Mä en oo äiti lainkaan sitten!
Mutta JES onneksi nyt poika on alkanut heräämään yöllä, lopettanut syömisen ja tehnyt musta hyvän äidin kun olen vähän kettuuntuneempi ja väsyneempi JESJESJES
Sitä odoteltiinkin jo että koska se musta äidin tekee! Toivottavasti tulee vielä joku allergia niin pääsen sitten pätemään uhrauksistani! Jooei... :xmas:
Viimeksi muokattu:
En väitäkään että kaksosten äiti olisi selviytyjämpi, ihan varmasti sekä kahden vauvan että kahden pienen eri-ikäisen äidillä on rankkaa. Mutta tuohon että miten se että saa kaksoset ei muka ole oma vika, niin vastaisin että USEIMMAT jotka yrittää lasta kuvittelevat että saavat vain yhden terveen lapsen, vaikka tietysti nää riskit sitä että tulee monikkoraskaus tai vammainen tai muuten sairas lapsi ovatkin olemassa. En menisi kenenkään vammaisen lapsen äidille sanomaan että oma vika kun yritit lasta....
No en minäkään, pitäisi varmaan tehdä lapsia niin monta kunnes joku älyää valvottaa.Mä en oo äiti lainkaan sitten!
Miksi pitäisikään puhua että mikään on kenenkään vika, musta oli outoa juurikin tuo että kahden lapsen äidin oma moka jos tehnyt kaksi lasta ja sitten ei voi mitään kun tuleekin kaksoset. Tuo vertaus mua kummastutti, miten tämä liittyy nyt siihen että olis hyvä mennä sanomaan tuollaista jollekkin :OAlkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset;23054367:
Nimenomaan tuo vertaaminen tuntuu (tässäkin) olevan ongelma.Ahaa...no eihän tuota voi verrata kuin lapsikohtaisesti
Ja pitääkö sitäkään verrata...argh!
Miksi noita ylipäätään pitää verrata? Eikö voida myöntää että molemmilla voi olla raskasta, niin kaksosten äidillä kuin kahden pienen ikäeron omaavan lapsen äidillä? Varmasti molemmissa on omat kipupisteensä ja jossain vaiheessa ne helpommat aikansa, se että jollain toisella saattaa jollain hetkellä olla vielä raskaampaa ei välttämättä suinkaan posita sen toisen äidin väsymystä. Toivottavaa tietty on että sen raskaan arjen keskellä molemmat löytäisivät myös niitä ilonhetkiä.
Aamen!Nimenomaan tuo vertaaminen tuntuu (tässäkin) olevan ongelma.
Miksi noita ylipäätään pitää verrata? Eikö voida myöntää että molemmilla voi olla raskasta, niin kaksosten äidillä kuin kahden pienen ikäeron omaavan lapsen äidillä? Varmasti molemmissa on omat kipupisteensä ja jossain vaiheessa ne helpommat aikansa, se että jollain toisella saattaa jollain hetkellä olla vielä raskaampaa ei välttämättä suinkaan posita sen toisen äidin väsymystä. Toivottavaa tietty on että sen raskaan arjen keskellä molemmat löytäisivät myös niitä ilonhetkiä.
"jontriplet"
olen kaksosten äiti. pojilla ikää 3v. ja no musta näitä on turha verrata toisiinsa. lapsetkin on niin erilaisia. meillä ei ole ollu apua lähellä, vaikka alkuun sitä olis kyllä tarvittu, lapset kun oli ekat 4kk sairaalassa ja kotona oli 3v esikoinen. ja pikkukeskosuudesta johtuvat ongelmat jatkuvat edelleen.
joo on ollu rankkaa ja on edelleen. mutta ihan älytöntä sanoa että pieni-ikäero olisi helpompi tai vaikemapi.
typerä juttu kaikenkaikkiaan.
joo on ollu rankkaa ja on edelleen. mutta ihan älytöntä sanoa että pieni-ikäero olisi helpompi tai vaikemapi.
typerä juttu kaikenkaikkiaan.
yksi äiti
Musta oli ihan mielenkiintoinen juttu. Mulla ei ole kaksosia eikä lapsia muutenkaan kuin yksi, joten luin jutun ilman mitään omakohtaista kokemusta. Hyvä kolumni herättää ajatuksia, eikös se niin mene. Mielestäni kirjoittajalla ihan hyviä pointteja eikä varmasti siis ajattele, että kaksosten vanhemmilla olisi helppoa kuten ei hänellä itselläänkään ole ollut helppoa.
Nää kokemukset on kyllä tosiaan niin luonteesta kiinni. Yksi äiti valitti aina monesta asiasta, valvomisesta jne. Toinen taas kerran sanoi: Lapsi nukkui koko yön, ei herännyt kuin kaksi kertaa! Musta toi jälkimmäinen oli osoitus ihanan positiivisesta asenteesta. Enkä tällä tarkoita, että kaikkien pitäisi olla aina positiivisia mutta ei joka asiasta tarvitse valittaakaan.
Nää kokemukset on kyllä tosiaan niin luonteesta kiinni. Yksi äiti valitti aina monesta asiasta, valvomisesta jne. Toinen taas kerran sanoi: Lapsi nukkui koko yön, ei herännyt kuin kaksi kertaa! Musta toi jälkimmäinen oli osoitus ihanan positiivisesta asenteesta. Enkä tällä tarkoita, että kaikkien pitäisi olla aina positiivisia mutta ei joka asiasta tarvitse valittaakaan.
Minua rupesi naurattamaan kirjoituksen naiviuus. Kyllä varmaan on asioita, joissa kaksosten äiti pääsee helpommalla, mutta on paljon asioita joissa ei pääse. Sama juttu pienen ikäeron lapsissa.
Monikkoarki on jotain, jota itse en osannut kuvitella kunnolla, vaikka koitin ja vierailin monikkoperheissä. Vasta omat kaksoset ovat opettaneet mitä arki on. Monikot vaikuttavat yllättäviinkin asioihin (esim kaupan valintaan). Tiedän mitä monikkoarki on 2 vuotta vanhemman sisaruksen kanssa, muusta voin vain kuvitella ja arvailla. En silti kiistä etteikö yhden lapsen vanhemmalla olisi rankempaa.
Toisaalta nauratti se kommentti, että monikkoäitejä taputellaan ja silitellään päähän. Kyllä mutta saatesanoilla: "Sä oot pärjänny niin hienosti ja kyllä sä jaksat ja selviät. Mutta minusta ei kyllä olisi tuohon". Eli kehutaan kuinka pärjään ja perään kerrotaan kiertoteitse, että minä en halua kokeilla/auttaa (äänensävy paljastaa).
Kolumni taisi olla vain väsyneen ja elämäntilanteeseen tuskastuneen äidin tilitys. Kun on raskasta ja uuvuttavaa, näkee toisten elämästä vain ne hyvät puolet ja tahallaan jättää näkemättä koko totuuden.
Monikkoarki on jotain, jota itse en osannut kuvitella kunnolla, vaikka koitin ja vierailin monikkoperheissä. Vasta omat kaksoset ovat opettaneet mitä arki on. Monikot vaikuttavat yllättäviinkin asioihin (esim kaupan valintaan). Tiedän mitä monikkoarki on 2 vuotta vanhemman sisaruksen kanssa, muusta voin vain kuvitella ja arvailla. En silti kiistä etteikö yhden lapsen vanhemmalla olisi rankempaa.
Toisaalta nauratti se kommentti, että monikkoäitejä taputellaan ja silitellään päähän. Kyllä mutta saatesanoilla: "Sä oot pärjänny niin hienosti ja kyllä sä jaksat ja selviät. Mutta minusta ei kyllä olisi tuohon". Eli kehutaan kuinka pärjään ja perään kerrotaan kiertoteitse, että minä en halua kokeilla/auttaa (äänensävy paljastaa).
Kolumni taisi olla vain väsyneen ja elämäntilanteeseen tuskastuneen äidin tilitys. Kun on raskasta ja uuvuttavaa, näkee toisten elämästä vain ne hyvät puolet ja tahallaan jättää näkemättä koko totuuden.
Kaksi kertaa yöllä herääminen on minunkin mielestäni koko yön nukkumista, varsinkin jos lapsi nukahtaa pian herättyään. Se että molemmat lapset herää useita kertoja yössä - pahimmillaan 4 min välein, ja toinen aamuyöstä tunniksi on kuitenkin jotain sellaista mitä en halua toiste kokea. Meillä yörauha tuli siinä kohdalla kun järjestimme nukkumisjärjestelyt niin että toinen vanhemmista nukkui toisen ja toinen toisen lapsen kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja yksi äiti;23054521:
Ihmettelen sitäkin ettei siitä saisi puhua että pienten lasten kanssa, oli ne sitten yksösiä tai kaksosia on ja tavallaan kuuluukin olla rankkaa. Siinä ei siis ole mitään epätavallista että lapset heräilee öisin. Eikä siinä että äiti väsyy. On toki superäitejä joilla ei ole koskaan ongelmia mutta me tavisäidit saatetaan väsyä siitä jos lapset heräilee öisin. Ihan riippumatta onko niitä lapsia yksi kaksi vai seitsemän.
"kahden äiti"
Nojaa, eiköhän se rankkuus riipu paljon enemmän lasten ja vanhempien persoonista kuin ikäerosta. Itse olisin kyllä toivonut kaksosia ja esikoisen raskauden alussa pidin jotenkin itsestään selvyytenä, että meille on tulossa kaksoset, koska meillä on suvuissa tosi paljon kaksosia. Mutta eipä tullutkaan, vielä np-ultrasta lähtiessä pienestä mietin, että onkohan se toinen jäänyt huomaamatta...
Ja toinen tehtiin sitten heti perään juuri siksi, että haluan lasten olevan mahdollisimman saman tarpeisia. Alussa siis näin ei toki ollut, mutta nyt jo onkin, kun lapset 3v ja 4v. Ja minä itse pidin nimeomaan tuota "eritarpeisuutta" tosi raskaana asiana silloin alussa.
Joskus leikittelen ajatuksella, että perheemme vielä aikanaan kasvaisi kahdella lapsella. Ja nimenomaan kaksosilla. Kahta raskautta en enää jaksaisi...
Summa summarum. Kaksosten kanssa pääsee joissain asioissa helpommalla kuin pienen ikäeron sisarusten kanssa. Joissain toisissa asioissa taas on toisin päin. Ja se taasen on ihan henkilöistä kiinni, kumman kokisi rankemmaksi.
Ja toinen tehtiin sitten heti perään juuri siksi, että haluan lasten olevan mahdollisimman saman tarpeisia. Alussa siis näin ei toki ollut, mutta nyt jo onkin, kun lapset 3v ja 4v. Ja minä itse pidin nimeomaan tuota "eritarpeisuutta" tosi raskaana asiana silloin alussa.
Joskus leikittelen ajatuksella, että perheemme vielä aikanaan kasvaisi kahdella lapsella. Ja nimenomaan kaksosilla. Kahta raskautta en enää jaksaisi...
Summa summarum. Kaksosten kanssa pääsee joissain asioissa helpommalla kuin pienen ikäeron sisarusten kanssa. Joissain toisissa asioissa taas on toisin päin. Ja se taasen on ihan henkilöistä kiinni, kumman kokisi rankemmaksi.
"Yksinäinen"
Mua ei ole kyllä kukaan kaksosten äitinä paaponut kuin ehkä sanallisesti näitä "on varmaan ollut rankkaa"- juttuja. Mua ei noi kommentit hetkauta suuntaan eikä toiseen, pikemminkin ärsyttää. Jos sukulaiset noin hienosti huomaavat että olen väsynyt niin enemmän olis auttanut se että olisivat olleet läsnä en tarkoita lastenhoitoapua vaan sitä että olisivat vierailleet ja pitäneet minut mukana elämän muissakin asioissa, kun että etääntyivät ja suurimmalta osin katkaisivat yhteydenpidon. Nurisevat selän takana kun emme ole käyneet vauvojen kanssa vaikka siinä väsymyksessä olisi vähintäänkin kyseenalaista ajaa autoa. Ihan puhelinsoitto ja jutellaan niitä näitä olis ollu ihanaa. Lapseni olen hoitanut itse välillä enemmän ja välillä vähemmän rankkoina hetkinä. Mä en tarvitse kaksosten äitinä mitään selkääntaputteluja yhtään sen enempää/ vähempää kuin yhden lapsen äiditkään.
Varmasti yhden lapsen kanssa voi olla rankkaa siinä missä viidenkin. Enemmän se rankkuus on asioiden (eikä pelkästään lasten lukumäärän) summa. Mä en olis tarvinnut kuin sen että ihmiset olis jatkanut yhteydenpitoa eivätkä kääntäneet takkia kun en hetkeen voikkaan ihan tasavertaisesti vierailla heidän luona. Aina olen sanonut että tulkaa ihmeessä käymään! Meillä on avoimet ovet aina!!! Meillä kävi viimeksi vieraita (hetki katson almanakasta) kuukausi sitten.
Varmasti yhden lapsen kanssa voi olla rankkaa siinä missä viidenkin. Enemmän se rankkuus on asioiden (eikä pelkästään lasten lukumäärän) summa. Mä en olis tarvinnut kuin sen että ihmiset olis jatkanut yhteydenpitoa eivätkä kääntäneet takkia kun en hetkeen voikkaan ihan tasavertaisesti vierailla heidän luona. Aina olen sanonut että tulkaa ihmeessä käymään! Meillä on avoimet ovet aina!!! Meillä kävi viimeksi vieraita (hetki katson almanakasta) kuukausi sitten.
"vieras"
Taas tämä vertailu alkaa, kaikki me koemme rankkuuden eri tavalla. Itselläni kokemusta kaksosista sekä lapsista pienellä ikäerolla. Luulisi sen nyt järkikin sanovan että kaksosten kanssa on "rankempaa" kuin pienillä ikäeroilla. Voit koittaa tätä vauvasi kanssa niin että hoidat häntä ja aloitat kaiken sen jälkeen taas alusta toisen kanssa. Pienellä ikäerolla toinen lapsi vuoden vanhempi ja toisen kanssa pystyy aina vähän enemmän "säätämään". Kehitysvammat ja koliikit ym. ovat aina rankkaa vanhemmille olisi sitten yksönen tai kaksonen.
Itse kolumnia,en ole lukenu ja ihmettelen sitäki miksi noita edes aletaan vertailemaan.Mulla on kylläkin kokemusta neljästä lapsesta,joista yhdet kaksoset,mutta ei pienestä ikäerosta.Minusta kaikilla voi ja saa olla vaikeeta,oltiin itse varmoja kun
,meillä oli kaks ekaa lasta(ikäero 2,5v) ettei enää ikinä.Mutta kaksoset tulikin vielä yllärinä ja hyvin helppoa on tämä ensimmäinen vuosi ollut,mutta ei meitä kaksosten äitejä kadehtia kannata,minusta olis ihanaa jos voisin kumpaakin pientä itkevää lohduttaa yhtäaikaa,mutta en pysty yksin ja liikkumaan lähdettäessä olis vaan yks vahdittava ikiliikkuja..päivääkään en silti ikinä vaihtais pois.
Ja kaksosraskaus,aina riski.Vaikkakin vaan yks raskaus ja synnytys ja silti monelle niin stressaava ja hankala.
Ja ei en ole minäkään mitään pään silittelyjä saanu tai apua,monet lupautuivat raskausaikana auttamaan sitte,kun on varmaan raskasta,mutta hyvin ovat kaikonneet,yks ystävä on ollu apuna(meillä ei omia vanhempia auttamassa).
Minua kyllä säälitään monesti.
,meillä oli kaks ekaa lasta(ikäero 2,5v) ettei enää ikinä.Mutta kaksoset tulikin vielä yllärinä ja hyvin helppoa on tämä ensimmäinen vuosi ollut,mutta ei meitä kaksosten äitejä kadehtia kannata,minusta olis ihanaa jos voisin kumpaakin pientä itkevää lohduttaa yhtäaikaa,mutta en pysty yksin ja liikkumaan lähdettäessä olis vaan yks vahdittava ikiliikkuja..päivääkään en silti ikinä vaihtais pois.
Ja kaksosraskaus,aina riski.Vaikkakin vaan yks raskaus ja synnytys ja silti monelle niin stressaava ja hankala.
Ja ei en ole minäkään mitään pään silittelyjä saanu tai apua,monet lupautuivat raskausaikana auttamaan sitte,kun on varmaan raskasta,mutta hyvin ovat kaikonneet,yks ystävä on ollu apuna(meillä ei omia vanhempia auttamassa).
Minua kyllä säälitään monesti.
"vieras"
Ei kai vaan toimittaja sitä virhettä tehnyt, että kaksosista vitsaili tai vihjasi että kahden kanssa selviää. Kivitystähän sellaisesta seuraa, onkohan itsetuhoinen?
"kaksosten äiti"
ja tuo kolumni kyllä tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä ( ja pilkalta) kaksosäitejä kohtaan.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
nbcsr
[QUOTE="kaksosten äiti";23055233]ja tuo kolumni kyllä tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä ( ja pilkalta) kaksosäitejä kohtaan.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää![/QUOTE]
Täysin samaa mieltä!!! Olisin millon vaan vaihtanut yhden raskauden kahteen,yhden sektioleikkauksen kahteen alatiesynnytykseen!
Itku ei ollut todellakaan kaukana kun ton kolumnin luin. Ja jos katsoo tarkemmin sitä juttua niin ikä eroahan kirjoittajan lapsilla on 1.5vuotta!!!
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
[/QUOTE]Täysin samaa mieltä!!! Olisin millon vaan vaihtanut yhden raskauden kahteen,yhden sektioleikkauksen kahteen alatiesynnytykseen!
Itku ei ollut todellakaan kaukana kun ton kolumnin luin. Ja jos katsoo tarkemmin sitä juttua niin ikä eroahan kirjoittajan lapsilla on 1.5vuotta!!!
No ei kai sitä nyt noin henkilökohtaisesti voi ottaa. Vai kuvitteletteko, että shampoomainokset on tehty syöpäsairaita härnäämään? Heilutellaan tuuheita hiuksia kaljujen kiusaksi? Entäs ne artikkelit, joissa hehkutetaan kävelyn tärkeyttä terveydelle. Itkeekö pyörätuolissa istuva niitä lukiessaan. Hänen kiusaksihan ne tietysti on kirjoitettu.
Tuskin kolumnin kirjoittajan tarkoituksena oli vähätellä hätäsektioon joutuneen kokemusta tms. Onhan se nyt ihan yleinen ajatus, että kaksosilla saa kätevästi koko perheen yhdellä kertaa. Vähän niinku kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyllä jokainen tietää, että kaksoisraskaus voi olla hyvin rankka, mutta säästäähän siinä ajallisesti, kun kaksi lasta tulee kerralla, eikä tarvita kahta erillistä raskautta. Helpoimmalla tietty pääsee jos adoptoi, niin ei tarvitse mahanahkaansa venyttää ollenkaan. (Hah, ja kohta joku kertoo, miten kova paperityö adoptiossa on ja kyllä paljon mielummin ottaisi sata epparihaavaa kuin täyttelisi niitä kaavakkeita).
Tuskin kolumnin kirjoittajan tarkoituksena oli vähätellä hätäsektioon joutuneen kokemusta tms. Onhan se nyt ihan yleinen ajatus, että kaksosilla saa kätevästi koko perheen yhdellä kertaa. Vähän niinku kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyllä jokainen tietää, että kaksoisraskaus voi olla hyvin rankka, mutta säästäähän siinä ajallisesti, kun kaksi lasta tulee kerralla, eikä tarvita kahta erillistä raskautta. Helpoimmalla tietty pääsee jos adoptoi, niin ei tarvitse mahanahkaansa venyttää ollenkaan. (Hah, ja kohta joku kertoo, miten kova paperityö adoptiossa on ja kyllä paljon mielummin ottaisi sata epparihaavaa kuin täyttelisi niitä kaavakkeita).
"tuplat"
[QUOTE="kaksosten äiti";23055233]ja tuo kolumni kyllä tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä ( ja pilkalta) kaksosäitejä kohtaan.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää![/QUOTE]
En ole lukenut juttua, mutta meillä on kokemusta sekä kahdesta lapsesta 1v7kk ikäerolla että kaksosista (kuopukset).
Vatsa oli tosiaan tuskaisen tuplakokoinen (kaksoset syntyivät täysiaikaisina) ja sen kanssa piti pystyä hoitamaan myös leikki-ikäiset isot sisarukset, ja sairaalassa meni tupla-aika. Kahden vauvan kans ei voi noin vain mennä vauvajumppaan tai -uintiin vaan toiselle pitää olla myös hoitaja/aikuinen mukana! Mies oli arjessa mukana ja hoiti isoveljiä, minä hoidin kaksi vauvaa...
Meillä kaksoset on täysin eri luonteisia: toinen hiljainen, rauhallinen, istuu ja leikkii eikä viitisis lähteä minnekään (mutta oppi potalle vuotta nuorempana kuin toinen, eli se siitä "samasta kehitysvaiheesta"), toinen on vilkas, määrätietoinen, riehuja, jolle pitää koko ajan keksiä ohjelmaa (ja siinä samalla vahtia toista joka ei juurikaan esim ulkoilusta innostu, toisen juostessa puolen km säteellä).
Ei niitä voi verrata, lapset on yksilöitä eikä kaksosetkaan ole samanlaisia. Kyllä joissain asioissa pääsee helpommalla: vauvanruokaa valmisti samalla kaksi annosta, yöllä syötti samalla kertaa kaksi siinä missä yhdenkin, lapsista on seuraa toisilleen (tosin kumpikin oli yhtä aikaa siinä pölkkypäisessä iässä jossa toista muksitaan ja tönitään surutta kun ei ymmärretä että sitä vois sattua). Mutta kaikkea tarviketta piti hankkia toinenkin kpl (turvaistuimet, sängyt, syöttöätuoli, polkupyörä, yms)
Kaksoset on silti ihania ja olen onnellinen että ne sain :heart:
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
[/QUOTE]En ole lukenut juttua, mutta meillä on kokemusta sekä kahdesta lapsesta 1v7kk ikäerolla että kaksosista (kuopukset).
Vatsa oli tosiaan tuskaisen tuplakokoinen (kaksoset syntyivät täysiaikaisina) ja sen kanssa piti pystyä hoitamaan myös leikki-ikäiset isot sisarukset, ja sairaalassa meni tupla-aika. Kahden vauvan kans ei voi noin vain mennä vauvajumppaan tai -uintiin vaan toiselle pitää olla myös hoitaja/aikuinen mukana! Mies oli arjessa mukana ja hoiti isoveljiä, minä hoidin kaksi vauvaa...
Meillä kaksoset on täysin eri luonteisia: toinen hiljainen, rauhallinen, istuu ja leikkii eikä viitisis lähteä minnekään (mutta oppi potalle vuotta nuorempana kuin toinen, eli se siitä "samasta kehitysvaiheesta"), toinen on vilkas, määrätietoinen, riehuja, jolle pitää koko ajan keksiä ohjelmaa (ja siinä samalla vahtia toista joka ei juurikaan esim ulkoilusta innostu, toisen juostessa puolen km säteellä).
Ei niitä voi verrata, lapset on yksilöitä eikä kaksosetkaan ole samanlaisia. Kyllä joissain asioissa pääsee helpommalla: vauvanruokaa valmisti samalla kaksi annosta, yöllä syötti samalla kertaa kaksi siinä missä yhdenkin, lapsista on seuraa toisilleen (tosin kumpikin oli yhtä aikaa siinä pölkkypäisessä iässä jossa toista muksitaan ja tönitään surutta kun ei ymmärretä että sitä vois sattua). Mutta kaikkea tarviketta piti hankkia toinenkin kpl (turvaistuimet, sängyt, syöttöätuoli, polkupyörä, yms)
Kaksoset on silti ihania ja olen onnellinen että ne sain :heart:
toinen kaksosten äiti
[QUOTE="kaksosten äiti";23055233]ja tuo kolumni kyllä tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä ( ja pilkalta) kaksosäitejä kohtaan.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää![/QUOTE]
Täysin samaa mieltä! Meillä pikkukeskoset syntyivät rv 25+5 eli riskiraskauden "riski" (raskausmyrkytys) toteutui omalla kohdallani täysin kaikkineen lieveilmiöineen ja toi mukanaan lasten ennenaikaisen syntymän. Mielelläni olisin ottanut kaksi normiraskautta tämän yhden riskiraskauden tilalle.
Ja lastemme kehitys ei todellakaan ole iän mukaista eikä myöskään lapset kehity samassa tahdissa keskenään vaikka ovatkin identtiset. Jostain on monelle tainnut tulla käsitys, että kaksoset nukkuvat aina samaan aikaan ja kehittyvät samaan aikaan ja mitä vielä - kaksosetkin ovat yksilöitä siinä missä muutkin sisarukset!
Toisaalta, jos minun raskauskokemukseni piti kaikesta huolimatta olla juuri tämä, mikä oli, olen iloinen, että saimme kaksi lasta yhdellä raskaudella. Tämä ainoa raskauskokemukseni oli minulle niin vaikea alusta alkaen, että sitä ei ole ikävä enkä halua toista raskautta kokea. Todellakaan. Siinä kaksosraskauden ainoa etu, jonka keksin. Mutta perustuu luonnollisesti vain omaan raskauskokemukseeni. Jos kuitenkin voisin valita, valitsisin tämän läpikäymäni riskiraskauden mielelläni kahdeksi normiraskaudeksi.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
[/QUOTE]Täysin samaa mieltä! Meillä pikkukeskoset syntyivät rv 25+5 eli riskiraskauden "riski" (raskausmyrkytys) toteutui omalla kohdallani täysin kaikkineen lieveilmiöineen ja toi mukanaan lasten ennenaikaisen syntymän. Mielelläni olisin ottanut kaksi normiraskautta tämän yhden riskiraskauden tilalle.
Ja lastemme kehitys ei todellakaan ole iän mukaista eikä myöskään lapset kehity samassa tahdissa keskenään vaikka ovatkin identtiset. Jostain on monelle tainnut tulla käsitys, että kaksoset nukkuvat aina samaan aikaan ja kehittyvät samaan aikaan ja mitä vielä - kaksosetkin ovat yksilöitä siinä missä muutkin sisarukset!
Toisaalta, jos minun raskauskokemukseni piti kaikesta huolimatta olla juuri tämä, mikä oli, olen iloinen, että saimme kaksi lasta yhdellä raskaudella. Tämä ainoa raskauskokemukseni oli minulle niin vaikea alusta alkaen, että sitä ei ole ikävä enkä halua toista raskautta kokea. Todellakaan. Siinä kaksosraskauden ainoa etu, jonka keksin. Mutta perustuu luonnollisesti vain omaan raskauskokemukseeni. Jos kuitenkin voisin valita, valitsisin tämän läpikäymäni riskiraskauden mielelläni kahdeksi normiraskaudeksi.
hr
Hmm.. no mulla oli kaksi raskautta ja molemmissa raskausmyrkytys. Joten en oikeasti tiedä, olisinko mieluummin odottanut kaksosia ja kokenut yhden riskiraskauden kahden sellaisen sijaan.Alkuperäinen kirjoittaja toinen kaksosten äiti;23055788:
Meitä on NIIN moneen junaan ja raskaudet ja lapset ja perheet erilaisi. EI VOI VERRATA.
"joo"
Kaksosten äidit vaan on nyt näreissään, kun heidän kärsimys kruununsa ei enää loistakkaan niin kirkkaasti. Niin se vaan on, kun on asettauduttu niin syvälle siihen kärsijän rooliin ja sitten kun joku sanookin, että ei se nyt olekkaan NIIIN paljon kamalampaa ja rankempaa, kuin kahden sisaruksen hoitaminen. Muistakaa, että äiti on raskaana hoitaessaan ekaa vauvaa, voipi olla aika rankkaa.
Ja juurikin se, että ei saa neuvolasta mitään erityistukea, kuten monikko odottajat.
Ja juurikin se, että ei saa neuvolasta mitään erityistukea, kuten monikko odottajat.
2x2
Ja mua taas ärsyttää kaikki ihmiset, jotka tulevat toteamaan, et mulla TÄYTYY olla rankkaa, kun on kaksoset! Ja sivussa muistutetaan, että on ihan normaalia ärsyyntyä hetkellisesti itkusta!
En mä koe tätä rankaksi, haasteellista se on. Mutta mulla nämä on esikoiset, joten en edes tiedä mitä arki yksösen kanssa olisi. Ei..mä EN ärsyynny itkusta, kun mua säälittää kun ei voi auttaa.
Ja meidän arki on just sitä "samanaikaisuutta". NOT! Mitään ei tehdä yhtäaikaa! Tosin musta se on helpompi niin, ainakin ruokailun kannalta, mutta omaa aikaa.. mitä se on?? Yöt nuo onneksi nukkuu aika hyvin, kun eivät heräile kun parin tunnin välein ja nekin eri aikaan. Eli äiti nukkuu 0,5-1,5 tuntia kerrallaan. Päivät kiukutaan oikein urakalla väsymystä, kun toisen nukuttaminen on aikasta vaikeaa, kun toinen ei osaa olla yksinään sen aikaa, eikä tv:n katselukaan kiinnosta. ( Sitä 1,5 v kolumnistin lastahan voisi istuttaa tv:n ääreen vauvan nukutuksen ajaksi, jos ei kerran muuten onnistu)
Noh.. en ala vertailemaan. Mulle tämä on ihan normi arkea, ja saankin noista tuplailon.
ja siitä avusta..kyllähän sitä odotusaikana tarjottiin, mutta eipä ole saatu sitäkään. Eipä voi tänne tulla hoitamaan, kun jos apua haluat, niin pitäis aina kuljettaa nuo jonnekin kuuseen asti!
En mä koe tätä rankaksi, haasteellista se on. Mutta mulla nämä on esikoiset, joten en edes tiedä mitä arki yksösen kanssa olisi. Ei..mä EN ärsyynny itkusta, kun mua säälittää kun ei voi auttaa.
Ja meidän arki on just sitä "samanaikaisuutta". NOT! Mitään ei tehdä yhtäaikaa! Tosin musta se on helpompi niin, ainakin ruokailun kannalta, mutta omaa aikaa.. mitä se on?? Yöt nuo onneksi nukkuu aika hyvin, kun eivät heräile kun parin tunnin välein ja nekin eri aikaan. Eli äiti nukkuu 0,5-1,5 tuntia kerrallaan. Päivät kiukutaan oikein urakalla väsymystä, kun toisen nukuttaminen on aikasta vaikeaa, kun toinen ei osaa olla yksinään sen aikaa, eikä tv:n katselukaan kiinnosta. ( Sitä 1,5 v kolumnistin lastahan voisi istuttaa tv:n ääreen vauvan nukutuksen ajaksi, jos ei kerran muuten onnistu)
Noh.. en ala vertailemaan. Mulle tämä on ihan normi arkea, ja saankin noista tuplailon.
ja siitä avusta..kyllähän sitä odotusaikana tarjottiin, mutta eipä ole saatu sitäkään. Eipä voi tänne tulla hoitamaan, kun jos apua haluat, niin pitäis aina kuljettaa nuo jonnekin kuuseen asti!