläkin tuli hymy huulille kuvitellessa Paapelon pojan juoksemassa "persikanpuolikkaat tutisten"

Alley ja Vilpertti 33+0

 

Tuohon kivunlievitykseen unohtui kommentoida. Olen ajatellut mennä luomuna niin pitkälle kuin vain pystyn, eli kävelyä ja sitten amme/suihku, kaurapussit yms ja sitten pyydän epiduraalin ja toivon sen toimivan niin etten ole ihan tunnoton, mutta kipua ei tunnu eikä tarvitse mitään keinotekoista supistusten voimistajaa käyttää.

 

Moips!

Mie meinasin yrittää nyt ihan luomuna...ekasta oli epiduraali ja se oli ihan loistava,etenkin kun sydänäänet hävis ja paikat ei ollu kokonaan ees avautunu,vauveli sit otettiin väkisin maailmaan.Kuten arvata saattaa,repesin aikas pahasti.Seuraavasta mulla oli ilokaasu kaverina,mut se ei oikein toimi mulla,tulee semmonen pökkyrä olo,epiduraalia en ees kerenny saamaan,pelkän kohdunkaulanpuudutteen,joka ei auttanu,ite laittaminen sattu enempi.Tän kakkosen aikaan kipeet siis kunnon kipeet supparit kesti 1,5h ja lapsukainen oli maailmassa neljällä ponnistuksella.Sehän tässä jännittääki,et kui nopee tää on tulemaan,miltei 70km laitokselle.Meinasin kyl lanssilla lähtee,jos supparit niin vaatii,ehken osaavampia ihmisiä auttamaan mitä isäntä

Eilen ku kävin kaupassa,ni kaupantäti oli ihmeissään,oli tiukempi paita ni minin yksiö näky paremmin.Kysy,et missä välissä sä oot tommosen saanu...vielä enempi hämmenty ku kuuli lasketun.

Mul on kans jalat aikas kipeet ollu,ei varsinaisesti vedä suonta,mut nukuttua ei saa.Tänäänki heräsin puol viideltä,neljä tuntia nukkuneena ja sit vaan o kuiteski touhottajien kans jaksettava...Oisko jollain jotain muutaki vinkkiä tohon ku magnesiumi,sitä otan säännöllisesti.

Joo mut nyt ulos

Vimpula ja mini 33+1

 

Huomenta kanssa odottajat!

Mulla alkanut iltaisin tulemaan ilkeitä supistuksia. En kuvailisi ihan kipeiksi, mut ilkeältä tuntuu kuitenkin tuolla alakerrassa :/ Enää ei tee lainkaan mieli mitään peiton heilutteluja miehen kanssa harrastaa iltaisin noiden kipujen takia ja mua kun sattuis joskus aamuisin kiinnostamaan, niin ukko ärähtää yleensä vaan jotain ja pierasee kääntäessään kylkeään.
Jotenkin aamuisin en aina edes muista olevani raskaana, ennen kun nousen sängystä (maha on silloin ihan löllö) mut iltaisin ei ole hetkeä, etten mahaa huomaisi kun pingottaa niin kovin kovana kuin koripallo. Mahasta juttelitte, et miten on tiellä. No ainakin nuo petipuuhat joo ei oo enää kivoja mahan kanssa olleet aikoihin ja autolla ajoa en oo suostunut kokeilemaan nyt hetkeen kun vartta multa löytyy huimat 155cm ja osuu siis maha rattiin, vaikka miten säätäis penkkiä. Sukat on nykyään jo hieman hankala saada jalkaan ja samalla kun tuo selkä edelleen kipuilee, niin ylipäätään kaikkien housujen pukeminen on hankalaa. Onneksi krokseilla voi vielä kulkea kunnes lunta tulee, niin ei tarvii kenkiä kumarrella sitomaan.

Kiitos parveke kehuista. Eihän tuossa mitään muuta ole kun noita kynttilöitä ja ympäri vuoden pidän tuon badenbadenin ja pöydän tuolla. Mein parveke on onneksi tilava, vaikka onkin tuollainen pitkulainen, sillä kun tuolla ei ole muuta kun nuo pöytä ja tuoli, niin mahtuu tosi hyvin vaunut sinne sitten kanssa kun pikkuista saa alkaa nukuttamaan ulkona päikyille.

Eilen vein mein sormukset kaiverrettavaksi, kun tuo lokakuu lähestyy. Kaiverretaan vaan mein kihlasormuksiin hääpäiväkin, kun nyt juuri ei ole varaa uusia sormuksia hankkia ja eipä näillä turvonneilla nakeilla ainakaan sopivaa osaisi ostaakaan. Tänään saan hakea jo ne sormukset ja toivon vaan ettei ole kaivertaja mokannut, kuten unessani: väärä vuosiluku.

Nyt painun taas mittaamaan sokruja.

pinkkimieli ja pallopää 32+4

 

Terppa!

Tuota meikkiasiaa en muistanut eilen kommentoidakaan. Esikoisen aikaan elin sairaalassaoloajan ihan normaalia elämää. Eli puin omat vaatteet aamulla päälle ja laitoin hiukset johonkin kuosiin. Meikkiä laitoin myös vähäsen, kuten normaalistikin. Tuntui jotenkin, ettei päivä lähde käyntiin normaalisti ilman tuttuja rituaaleja. Synnytys oli sen verran nopea ja helppo, että toipuminen lähti käyntiin nopeasti. Aikomus on tälläkin kertaa ottaa omat vaatteet sun muu rekvisiitta mukaan, vaikka voihan olla ettei tällä kertaa jaksa panostaa ulkonäköön. Lapsivuodeosastolla onneksi saa näyttää variksenpelättimeltä kenenkään sitä tuomitsematta.

Kivunlievityksistä toivomuksena olisi käyttää kuumaa suihkua tähdättynä kipukohtaan, kaurapussia sekä pystyasentoa. Ilokaasu myös toimi mulla esikoisen aikaan, kun en saanut olla enää suihkussa. Luulen, että tuo suihku olisi kyllä riittänyt pelkästäänkin. Toiveena olisi, ettei tuonne selkärankaan tarvitsisi laittaa mitään, mutta otan kyllä epiduraalin/spinaalin jos synnytys kestää pitkään. Kavereiden kokemukset on ainakin olleet myönteisiä, noiden puudutusten aikana kuulemma voi jopa nukkua supistuksista huolimatta.

Mahan kanssa olen jotenkin oppinut toimimaan niin, ettei se kauheasti ole tiellä. Ongelmana on lähinnä se, että esim. ruokaa laittaessa ja syödessä onnistun sotkemaan kaikki paidat just tuosta masun kohdalta. Pitäis varmaan alkaa käyttää samanlaista kaukaloruokalappua kuin pojallakin on....

Aivan ihmeellisiä hermosäväreitä on mulla nivusissa. Iskiaskivut tuntuu tuolla enemmän takapuolen seutuvilla, mutta en tiedä mistä noi nivuskivut johtuu... Välillä vetää ihan invalidiksi kun kävellessä alkaa särkemään.

Pikki 35+1

 

Ihania masuja ollut joo! Nyt aattelin että kohta meen hakeen kameran kun tästä pääsen ja otan sen EKAN masukuvan itekin...jos saan vaan otettua. Muuten saa mies ottaa kun töistä tulee.
Mä en kans kauheesti tunne mahan olevan tiellä. Jotenkin hassua kun ekassa raskaudessa oli aika hyvässä fyysisessä kunnossa ja silti paikat oli jumissa ja renas muutenkin. Nyt kun ei oo juuri oltu enää aktiivisia ekan synnytyksen jälkeen niin mitään suuremppaa ei oo ollu ja tuntuu et olo ei oo muutenkaan mikään ylisuuri möhkö vaan ihan hyvin tulee masun kans toimeen. Ainoostaan nukkuessa joutuu hyvää asentoo hakeen hetken.
Vitsit esikko nukku taas huonosti viime yön Aina hän on ollu vähän huono nukkuun, paitti sillon ihan pienenä, mut tosi rankkaa kun joutuu about 10 kertaa nouseen laittaan tuttia suuhun kun vaan istuu sängyssä ja itkee. No, keväällä se oli vielä 20 kertaa et kaipa se tästä edistyy...suunta on oikee. Väliin vaan tuntuu et tulee takapakkia asioissa ja että ei muitten tän ikäset lapset (kohta 2v) heräile näin paljon. Muutenkin hää mölisee ihan hirmusesti ja sekin häiritsee omia unia aika paljon. Toisaalta sitten en jaksa lähtee sitä kymmentä kertaa juokseen toiseen huoneeseenkaan niin että saapi nukkua meitin makkarissa toistaseks.

Tiilakos kyseli siitä neuvolan kirjasta...mä en oo saanu niin mitään opusta tai kirjasta tai lapun lappua neuvolasta nyt toisella kerralla. Mut eilen sit vielä myöhään selasin netistä juttuja ja huomasin itekin et noi lekurin sanomat mitat tuntu ihan suht normaaleilta näille viikoille, et oon taas vissiin vaan hermoillu ihan turhia. Tosin kun esikosta oli vähän sama juttu ja kävin kokoarviossa juuri samoihin aikoihin niin tämä sama lekuri oli sillonkin ultraamassa ja sai esikon painoarvioiksi sillon 2400g eli 300g enemmän kun nyt tästä toisesta tulokkaasta. Ja esikko oli sit syntyessään 3500g eli siihen nähden saattas olla hieman pienempi vauva mahassa nyt, mutta tosiaan aattelin etten nyt liikaa luota noihin arvioihin. Siksihän ne juuri ARVIOITA vaan ovatkin.
Joo, mut nyt jotain järkevääkin puuhasteleen ennenkun esikko herää päikyiltä...niin ja se masukuva!!!

 

Alley: Neuvolantäti näytti mulle kuinka voi itse kokeilla vauvan asentoa. Se menee näin (jos osaan jotenkin selittää ) : Makaat selälläsi ja vedät keuhkot täyteen ilmaa. Sitten puhallat ilmat pois samalla painaen molempien käsien sormilla häpyluun yläpuolelta alaspäin. Jos pää on jos siellä, niin sen tuntee ihan selvästi. Pitää vaan painaa aika reippaasti ja liikutella sormia, että pään muodon hahmottaa.

 

Moikka!

Kotipäivää vielä tänään vietetään kuopuksen kanssa, nokka valuu sillä edelleen. Kattoo jos olis huomenna kerhokuntoinen.

Meikeistä: eipä tule juuri käytettyä kuin juhlissa joten jätän myös sairaalaan ottamatta mukaan.

Kivunlievityksestä: tarkotus olis mennä mahdollisimman pitkälle luomuna, amme oli viimeksi tosi hyvä avautumisvaiheessa joten sitä varmaan kokeilen. Edellissä olen yhdessä saanut epiduraalin, oli hyvä, vei kivun mutta jalkoihin jäi kuitenkin hieman tuntoa, yhdessä sain spinaalin joka sekin oli hyvä, tunsin supistukset mutta ponnistaminen ei sattunut ollenkaan. Yksi syntyi niin että olin saanut vain petidin-piikin kun eteni nopeammin kuin kätilö luuli. Ilokaasua olen kerran kokeillut ja toiste en kokeile, tuli niin huono olo.
Sen verran noista selkään laitettavista puudutuksissa että lähes aina niiden kanssa tarvitaan supistuksia tehostavaa tippaa, vievät myös supistuksista tehoja.

Muisku: jaksuja yöheräilyjen kanssa. Meillä alkoi kuopuksen yöt paraneen siinä parin vuoden kieppeillä, kokonaisia öitä on nukkunut nyt ehkä vuoden verran. Tosin viime yönäkin oli 3 herätystä kun on sen verran tukkoinen.

Maha on ajoittain tiellä, usein löytyy ruokalistaa paidalla. Sukat menee vielä jalkaan, mutta hankalaa se välillä on kun selkä on niin kipeä.

Pojan kanssa käytiin kirjastossa, nyt on kirjat jo kertaalleen luettu. Supistuksia alkoi tuntumaan joten aika hidasta vauhtia saa kävellä.

Peppi ja tytsi 35+0

 

terkut äippäpolilta :wave:

RV 34+6

sappihappolääkitys nostettiin nyt 4 pilleriin päivässä,ja huomenna aamusella meen taas labraan ja otetaan uudet arvot niin sitten tietää onko lääkkeet ruvennut auttamaan.vauva painoi nyt 2090g ja kuulema ihan keskikäyrän tuntumassa mennään.munuaisaltaan laajentuma entisellään ja siitä lähtee tieto lastenlääkärille joka sitten vauvan synnyttyä sen tutkii.sydänkäyrä oli aikas tasasta ja pari kätilöä kävikin aina välillä mahaa tönimässä mutta kun toinen päätti nukkua niin minkäs teet lääkäri näki sit kuiteskin ultrassa että liikkui niin ei tarvinut mennä uudestaan käyrille. hemppa edelleen tosi matala ja tuskinpa kuulema siitä nousekaan enää ykskaks kun ei tähänkään mennessä ole noussut niin saan sitten tarvittaessa synnytyksessä punasolu-tankkausta.olikohan mitä muuta vielä.....niin viikon päästä on sitten uusi käynti ja vissiin nyt loppuajan käynkin kerran viikossa kontrolleissa.

muisku mulla tosiaan tänään oli vauvan painoarvio tuon 2090g ja ihan kuulema keskikäyrän tuntumassa mennään ,ei lääkäri ainakaan sanonut että olis mitenkään erityisen pienikokoinen tulossa,varmaan lasketunajan tienoilla on sen about 3 kg jos samaa tahtia jatkaa kasvua.

meikkejä en ota mukaan sairaalaan,omat hyväntuoksuiset pesuaineet kylläkin tulee mukaan,ne sairaalan haisee niin " sairaalalle "

kivunlievitystä tuskin tartten tälläkään kerralla,tai mistäs sitä vielä tietää jos tää neljäs kerta onkin se kamalin mutta luomuna olis tarkotus mennä.kahesta ekasta höngin vaan ilokaasua ja kolmannesta en sitten sitäkään,mulla kun noi synnytykset on ollut aina niin nopeita niin ei ole ollut kivunlievityksille tarvetta.ja vissiin mulla on niin korkea kipukynnys vai mistä lie johtuu etten ole kokenut supistuksia koskaan kauheen kipeinä ja kamalina,toki ne sattuu mutta itellä ihan siedettäviä siitä huolimatta ollut.

maha on kasvanut täälläkin vain ja ainoastaan tuohon eteenpäin,takaa ei huomaa ollenkaan että on raskaana,johtuu varmaan myös kun oon tämmönen hukkapätkä niin maha ottaa kasvun eteenpäin,tiellähän se on jo ihan kiitettävästi,lähinnä päivän ruokalista löytyy paidalta ja törmäilen mahalla joka paikkaan onnistun yleensä jättämään mahan myös auton oven väliin kun nousen autosta ja laitan oven kiinni niin en muista siirtyä tarpeeksi taaksepäin

kaurisäiti ja bambi 34+6 :heart: :heart:

 

Heipparallaa!

Vinkkinä jos ei pysty kumartumaan syödessä niin avatkaa mammat vaan jalkoja tarpeeksi leveälle äijämäiseen tapaan niin johan menee masu mukavasti siihen jalkojen väliin Meitsi on istunu jo monta kuukautta jalat levällään. Tooooosi naismaista, mutta pakko

inka tsemppiä. Mä meinasin saada hermoromahduksen, kun tuttivieroitusviikolla jouduttiin kippaamaan tyttöä takas petiin ties kuinka kauan, pahimmillaan melkein tunti ja mulle se oli tosi kamalaa, kun normisti ei tarvitse muuta kuin sanoa hyvää yötä ja laittaa ovi kiinni. Kaikki sympatia teille!

Peppi mun lempivuodenaika on myös syksy! Ihanaa kun ilmat viilenee ja illat pimenee ja välillä sataa (jos ei tarvi olla ulkona..). Mutta sitten ne illat pimenee liiaksikin tossa loppusyksystä, että ei täällä Suomessa oo koskaan hyvä..
Ei sitä muuten huomaa tuleeko sitä itteensä sinne synnytyssängylle, kun ponnistaessa sitä ei tunne. Ja believe me, ei siinä kohtaa välitä mitä kaikkea sinne tulee, kunhan tulee vaan se vauva!

Kivunlievitystä otan vain ilokaasua, ellei jostain syystä ole pakko ottaa muuta. Niin meni esikoisenkin kanssa. Mutta se oli _niin_ kivuliasta, että ehkä jos olisin ollut aiemmin sairaalassa niin olisin varmasti ottanut muutakin. Nyt jälkeenpäin olen kyllä tyytyväinen, etten ottanu epiduraalia tms. Tulipahan koettua mitä kipu OIKEASTI on.

himpsuli otan osaa autolla ajo-ongelmaasi. Mulla ei ratti ole kiinni masussa, vaikka pituutta onkin vain 159cm, mutta ajan kädet tikkusuorina, kun kallistan penkin selkänojan mahdollisimman taakse kun muuten supistelee koko ajan. On muuten kamala ajaa mukulakivikatua tässä tilassa! Huh!

Muisku mullakin oli esikoista odottaessa istukka vähän kalkkeutunut loppuvaiheessa, kuten kai kaikilla, kun se alkaa tulla tiensä päähän. Sitä kun ei vaan normisti huomaa, jos ei oo ultria usein jonkin takia. Ei sen takia mulla ainakaan käynnistetty.
Painoarviosta en osaa sanoa. Itsellä oli esikoisesta rv 33+6 2,3kg ja rv 35+3 n. 2,5kg. Syntyessään tyttö oli 3080g.

Huomenna olis sit mullakin aamusta lääkäri. Paapelolla tais olla myös. Jännittää nähdä onko nää mun tuntemukset saaneet mitään aikaan. Tuskin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

 

Moikka!

Huh, kaikki melkein aikovat synnyttää mahdollisimman luomuna, olettepa te reippaita Näin ekakertalaisena en uskaltaisi, eri asia tietty jos aiemman kokemuksen pohjalta tietää pärjäävänsä.

Täällä masu ei ole juurikaan tiellä. Tää kun kasvaa alakäyrällä sf-mitan suhteen ja on tosiaan aika pieni. Harvoja juttuja on, missä häiritsisi, ei nyt tule mieleen. Mä olen aika pitkä, 175cm, se saattaa tähän vaikuttaa.

Mulla alkaisi tänään äitiysloma. Koska en jää vielä pois niin käytännössä tää tarkoittaa sitä, että huomisesta alkaen kela korvaa mun työnantajalle mun työntekoa. Jotenkin hassua

 

Hei vain!

Täälläkin on ehdottomasti lempivuoden aika syksy, sitten joulun alus aika ja kevät. Kesä menee juu, mutta tavallaan nuo taitekohdat vuoden ajoissa on ne parhaat

Täällä on Derillä joku kammo skitsoilu päällänsä..että sattuu kun meuhkaa.
Tänään on myös tullut ihan erilaisia supistus tuntemuksia kuin aiemmin...ikäänkuin kirvellen polttaisi tuosta häpyluun yläpuolelta aina tuonne lonkkaluihin saakka..ikävältä tuntuu.
Ja tokihan tähän kuuluu sitten ne ihanaiset alakerran repäisyt..mitenkäs muutenkaan.
Jännä nähdä onko YHTÄÄN MITÄÄN tapahtunut, kun huomenna taas asettaudun tutkittavaksi

MB:
Raportoidaan sitten kuulumisemme. Lyön vetoa, että sinä olet se joka tuo avautumis uutiset ja minä hakkaan päätäni seinään

Mutta nyt taidan mennä nappaamaan yhden rivin suklaasta...olen jemmaillut sitä jo hyvän tovin tuolla kaapissa ja nyt kyllä ei enään pokka kestä

paapelo+poju+Deri 36+3

 

Paulah: miusta kuulostaa niin hurjalta, että edelleen jaksat töissä olla. Itse kun on niin väsynyt ja poikkiteloin koko ajan (ollut siis alkuraskaudesta asti), että en osais kyllä itse kuvitella enää olevani töissä. Mutta ihana kuulla, ettei raskaus ole kaikilla näin voimia vievää ->antaa uskoa omiin seuraaviin raskauksiin, ehkä ne eivät ole näin raskaita.

Hitsi, aina pitäis olla videokamera tässä äärellään! Meijän möykkynen taas niin kovin yritti suoristella jalkojaan, että maha venyi ihan uskomattomiin muotoihin! Ois niin mukava ottaa videokuvaa näistä mahan päälle näkyvistä möyryämisistä -> ne kun on ehdottomasti mielestäni olleet parasta tässä raskauden aikana (ja muut liikkeet myös!). Vaikka nimenomaan tuollaiset liikkeet tekee kipeää, niin sitä jotenkin vauva tuntuu niin paljon konkreettisemmalta silloin kun hän pyörii ja liikkuu...
Mikä on teistä ollut parasta (ja inhottavinta) nyt tämän raskauden aikana?

Onko muuten kenenkään kynnet menneet raskauden aikana huonoon kuntoon? Miulla siis muuten tuntuu kynnet harvinaisen vahvoilta, mutta sitten kun ne repeää, niin repeää pahasti... Nytkin on etusormessa vain kynnen tynkä jäljellä, kun ensin repesi ja sitten lähti siitä "liuskoittumaan". Varmaan voisin estää tuota repeämistä sillä, että pitäisin kynnet mahd lyhyenä, mutta ei sitä raaski, kun ovat muuten niin harvinaisen hyvävointisen näköiset...

Tänään ois perhevalmennus ja huomenna taas neuvolalääkäri. Nyt oon raskausviikosta 29 asti juossu joka viikko neuvolassa tai lääkärissä... Vaikka vauvan parhaaksihan tämä kaikki on, niin nyt tuntuu, että sais jo riittää... Ylihuomenna alkais virallisesti äippäloma ja siitä eteenpäin alkaa jännitys, että koska vauva syntyy (jotenkin siihen sitä on itse kokoajan asennoitunut, että äitiyslomalla alkaa lähtölaskenta vauvan syntymään)...

DsariaL ja Möykky 34+5

 

Sairaaksihan se tää mamma tuli , päätä jomottaa ja yö meni kyllä huonoilla unilla :kieh:

Tuossa kahen aikaan miehen kanssa porhallettiin neuvolaan sinne synnytysvalmennukseen...
Ukko siinä vaan sitten sano että onpa kumma ku ei muita vielä näy...

Viime viikolla tosiaan neuvolan täti tuon ajan ilmotti ja sano että ilmottaa jos muuttuu...
No eipä muistanu vissiin ilmottaa... :kieh:
Soitin ku oltiin aikamme ootettu että tänäänhän se oli niin se sano että joo neljästä viiteen...

Tunnin päästä uus yritys

Uunolla oli yöllä kauheet jumpat menossa, en ees muista millon se olis viimeks noin kovasti potkinu...
Varmaan aisti että mamma on kipee niin pitää lohuttaa :heart:

*Talvicci ja Uuno rv.35+6* :heart:

 

DsariaL kysy: Mikä on teistä ollut parasta (ja inhottavinta) nyt tämän raskauden aikana?

Parasta on ollu ehottomasti se...
...Että on raskaana, se ku ei kumminkaan ole mikään itsestään selvyys kaikillle...
...Ku kuuli eka kertaa pikkusen sydänäänet ja alko tuntemaan liikkeitä
...Se että voi saada aikaan jotain niin ihanaa ku pienen pienen ihmisen :heart:
...Kasvava vatsa

Inhottavinta on ollu...
...Alussa varmaan se kuvotus, tosin sitäkään ei kestäny kyllä ku muutaman viikon
...Ja öö...mä en tiekkö keksi oikeen muuta... :ashamed:

Tää raskaana olo ku on positiivisesti vain yllättäny, ootin tän olevan paljon vaikeempaa...