Lokakuun Onnenmurut 2012 *Maaliskuussa*

Kirjotin jo maanantaina pitkän värssyn ja sitten kone teki tenän ja se hävis jonnekin bittiavaruuteen. Hirveä huoli oli maanantaina - käytiin siis viikko sitten tiistaina NP-ultrassa, kaikki siellä hyvin ja kerroin useammalle kaverille ja miehen äidille viikonloppuna. No anoppi kun oli saatu sunnuntaina lentokentälle, niin eikös holahtanut ihan kirkkaanpunasta verta aika runsaannäkösesti pönttöön. Paniikkipuhelu päivystykseen, sieltä sanoivat, että voitte tulla tänne jos haluutte, mutta jos ei se enempää vuoda niin ei tarviis. Ei kuitenkaan lähetty. Maanantaina hirveetä märinää ja tärinää, töistä ei meinannut tulla mitään. Siihen päälle gyne soitti maanantaina myöhään ip, että kaikki oli muuten hyvin testeissä, mutta kilpirauhashormonitesti "positiivinen" ja lääkitys alotetaan. Pitäis myöskin mennä spesialistille heti kun mahdollista. Mutta ristiriitasesti sanoi, että ei kuitenkaan mitään vakavaa, älä huolestu. No helppo sanoa...
Miehen kanssa vedettiin pulttia maanantai-ilta ja tiistai vuorotellen - "mikset sä soittanut heti sinne spesialistille" "mikset sä tue yhtään" "kesken tää menee ja se on mun / sun syy" jne tosi aikuista. Mutta oli huoli päälimmäisenä molemmilla ja se heijastuu aina siihen lähimpään.
No tänään sitten käytiin spesialistin juttusilla - thyroksiiniarvo on ok, mutta sitä stimuloivan hormonin arvot kolme kertaa liian korkeita. 150mg thyroxin lääkettä nassuun pari päivää ja sitten 100mg jatkossa, kuukausittain verikokeet. Kovasti vakuutteli, että tämä on enemmän mun terveyden takaamiseksi kun vauvan. Tuppasin sitten aamulla sinne gynellekin kun se oli ihan viereinen osasto ja siellä ultras (varmaan huomas, että tässä tarvitaan nyt parisuhdetta ylläpitävää paniikinpoistoultraa) - kaikki hyvin! Huh helpotusta. Elämä hymyilee sitten kuitenkin.

Onko kellään muulla kilpirauhasongelmia?

Jo ja Biini 12+5

ps. Laskettu aikakin taitas mennä syyskuun lopulle, mutta enköhän täällä kirjottelen sen vähän mitä kirjottelen.

 

Onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista :heart:
Omaan ultraan vielä liian pitkä aika... kolme viikkoa. Höh.

Tänään neuvolalääkäri ja sen jälkeen lähdetään miehen kans ajelemaan mun äidin luo jonne matkaa lähes 300 km. Kiva varmaan istua autossa ku on pahoinvointia jne... Noh, jospa siitä selviäis.

Lena ja Onni 9+0 !

 

Mulla tuntuu olevan kanssa liian pitkä aika vielä ultraan, kun se on 3.4. Nyt viikkoja jo 11+3, joten alkaa jo poltella nähdä se otus mikä tuolla mahassa nää kaikki oireet mulle aiheuttaa

Kiva kuulla hyvin menneistä ultrista ja neuvolakäynneistä, mulla on lääkärineuvola tuolloin samana päivänä kuin ultra. Tsemppiä kanssa Jolle, hurjalta kuulostaa mutta onneksi kaikki on kääntynyt parhain päin! Meillä kanssa tuttua tuo, että tulee sitten toiselle kiukuteltua kun huolettaa, parhaan ystäväni lähiomainen on vakavasti sairas ja olin eilen siitä niin huolissani että tuli kiukuteltua miehelle vähän turhasta...

 

Huomenta kaikille!!

Ultrassa tuli käytyä ja voi kuinka oon onnellinen!!! Sielä se köllötteli äidin vatsassa ja :heart: syke näkyi heti Vastasi viikkoja ja matkis on todellakin sielä missä pitää. Huoh, nyt oon niin helpottunut, mieskin oli enemmän kun tyytyväinen ja onnellinen siitä että kaikki on niinku pitää. Neuvolan ultrassa ei saatu näkymään edes sikiöpussia...Lääkäri sanoi että kyllä maanantaina olis pitänyt näkyä jo selvästi että raskaus on oikeassa paikassa ja syke on hyvä. No, mun neukkatädillä ei oo kovin paljoa vielä kokemusta tosta ultran käytöstä...

Niin erittäin onnellinen muhvi ja hyvinvoiva matkis 9+4 :heart:

 

Tulinpas viikkoja päivittelemään, 10+0! Siis 1/4 takana, jos kaikki menee hyvin. Näin ajatellen nopeastihan tämä menee, vaikka alku tuntuu matelevan. Kaksi viikkoa nt-ultraan, ei malttaisi odottaa!

Pahoinvointi on helpottanut, mutta etovuus esim. käristetttyihin ruokiin on säilynyt. Rinnat on vähän hellät ja turvonneet, mutta muustapa en tietäisi raskaana olevani. Taaskaan en muista, milloin kasvava vatsa estikään mahallaan nukkumisen, mutta vielä ei ainakaan. En edes tunne mitään selvää kasvavaa möykkyä siellä. Tosin vatsalla on muutama kilo aiempia raskauksia enemmän, jospa se peittää tuntumaa vähän...toivottavasti siellä nyt joku on.

Jo, minulla on kilppariongelmista kokemusta jo 15 vuotta. Kaksi raskautta takana, ja lääkitystä on pitänyt nosta kumpaankin-myös tähän kolmanteen nyt, mutta muuten asia ei ole raskauksien kohdalle ongelmia tuottanut. Toki sitä tiukasti seurataan, onhan siinä km-riski ainakin suurentunut jos arvot pääsevät paljon heittelemään, mutta minä ainakin olen tuntenut ihan hyvissä käsissä olevani. Neuvolasta pitävät hyvän huolen. Jos tyroksiinia on liian vähän, välitön vaikutus tosian tulisi minulle itselleni: nestettä kerääntyy, paino nousee, vatsa sekaisin, paleltaa, väsyttää, tukka irtoilee...tietysti vauvakin siitä ennenpitkää kärsisi. Mutta kaksi perustervettä lasta tällä reseptillä olen saanut, joten älä huoli:hyvin se menee sinullakin.

Täällä on noin viikko huonosti nukuttuja öitä takana. Korvatulehduskierteinen taapero sai TAAS kuurin, ja huomenna olisi korvien putkitus, mahdollisesti vielä kitarisat poistetaan. Toivottavasti se auttaisi, ei nämä jatkuvat antibiootitkaan vitamiinia ole...minua tosin alkaa hermostuttamaan koko operaatio, vaikka rutiinia se taitaa tekijöille olla. Kamalia kuvia tulee päähän, entäs jos lapsi ei herääkään humautuksesta, laskevat lääkkeen annostuksen väärin tms:O Jos en olisi raskaana, pyytäisin rauhoitavan myös itselleni:ashamed:

Nyt vielä vanhemmallla lapsella viimein diagnosoitiin astma (kiitos kuulunee koko iän homealtistuksille päiväkodilla, ainakin yhdessä kaupungin vuokra-asunnossa jossa asuimme ja nyt taas koulussa herraties kuinka kauan). Kyllä ottaa päähän, kun lastemme terveydellä leikitään! Homeasiat on pahasti aliymmärrettyjä ja vähäteltyjä, hinnan tästäkin tietämättömyydestä maksavat tuhannet lapset täälläkin päin. Jotenkin mm. tuo Kuopion ylikallis torihanke purkutappeluineen tuntuu idioottimaiselta tuhlaukselta, kun tärkeämpiä rahareikiä olisi paljon tiedossa. Mutta lasten koulu-ja päiväkotioloista vain ei välitetä

No tulipas taas purkaus. Mutta ainakin tämä koko astma-ruljanssi on vain vahvistanut päätöstä pysyä kotiäitinä vielä monta vuotta. Täälläpäin iso osa päiväkodeista on tutkitusti homeisia, ja ryhmäkootkin täyteen buukattuja jo nyt. Ei ole mitään hinkua altistaa lisää lapsia tuolle, ennenkuin on ihan viimeinen pakko. Talouden puolesta toki menee tosi tiukalle, vain miehen duunaripalkalla eletään. Mutta valintojahan nämä, mieluummin maksamme me kuin lapsemme terveydellään.

 

Ihana kuulla teidän hyvistä ultrakuulumisista! <3 Vitsi, kun pääsisin itsekin jo ultraan, mutta mullahan ei ole edes tietoa milloin pääsen, kun se mun eka neuvola-aikakin siirtyi vasta ensi keskiviikolle!

Mahallaan nukkumisesta. Mä olen aina ollut mahallaan nukkuja ja ikävä kyllä raskaudet eivät ihan äkkiä sitä ole pois vieneet. Nytkin herään jokaikinen aamu mahaltani. Mies aina huomauttaa, että älä nuku vauvan päällä Esikoisesta muistan, et nukuin vielä rv 30+ mahallaan ja siinä vaiheessa kyl otti itseäänkin päähän kun heräsi mahaltaan. Tietty ihan lopussa se oli jo mahdotonta. Mutta tänä aamuna oli ekan kerran mahassa se tuttu tunne, kun oli niin nukkunut. Vähän ilkeältähän se alkaa tuntumaan, kun maha kasvaa...

Pahoinvointi oli melkein viikon tipotiessään, mutta nyt tulleet aamuyökkäykset taas kehiin. Hassu ihmismieli, silloin kun ei pahaa oloa ollut, sitä kaipasi varmistukseksi, että kaikki olisi ehkä hyvin. Mutta ei tää yökkiminenkään kivaa ole Onneksi tuntuis palanneen ehkä lievempänä. Nyt ei oo enää päivällä sellasta kestoyökötystä..

Marge 9+6

 

Neuvolalääkärissä käyty! Lääkäri tunnusteli kohtua ja sanoi että pyöristyneeltä tuntuu ja koko vastaa viikkoja sikiön sydänääniä ei alkanut kuuntelemaan kun ei ne yleensä vielä näin aikaisin kuulu.
Pissanäytteessä oli lieviä merkkejä siitä että mulla saattais olla virtsatietulehdus :| vaikkei mitään oireita mulla olekaan. Voiko tulehduksesta olla vaaraa sikiölle? Tai vastaavasti niistä antibiooteista mitä mulle todennäköisesti määrätään? Eivät ainakaan neuvolassa sanoneet mitään ja sovittiin että vien pissanäytteen labraan ens viikolla.

 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa tässäkin osoitteessa. Sen verran lievää, että ei-raskausaikana ei oo lääkitystä ollenkaan, mutta nyt aloitettiin minimiannoksella (25mg) heti kun testi näytti plussaa. Selvästi tähän asiaan on viime vuosina valveuduttu, tosi täpäkkää toimintaa neuvolasta ja sain reseptin puhelimitse samana päivänä. Kyllä ne arvot kandee olla kunnossa, mutta mitään paniikkia ei kande ottaa. Ties monellako tuhannella naisella tätä on diagnosoimattomana vaikka koko elämänsä ja ihan terveitä lapsia synnyttävät valtaosin.

Mulla ainakin viime raskaudessa annostetta nostettiin raskauden edetessä --> 50 mg --> lopulta 75mg. Sillä annoksella mä pärjäsin mainiosti. Mutta nää siis vaihtelee. Useinhan se ite tyroksiiniarvo onkin ihan fine, mutta se piiskurihormoni on vituroillaan. Niin mullakin. Nää on todella yleisiä juttuja, kilpirauhasen vajaatomintahan määriteltiin äskettäin Sumoessa kansantaudiksi. Epäilen oikeastikin, että Tsernobylin läheisyydellä on vaikutusta, vaikka vähän foliohattuteorialta kuulostaisikin. (En siis oo ite tätä päästäni keksinyt..)

Kerroinko olleeni neuvolan ultrassa? Siellä lapsonen vastas aika lailla menkkojen mukaan taas viikkoja, joten laskettua aikaa ei muuteta. Eli se eka mystinen "pelkkä sikiöpussi, ei sikiötä" -ultra oli about 6+5 tai 6+6, nyt on siis todiste että silloin ei välttämättä näy yhtikäs mitään ja kaikki on kunnossa. Ettei tartte jonkun tulevan odottajan ressata (ikään kuin ne tätä lukis ..).

kardemummma & pikkupulla 9+3

 

Torstaita

Eilisen niskapoimu-ultran kuulumiset olivat oikein hyvät. Niskaturvotusta 0,76, koko 4,9 cm mikä vastasi viikkoja 11+5. Laskettua aikaa siirrettiin odotetusti ja se on nyt 5.10. Tämä listanvetäjälle tiedoksi.

Nyt en muista kuka hoksasi että ollaan Lumen kanssa samoilla odotusviikoilla kuin kalenteriviikot, mutta iso kiitos siitä. Minäkin ehkä kestän selvillä mikä viikko on meneillään Onneksi pysyn edelleenkin samalla viikolla..

Papa-näytettä ei meillä oteta raskausaikana. Peruin juuri seulontakutsun joka minulle tuli. Neuvolan terkkari laittaa lähetteen papa-näytteeseen puolen vuoden kuluttua synnytyksestä.

Päänsäryt ovat helpottaneet. Luulen että runsas juominen on auttanut! Yritän joka välissä muistaa hörppiä vettä ja ruoan kanssakin aiemman lasillisen sijaan kaksi. Valitettavasti vessakäynnit lisääntyy, mutta jos se on hinta päänsäryttömyydelle niin kestän sen. On sen vaan niin viheliäinen vaiva :/

Pahoinvointikin on kaikonnut, luojan kiitos. Välillä tulee etomiskohtauksia jos ei ole syönyt muutamaan tuntiin, mutta pääasiallisesti ollaan selvillä vesillä. Väsymys ja vetämättömyys vaivaa edelleen. Tuntuu että töiden jälkeen ei jaksa muuta kuin syödä ja maata sohvalla koko illan. Työllä ja tuskalla selviydyn pikkuneidin iltatoimista niinä iltoina kun isukki ei ole kotosalla.

Ikäeroista; Meillä isosisko tulee olemaan vauvelin syntyessä 2,5-vuotias. Omasta mielestäni varsin passeli ikäero kun on jo suhteellisen omatoiminen monessa asiassa.

Täällä odotellaan uuden serkun syntymää. Miehen sisko on parasta aikaa synnärillä tekemässä kolmatta muksuaan. Synnytys etenee hitaasti kuten aiemmillakin kerroilla. Jospa se tämän päivän kuluessa syntyisi.

LumiLinnea ja aiempaa pienempi Pikkukakkonen 11+6

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista=)

Mulla siihen on vielä 1,5vk, toivoisinpa ettei turhaan tarvis kärsiä tästä oksentelusta. Kun mähän en vielä ole käynyt missään ultrassa. Välillä lapsi toisessa kädessä ja oksupussi toisessa kun välillä kesken vaipanvaihdon vaan tulee. Paino on tippunu kilon, ei onneksi paljoa. Lenkillä en ole käynyt ollenkaan pitkään aikaan, jäätelöäkin on tullut herkuteltua useampana päivänä vaikka se ei tunnu kyllä aina sisällä pysyvänkään. Nestettäkin saan juotua 0,5-1l päivittäin niin ihan ok. Enemmänkin vettä kyllä menis mutta kun ei pysy sisällä. Höh. Onneksi tuo taapero omatoimisestikin välillä touhuilee niin helpompaa.

Papa-näyte multa otettiin esikoisen alkuraskausaikaan kun ei oltu koskaan sitä ennen otettu ja oli ihan ok. Nyt ei kai oteta, ehkä sitten joskus raskauden jälkeen luultavasti.

saraheinä+pikkukakkonen 10+4

 

ttty: Muistelinki että täällä oli joku toinen kans, jolla on myöhäisillä viikoilla nt-ultra. Itellä siis kans ultra vasta 2.4 ja viikkoja sillo 13+2. Ei kyllä malttais millään odottaa ja olis nii ihana nähdä jo pikkunen ja saada kuvia

Onko muita jolla nt-ultra menee 13.viikolle?

 

Onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista!! Itsellä se olisi edessä viikon päästä, tuntuu että aika matelee vain:/ Mutta onneksi ei enää kuin viikko odottelua Eilen oli mulla toinen neuvolakäynti ja kuunneltiin sydänääniä, jotka kuuluivat jopa ihan vahvastikin osan aikaa Ihanaa! Sain siis todeta, että jotain eloa siellä masussa siis on. Neuvolan mukaan laskettuna tänään olisi rv 11+3

Ihanaa kevätpäivää teille kaikille!

 

lena- :lle halusin kertoa tuosta virtsatietulehduksesta oman kokemukseni. Mulla todettiin ekassa neuvolassa et luultavasti on kyseinen tulehdus ja sain sit käydä labrassa antamassa uuden näytteen joka sitten osoittautui kunnon tulehdukseksi ja sain antibiootit. Terkka muistutti neuvolassa siitä että sitten pitää vaan muistaa tuloksia kysyessä manita jos lääkkeitä aikovat määrätä että on raskaana että lääkäri osaa määrätä oikeanlaista lääkettä Sitten kun sain hakea lääkkeet ja näytin hoitoalalla olevalle äidilleni niitä sanoi että ihan normaalit virtsatietulehdus antibiootit sain eli sellaiset jotka määrätään yleensä kenelle tahansa, aika monet antibiootit muutenkin sopivat raskaana olevalle Neuvolassa sanottiin että mitää vaaraa tulehduksesta ei ole muuta kuin että vissiin loppuraskaudessa voi aiheuttaa turhia supistuksia ja neuvolatäti painotti että bakteerit vaan on hyvä hoitaa pois Joten älä ole huolissasi tuosta tulehduksesta jos sinulla loppujenlopuksi on! Itsellä oli 5 päivän kuuri ja se meni ohi sillä. Minullakaan ei mitään oireita ollut ja jostain sitten luin että raskaana olevilla ei välttämättä kaikille tule edes oireita.

 

Ihania ultrakuulumisia teillä. Hauska kuulla et teillä kaikki kunnossa.

Jo: Täältäkin löytyy kilpirauhasen vajaatoimintaa. Jo ennen ensimmäistä raskautta arvot olivat kuulemma "sinneppäin", mutta lääkitys aloitettiin vasta raskauden aikana ja siitä asti olen joutunut tyroksiinia syömään. Tänään ensimmäistä kertaa annostusta nostettiin. Lääkärille jo soittelin aikasemmin, mutta hän ei oikeen kommentoinut asiaa vaan laittoi ainoastaan lähetteen endokrinologian polille. Lähetettä ei vaan ole kuulunut ja tänään toinen lääkäri oli sitä mieltä että annostusta täytyy nostaa heti. No sitähän nostettiin ja luulen et hyvä niin. Mulla ei kyllä kilpirauhasesta ole ollut kummemmin varsinaista vaivaa, väsymystä ja painonnousua..

Eli siis tänään neuvolalääkärillä käyty. Kaikki olis ilmeisesti ihan ok, mut sydänääniä ei vielä kuunnellut. Siitä tietysti kovin harmistuin koska viimeks ne kuulu aikaisin. Mutta kait se on parempi näin, saati et olis yritetty eikä oliskaan kuulunu.

Viikko ultraan kuulostas musta ihan hyvältä, mut mulla on siihen vielä kolme viikkoa! En tie miten kestän. Pakko se vaan on, onneks esikko pitää kiireisenä. Nytkin joudun kakkavaipan vaihtoon.

Jipsu & Pömppis (nyt jotenkin menin ajanlaskussa ihan sekasin.. 8?)

 

Lista päivitetty ajantasalle!

Täällä olikin liittynyt monta uutta remmiin parin päivän sisällä! Tervetuloa kaikille!

Kaikille asianosaisille yhteisesti onnea ihanista ultrakuulumisista!

Lakukissa mulle voi laittaa viestiä fb-ryhmästä!

Mulla nt-ultra ensi tiistaina, vielä ei jännitä, mutta edeltävä yö voi mennä aika levottomasti! Viikkoja tuolloin 12+4 Tuon ultran jälkeen sitten aletaan kertomaan tästä raskaudesta enemmän ihmisille sen mukaan mitä puheeksi tulee..

Otetaanpas sitten tälläinen gallup äideille joilla jo yksi tai useampi lapsi ennestään! Eli, millä viikoilla edellinen/-set on syntyneet, synnytyksen kesto, vauvan paino ja pituus, sekä miten synnytys/-kset alkoi? Useamman lapsen äideille vielä, onko synnytysten välillä ollut suuria eroja synnytyksen kulussa?

Meillä esikoinen syntyi rv 40+5, aamulla olisi ollut meno yliaikakontrolliin mutta aamuyöllä meni lapsivedet. Synnytys kesti vesien menosta laskettuna 21h, virallisesti (säännöllisten supistusten alettua) 18h. Neiti painoi 3690g ja pituutta oli 52,5cm.

Nyt tää Salkkareiden orja alkaa tuijottamaan niitä...

-Minki ja pikkusisko 11+6-

 

Otetaanpas sitten tälläinen gallup äideille joilla jo yksi tai useampi lapsi ennestään! Eli, millä viikoilla edellinen/-set on syntyneet, synnytyksen kesto, vauvan paino ja pituus, sekä miten synnytys/-kset alkoi? Useamman lapsen äideille vielä, onko synnytysten välillä ollut suuria eroja synnytyksen kulussa?

Poika syntyi 39+0 ja synnytys kesti 5h5min säännöllisistä supistuksista. Vettä oli lorissut jo monta päivää aikaisemmin ja vähän ehdin jo saamaan käynnistyslääkkeitäkin. Synnytys alkoi siis 38+4 limatulpan irtoamisella ja vesien tihkumisella, käynnisteltiin seuraavana päivänä ja seuraavaa yötä vasten alkoi tapahtua, aamulla kuitenkin vasta supistukset muuttuivat säännöllisiksi. Painoa oli 3385g ja pituutta 49cm. Toivottavasti seuraava tulisi luonnollisemmin ilman käynnistelyä ja kesto ei ainakaan lyhyempi, että ehtii sairaalaan ja saa kunnon lääkityksen

 

Vastailenpa galluppiin. Eli eka lapsi syntynyt 39+4. Synnytys käynnistyi lapsivesien menolla aamuyöstä ja siitä 7h:n päästä oli neiti pihalla. Paino 4005g ja 53cm. Toinen tyttö syntyi 41+2 ja taas synnytys käynnistyi lapsivesien menolla. Tällä kertaa olin sitten päiväunilla ja tää tapahtui n. 12.15. Neiti syntyi 16.00. Paino 4160g ja 53cm. Näistä voisi päätellä, että jos tuonne lokakuun lopulle päästään, niin ei mikään pienen pieni vauva tulossa. Tuo viime synnytyksen nopea tahti vähän jäi mieleen kummittelemaan. Ja voiko enää kolmas käynnistyä vesien menolla?!? Se on vaan ollut niin helppoa todeta, et synnytys käynnistynyt

Mä olen varmaan kans reippaasti 12+++ kun pääsen siihen ultraan, kun tuo neuvola-aikakin tosiaan tulossa.. Ei kyl malttais odottaa....

-marge 9+6

 

Edellinen raskaus&synnytys Olin siis ollut jo edeltävän viikonlopun sairaalassa, päivän kotona ja sitten lähtenyt käynnistettäväksi. Esikko syntyi rv 38+3. Raskausmyrkytystä alettiin epäillä jo rv 36, mutta koska verenpaine ei noussut ja olin aika oireeton niin lopullisen diagnoosin saamisessa kesti aikansa. Synnytystä yritettiin ensin käynnistää vuorokauden ajan lääkkeillä (sytotec vai mikä se oli) ja kivuttomien, mutta säännöllisten supistusten (väli n. 10min) avittamana pääsin sitten synnytyssaliin jossa kalvot puhkaistiin ja oksitosiinitiputus aloitettiin. Tästä meni noin tunnin tai parin verran ennen kuin supistuskäyrä alkoi olla yli 40.. Olin siis ollut jo edeltävän viikonlopun sairaalassa, päivän kotona ja sitten lähtenyt käynnistettäväksi. Synnytys kesti (niiden kivuttomien) supistusten alkamisesta laskettuna 10h 20min (ponnistusvaihe 19min) ja kalvojen puhkaisusta+oksitosiinista laskettuna reilut 6h. Kuulemma nopea ensisynnytys käynnistetyksi, mutta hyvähän se vierestä katsoneilla on sanoa Ja kokoa herralla oli 2795g & 48cm, pipo 33cm ja apgar 9/9/9 Epiduraalin otin ihan mielellään, ensin yritettiin antaa PCP-puudutusta mutta en voinut olla selällään joten siitä ei tullut mitään. Ilokaasua vedin koko toimituksen ajan, ja oli kyllä elämäni parhaat "kännit" ja ilmaisetkin vielä! Vieläkin kuulen pientä kettuilua äidiltäni siitä miten näytin siltä kuin olisin ollut pilvessä.

Eli siis en saanut sitä jenkkiläistä "Lapsivesi meni, tule äkkiä kotiin!"-puhelua soitettua miehelle

Paras asia koko sairaalaruljanssissa oli se että seurannan aikana pääsin käymään kolmen tunnin "kotilomilla" ja saunomaan Olin onnesta soikeana kun pääsin siitä laitoksesta vähäksi aikaa pois. Eli sairaalan henkilökunta todellakin yritti kaikkensa että synnytys alkaisi luonnollisesti ja vinkkasivat että sauna, sekä tuttu turvallinen ympäristö voisivat hieman auttaa Vaan eipä siis auttanut..

Huhhuh.. Huomenna olisi tiedossa 6,5h junamatka etelään autonhakureissulle.. Herätys klo 4.45 ja juna lähtee puoli seitsemän aikoihin. Välipaloja oon koittanu miettiä mutta ei vaan tule mitään mieleen mitä ei pitäisi säilyttää kylmässä tai lämmittää. Vinkkejä kaivattaisiin?

IMN & Tuutikki 10+4

 

pikaisesti, kärsiikö muut ilmavaivoista? Tää on jotain ihan järkkyä, jokailtainen turvotus ja kaasuvaivat ja vatsa on kipeä... Edellisistä raskauksista muistan kyllä kärsineeni ummetuksesta, mut en ilmavaivoista?

Mikä auttais, oisko ideoita? Mistähän tää ees johtuu???

 

Mä meinasin jo kysyä miettiikö kukaan muu synnytystä, mulla se on ollu jo vähän mielessä.

Esikoisesta menin oysiin rv 38+2 painoarvioon kun mun sf-mitta tuolloin oli 40cm! Vaikka painoa oli siis tullut vaan 8kg. Oon tosi lyhyt ja kohtu ihan edessä niin varmaan vaikutti. Ja lapsivettä oli reilusti. Vauva arvioitiin 3,7kg ja lääkäri halusi pyytää vielä erikoislääkärin mielipiteen, hassua kun tää erikoislääkäri saapui huoneeseen, vilkaisi kauhistuneena mun mahan kokoa ja katsahti papereihin ehkä 15s kun sanoi että pääsetkö huomenna käynnistykseen, et varmaankaan laita pahitteeksi.
Olin vähän yllättynyt mutta aamulla menin, illalla klo23 meni lapsivedet ja sen jälkeen alkoi kipeät supistukset, aamulla pääsin saliin minne tuli mieskin. Olin valvonut koko yön 4-5min supistuksien kanssa ja sain valvoa toisenkin yön, kun synnytys ei ottanut edistyäkseen. Olin ihan älyttömän kipeä ja vaikka sain spinaalia ja epiduraaliakin niin koko kipu ei lähtenyt pois missään vaiheessa vaan siirtyi vaan eri paikkaan.
Jossain vaiheessa ultrattiin ja todettiin että vauva on kasvotarjonnassa mikä hidasti synnytystä tai pikemminkin pysäytti sen, vauva ei tainnut mahtua etenemään. 30h aikana olin avautunut vaan 5,5cm ja sitten nousi kuume ja tulehdusarvot pompsahti ylös niin tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta.
Rv 38+5 syntyi 3,3kg 49,5cm tyttö hyvissä voimissa. Vauva vietti 2pv varalta lastenosastolla antibioottitipassa mutta pääsi sitten pois kun tulehdusarvot oli ok. Oli älyttömän surullista olla ilman vauvaa, tuntu tavallaan niinku ei ois synnyttänytkään.
Sektiota vastaan mulla ei olis mitään, toivuin siitä nopeasti ja parin päivän jälkeen kaikki kivutkin oli poissa. Mutta silti normaalia synnytystä toivoisin seuraavaksi. Käynnistää ei kai onneksi voi sektion jälkeen, siinä kivut oli kyllä ihan kamalaa. Onneksi olin niin turta öitten valvomisesta että mulla ei ole yhtään selkeää muistikuvaa synnytyksestä, kaikki tuntuu ihan sumuiselta.

Seuraava mahdollinen synnyttäminen ei aiheuta pelkoa mutta vähän jännitystä kyllä että ei kai toinenkin voi olla yhtä pitkä ja kivulias kokemus. Toivottavasti ei

saraheinä+pikkukakkonen 10+4

 

Mäkin vielä tohon galluppiin vastailen ennen nukkumaan menoa.

Elikkäs 40+5 ruvettiin käynnistelemään cytotecillä lievän raskausmyrkytyksen takia. Verenpaineet oli koko ajan vaan nousseet ja sit ku sillon aamulla oltiin lääkärillä ni oli pissassa jo proteiinia, muutenkaan vointi ei ollu mikään parhain. No kolme kertaa sain sen pillerin ja yöllä alko sitten tosi kivuliaat supistukset ihan yhtäkkiä. Siinä sitten kärvistelin muutaman tunnin lämpötyynyn kanssa ja sit kylvyssä. Kunnes joskus viiden jälkeen aamulla hoitaja tarkisti tilanteen ja olin jo kolme senttii auki. Siitä sit synnytyssaliin, siellä kun tarkistettiin niin kahdeksan senttiä auki. Matkalla saliin soittelin miehelle et nyt ois aika tulla tänneppäin. Onneks asutaan lähellä sairaalaa et sentäs ehti paikalle. Ilokaasua sain siinä välissä, ja toimi kyll mulla. Sit multa kysymättä tökättiin kohdunkaulapuudutus, mitä nyt en varsinaisesti pahaks pistäny mut kuitenkin..
Toisaalta tuntu ku aika ois madellu ja toisaalta taas tuntu etten oikee ehtiny ees mukaa siihe tilanteesee. Pari tuntii synnytyksen jälkeen kysyin mieheltä et sanoko ne et napanuora oli kaulan ympärillä. Ja tosiaan olihan se ollut, mut ei mitään pieniä hengitysvaikeuksia vakavampaa seurannut siitä, mut kyllä mä sitä jälkikäteen oon vähän hermoillut.
Synnytyksen kestoksi oli merkattu 5h 45min eli kait se melkos nopeeta toimintaa oli. Poika oli kooltaan 3820g ja 53cm. Hassua sinänsä et isänsä on ollu aivan saman kokonen syntyessään, myös päänympärys oli sama..
Kolme yötä siinä sitten valvottiin kun sairaalassa jouduttiin oleskelemaan mut onneks me päästiin kotiin jo pojan ollessa kahden päivän ikänen. Mun vointi oli synnytyksen jälkeen hämmentävän hyvä. Toivotaan et näin on tänkin jälkeen.

 

poikatyttö: täälläkin kärsitään jonkin verran kivuliaista ilmavaivoista, mut en osaa kyll sanoo et mikä auttas. Oisko kellään vinkkejä?

 

Ilmavaivoista kärsitään täälläkin iltaisin ja aamuisin. Eipä siihen oikein mikään auta, suolistovaivat kun on noita raskausoireita myös. Alkuraskaudessa ummetus ja ilmavaivat ja monilla loppuraskaudessa sitten täysin päinvastainen tilanne, eli maha ihan löysällä. Maitohappobakteerien syöminen voisi auttaa jotenkuten ainakin ummetukseen, esim. relatabseja suositeltiin neuvolassa.

Joku kirjoitti siitä kun vauva oli ollut isänsä kanssa samankokoinen. Meilläkin esikoinen oli samankokoinen kuin minä syntyessäni, painoa vain oli pojalla 35g enemmän ja syntymäpisteetkin samat, synnyttiin myös täysin samoilla viikoilla

 

Magnesium auttaa myös ummetukseen! Pari-kolme tablettia illalla, niin aamulla toimii! Vie samalla myös kaikki suonenvedot ja nivelsäryt! Muutenkin magnesium on elimistölle hyväksi.. Tietty sitten on luumu, jos ihan luomukeinoja tahtoo kokeilla.. Viimeisenä vaihtoehtona laksatiivit.

Mulla tuli tuo ummetus vaivaksi viime raskaudessa vasta ihan lopussa, pari kertaa otin Laxoberonia, eipä tuo paljon auttanut silloin... Nyt aion koittaa tuota magnesiumia, muutenkin sitä otan päivittäin (ja on kyllä maha toiminut)..

 

Vastailen itsekkin tähän kyselyyn Elikkä yksi raskaus ja synnytys takana, aikas tuoreessa muistissa vielä sillä tänään aika lailla tasan 7kk ja 10 päivää kun meidän neiti synty

millä viikoilla edellinen on syntyneet?
-40+3
synnytyksen kesto?
-Papereiden mukaan 17h todellisuudessa ehkä pikkusen pitempään, tosin lapsivettä oli tihkunu jo muutaman päivän(en silloin tajunnut että oli sitä). Lisään vielä että ponnistusvaihe kesti 11 min

vauvan paino ja pituus?
-3,805g ja 49cm(ei oikein saanut kätilö jalkoja suoraksi eikä viitsynyt venyttää niin pikkusen alakanttiin tuo )
sekä miten synnytys/-kset alkoi?
-Lapsivettä tihkui pari päivää ennen, soitin sitte varmuuden vuoksi vaikka en uskonut. Samoin kätilö epäili mutta otti testin onneksi ja sitähän se oli, huomasin asian pe iltana ja soittelin la aamuna synnärille jossa käytiin näytillä ja illalla vielä piti uusiksi käydä.. Pääsin kuitenki kotiin ja aamulla kuulemma käynnistys, mutta meijän neiti päätti alottaa toiminnan ihan itse yöllä ja su aamuna oli määräys tulla seitsemän aikaan synnärrille jossa sain vaan vähän vauhdittamaan tipan jonka avulla toiminta lähti käyntiin ja kalvot puhkaistiin sitten jossain vaiheessa ja loput lapsivedet tuli Epiduraali suuri apu, vaikka itsellä haavena/tarkotuksena oli mennä luomuna Ensi kerralle toive että sais sairaalaan mennä vasta kun itsestä tuntuu ja ehkä amme kokeilu

Meilläki tuo eka ultra vasta 10.4 joten menee viikolla 12, mutta ei osallistuta seulaan niin toiveena olikin vähän pidemmälle tuo niin näkee jo enemmän