Lokakuun Onnenmurut 2012 **MEIDÄN KUU!!**

Isot onnittelut vauvautuneille! Hirveästi on tullut vauvoja maailmaan! :)
Ja stemppia kärvistelijöille! :)

Täällä arki on lähtenyt rullaamaan oikein kivasti eteenpäin. Ainoana harmina on pikkaraisen kovat mahakivut, kun ilmaa on niin paljon mahassa. Meillä syödään relaxia ja disflatylia, kun cupolon tipat ei auttanut. Yösyötöillä meinaa tämä mamma nukahtaa tolpilleen, kun aluksi valvotaan mahakipua ja nukahdetaan ja hetken päästä huudetaan jo nälkää :) Mutta ei haittaa, vaikka väsymystä onkin. On tuo niin iso aarre! :heart:
Mies lähti tänään takaisin työelämään ja nyt sitten kokeillaankin pärjätä neidin kanssa kahdestaan. Voin sanoa, että aikamoista taiteilua on käydä kahden koiran kanssa lenkillä sateessa ja lapsi rintarepussa + toisessa kädessä sateenvarjo.. Mutta onnistuimme silti! :D
Itse olen jo parantunut kokonaan synnytyksestä, josta on huomenna kolme viikkoa aikaa. Viimeiset Tikit sulivat viime viikonloppuna ja seksiä uskallettiin kokeilla sunnuntaina. Minua jännitti, kuin pikkutyttöä ekalla kerralla.

Neiti huutaa ruokaa, takaisin kokopäivätyön ääreen! :)

Murmeli ja Pikkarainen 2vk ja 6pv

P.s. Minua kiinnostaisi myös jatkokeskustelu! :)
 
Viimeksi muokattu:
Mulle sanottiin neuvolassa jo monta viikkoa sitten, että vaikka vauva ei olekaan kiinnittynyt, niin se on kuitenkin jo niin alhaalla että vaaraa napanuoran luiskahtamisesta ekana ei ole (jos vedet menee) joten sairaalaan voi lähteä istualtaan. Tilanne olisi eri jos joskus viikolla 30 menee vedet.

Tänään oli neuvola, paino nousee ja nousee, sf-mittakin jo yli 36 :LOL: Vauvalla onneksi kaikki hyvin, vahvat sykkeet, mulla verenpaine ok ja pissa puhdas, lapsivettä hyvin jäljellä ja istukan kunto ok. Ens viikolla onkin sitten eka yliaikakontrolli. Lauantaina kun pärähtää jo laskettu aika täyteen. Harmi että sitten on eri hoitaja, mulla on tuo oma ollut ihan maailman paras. Hoitaja sanoi vaan että liikunta ja seksi, eipä sitä muuten voi asiaa itse yrittää nopeuttaa. Eilenkin kyllä siivosin, oli seksiä ja hieroin jalkapohjat ja ei niin minkään sortin tulosta.

Miten teidän vauvat reagoi ääniin? Mä nimittäin kerran sähläsin palohälyttimet pirisemään ja pari päivää sitten tiputin mehumaijan ison kattilan maahan kamalalla ryminällä - mahassa ei mitään reaktiota! Kuuleeko meidän tyttö ihan normaalisti vai onko sillä vaan tosi hyvät hermot...?
 
rakas pokamme syntyi 121012 klo 10.41 (rv 39). kokoa tulokkaalla oli 3490 g, 49 cm..

synnytyksestä:: jo tutuksi tulleet kivuttomat supistukset alkoivat to illalla 20.30 muutamaksi tunniksi. olin hetkeä aiemmin istuskellut tunnin hierontatuolissa :) kahdelta tuli muutama kipeä suppari ja lorahti lapsivedet. mulle oli samana päivänä aiemmin neuvolassa sanottu, että mikäli lapsivedet menevät niin vaaka-asentoon ja ambulanssilla sairaalaan, sillä vauva ei ollut vielä kiinnittynyt. soittelin sairaalaan, mutta kehottivat olemaan kotosalla. en sitten uskaltanut liikkua sängystä mihkään. supistukset olivat heti alkuun tosi kivuliaita. soittelin neljästi sairaalaan ennen kuin sinne lähdimme, sillä kehottivat aina vain olemaan kotosalla mikäli suinkin selviäisin. supistuksia tuli 3 min välein.
synnärille saavuimme pe-aamuna n. klo 6. synnärin kehotuksesta omalla autolla. olin siinä vaiheessa 2 cm auki ja kohdunkaula oli hävinnyt. olin jotenkin pettynyt, sillä toivoin olevani jo enempi auki. supistukset olivat tosi kivuliaita ja klo 8 pääsimme saliin. olin 4 cm auki ja menin suihkuun, joka tuntui hyvälle. suihkun jälkeen hengittelin ilokaasua. kun pyysin epiduraalia, kätilö tarkisti että olinkin tunnissa auennut 6 cm ja olin täysin auki. vauvan sydän äänissä alkoi olemaan siinä vaiheessa laskua. kätilö kertoi, ettei epiduraali ehtisi enää auttaa ja alkoi valmistella spinaalia, mutta mua alkoi ponnistuttaa. vauvan sydänäänien laskut jatkuivat ja paikalle tuli lisää porukkaa ja lääkäri. ponnistusvaihe kesti 35 min. vauva piti lopulta saada kiireellä ulos, joten välilihaa leikattiin ja vauvaa autettiin imukupilla.
luomuna siis mentiin ja aika vauhdikas oli loppu ensisynnyttäjälle. jäi synnytysmusiikit ym. vaikka kipu oli hel..tillistä niin sen kesti. suurin huoli oli koko ajan vain vauvasta.
näin onnellisesti päättyi meidän perheen kolmen ja puolen vuoden odotus terveen poikavauvan maailmaan tuloon. sunnuntaina pääsimme aloittamaan kotiarkea vauvan kanssa.

toivon teille kaikille vielä yhdessä koossa matkaa tekeville tsemppiä loppuodotukseen ja hyviä ponnistuksia, kun niiden aika on! nukkukaa ja levätkää!!!

lämpöiset onnittelut kaikille tuoreille äideille ja onnelista vauva-arkea!


t:ikionnellinen naapuri ja täydellinen hipsuli 5 vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Henna-Riikka75
Onnea kaikille vauvansa saaneille!! :flower: Ihanaa lukea teidän synnytyksistä ja siitä miten on arki lähtenyt vauvan kanssa sujumaan :)

Neuvolassa käyty taas tänään, kaikki ok. Jotain noi supistukset on saanut kuitenkin aikaan koska nyt vauvan pää oli alempana kun viikko sitten ja sf-mitta on laskenut sentillä. Josko tästä kohta lähettäis tositoimiin :) Muutama yö on mennyt valvoessa, siis ilman mitään selvää syytä. No ehkäpä hormonit tekee tehtäväänsä ja "auttaa" mua valvomisessa...joopa joo.. :D Paino ei ole noussut nyt kolmeen viikkoon mutta nyt neuvolatäti ei enää sanonut asiasta mitään. Eikä tosiaan ole hätää siitä että ei olisi painoa tullut, nyt tähän mennessä on tullut 12kg lisää eli eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi.

Nyt on suunnilleen jo sairaalakassikin pakattuna ja odotellaan vaan vauvan saapumista, mä olen niin täpinöissäni että en millään malttais odottaa vauvan syliin saamista :)

muhvi ja matkis 39+3 :heart:
 
SP. Siis joo, tähän mennessä koko raskausaikana tullut toi 12kg :D Hmm...tässä mua huvittaa lähinnä se että mulle neukkatäti selosti että jos tätä painoa tulee tätä mukaan ( sillon 500gr/vko ) niin joutuu laittaan lähetettä äitipolille ja sit joutuu sokerirasitukseen ja ja ja... no jos laskee että koko raskauden ajan tulis toi 500gr/vko niin eihän se olis ku 20kg koko raskausaikana. Ja toi on mun mielestä ihan normaalia.. Enkä mä pidä SP. sun painonnousua mitenkään järkkyisona, se on niin raskaudesta kiinni että miten sitä paino tulee. Mut mä ymmärrän sun suhtautumisen asiaan :D
 
Aijai, nyt kun niitä supistuksia on toivonu ja niitä yllättäen tulikin niin eipä tää mukavalta tunnukaan :LOL: kylläpä alkoi kipeästi ja noin 5 min välein. Katotaan laantuuko vai haetaanko vauva. Ai helkkari.
 
Anime tsemppiä suppareihin ja toivotaan että se olis nyt vauvanhakureissu teillä :)

Se onkin hassua kun ensin toivoo ja odottaa että synnytys käynnistyy ja sitten kun niin käy niin eipä se ookaan enää niin kivaa :LOL:
 
muhvi: 12kg koko raskauden aikana ? nyt hävettää. siis itteeni. mullahan on tullut jo noin 26kg :LOL:
Hei mul tuli ekasta 31kg ja pois lähti 33kg alle puoles vuodes...nyt tullu 24kg =) ihanaa....

tää ei tee kyl elettäkään tullakseen, alan oleen aika väsynyt tähä olotilaan...olin parin lapsen kanssa täää shoppailemas kauppakeskukses ja 3 tunnin reissul kerran supisteli... plaah...

Onnea täällä taas uusia pikkuisia tullut :)

huomen neuvola ja hemppakontrolli...

jaksamisia vielä kaikille jotka yhes kasas on...

Tiituli&turo 40+1
 
SP.
muhvi: ihmeen vähän kyllä sulla tullu:) mut oon puhunu monien äitien kanssa ja jotenki tuntuu siltä että ekassa tulee kiloja eniten ?:D ei varmaan kaikilla mut hyvin monella :) mullekki valitettii neuvolas mun painosta ja jouduinki sokerirasitukseen. kauhee kokemus xd ensin paastottiin olikos nyt 12 tuntia (jos en aivan väärin muista) ja sen jälkee piti juua kauheen imelää sokerilitkua ja sitten ooteltii ja otettiin verikokeita. ihan kauheen paha olo tuli. meinasin oksentaa :LOL: kaiken huippu oli kyllä täs yks päivä ku olin kaverin luona ja se tuli näyttää miten niitten puntari nollataan, no sen jälkeen ku menin siihe ja se näytti lukeman ni kuulu kauhee "HUUUUIIIIIII" ja naurua päälle :D...
 
SP: miul vähä sama, kaveri sano et apua, onko tullu nii pal...mut sillee ystävällisesti =) ja miun esikoinen sanoo päivästä riippuen et äiti sie olet vALAS tai sit söpö pieni pallero *nauraa*

Onkohan Anime jo tositoimis? mie niin toivoin et tänä yönä olis tullu lähtö...mut ei...

palaillaan taas...
 
tääläkin taidetaan päästä tositoimiin. muutamana päivänä ollu harjoitus supistuksia, ja aamulla sit heräsin ku sänky tuli märäksi. eli vesi meni. tiesin jotenki jo kauan et tää lähtee vesien menolla. viimeksi neuvolassa oli jo 2cm auki ja kaulaa jäljellä 2cm. et ei kai täs kauaa nokka tuhaja. toivottavasti.
nyt jännittää :)
 
EIH! Sinäkin brutukseni! Animeeee...meillä piti olla rehvit OAS:ssa..:D Mutta jos oot päässy tositoimiin niin hurjasti jaksuja ja tsemppiä, kohta se pikkuinen on rinnallasi!!
Mulla ois tosin äippäpoliaika tänään...käynnistäisköhän ne?? :headwall:

Aada Olivialle myös tsemppejä synnärille!

SP: mulla tuli ekasta 28kg (niistä jäi 16kg), seuraavasta 5kg (synty rv32) kaikki lähti ja vähän enempiki (paaaaljon enemmän ois saanu lähtä), kolmosesta tuli taas 22kg (jäi 8kg), nelosestaki tuli 20kg ja KAIKKI jäi!! Nyt on tullu 10kg...Arvatkaapa vaan paljoko noista kaikista mulle on jääny kannettavaksi...ryhävalas ois varmaan oikea käsite eikä nainen...Ei siinä mitään mutta ku mun sisko on saanu viis lasta, jokaisen kans sille on tullu vielä enenmpi ku mulle (en tiedä miten on mahollista) mutta sillä on lähteny jokaikinen kilo ennen ku puoli vuotta tulee täyteen! Hänellä imetys ei oikein oo ikinä toiminu ja mää taas oon imettäny 0,5-1v10kk...Eli mulla imetyskään ei vie grammaakaa pois.
Siis mun gyne sano mulle että mun hormoonitoiminta sellanen joka kerää joka ikisen kalorin ja säästää ne ja ilmeisesti pitää niistä kaksin käsin kiinni. Kuulemma oisin ollu oikein hyvä eläjä kivikaudella! :stick: lohduttaa kovasti..
Mullahan on tuo pco yms. niin kroppa vaan ei toimi kuten pitäis.

Nyt kädet puutu pahasti...palaillaan!

Tsemppiä kaikille mahakkaille! Kyllä kait se kohta on meidänki vuoro..?

Crocus ja pikkumies 39+3
 
Heippa :)

En ole kirjoitellut kuukausiin, mutta joku mahtaa ehkä vielä muistaa?

Meille syntyi tyttö 10.10.2012 mitoin 3675g ja 50cm (rv 39+0 ) :heart:
Mittoja ei tarvitse lisätä etusivulle...

Synnytys meni aika nopeasti ja hyvin, olin valmiiksi sairaalassa kipeiden epäsäännölisten supistuksien takia. Alku lähti mielestäni hyvin käyntiin vaikka olen yksin kahden pienen kanssa... Kuitenkin neuvolan vaaka paljasti karun totuuden, vauva on laihtunut rajusti ja lisämaito aloitettiin joka syötöllä. Siihen asti vauva nukkui ja söi hyvin pelkkää rintaa... Aavistelin ettei kaikki ole kunnossa, kun nukkui 3-5h pätkiä ympäri vuorokauden, mutta oli tosi tyytyväinen kokoajan niin en sitten osannut reagoida... Nyt yritetään saada neiti kasvamaan ja toivon, että hyvin alkanut imetys ei menisi pieleen...

Olikos vauva ketju jo tehty?

Hömpi hyvin pitkästä aikaa ja neiti 8vrk :)
 
Raskauden aikana tulleet kilot on kyll kummallinen juttu. Meinaan esikosta tuli n. 15kg ja turvotus oli jotain aivan käsittämätöntä. Jälkitarkituksessa painoin jo usean kilon vähemmän kuin ennen raskautta.
Mut nyt kiloja on tullut myöskin 14-15kg mut turvotusta ei oo juuri ollenkaan eli mihinköhän ne kilot on mahtaneet tulla ja ovatko tulleet jäädäkseen..? Turha kait siitä on vielä stressata mut jotenkin niin rasittavaa. Vatta oo mikään nätti ennestäänkään kun arpia on vaikka muille jakaa.. Eniten kammottaa et jos siitä jää sellanen tosi löysä.. Ärsyttää kun toiset palautuu "täydellisiks" vaikka mistä ja toisten iho ei kestä mitään.

Animelle kiitokset rauhottavaan kommenttiin tosta vauvan laskeutumattomuudesta yms. Ja tietysti valtavat tsempit jos se oli menoa nyt! :)
Ai niin ja vielä siitä et meilläkään ei vauva kyll oikeestaan äkkinäisiin ääniin välttämättä reagoi. Ennemminkin saattaa reagoida jos musiikkia soittaa tms.

Muillekkin vauvanhakureissulla oleville tsempitykset! Onnittelut jo vauvansa saaneille! Ja tietysti rutkasti kärsivällisyyttä meille vielä odotteleville! :D

Jipsu & Pömppis 39+3
 
Meille syntyi tyttövauva tänään aamuaseitsemältä! Lyhyesti: supistukset alkoivat 22.30 heti 5 min välein, sairaalassa oltiin 00.30 ja olin jo 7 cm auki. Vauva ylhäällä mutta nopeaa synnytystä povattiin jotes spinaali. Olin kokonaan auki, ponnistin 2h, puudute loppui, avosuutarjonta, imukuppikaan ei auta joten sektio. Mutta vauva voi koko ajan hyvin ja nyt ollaan jo tissitelty ja nukuttu yhdessä. Lisääjoskus myöhemmin. Tyttömme syntyi 39+5.
 
Onnittelut kaikille synnyttäneille. Anime hyvä kuulla, että olet noin pian päässyt vauvan kanssa kontaktiin hässäkästä huolimatta!

Me pysytään näköjään kotona. Tänään oli neuvola ja siellä sovittiin vielä ensi viikolle aika, mutta kuulemma 41+5 on aika marssia KYSin synnärille ja kysyä, että mitäs tehdään. No tuo on siis ensi viikolla sunnuntaina, joten taidan kuitenkin nyt soittaa sinne ensin, onko sinne mitään järkeä sunnuntaina mennä. Jos siis ei nyt puoleentoista viikkoon tapahdu mitään. Pää ei kuulemma enää kyllä juurikaan heilu, eli kiinnittynyt on jne.

Paino on tässä just alkanut ahdistaa mua, vaikka todennäköisesti tämä mun omasta mielestä vähän liian runsas painonnousu on osittain ihan nestettäkin. Nyt on vissiin tämmöinen "mää oon läski norsu enkä ikinä synnytä" -vaihe. Joo ja sitten hirvittää että jos ne kilot onkin sitten vauvaa eikä mua. Sanoin eilenillalla miehelle, että ei onnistu asennemuutos vaikka yrittäisinkin. Oon pyrkinyt löytämään niitä hyviä puolia siitä, että vauva on vielä mahassa eikä herättele pinnasängyssä.

Maidoista vielä sen verran, että oon ihmetellyt, kun ei tällä kertaa ole tisseistä tullut vielä oikein minkäänlaisia maitotippoja. Onko muilla toistamiseen tai jo useampaa kertaa raskaana olevilla ollut samoja havaintoja? Esikoista odottaessa alkoi yöpaita kastua välillä mun muistaakseni jo useamman viikon ennen synnytystä.
 
Jospa nyt sitten rustailisi synnytyskertomusta pikaisesti kun koko muu
talo nukkuu :) tai itseasiassa tätä tarinaa on kirjoitettu jo kolmessa pätkässä kun kiirettä pitää... vauvan, taaperon ja miehenkin kanssa :D
Olen yrittänyt lukea muidenkin kirjoituksia, mutta koneella tulee oltua tosi vähän nykyään ( vauva nukkuu päivät ja valvoo illat ja yöt kun olisi sitä omaa aikaa )

Synnytys lähti käyntiin aika ikävissä merkeissä, tai siis, isäni sai
vakavan sairauskohtauksen viime viikon maanantaina :( niin vakavan että on ylipäätään
että on ihme että on tällä hetkellä hengissä. Vauvaonnea on siis aika
lailla himmentänyt isäni tilanne :'( vaikka ilmeisesti nuo
äitiyshormonit tekevät ( onneksi ) sen että keskityn lähinnä vauvaani
tällä hetkellä vaikka takaraivossa koko ajan isäni tilanne kolkuttaakin :(

Mutta joo asiaan.... 2 yön kipeiden suppareiden jälkeen suht tiheään
tahtiin, välit 10-15 min. alkoi ti-iltana 9.10. tulla ruskeaa vuotoa ja
ajattelin että josko tämä olisi limatulppaa tai ainankin kohdunsuu olisi
vihdoin kypsymässä.Ke-aamuna veri alkoi olla kirkasta ja halusin lähteä
TAYS:iin tarkastamaan tilanteen. Supistuksia tuli n. 10 min välein ja
niin kovina että piti hengittää ne läpi. Ei mitään synnytyssuppareihin
viittaavaa vielä, mutta kovia kuitenkin. Kätilö teki sisätutkimuksen ja
olin 3 cm auki ja kanava hävinnyt, sanoi että tekee vähän rankemman
sisätutkimuksen niin saadaan homma käynnistymään pikkuhiljaa ja lähetti
kotiin. No, päästiin miehen kanssa pari kilsaa kotiinpäin kun eka kova
supistus tuli... ajattelin että josko kävisi nin onnellisesti että tää
lähtis nyt vihdoin tästä käynnistymään. Kotona oltiin n. 10 minsan päästä
ekasta supparista ja taas tuli toinen.... siitä ne sitten alkoi, 10
minuutin välein ja kesto minuutin. Kävelin ja olin suihkussa, sanoin
miehelle että ei lähde töihin, kyllä se lähtö nyt taitaa tästä tulla
takaisin sairaalaan. Välit tiheni 5-6 minuuttiin ja supparit oli jo
kivuliaita. 2 h niitä jaksoin kotona ja sitten totesin että nyt olis
kiva lähteä takaisin sairaalaan saamaan pikkuhiljaa kipulääkettä.
Automatkalla tulikin jo pari sen luokan supistusta että pisti huutamaan,
aattelin että huh - oltiinko liian kauan kotona.

Sairaalassa oltiin joskus vähän yli 12 ja aamuisen sisätutkimuksen
tehnyt kätilö nauroi että jahas, sä tulitkin jo takaisin, että ei kun
suoraan saliin :) olin toooosi helpottunut että ei tarvinnut jäädä
svo;lle käyrille vaan ei kun saliin ja siellä vaihdettiin vaatteet ja
sain peräruiskeen.

Ajantaju on vähän hukassa, mutta taisin pärjätä pelkällä kävelemisellä ja jumppapallolla parisen tuntia. Ilokaasua otin yhden hönkäisyn eikä ollut mun juttuni alkuunkaan vaikka ekassa synnytyksessä ihan hyvällä menestyksellä käytinkin. Totesin että helpointa on vaan kävellä kävellä ja kävellä, join vettä ja otin supparit vastaan. Mies muistutti hengittämisestä ja oli muutenkin tosi hyvin jutussa mukana. Jossain vaiheessa alkoi supistusten väli olla parin minsan luokkaa ja oli pakko alkaa pyytää puudutetta. Kun sisätutkimus tehtiin ja olin 5 cm auki niin puoliksi itkin ja nauroin että oon ihan vellipersesynnyttäjä kun en kestä tän enempää kipuja ja että mä ARVASIN että en oo tän enempää auki, prkl.. kätilö vaan nauroi että et oo, ei täällä mitään palkintoa saa vaikka luomuna vetäiskin, hienosti oon jaksanut. Sitten lääkäri tuli antamaan kohdunkaulapuudutteen ( olin tuolloin vissin 6 cm auki ) mutta sen teho tais olla joku puoli tuntia ja sitten alkoi taas kivut yltymään sfääreihin, että meinas hengittäminen unohtua. Todettiin että nyt vois olla epiduraali paikallaan... lääkäri tulikin samantien ja ihana autuus.... epiduraali vaikutti heti ja sai hengähtää. Kalvot puhkastiin vasta tässä vaiheessa ja sitten alkoi supistukset yltyä ( sain myös oksitosiinitipan vaikka sitä en olisi halunnutkaan... kätilön mielestä vauva piti saada syntymään tällä ekalla puudutteella, että jepjep ne sairaalan kiireet... :( ) tai siis paine alkoi olla melkoinen. Mies torkkui keinutuolissa ja itellä alkoi olla paineen tunne valtava, tais olla n. tunti epiduraalin saamisesta. Herätin miehen että soitapa kätilölle kun musta tuntuu että tota oksitosiinia putoaa liaan kovalla teholla kun mulla on niin tukala olo, ei kipuja mutta kamala paineen tunne, en oikein tiedä pitäiskö jo ponnistaa tai jotain. No, kätilö tuli tsekkaamaan tilanteen ja sanoi että jahas, tää vauva syntyy NYT - pää näkyy jo! mies soitti kelloa ja toinen kätilö paikalle. toisella ponnistuksella pirteä tyttövauva maailmassa, ponnistusvaihe 3 minsaa :heart: Olisi tullut jo ekalla ponnistuksella jollen olisi ollut niin pihalla koko hommasta, miehen kanssa vaan naurettiin kun kätilö sanoi että tää vauva syntyy ja eka ponnistus meni harakoille.

Että voi olla eroa synnytyksellä ja synnytyksellä... ekassa tuntui että kivut meni ihan yli ja olin "potilas". tässä synnytyksessä olin hommassa mukana, kätilöt kuuntelivat mielipiteitäni ja sain itse määrätä omasta kropastani, kivut olivat hallittavissa ja loppu meni kuin oppikirjasta. Yksi pieni nirhauma johon suihkautettiin puudutetta ja alapäässä ei tuntunut oikeasti MITÄÄN, ihan kuin en olisi ees synnyttänyt :O. Kerrassaan hieno ja upea kokemus ja tuo tyttö 8 vrk on niin ihana :heart: - maito on noussut hyvin, tosin vähän on vielä lisämaitoa annettu kun tuntuu että typy tankkaisi iltaisin tuntikausia ja silti on nälkäinen.

Nyt meen lukemaan muiden synnytyskertomuksia....
Onnea kaikille vauvan saanneille ja tsempit vielä vauvaa odottaville, kyllä se nyytti on kohta kaikilla sylissä:heart:

Ja jatkoryhmästä kiinnostunut oon minäkin :)
Killi ja tyttönen 8 vrk:heart:
 
Hei taas kaikille ja onnittelut kaikille vauvan saaneille! Olen tuota listaa nyt päivitellyt, huomauttakaa, jos joku sieltä puuttuu tai on virheellistä tietoa. Olen sitä kännykällä sairaalasängyllä päivitellyt, niin hyvinkin on voinut sattua joku virhe.

Meidän neiti tosiaan syntyi perjantaina 12. päivä just ku olin totstaina päässyt sanomasta täällä, että mä tulen viipymäään täällä vielä kauan enne ku mitään tapahtuu. :) Että se oli ilmeisesti mun "taika". :)

Synnytyskeromusta Mulla siinä keskiviikkona ja torstaina irtoili limatulppaa. Torstaina tuli pari napakampaa supistusta, mutta ajattelin vain, että onhan se munkin aika näistä välillä kärsiä, ku toiset niistä joutuu kärsimään niin pitkäänkin. Puolen yön aikaan mulla väänsi mahaa oikein kunnolla ja sain ravata jatkuvasti vessassa. Siinä samalla tuli muutamia kipeitä suoistuksia. Kahdelta alkoi säännölliset supistukset 6-8 minuutin välein. Lämmittelin kaurapussia ja siirryin olohuoneeseen miestä häiritsemästä. Neljältä ajattelin, että siirryn lämpimään suihkuun, mutta kun nousin, holahtikin ihan kunnolla verta housuihin. Soitin synnärille ja sanoivat, että tulla näytille. Että todennäköisesti vain synnytys käynnistynyt, mutta hyvä tsekata, jos vuotoa tulee. Uskoi tosin puhelimessa, että kotiin vielä tullaan, jos ei sen kauempaa ole supistellut ja olen ensisynnyttäjä.
Synnärillä pistivät käyrille ja supistuksia tuli 5 minuutin välein. Sisätutkimus tehtiin ja olin 4cm auki. Siinä samalla holahti sitten lapsivettä siihen pöydälle ja kätilö lähetti miehen siirtämään auton pois tunnin kiekkopaikalta, koska lähdetään saliin.
Salissa pistettiin heti käyrille ja tilattiin lääkäri tarkistamaan vuodon syytä, koska sitä verta tuli ihan reilusti. Lääkäri ultraili, eikä mitään syytä löytynyt. Halusivat kuitenkin pitää ne sydänkäyrät varalta koko ajan kiinni, että voidaan seurata. Tämä oli harmi, koska olisin halunnut kylpyyn, mutta vauvan takia sen ymmärsin. Lääkärin tarkistaessa olinkin sitten jo 6cm auki ja kätilö meinasi, että eihän tässä näköjään kauaa mene. Että turha laittaa epiduraalia, laitetaanko vain kohdinkaulapuudute. Ajattelin, että pääsenkö vielä synnytyksestäkin helpolla, kun raskausaika oli niin helppo. Kohdunkaulapuudute toimi mulle hyvin ja ku alkoi hiipua, pärjäsin jonkin aikaa supistusten kanssa hyvin lämpöpakkauksilla ja hengittämällä syvään supistusten aikana. Istuskeltiin keinutuolissa ja katseltiin YouTubesta videoita iPadilta.
Tunnit kuitenkin kului ja olin edelleen sen 6senttiä auki. Aloin jo kipuunkin väsyä, niin sain taas kohdunkaulapuudutteen.
Viiden aikaan perjantai-iltapäivällä laitettiin oksitosiinia tippumaan ja samalla kolmas kohdunkaulapuudute. Avauduin noilla sitten aika kivasti 8senttiin, mutta sitten piti taas nostaa sitä oksitosiinia, että mitään tapahtui. Puudutus oli siinä vaiheessa jo lakannut vaikuttamista supistuksia alkoi tulla parin minuutin välein. Aloin olla tosi tuskissani, mutta enää ei voinut mitään antaa.VKätilö ehdotti ilokaasua, mutten ensin halunnut, koska olin kuullut, että siitä voi tulla paha olo. Oksensin nimittäin joka kerta, ku piti mennä makuuasentoon sisätutkimusta tai puudutetta antamista varten. Kätilö sai mut kuitenkin suostuteltua kokeilemaan ja toimi kuin unelma.
Olin kyllä jo ihan poikki tässä vaiheessa ja torkahdin aina suoistusten välillä. mies sitten käyriltä katsoi, että milloin supistus alkaa ja tökkäs mua polveen, että vedähän kaasua. 20:30 kätilö halus tsekata tilanteen ja olin jo niin poikki, että mies joutui nostamaan mua keinutuolista sängylle. Taas oksensinkin ja ajattelin jo, etten ikinä jaksa ponnistaa sitä lasta pihalle. Kätilö totesi, että olen 9 senttiä auki ja lähti hakemaan lääkäriä, että laitetaan pudendaalipuudute, että jaksan ponnistaa. Kun kätilö poistui huoneesta, mua alkoi yhtäkkiä ponnistuttaa. Käskin miehen soittaa äkkiä kelloa ja yritin pidätellä, kun en uskaltanut vielä ponnistaa.
Kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että ai ponnistuttaa,no mä huudan sen lääkärin. En enää voinut pidätellä ja siinä kyljelläni muutaman kerran ponnistin ja huusin vain miehelle, että hae se kätilö. Tulivat lääkärin kanssa paikalle ja käskivät selälleen ja jalat koukkuun ponnistelin taas ja lapsi olikin jo niin alhaalla, ettei sitä puudutusta voinut enää antaa. Kätilö suihkutteli ceridalia ja jotain puudutetta ja käski ottaa jaloista kiinni. Olin toivonut, että saisin pystyasennossa ponnistaa, mutta ei siinä sitten enää voinut kuvitellakaan nousevankaan. Ne ponnistukset oli tosi voimakkaita ja kätilö sai monta kertaa toppuutella, että rauhassa, rauhassa. 20:53 neiti oli ulkona. Jotenkin tuo ponnistus oli ihan huikea. Vaikka olin ollut aivan kuoleman poikki ennen sitä, yhtäkkiä olin elämäni voimissa. Että kun joku sanoo, että synnytys voi olla sellainen voimaannuttava kokemus, niin tuo ponnistus kyllä oli. Sen ponnistusvaiheen voisin tehdä vaikka tänään uudestaan. Mieskin sanoi mulle siinä heti kohta, että sä ihan hehkut.
Sain lapsen rinnalle hetkeksi. Sitten nostivat pois, mies leikkasi napanuoran ja alkoivat pakkailla mua. Oli kuulemma siinä ja siinä, etten revennyt sulkijalihakseen. Melkein tunnin mua siinä paikkailivat ja mies samalla pesi vauvan ja oli mukana punnitsemassa ja mittailemassa vauvaa. Voi että oli ihana katsoa, kun se niin onnellisena ja ylpeänä piteli vauvaa.

Mies onkin nyt sanonut, ettei ole pariin vuoteen tuntenut sellaista onnellisuutta, kun tuntee pidellessään meidän pientä. Muuten sen masennus on siinä pisteessä, että on taas sairaslomalla, mutta vauvaa kohtaan sen rakkaus ja onnellisuus on aivan ylitsepursuavaa. :heart:

Neiti alkoi sunnuntaina osastolla ollessa kellastuu ja otettiin bilirubiinit. Parin tunnin päästä meidän huoneeseen pölähti yhtäkkiä hoitaja, että "sun vauva pitää laittaa nyt heti sinivaloon, sillä on bilirubiinit tosi korkeat". Meille tuotiin siihen huoneeseen se lamppu ja vauva sinne vaippasillaan laput silmillä. Piti laittaa vielä sellainen tuplavalo, ku arvot oli niin korkeat. Koska maitoa ei vielä tullut kovin paljon, ja valoissa lapsi helposti kuivuu, piti antaa lisämaitoa. Osastolla oli luovutettua maitoa ja kyllä se sai miettimään, että jos vain onnistuu, haluaisin luovuttaa.
Hoito tehosi hyvin ja päästiin kotiin tiistaina. Eilen kuitenkin katsoin iltapäivällä vaippaa vaihtaessa, että onkohan se taas vähän keltainen. Mies tuli siihen jotain kysymään multa ja vauvan nähtyään sanoi ääneen saman. Ei muuta ku lasten päivystykseen. Ottivat taas bilirubiinit ja kärsisivät kotiin odottamaan vastauksia, ettei tarvitse pienen kanssa siellä päivystyksessä odottaa kaikkien pöpöjen keskellä. Viiden aikaan soittivat, että valoihin taas. Taas oli niin korkeat, että tuplavaloihin pistettiin. Onneksi mä sain jäädä yöksi tänne. Koska nousi toista kertaa jo niin korkealle, halusivat ottaa verikokeita, että löytyisikö noille nousuille joku syy, tulehdus tai veriryhmävasta-aineet tai jotain. Niissä ei kuitenkaan ollut mitään. Täällä mä makoilin sairaalasängyllä ja odotan, milloin neiti herää syömään, syötän ja vaihdan vaipat. Ja tuijotan vain tuota pientä ressua tuolla valoissa. Nyt pärjätään omalla maidolla, neidillä on noussut jopa paino tuolla valoissa makoillessa. Aamulla otetuissa kokeissa arvot oli kuitenkin taas laskenu ja päästään illalla kotiin. Tuohon hoitoon kuuluu, että niissä pitää olla 24h, niin pitää olla iltaan asti, vaikka oli jo hyvin laskenu. Toinen valo kuitenkin jo otettiin pois.
Mutta kyllä tässä on monet itkut itketty. Tiedän, ettei siihen kuole ja tuo sinivalohoito toimii hyvin, mutta kyllähän se tuntuu ihan kamalalta. Ja raukalla on molemmat kantapään ihan täynnä jo pieniä punaisia pisteitä kaikkien verikokeissa jäljiltä. Mies on onneksi vapaalla, niin voi olla täällä kans, vaikka yöksi sai jäädä vain toinen. Oli myös siellä synnyttäneiden osastolla koko sen vierailuajan alusta loppuun joka päivä. Oon sitten uskaltanut välillä vähän nukkuakin, ku se voi tuijottaa vauvaa mun puolesta. :) Luulen, että ku kotiin tänään päästään, maataan vain sängyllä, vauva meidän välissä ja ihmetellään sitä. On kyllä myös mietittänyt, että mitähän tämä olis, jos olis jotain vakavampaa.

Joku puhui siitä, etä neuvolassa pitäis enemmän puhua siitä, että rinnat voi olla tosi kipeät maidon noustessa. Mulle sattui OYSissa yks sellainen hoitaja, joka neuvoi imetyksessä aivan mahtavasti. Ohjeisti muun muassa miehen hakemaan kaalin, että saan pistää lehtiä liiveihin.

Ja nyt takaisin tuijottamaan vauvaa. Enää pari tuntia, niin päästään kotiin!

Sabrinafair + neiti 6pv
 
  • Tykkää
Reactions: tiituli81
Kokeilen jospa onnistuu..

Terkkuja OAS:sta!
Meille syntyi tänään klo 19:15 aivan ihana pienisuuri mies 4590g!
Aluksi meillä oli isoja ongelmia ja poika viettikin ensi hetkensä happikaapissa..apgarpisteet oli aluksi vaan 2..
Tulin äippäpolille klo12 kontrolliin jossa lääkäri teki sisätutkimuksen 4cm auki, siinä ropeltaessa 5cm. Siitä sitten käynnistykseen jossa kalvot puhkastiin klo15. Supparit alko heti säänn ja ihan kunnolla. Synnytys pysähtyi pitkäksi aikaa 7cm pojan ison koon vuoksi se ei mahtunu laskeutumaan. Kovasti ponnistutti pitkään mutta piti oottaa että vauva tulee alemmas. 15min ponnistamisen jälkeen sain pojan ulos..solisluu on murtunu toisella, sokerit ei kohillaan mutta äsken sain hänet jo rinnalle imemään ku aluksi ei jaksanu..
Maanantaihin asti ainaki ollaan osastolla ja sitte vähän tarkemmin synnytyskertomusta.

Crocus ja herra "J" 3h45min

P.s taidetaan olla Animen kans täällä yhtaikaa :)
Onnea tytön syntymän johdosta!
 
IMN
Eipä oo tullu vähään aikaan käytyä lukemassa kuulumisia.. :) Ei sillä etteikö vauva-arjelta ehtisi, mutta kun en malta olla pois tytön luota :D :heart: Tyttö edelleen vaan nukkuu nukkuu ja nukkuu ja saadaan herätellä aina syömään. Mutta herättyään onkin tosi virkeä ja katselee ympärilleen :) Eräs yö unohdin laittaa herätyskellon soimaan ja tyttö nukkui vahingossa 7h pätkän, olisi varmaan nukkunut pidempäänkin jos en olisi itse havahtunut hereille. Tuli vähän itselle vähän kurja olo kun oman kämmin takia venähti syöntiväli noin pitkäksi :ashamed:
Tänään oli neuvolan kotikäyntikin. Paino on nyt lähtenyt nousuun ja tyttö on nyt 2830g. Ensi viikon tiistaina olisi seuraava painokontrolli ja silloin pitäisi olla jo lähellä syntymäpainoa. Kauheita paineita tulee tuollaisista "aikarajoista" mutta minkäs sille mahtaa.. Saatiin myös lupa aloittaa tytön kanssa ulkoilu ja käytiinkin tänään ekalla vaunukävelyllä :) Kohta saakin olla ulkona jo pidempään kuin 10min, ehtii kävellä muutakin kuin talon ympäri :D
Jälkisupistukset on kyllä edelleen aivan hirveitä.. Viimeksi tänään aamulla väänsin itkua sängyssä kun en pystynyt liikkumaan. Neuvolantäti oli kyllä oikeassa kun sanoi että jälkisupistukset voivat olla kipeämpiä kuin synnytyssupistukset. Voi j****auta sitä kipua! Synnytyssupistuksissa sentään oli jonkinlaisia välejä, mutta nää jälkisupparit on vaan sitä yhtä jatkuvaa kipua vaikka tunninkin ajan. Onneksi särkylääke auttaa jonkin verran..

Hirmuisesti onnea vauvansa saaneille, tsempit vauvaansa hakeville ja jaksamisia masuaan vielä kantaville! :) :flower:

IMN & Pieni Neiti 8vrk
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: tiituli81
Tulin tuolta tammikuisista onnittelemaan Crocusta! :heart: Ihanaa, että kaikki on jo parempaan päin kaikesta dramatiikasta huolimatta. Kovasti onnea vielä teidän perheellenne!! :heart:

Lynette ja meidän viides murulainen 29+0
 
Crocukselle valtavasti onnea! Ja ihanaa, että parempaan päin ollaan menossa.

IMN helpottava kuulla, että teillä syöttöväli venyi niin pitkäksi. Meilläkin nimittäin venyi liian pitkäksi ja heti aloin pelätä, että bilirubiinit on taas nousussa ja joudutaan osastolle. Yks merkki ku kuulemma on väsymys. Kontrolliin ollaan kohta menossa ja pelottaa, että taas tulee soitto takas.
 
IMN
Sabrinafair Bilirubiinithan toki voi myös väsyttää, meidän neidillä tosin ei niissä ole ollut ongelmia :) Neuvolasta sanottiin myös että jos vauva jotenkin onnistuu nukkumaan ns. nälkänsä ohi, laskevat verensokerit niin alhaalle ettei vauva oikein jaksakaan herätä. Toivotaan että näin teilläkin, eikä bilirubiinit olisi enää nousussa :)
 
Oli taas bilirubiiniarvot noussu, mutta ei niin paljon, että pitäis valoon mennä. Aamulla taas kontrolliin.

Siitä jatkoketjusta muuten. Minäkin saattaisin sinne kirjoitella, mutten taida jaksaa sellaista tehdä/päivittää. Mutta jos joku innostuu sen tekemään, saatan sinne tulla.
 

Yhteistyössä