Lokakuun Onnenmurut 2012 *Huhtikuussa*
- Viestiketjun aloittaja Minki
- Ensimmäinen viesti
Koin tänään erikoisen tilanteen.Tää kuulostaa nyt tositosi dorkalta,mut näin se meni.Mää oon aina,siis niin kauan kun muistan,toivonu ensimmäiseksi lapsekseni tyttöä.Mitään tyttöoloa mulla ei ole ollut,mutta olen haaveillut et eka lapsi sais olla tyttö.No nyt raskauden edetessä niin olen tullut aatoksiin pojastakin,ettei se nyt niin "paha"oo vaikka oliskin poika(älkää nuijiko mua tästä ajatuksesta).No tänään aamulla olin aamupalalla kun yhtäkkiä tuntu että joku tuli,meni minun sisääni ja istahti sinne.Ja se joku oli poika.Eli nyt oon täysin varma et poika siellä köllöttelee ja pojan haluan eikä tyttö "enää tunnu missään"
Molemat ovat siis edelleen tervetulleita,mutta vaaka kääntymässä yllättäen pojan puolelle!Eli mulle voi lisätä poikaolon,se kumpi siel sit on selvinnee 23.5
nurmo ja tyyppi 16+5
Molemat ovat siis edelleen tervetulleita,mutta vaaka kääntymässä yllättäen pojan puolelle!Eli mulle voi lisätä poikaolon,se kumpi siel sit on selvinnee 23.5
nurmo ja tyyppi 16+5
Ihanan aurinkoinen sää ulkona!! Ja täälä talossa on HILJAISTA!!! Siis esikoinen meni koulusta päin kaverillensa ja keskimmäinen on kerhossa ja kuopus nukkuu päikkäreitä, tää vasta on elämää
Pari viikkoa sitten esikoinen katteli mun mahaa pitkään ja sanoi tuumaavalla äänellä että ois kivaa jos meille syntyis vauva. Mä sanoin että no olishan se ihanaa, tykkään niin kovasti lapsista Ja viime lauantaina sitten puhuin puhelimessa siskoni kanssa kun esikoinen ( 7v ) tuli sitten kysymään että onko äiti sun mahassa vauva...no minä olin ( fiksusti ) niinku en ois mitään kuullu ja menin puhelimen kanssa sitten pois siitä jutellen siskolleni koko ajan niitä näitä.. Kuulin kuitenkin vielä kun esikoinen ei antanut periksi vaan meni isänsä luo ja kysyi että onko äidin mahassa vauva??? Mies oli että mistäs sitä nyt noin on saatu päähänsä niin esikoinen täräytti että kun äidin maha on noin suuri jo.. mies ( kuten minäkin ) fiksusti ja erittäin aikuismaisesti ( ?!?! ) vaihtoi vain puheen aihetta tuumaten uteliaalle lapsellensa että eipä sitä tiä vaikka joskus oliskin.. HUOH, siispä tänä viikonloppuna meidän on pakko kertoa taikka siis tunnustaa koska lapset jo nähtävästi tietää. Keskimmäinenkin on vihjaillut äidin mahasta jo muutamankin erinäisen kerran. Jotenkin tätä hetkeä ois niin tahtonut vielä siirtää kauemmas ja pidemmälle raskauteen koska pelkään että pienet ihmiset alkavat huolehtia että nyt tämäkin vauva kuolee tai jotain kamalaa sattuu ja lääkäri kertookin vauvan olevan sairas :/ No nyt tarvii vain selittää lapsille että vauvalla ei ainakaan vielä ole mitään hätää eikä asioita kannata etukäteen murehtia.
Huomenna on lääkärineuvola ja toivon että sydänäänet kuuluu doplerilla koska neuvolan ultrakone on mennyt rikki niin sitä ei voikaan käyttää enää...tosin pieniä liikkeitä jo olen tuntenut mutta kun niitä ei tunne koko aikaa niin jotenkaan se varmuus vauvan elossaolosta ei ole vain noiden pienten liikkeiden varassa. Mutta on ne liikkeet ihania, tök, tuik, tök, tök :heart:
m & m 14+3
Pari viikkoa sitten esikoinen katteli mun mahaa pitkään ja sanoi tuumaavalla äänellä että ois kivaa jos meille syntyis vauva. Mä sanoin että no olishan se ihanaa, tykkään niin kovasti lapsista
Ja viime lauantaina sitten puhuin puhelimessa siskoni kanssa kun esikoinen ( 7v ) tuli sitten kysymään että onko äiti sun mahassa vauva...no minä olin ( fiksusti ) niinku en ois mitään kuullu ja menin puhelimen kanssa sitten pois siitä jutellen siskolleni koko ajan niitä näitä.. Kuulin kuitenkin vielä kun esikoinen ei antanut periksi vaan meni isänsä luo ja kysyi että onko äidin mahassa vauva??? Mies oli että mistäs sitä nyt noin on saatu päähänsä niin esikoinen täräytti että kun äidin maha on noin suuri jo.. mies ( kuten minäkin ) fiksusti ja erittäin aikuismaisesti ( ?!?! ) vaihtoi vain puheen aihetta tuumaten uteliaalle lapsellensa että eipä sitä tiä vaikka joskus oliskin.. HUOH, siispä tänä viikonloppuna meidän on pakko kertoa taikka siis tunnustaa koska lapset jo nähtävästi tietää. Keskimmäinenkin on vihjaillut äidin mahasta jo muutamankin erinäisen kerran. Jotenkin tätä hetkeä ois niin tahtonut vielä siirtää kauemmas ja pidemmälle raskauteen koska pelkään että pienet ihmiset alkavat huolehtia että nyt tämäkin vauva kuolee tai jotain kamalaa sattuu ja lääkäri kertookin vauvan olevan sairas :/ No nyt tarvii vain selittää lapsille että vauvalla ei ainakaan vielä ole mitään hätää eikä asioita kannata etukäteen murehtia. Huomenna on lääkärineuvola ja toivon että sydänäänet kuuluu doplerilla koska neuvolan ultrakone on mennyt rikki niin sitä ei voikaan käyttää enää...tosin pieniä liikkeitä jo olen tuntenut mutta kun niitä ei tunne koko aikaa niin jotenkaan se varmuus vauvan elossaolosta ei ole vain noiden pienten liikkeiden varassa. Mutta on ne liikkeet ihania, tök, tuik, tök, tök :heart:
m & m 14+3
Nurmo: sen verran pakko heti kommentoida, että ymmärrän täysin. En ole koskaan osannut kuvitella olevani muuta kuin tytön äiti. Olen aina ollu tosi tyttömäinen ja meitä oli aina vain me tytöt. Häpeäkseni täytyy myöntää, että yksi syy, miksi lasten hankintaa on lykätty, on, että olen pelännyt, miten reagoin, jos tuleekin poika. Tässä pari päivää sitten mietittiin nimiä ja melkein kuin yhdestä suusta keksittiin nimi pojalle. Mulla pääsi oikein itku ja tuli jotenkin tosi lämmin olo. Sen jälkeen olen huomannut katselevani kaupassa poikien vaatteita. En osaa sanoa, onko tässä mikään poikaolo, mutta jotenkin nyt on ainakin sellainen rauha poikalasten kanssa
Vauvavakuutuksesta: Me ollaan harkittu kyllä, että otettais sellainen ennen syntymää. Kalliitahan nuo on, mutta jotenkin helpottais se ajatus, että se korvaa, jos on jotain synnynnäistä. Mutta vielä vähän harkitaan.
Liikkeistä: Kateellisena luen teidän juttuja, jotka olette tunteneet liikkeitä. Ensikertalaisena mulla varmaan menee vielä useampi viikko. Toivottavasti jo pian tuntisin!
Äitiyshousut ostin minäkin tänään. Mahaa ei kyllä juuri nimeksikään vielä ole, mutta tavalliset farkut puristaa kyllä tosi ikävästi ja varsinkin iltapäivästä, kun alkaa turvottaa. Voi että nämä on mukavat!
Mieliteoista: Mullakin tekee kaikenlaista kirpeää mieli. Lasken jo päiviä vappuun, kun saa torilta metrilakuja. Meinaan ostaa sieltä ison pussillisen sellaisia kirpeitä. Ei siis mitään oikeita lakuja, vaan sellaisia kirpeitä hedelmäjuttuja.
Rintaliiveistä: Omat rinnat ei ole vielä (harmikseni) kasvaneet. Mulla on normaalisti D-kuppi, mutta kun ympärys on vain 65, se vastaa 75B:tä, eli ei niin isot kuin miltä kuulostaa Yhden työni kautta olen oppinut siitä, miten meidän rinnat venyy jopa 3mm vuodessa (tukematta), joten käytän aina tosi tukevia liivejä. Kauhulla katson, millaisia rimpuloita imetysliivit on, että eihän niistä ole mitään tukea. Tosin, jos tuo ympärys ei tuosta kasva, niin liivit on kuitenkin ostettava oikeasta liiviliikkeestä, mistään H&M:ltä ei 65 löydy. En halua saarnata, mutta suosittelen kyllä tukemaan kasvavat rinnat hyvin, ettei tarvitse löytää niitä joskus navasta
Olosta: Pahoinvointi on helpottanut, mutta tilalle on tullut sellainen kiva pieni jatkuva närästys, joka ärsyyntyy ihan kaikesta, mitä syön ja menee niin pahaksi, että pitää sitten sen takia oksentaa. Kauhulla odotan, mitä tämä on sitten myöhemmässä vaiheessa.
Sunnuntaina oli tämän närästyksen ja pahenevan aknen kanssa jo ihan epätoivoinen ja tosi alla päin. Mua piristi kovasti meidän seurakunnassa 94-vuotias ihana herramies, joka tietää, että olen raskaana ja sanoi minulle, että "sinä se vain kaunistut päivä päivältä". Ehkä mussa on sitten sellaista raskauden hehkua ainakin noin melkein 100-vuotiaan silmissä
sabrinafair + pikkuinen 14+5 (Neuvolan mukaan se on tuo, vaikka menkoista laskettuna olis 14+4 ja laskettu aika vasta 20.10. Eivät kai osaa ottaa karkauspäivää huomioon. Mutta en ala taisteleen tuon kanssa, saanpahan aina poksua jo perjantaina ja pääsee äitiyslomalle päivää aikaisemmin)
Vauvavakuutuksesta: Me ollaan harkittu kyllä, että otettais sellainen ennen syntymää. Kalliitahan nuo on, mutta jotenkin helpottais se ajatus, että se korvaa, jos on jotain synnynnäistä. Mutta vielä vähän harkitaan.
Liikkeistä: Kateellisena luen teidän juttuja, jotka olette tunteneet liikkeitä. Ensikertalaisena mulla varmaan menee vielä useampi viikko. Toivottavasti jo pian tuntisin!
Äitiyshousut ostin minäkin tänään. Mahaa ei kyllä juuri nimeksikään vielä ole, mutta tavalliset farkut puristaa kyllä tosi ikävästi ja varsinkin iltapäivästä, kun alkaa turvottaa. Voi että nämä on mukavat!
Mieliteoista: Mullakin tekee kaikenlaista kirpeää mieli. Lasken jo päiviä vappuun, kun saa torilta metrilakuja. Meinaan ostaa sieltä ison pussillisen sellaisia kirpeitä. Ei siis mitään oikeita lakuja, vaan sellaisia kirpeitä hedelmäjuttuja.
Rintaliiveistä: Omat rinnat ei ole vielä (harmikseni) kasvaneet. Mulla on normaalisti D-kuppi, mutta kun ympärys on vain 65, se vastaa 75B:tä, eli ei niin isot kuin miltä kuulostaa
Yhden työni kautta olen oppinut siitä, miten meidän rinnat venyy jopa 3mm vuodessa (tukematta), joten käytän aina tosi tukevia liivejä. Kauhulla katson, millaisia rimpuloita imetysliivit on, että eihän niistä ole mitään tukea. Tosin, jos tuo ympärys ei tuosta kasva, niin liivit on kuitenkin ostettava oikeasta liiviliikkeestä, mistään H&M:ltä ei 65 löydy. En halua saarnata, mutta suosittelen kyllä tukemaan kasvavat rinnat hyvin, ettei tarvitse löytää niitä joskus navasta Olosta: Pahoinvointi on helpottanut, mutta tilalle on tullut sellainen kiva pieni jatkuva närästys, joka ärsyyntyy ihan kaikesta, mitä syön ja menee niin pahaksi, että pitää sitten sen takia oksentaa. Kauhulla odotan, mitä tämä on sitten myöhemmässä vaiheessa.
Sunnuntaina oli tämän närästyksen ja pahenevan aknen kanssa jo ihan epätoivoinen ja tosi alla päin. Mua piristi kovasti meidän seurakunnassa 94-vuotias ihana herramies, joka tietää, että olen raskaana ja sanoi minulle, että "sinä se vain kaunistut päivä päivältä". Ehkä mussa on sitten sellaista raskauden hehkua ainakin noin melkein 100-vuotiaan silmissä
sabrinafair + pikkuinen 14+5 (Neuvolan mukaan se on tuo, vaikka menkoista laskettuna olis 14+4 ja laskettu aika vasta 20.10. Eivät kai osaa ottaa karkauspäivää huomioon. Mutta en ala taisteleen tuon kanssa, saanpahan aina poksua jo perjantaina ja pääsee äitiyslomalle päivää aikaisemmin
)Hömpi: olen pahoillani parisuhteesi puolesta-voisiko äkkisistään kuvitellakaan pahempaa aikaa tuollaiselle "päätökselle"? Mutta entisenä yksinhuoltajana sanoisin, että pärjäät varmasti ja ajoituksella on puolensakin. Monessa asiassa on paljon helpompi ja mukavampi vain päättää asiat yksin ja hoitaa ne mieleisellään tavalla-ja mieleisessä seurassa-kuin vastahakoisen isän kanssa. Toisekseen eroprosessi vastasyntyneen kanssa olisi varmasti raskaampi, joten uskon sen olevan hyvä että käytännön asiat pääsee sopimaan hyvissä ajoin.
Minäkin siis odotin esikoista yksin, alusta saakka. Biol.isänsä ja minä emme olleet oikeastaan yhdessäkään, mutta ainoana asiana seksi sujui Raskaus oli iloinen ylläri, ja meni yksinäisyydestä huolimatta hyvin, kun tiesin alusta asti että näin mennään. Toisaalta myös lapselle on ollut helpotus, että mitään erodraamoja ei ole ollut, vaan hän suoraan syntyi siihen tilanteeseen jossa olimme vain me kaksi. Sittemmin löysin aviomieheni, meille siis nyt tulossa toinen yhteinen lapsi, mutta myös esikoiseni on imaissut hänet täysin isäkseen-ja hyväksyntä on molemminpuolista. Asioilla on taipumus järjestyä!
Nurmo, minulla oli edellisen raskauden kanssa vähän samankaltaiset fiilikset ja ruoskin kyllä itseäni siitä. Esikoinen siis tyttö, ja johtui kai yksinhuoltajuudestakin, että tyttöjen talouteen oli niin tottunut. Toisekseen minut on raiskattu nuorena, ja yksi pitkä parisuhde kaatui väkivaltaan(molemmat karmeudet ennen lasten syntymää). Ajatus miehistä yleisesti oli siis aika kurja- siksi kai vierastin täysin ajatustakin saada poikalapsi. Mukana oli ihan järjetön pelko, että hänestäkin voisi kasvaa samankaltainen hirviö...Tästä en halunnut puhua ääneen edes miehelleni, häpesin tuota tunnetta niin paljon. Rakenneultrassa kuitenkin tuntui kulkuset kilisevän, joten "alkujärkytyksestä" selvittyäni poika tuntui pian ihan yhtä rakkaalta ja omalta:heart:. Enkä tuota naperoa vaihtaisi mihinkään! Nyt kolmatta odottaessa voin vilpittömästi sanoa että vauvan sukupuoli on täysin yhdentekevää!
ruuvih ja nyttynen 14+6 (huomenna poksutaan taas!)
Minäkin siis odotin esikoista yksin, alusta saakka. Biol.isänsä ja minä emme olleet oikeastaan yhdessäkään, mutta ainoana asiana seksi sujui
Raskaus oli iloinen ylläri, ja meni yksinäisyydestä huolimatta hyvin, kun tiesin alusta asti että näin mennään. Toisaalta myös lapselle on ollut helpotus, että mitään erodraamoja ei ole ollut, vaan hän suoraan syntyi siihen tilanteeseen jossa olimme vain me kaksi. Sittemmin löysin aviomieheni, meille siis nyt tulossa toinen yhteinen lapsi, mutta myös esikoiseni on imaissut hänet täysin isäkseen-ja hyväksyntä on molemminpuolista. Asioilla on taipumus järjestyä!Nurmo, minulla oli edellisen raskauden kanssa vähän samankaltaiset fiilikset ja ruoskin kyllä itseäni siitä. Esikoinen siis tyttö, ja johtui kai yksinhuoltajuudestakin, että tyttöjen talouteen oli niin tottunut. Toisekseen minut on raiskattu nuorena, ja yksi pitkä parisuhde kaatui väkivaltaan(molemmat karmeudet ennen lasten syntymää). Ajatus miehistä yleisesti oli siis aika kurja- siksi kai vierastin täysin ajatustakin saada poikalapsi. Mukana oli ihan järjetön pelko, että hänestäkin voisi kasvaa samankaltainen hirviö...Tästä en halunnut puhua ääneen edes miehelleni, häpesin tuota tunnetta niin paljon. Rakenneultrassa kuitenkin tuntui kulkuset kilisevän, joten "alkujärkytyksestä" selvittyäni poika tuntui pian ihan yhtä rakkaalta ja omalta:heart:. Enkä tuota naperoa vaihtaisi mihinkään! Nyt kolmatta odottaessa voin vilpittömästi sanoa että vauvan sukupuoli on täysin yhdentekevää!
ruuvih ja nyttynen 14+6 (huomenna poksutaan taas!)
Viiteen päivään on nyt mahtunut kaksi oksennuspäivää, yksi semipaha päivä ja kaksi pahoinvoinnitonta päivää.. Oliskohan tää etominen jo menossa ohi, jooko pliis!
ja lena-n tapaan, ei mullakaan sen kummempaa kuin että poks!
Henna-Riikka ja Pumpula 14+0
ja lena-n tapaan, ei mullakaan sen kummempaa kuin että poks!
Henna-Riikka ja Pumpula 14+0
Niin meillä siis on jo yksi lapsi, joka ei tee eroa helpoksi kyselemällä isiä Onneksi vielä niin pieni, että ehtii unohtaa meidän koskaan asuneen yhdessä perheenä... En sitten mene kommentoimaan missä vaiheessa ero on "helpointa" tai vaikeinta, kyllä tässä apua olis vailla ihan joka kohdassa.. Meillä kun on sattunut niin kurjasti ettei mitään hoitoapua ole koskaan herunut, kaksin ollaa perhettä pyöritetty ja nyt mut jätetään oman onneni nojaan... Mutta ei se auta itku markkinoilla, mu elämä on nyt tätä.
Little precious: Onko sulla ensimmäinen lapsi? Me oltiin "erossa" esikoisen raskaus ja pikkuvauva aika, kun mies oli suorittamassa asevelvollisuuttaan... Tämä on siis tavallaan toinen kerta jo mulle... Nyt vaan menoa vauhdittamassa 1v7kk taapero! Muakin pelottaa tää silti vaikka olen tottunut hoitamaan lasta tosi paljon itse... Toisaalta se on myös "kivaa", kun ei tarvitse riidellä pikkuasioista jonkun kanssa vaan tehdä niinkun haluaa... Mutta yksinäisyys vaivaa täälläkin, onneksi on ystäviä... Mutta niitä ei oikein saa tänne kotiin viereen nukkumaan ja sohvalla istumaan ja katsomaan telkkua En ole kyllä sellaista tyyppiä joka viihtyy omissa oloissaan... Olisi kiva jakaa ajatuksia jos haluat vaikka yksärillä?
Kiitos ruuvih tarinastasi, helpottaa kuulla, että tästä voi selvitä... ja muillekin kiitoksia tuesta, sitä ei nyt tosiaan ole liikaa...
Onneksi vielä niin pieni, että ehtii unohtaa meidän koskaan asuneen yhdessä perheenä... En sitten mene kommentoimaan missä vaiheessa ero on "helpointa" tai vaikeinta, kyllä tässä apua olis vailla ihan joka kohdassa.. Meillä kun on sattunut niin kurjasti ettei mitään hoitoapua ole koskaan herunut, kaksin ollaa perhettä pyöritetty ja nyt mut jätetään oman onneni nojaan... Mutta ei se auta itku markkinoilla, mu elämä on nyt tätä.Little precious: Onko sulla ensimmäinen lapsi? Me oltiin "erossa" esikoisen raskaus ja pikkuvauva aika, kun mies oli suorittamassa asevelvollisuuttaan... Tämä on siis tavallaan toinen kerta jo mulle... Nyt vaan menoa vauhdittamassa 1v7kk taapero! Muakin pelottaa tää silti vaikka olen tottunut hoitamaan lasta tosi paljon itse... Toisaalta se on myös "kivaa", kun ei tarvitse riidellä pikkuasioista jonkun kanssa vaan tehdä niinkun haluaa... Mutta yksinäisyys vaivaa täälläkin, onneksi on ystäviä... Mutta niitä ei oikein saa tänne kotiin viereen nukkumaan ja sohvalla istumaan ja katsomaan telkkua
En ole kyllä sellaista tyyppiä joka viihtyy omissa oloissaan... Olisi kiva jakaa ajatuksia jos haluat vaikka yksärillä? Kiitos ruuvih tarinastasi, helpottaa kuulla, että tästä voi selvitä... ja muillekin kiitoksia tuesta, sitä ei nyt tosiaan ole liikaa...
Lääkärineuvola oli tänään aamulla, kaikki oikein hyvin ja sydänäänet kuului heti eka yrittämällä Lääkäri totes että kuuluu siks niin hyvin kun kohtu sieltä jo nousee niin paljon esiin. Hb oli edelleen sen 122 ja verenpaine 112/69. Esikoinen ei vielä tiedä että meille on tulossa vauva mutta keskimmäiselle kerroin tänään sit neuvolan jälkeen. Voi sitä pienen ihmisen riemua kun sai tietää että on tulossa vauva :heart: Kyyneleet silmissä naureskeli ja hihitteli ja kyseli että onko ihan oikeesti tulossa että ihan oikeesti oikeesti, ettei äiti huijaa Sitten sitä jo mietittiinkin että montako yötä on siihen kun vauva syntyy..tästä se kyseleminen sit alkaa
m & m 14+4 :heart:
Lääkäri totes että kuuluu siks niin hyvin kun kohtu sieltä jo nousee niin paljon esiin. Hb oli edelleen sen 122 ja verenpaine 112/69. Esikoinen ei vielä tiedä että meille on tulossa vauva mutta keskimmäiselle kerroin tänään sit neuvolan jälkeen. Voi sitä pienen ihmisen riemua kun sai tietää että on tulossa vauva :heart: Kyyneleet silmissä naureskeli ja hihitteli ja kyseli että onko ihan oikeesti tulossa että ihan oikeesti oikeesti, ettei äiti huijaa Sitten sitä jo mietittiinkin että montako yötä on siihen kun vauva syntyy..tästä se kyseleminen sit alkaa m & m 14+4 :heart:
Hömpille isot tsempitykset vaikeaan tilanteeseen. :hug: Toivottavasti kaikki asiat järjestyy parhain päin.
Mua muksitaan ihan urakalla sisältäpäin. :heart: Äsken oli niin villi meno, että mieskin tunsi eka kertaa potkut mahan päältä. Aika hurjaa, miten tässä vaan puoliväli lähestyy.
Lumi & murunen 17+3 (tai ultran mukaanhan jo poksuis 18+0)
Mua muksitaan ihan urakalla sisältäpäin. :heart: Äsken oli niin villi meno, että mieskin tunsi eka kertaa potkut mahan päältä. Aika hurjaa, miten tässä vaan puoliväli lähestyy.
Lumi & murunen 17+3 (tai ultran mukaanhan jo poksuis 18+0)
LP vastattu
Kateellisena odottelen potkuja.. Jotain liikehdintää olen huomannut, mutta aika heiveröisiä vielä, niitä ei oikein edes ehdi tuntemaan... (kun juoksee tuon taaperon perässä ) Eilen EHKÄ tunsin pari kovempaakin muljahdusta, mutta en menisi vannomaan... Esikoisesta tunsin aikaisin liikkeitä, rv17 näkyi jo maha päälle
Hömpi 15+2
Kateellisena odottelen potkuja.. Jotain liikehdintää olen huomannut, mutta aika heiveröisiä vielä, niitä ei oikein edes ehdi tuntemaan... (kun juoksee tuon taaperon perässä
) Eilen EHKÄ tunsin pari kovempaakin muljahdusta, mutta en menisi vannomaan... Esikoisesta tunsin aikaisin liikkeitä, rv17 näkyi jo maha päälle Hömpi 15+2
Huomenta kaikki!
Oli pakko tulla tänne iloitsemaan (kun mieskin on taas merillä, ja merileskenä siis yksin kotona niin ei ole täällä ketään kelle hehkuttaa).
Mulla on ollu kaks päivää jo paljon parempi olo!! \0/
Toivon tosiaan että tää melkein kahdeksan viikon oksentelu olis nyt ohi! Pahoinvointi on edelleen läsnä, mutta pieniä määriä kahden tunnin välein syömällä oon nyt pärjännyt oksentamatta. Ja istumaankin on pystynyt. Eilen olin melkein tunnin pihalla.
Mielialat on kyllä vaihdellu melko hurjasti. En tiedä johtuuko tästä yksin olosta vai mistä, mutta kaikki pienetkin asiat tuntuu järkyttävän suurilta.. Toissa yönä näin tosi ahdistavaa unta jossa mies käyttäytyi kuin idiootti (eikä oikeassa elämässä koskaan käyttäydy niin), mutta olin unesta niin järkyttyny että rupesin pakkaamaan kamojani ja pistämään suhdetta pakettiin! Onneksi heräsin todellisuuteen ennenkuin ehdin lähteä. Ostos-tvkin saattaa alkaa itkettää.
Petipuuhista lähden vielä kyselemään, meillä jonkun verran normaalia vähemmän nyt touhua ollut mun oksentamisen vuoksi, mutta jokainen edes hiukan parempi hetki on kyllä hyödynnetty. Haluja kyllä olisi.
Onko kellään ollut kipuja itse touhun aikana?
Enkä nyt tarkoirta sitä että limakalvot olis kuivat tmv, mutta oon ihmetellyt kun mua sattuu mahaan. Siis juurikin tuonne alas missä toukka pötköttää. Ja aikalailla asennosta riippumatta. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kohtalotovereita?
Täytyy varmaan jutella asiasta vielä ens viikon neuvolassa.
Tilasin myös dopplerin. Jännityksellä odotan toimiiko, kunhan se saapunee.
Toivon että se tois vähän varmuutta tähän odotuksen epävarmuuteen kun voi todentaa vauvan olemassaolon halutessaan. Ja ehkä mieskin sitten uskoo että kyllä siellä joku on.
Emmaoo ja toukka 14+1 (tai 13+4, en enää tiedä itsekkään)
Oli pakko tulla tänne iloitsemaan (kun mieskin on taas merillä, ja merileskenä siis yksin kotona niin ei ole täällä ketään kelle hehkuttaa).
Mulla on ollu kaks päivää jo paljon parempi olo!! \0/
Toivon tosiaan että tää melkein kahdeksan viikon oksentelu olis nyt ohi! Pahoinvointi on edelleen läsnä, mutta pieniä määriä kahden tunnin välein syömällä oon nyt pärjännyt oksentamatta.
Ja istumaankin on pystynyt. Eilen olin melkein tunnin pihalla.Mielialat on kyllä vaihdellu melko hurjasti. En tiedä johtuuko tästä yksin olosta vai mistä, mutta kaikki pienetkin asiat tuntuu järkyttävän suurilta.. Toissa yönä näin tosi ahdistavaa unta jossa mies käyttäytyi kuin idiootti (eikä oikeassa elämässä koskaan käyttäydy niin), mutta olin unesta niin järkyttyny että rupesin pakkaamaan kamojani ja pistämään suhdetta pakettiin! Onneksi heräsin todellisuuteen ennenkuin ehdin lähteä. Ostos-tvkin saattaa alkaa itkettää.
Petipuuhista lähden vielä kyselemään, meillä jonkun verran normaalia vähemmän nyt touhua ollut mun oksentamisen vuoksi, mutta jokainen edes hiukan parempi hetki on kyllä hyödynnetty.
Haluja kyllä olisi. Onko kellään ollut kipuja itse touhun aikana?
Enkä nyt tarkoirta sitä että limakalvot olis kuivat tmv, mutta oon ihmetellyt kun mua sattuu mahaan. Siis juurikin tuonne alas missä toukka pötköttää. Ja aikalailla asennosta riippumatta. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kohtalotovereita?
Täytyy varmaan jutella asiasta vielä ens viikon neuvolassa.
Tilasin myös dopplerin. Jännityksellä odotan toimiiko, kunhan se saapunee.
Toivon että se tois vähän varmuutta tähän odotuksen epävarmuuteen kun voi todentaa vauvan olemassaolon halutessaan. Ja ehkä mieskin sitten uskoo että kyllä siellä joku on.
Emmaoo ja toukka 14+1 (tai 13+4, en enää tiedä itsekkään)
petipuuhat: Mulla ainakin kohdunsuun tienoo hyvinkin arkana. Pelkästään canestenin tunkeminen sattuu.
Tänään tuli aamulla TAAS kerran sitä tuhrua, voi paska sanon minä. Hiivatulehdus tosin päällä ja eilen tungin vedellä pehmennettyä canestenia tuonne alapäähän, johtuisikohan sitten siitä tms. Välillä vihlonut ikävästi kohtuun, mitä lie sekin. Vauva liikehtii enemmän tai vähemmän, niistäkään ei nyt oikein aina voi tulkita mitään varmaa...:headwall: Ehkäpä yritän etsiä sydänääniä dopplerilla, sekin alkaa olemaan jo varsinaista etsintää kun kohtu on kasvanut jo niin pyöreäksi ja vauva pääsee helpommin karkuun.
hieman huolestunut Jensar kera asukin 17 POKS
Tänään tuli aamulla TAAS kerran sitä tuhrua, voi paska sanon minä. Hiivatulehdus tosin päällä ja eilen tungin vedellä pehmennettyä canestenia tuonne alapäähän, johtuisikohan sitten siitä tms. Välillä vihlonut ikävästi kohtuun, mitä lie sekin. Vauva liikehtii enemmän tai vähemmän, niistäkään ei nyt oikein aina voi tulkita mitään varmaa...:headwall: Ehkäpä yritän etsiä sydänääniä dopplerilla, sekin alkaa olemaan jo varsinaista etsintää kun kohtu on kasvanut jo niin pyöreäksi ja vauva pääsee helpommin karkuun.
hieman huolestunut Jensar kera asukin 17 POKS
Morjens kaikille!
Ihanaa, kun kelit lämpenee ja tulee kesä, ootan niin kovasti. Mulla ois enää 5 viikkoa töitä, sit jään työttömäksi ja "toivon" saavani olla kotona...
Tänään oli sokerirasitus ja voi YÖK! mitä litkua joutui juomaan. Se oli tuplasti imelämpää ja pahempaa, ku aikaisempi ruskea litku. No, ehkä kaikki yli imelä tyhjään vatsaan tekee pahaa. Selvisin kuitenkin oksentamatta, tulokset saan sitten seuraavassa neuvolassa. Jouduin rasitukseen jo nyt, koska aiemmassa oli raskausdiabetes-diagnoosi, tosin silloinkin oli se eka arvo just raja-arvo, mut seurantaan jouduin. Saas nähdä, kuin käy tälläkertaa.
Ostin sit gracon kaukalon telakalla ja tänään hain Emmaljungan yhdistelmävaunut. Käytettyinä ostin, kun hyvät kohtuuhintaan löytyi. Täytyy vintille raivata tilaa, et saa ne jemmaan sinne.
Pieniä töytäisyjä täälläkin jo tuntuu ja maha kasvaa.
Ihanaa neljä päivää vapaata, aion niin nauttia ulkoilusta ja laiskottelusta!!!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-poikatyttö ja tyyppi 13+4
Ihanaa, kun kelit lämpenee ja tulee kesä, ootan niin kovasti. Mulla ois enää 5 viikkoa töitä, sit jään työttömäksi ja "toivon" saavani olla kotona...
Tänään oli sokerirasitus ja voi YÖK! mitä litkua joutui juomaan. Se oli tuplasti imelämpää ja pahempaa, ku aikaisempi ruskea litku. No, ehkä kaikki yli imelä tyhjään vatsaan tekee pahaa. Selvisin kuitenkin oksentamatta, tulokset saan sitten seuraavassa neuvolassa. Jouduin rasitukseen jo nyt, koska aiemmassa oli raskausdiabetes-diagnoosi, tosin silloinkin oli se eka arvo just raja-arvo, mut seurantaan jouduin. Saas nähdä, kuin käy tälläkertaa.
Ostin sit gracon kaukalon telakalla ja tänään hain Emmaljungan yhdistelmävaunut. Käytettyinä ostin, kun hyvät kohtuuhintaan löytyi. Täytyy vintille raivata tilaa, et saa ne jemmaan sinne.
Pieniä töytäisyjä täälläkin jo tuntuu ja maha kasvaa.
Ihanaa neljä päivää vapaata, aion niin nauttia ulkoilusta ja laiskottelusta!!!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-poikatyttö ja tyyppi 13+4
No niin, lähes kaikki muut tietää että meille tulee vauva paitsi miehen sukulaiset, siis appivanhempani mukaan lukien Ja mahaa ei enää saa piiloon joten tän viikonlopun aikana on PAKKO kertoa myös heille että uus lapsenlapsi on tulossa syksyllä. Onneksi se kertominen on helposti hoidettu juttu, me mennään sinne kahville ja esikoinen paukauttaa tiedon jo ennenkun on ovesta kunnolla päästy sisään Juuh, mitäs vielä...joo, siis järkky ällö paha olo jos on liian kauan syömättä suolasta :/ Mutta onneksi syöminen ei ole mulle ongelma! Jos täytyy syödä niin minähän syön
Ja mahaa ei enää saa piiloon joten tän viikonlopun aikana on PAKKO kertoa myös heille että uus lapsenlapsi on tulossa syksyllä. Onneksi se kertominen on helposti hoidettu juttu, me mennään sinne kahville ja esikoinen paukauttaa tiedon jo ennenkun on ovesta kunnolla päästy sisään Juuh, mitäs vielä...joo, siis järkky ällö paha olo jos on liian kauan syömättä suolasta :/ Mutta onneksi syöminen ei ole mulle ongelma! Jos täytyy syödä niin minähän syön Papa-tulokset tuli postissa ja kaikki normisti Miksiköhän ovat postitukseen tuhlanneet rahaa kun saman asian olisi voinut kertoa parin viikon päästä neuvolassa?
Olen saanut hirveän ihottuman nyt viikon sisällä :/ Isälläni on atooppinen iho ja esikoisella myös, joten olen todennäköisesti itsekin "kantaja". Ei vaan ikinä ennen ole puhjennut (paitsi pienenä ollut jotain pientä), mutta näköjään sain tämänkin sitten raskausajan vaivakseni. Tietääkö kukaan saako hydrocortisonia käyttää raskausaikana? Pojalla on 1,5% (tai 1%), eli ei mitään hirveän vahvaa joten luulisi voivan käyttää?
IMN & Tuutikki 15+6
Miksiköhän ovat postitukseen tuhlanneet rahaa kun saman asian olisi voinut kertoa parin viikon päästä neuvolassa? Olen saanut hirveän ihottuman nyt viikon sisällä :/ Isälläni on atooppinen iho ja esikoisella myös, joten olen todennäköisesti itsekin "kantaja". Ei vaan ikinä ennen ole puhjennut (paitsi pienenä ollut jotain pientä), mutta näköjään sain tämänkin sitten raskausajan vaivakseni. Tietääkö kukaan saako hydrocortisonia käyttää raskausaikana? Pojalla on 1,5% (tai 1%), eli ei mitään hirveän vahvaa joten luulisi voivan käyttää?
IMN & Tuutikki 15+6
Hei kaikille piiiiitkästä aikaa! Aivan jäätävän kamala pahoinvointi on väistynyt viimeisen kahden viikon aikana, samoin koulustressi. Nyt saa olla vaan ja odottaa kesää ja nauttia raskaudesta <3
On kyllä ollut aika rankka alkuraskaus, painoa putosi 4kiloa 3viikon aikana ja sitten vietin pääsiäisen sairaalassa tipassa ja i.v antibiooteilla kun iski hirvee keuhkopöpö. Sitten sainki viikon antibioottikuurin vielä suun kautta ja sen jälkeen on olo ollut ihan erilainen. Nyt masu vaan kasvaa ja kovasti odotan 1.6 olevaa rakenneultraa
Sukupuolesta: meillä mies toivoo enemmän poikaa, koska kokee että pääsee "lähemmäksi" poikaa kuin tyttöä. Itselle on ihan sama kunhan lapsi on terve. Vielä ei ole tullut mitään poika- tai tyttö-oloa...
Laskettuun aikaan tuli muuten muutos, joka on nyt 10.10 eikä 11.10...oikeasti alunperin muistin vaan sen väärin Dementian oireita paljon ollut liikkeellä viime viikkoina.
Vielä 4päivää koulua, sitten 26.5 sairaanhoitajan paperit kourassa ja elämä voi alkaa
Karsu ja Nasu rv16+3
Aivan jäätävän kamala pahoinvointi on väistynyt viimeisen kahden viikon aikana, samoin koulustressi. Nyt saa olla vaan ja odottaa kesää ja nauttia raskaudesta <3On kyllä ollut aika rankka alkuraskaus, painoa putosi 4kiloa 3viikon aikana ja sitten vietin pääsiäisen sairaalassa tipassa ja i.v antibiooteilla kun iski hirvee keuhkopöpö. Sitten sainki viikon antibioottikuurin vielä suun kautta ja sen jälkeen on olo ollut ihan erilainen. Nyt masu vaan kasvaa ja kovasti odotan 1.6 olevaa rakenneultraa
Sukupuolesta: meillä mies toivoo enemmän poikaa, koska kokee että pääsee "lähemmäksi" poikaa kuin tyttöä. Itselle on ihan sama kunhan lapsi on terve. Vielä ei ole tullut mitään poika- tai tyttö-oloa...
Laskettuun aikaan tuli muuten muutos, joka on nyt 10.10 eikä 11.10...oikeasti alunperin muistin vaan sen väärin
Dementian oireita paljon ollut liikkeellä viime viikkoina.Vielä 4päivää koulua, sitten 26.5 sairaanhoitajan paperit kourassa ja elämä voi alkaa
Karsu ja Nasu rv16+3
POKS 14+0 =)
Viikot menee kyl tosi nopeeta. Enää ois 5 viikkoo töitä ja sit pääsee kesälomaileen =)
Muutto ois 1.6 joten ei se tekeminen lopu siihen ku työt loppuu, kamala epätoivo, että miten saa kaiken pakattua!
Maha ilmeisesti kasvaa...paino ei ole noussut mutta housut ei mee enää kiinni...noita entisiä makkaroita kylläkin on tuossa tiellä sen verran, et näyttää tällä hetkellä vain siltä et ois lihonu =D
Mielitekoja ei oo täälläkään sen kummemmin ilmestynyt...muuta ku töissä tulee aamupalaksi vedettyä mieluummin puuroa ja maitoa entisten sämpylän ja kahvin sijasta. Leipä on tosiaan alkanu äklöttää ku tuntuu ettei tää maha toimi muutenkaan kovin hyvin niin ei tee mieli tukkia enempää =D Ja ruoan annoskoot on varmaan kolmannes entisestä ku täyttyy jotenki niin vähästä maha eikä uskalla syyä itteensä ähkyyn ku se kamala olo kestää sit iltaan asti.
Että tämmöstä täällä
Viikot menee kyl tosi nopeeta. Enää ois 5 viikkoo töitä ja sit pääsee kesälomaileen =)
Muutto ois 1.6 joten ei se tekeminen lopu siihen ku työt loppuu, kamala epätoivo, että miten saa kaiken pakattua!
Maha ilmeisesti kasvaa...paino ei ole noussut mutta housut ei mee enää kiinni...noita entisiä makkaroita kylläkin on tuossa tiellä sen verran, et näyttää tällä hetkellä vain siltä et ois lihonu =D
Mielitekoja ei oo täälläkään sen kummemmin ilmestynyt...muuta ku töissä tulee aamupalaksi vedettyä mieluummin puuroa ja maitoa entisten sämpylän ja kahvin sijasta. Leipä on tosiaan alkanu äklöttää ku tuntuu ettei tää maha toimi muutenkaan kovin hyvin niin ei tee mieli tukkia enempää =D Ja ruoan annoskoot on varmaan kolmannes entisestä ku täyttyy jotenki niin vähästä maha eikä uskalla syyä itteensä ähkyyn ku se kamala olo kestää sit iltaan asti.
Että tämmöstä täällä
Ääk, se ois kohta pääsiäinen! Meillä ei kyllä taideta viettää mitenkään ihmeesti vappua, kun mies on töissä, ja minä siis elelen "kahdestaan" tytön kanssa vapun yli, kun isi nukkuu päivät... Mites muut viettää vappua?
Huomenna pitää käydä kaupassa ostamassa vähän vappuherkkuja ja täytekakkutarvikkeet koekakkua varten. Esikoinen täyttää perjantaina 1v ja lauantaina pidetään juhlat. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin tehdä ja käyttää vaahtokarkki massaa! Onneksi saan tehdä koekakun äiti-lapsi -ryhmän jäsenille, niin saa vähän tuntumaa siihen massaan! Mun äiti on onneksi luvannut leipoa juhliin ja tulee jo perjantaina muutenkin auttelemaan, ei tarvi yrittää kaikkea tehdä yksin kun taapero roikkuu lahkeessa kiinni
Onko muuten muilla vaikuttanut raskaus kasvojen ihoon? Musta tuntuu, että uutta näppylää pukkaa koko ajan :/ Ei muutenkaan ole mikään superpuhdas ja sielä iho, mutta sitten vielä tämä "raskauslisä", jeejee! Ja naama rasvoittuu hetkessä, mutta mitään rasvaisen ihon tuotteita ei voi käyttää, sillä ne kuivattaa liikaa! Eli täällä siis kuiva, rasvainen ja kukkiva naama! :/
poikatyttö mulle kävi ihan samalla tavalla esikoisen raskaudessa, "kärähdin" sokerirasituksessa paastoarvosta, joka oli tasan sen raja-arvon ja jouduin seuraamaan sokereita koko loppuraskauden. Olin siis tuolloin jo aikaisilla viikoilla rasituksessa suuren BMI:n takia. Tässä raskaudessa kävin myös sokerirasituksessa, en muista enää millä viikoilla. Tällä kertaa sain puhtaat paperit, kun omalla luvalla pidin vain 10h paaston. Viimeksi paastoa tuli yli 13h, kun labran ajat olivat myöhässä ja oma maksa ehti jo aloittaa sokerituotannon...
Viimeyönä tunsin liikkeet ekan kerran ihan selvästi! Tähän asti tuntunut hyvin hentona, mutta viimeyönä monotettiin pitkään ihan kunnolla!
Jaaha, neiti tahtoo lounasta, on siis vastattava kutsuun!
-Minki ja pikkusisko 17+2-
Mites muut viettää vappua? Huomenna pitää käydä kaupassa ostamassa vähän vappuherkkuja ja täytekakkutarvikkeet koekakkua varten. Esikoinen täyttää perjantaina 1v ja lauantaina pidetään juhlat. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin tehdä ja käyttää vaahtokarkki massaa! Onneksi saan tehdä koekakun äiti-lapsi -ryhmän jäsenille, niin saa vähän tuntumaa siihen massaan! Mun äiti on onneksi luvannut leipoa juhliin ja tulee jo perjantaina muutenkin auttelemaan, ei tarvi yrittää kaikkea tehdä yksin kun taapero roikkuu lahkeessa kiinni
Onko muuten muilla vaikuttanut raskaus kasvojen ihoon? Musta tuntuu, että uutta näppylää pukkaa koko ajan :/ Ei muutenkaan ole mikään superpuhdas ja sielä iho, mutta sitten vielä tämä "raskauslisä", jeejee! Ja naama rasvoittuu hetkessä, mutta mitään rasvaisen ihon tuotteita ei voi käyttää, sillä ne kuivattaa liikaa! Eli täällä siis kuiva, rasvainen ja kukkiva naama! :/
poikatyttö mulle kävi ihan samalla tavalla esikoisen raskaudessa, "kärähdin" sokerirasituksessa paastoarvosta, joka oli tasan sen raja-arvon ja jouduin seuraamaan sokereita koko loppuraskauden. Olin siis tuolloin jo aikaisilla viikoilla rasituksessa suuren BMI:n takia. Tässä raskaudessa kävin myös sokerirasituksessa, en muista enää millä viikoilla. Tällä kertaa sain puhtaat paperit, kun omalla luvalla pidin vain 10h paaston. Viimeksi paastoa tuli yli 13h, kun labran ajat olivat myöhässä ja oma maksa ehti jo aloittaa sokerituotannon...
Viimeyönä tunsin liikkeet ekan kerran ihan selvästi! Tähän asti tuntunut hyvin hentona, mutta viimeyönä monotettiin pitkään ihan kunnolla!
Jaaha, neiti tahtoo lounasta, on siis vastattava kutsuun!
-Minki ja pikkusisko 17+2-
Viimeksi muokattu:
Hömpille tsempit Lähetän voima-ajatuksia
Onko muuten muilla vaikuttanut raskaus kasvojen ihoon?
Mulla ihan alkuraskaudessa tuntui, että hiukset rasvoittui ihan saman tien! Ällöä.
Nyt on kyllä tasaantunut sekä hiusten että naaman rasvaisuus Ei oikeastaan sen enempää finnejä kuin normaalistikaan, ainoa että jos sellainen tulee, se on isompi ja kipeämpi kuin normaalisti.. Mutta periaatteessa aika hehkeällä iholla mennään
Nyt on myös turvotus laskenut, on sitä toki vielä jäljellä, mutta se osa turvotuksesta joka aiheuttaa tosi hankalan olon, on poissa Jos tää väsymys vielä väistyisi ja satunnaiset pahat olot, vois sanoa että mä saan nauttia keskiraskaudesta
Ihana ilon tunne kuplii sisällä kun kannan tällaista "salaisuutta". Tosin huomenna ajattelin viedä vähän kääretorttua ja ultrakuvan töihin ja sitten olen julkiraskaana, täysin ulkona raskauskaapista
Henna-Riikka ja Pumpula 14+3
Lähetän voima-ajatuksia Onko muuten muilla vaikuttanut raskaus kasvojen ihoon?
Mulla ihan alkuraskaudessa tuntui, että hiukset rasvoittui ihan saman tien! Ällöä.
Nyt on kyllä tasaantunut sekä hiusten että naaman rasvaisuus
Ei oikeastaan sen enempää finnejä kuin normaalistikaan, ainoa että jos sellainen tulee, se on isompi ja kipeämpi kuin normaalisti.. Mutta periaatteessa aika hehkeällä iholla mennään Nyt on myös turvotus laskenut, on sitä toki vielä jäljellä, mutta se osa turvotuksesta joka aiheuttaa tosi hankalan olon, on poissa
Jos tää väsymys vielä väistyisi ja satunnaiset pahat olot, vois sanoa että mä saan nauttia keskiraskaudesta Ihana ilon tunne kuplii sisällä kun kannan tällaista "salaisuutta". Tosin huomenna ajattelin viedä vähän kääretorttua ja ultrakuvan töihin ja sitten olen julkiraskaana, täysin ulkona raskauskaapista
Henna-Riikka ja Pumpula 14+3