TYTTÖVAUVA SYNTYI TIISTAINA 23.10 KLO 23.12!!!
painoa pikkuneidillä on 4040g ja pituutta 52cm (rv41+0), itse olin varma että poikaa odotan mutta niin vaan kävi miehen ennustus toteen ja tyttöhän sieltä sitten vihdoin tupsahti. tänään kotiuduttiin ja ihana kyllä olla omassa rauhassa, en ole nukkunut juurikaan lähes viikkoon, pari yötä ennen synnytystä valvoin suppareitten kanssa ja sitten synnytyksen jälkeen osastolla en oikein osannut nukkua kun joka puolella vaan kuuluu vauvan itkua ja omakin on aika vaativaa sorttia... :heart:
itse synnytyksestä on vähän monenlaisia tunteita, mitenkään helpolla en päässyt ja itse synnytyssalissa aikaa vietimme kaikkiaan n.20h! eli pari yötä kärvistelin tuota ennen kotona kipeiden mutta ei tarpeeksi tiheiden suppareitten kanssa. kun toinen valvottu yö putkeen oli menossa herätin miehen puoli 3 ja sanoin etten voi olla enää kotona, mennään ainakin käymään synnärillä vaikka sitten lähettävätkin takaisin kotiin. supistuksen oli käyrillä jo kovia mutta avautuminen oli lähes olematonta
vauvan sydänäänet olivat tosi korkeat johtuen varmaan mun omasta stressistä. päästiin synnytyssaliin suoraan käyrille tarkkailtavaks kun oli hiljainen yö laitoksella menossa. salissa oli helpottavaa istua kiikkutuolissa keinuttelemassa ja jossain välissä sain ilokaasun avuks....oi sitä helpotusta! olo oli väsynyt ja kaasusta pöhnänen mutta kivulta lähti pahin terä pois. seuraava päivä valkeni, ja jatkui iltapäivään, minä edelleen kärvistelen tihenevien suppareitten kanssa mutta avautuminen ei vain lähde käyntiin, vauvan sydänäänet onneksi ok. pitkään arvottiin että menenkö osastolle vai mitäs tässä tehdään, mutta olo oli jo niin tuskanen ettei voinut ajatellakaan enää salista poislähtöä, tässä vaiheessa alkoi itselle paniikki tulla, pelkäsin että lähettävät kotiin tai sinne vuodeosastolle, itkukin tuli jota kätilö sitten rauhotteli. lääkäri kokeilii kohdunsuuta, mitään ei tapahdu mutta olin jo niin kipeä että päätettiin laittaa epiduraali ja alkaa availemaan kohdunsuuta lääkkeellisesti. tästä eteenpäin n.2h mulla on todella hatarat muistikuvat, olo oli painajaismainen olin niiiiiiin kipeä, en pystynyt maata paikallaan mutta varmaan 1-2h ennen epparia pitivät mua väkisin sängyssä maaten kun laittoivat vauvan päähän pinnejä, mulle jotain kipupumppua, akunastoja ympäri kehoa ja valmistelivat itse puudutusta varten...mulle olis saanu vaikka iskeä puukon selkään enkä varmaan olis tajunnu mitään, olin jo kivusta niin sekasin ja huusin aina supparin tullessa että haluan ylös ja kätilöt piti vastaan ja paineli akupisteitä ja käski rentoutua. välillä luulin oikeasti että taju lähtee ja mies raukkakin ihan huolissaan mutta jotenkin sitä selvis. vihdoin saatiin anestesialääkäri paikalle jolle myös kiroilin ja huusin että iske jo se piikki sinne selkään!!! :kieh: puudutuksen alettua vaikuttaa olo oli niiiiiin helpottunu et ei ikinä ennen! tämä laitettiin mulle pumppuna eli sitä voitiin aina lisätä tarpeen mukaan ja luvattiinkin pitää päällä aina ponnistamiseen asti.
kohdunsuuta alettiin avata lääkkeellisesti, mutta sekään ei näyttänyt tehoavan. lääkäri tuli puhumaan meille että varaudutaan sektioon, homma ei vaan etene ja vauvan sydänäänetkin vois olla paremmat. mies oli helpottunut sektiopäätöksestä, ei halunnut nähdä enempää mun kärsivän. kuitenkin yllättäen viimesellä tarkastuksella ennen sektion lopullista päätöstä olinkin 8cm auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan hiljalleen epiduraalin kanssa. mies oli vähän peloissaan että alkaako sama tuska ja kipu uudestaan mutta epparin kanssa mentiin aina loppuun saakka ja tosi helppo ponnistusvaihe oli, n40min, mitään kipua en tuntenut mutta väliliha leikattiin että nyt kyllä tikkejä kiristää
sieltä se pikkunen sitten vihdoin syntyi :heart: suihkussa kaiken jälkeen alkoi vielä verta lorisemaan ja silmissä pimeni, mies ja kaksi kätilö kantoi mut takasin sänkyyn, kaikkiaan arvioitiin että kohdusta vuosi lattialle n800mg ja nyt hemppa vain 97 eli vähän on heikko olo.
kaikkiaan synnytyksestä on vähän sekavat muistot, osa hyviä, osa ei niin hyviä, mutta kyllä tuo lapsi on vaan kaiken arvonen! :heart:
niin ja aguanastatkin mulle jossain vaiheessa laitettiin,oli aikas vinhan tuntosta, miehellä vieläkin kynnenjälet kädessä muistona
varmaan tosi sekava tuo mun sepostus synnytyksen kulusta, mutta niin se on vähän mun päässäkin.
nyt takaisin vauvanhoitopuuhiin!
tsemppiä kaikille jotka vielä odottavat synnyttämään pääsyä, enää ei ole pitkä matka edessä! :hug:
t.tiipii rv0+0 ja pikku-maatuska :heart:
