Luuletko että miesi pärjäisi lastan kanssa jos kuolisit?

  • Viestiketjun aloittaja "iina"
  • Ensimmäinen viesti
har
Pärjäisi kyllä mutta uutta joutuisi opettelemaan, ihan kuten minäkin joutuisin jos yksin lasten kanssa jäisin. Vaikka molemmat pärjätään omin päin lasten kanssa niin on asioita jotka on pääosin mun vastuulla ja taas asioita jotka mies pääasiassa hoitaa. Mä esimerkiksi ennakoin meillä lasten vaate- ja harrastusvälinehankinnat ettei tarvitse vikana iltana ennen kouluhiihtoa hikoilla liian pienten monojen kanssa, miehelleni tuollainen tilanne saattaisi tulla täysin yllätyksenä. Mutta perusarjen pyörityksestä suoriutuisi kyllä ihan hyvin.
 
eiei
No meilla kylla molemmilla vahemmilla on ihan samat taidot, vastuu ja periaatteet mita lasten hoitamiseen ja kasvatukseen tulee. Eli ihan yhtalailla parjaisi kun minakin vastaavassa tilanteessa.
Veikkaan, että tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen harvinaisia, joissa molemmilla on ihan samat vahvuudet.

En ole kuullut yhdestäkän perheestä, joissa molemmat vanhemmat osallistuisivat esimerkiksi lasten vaatehankintoihin, kaverilahjojen ostamiseen ja kaverikyläilyistä sopimiseen. Vain muutamia osa-alueita mainitakseni.
 
Pärjäisi kyllä, en yhtään sitä epäile :). Haastavaahan se olisi toki, ja tällä ajattelen hänen tämänhetkistä työrupeamaa, mutta jos ei ota lukuun ympäristön muuttuvia tekijöitä vaan ainoastaan sen, että tulisiko toimeen lasten kanssa ja pystyykö luotsaamaan heitä eteenpäin, niin....todella, siinä asiassa ei mulla ole huolenhäivää :).
 
dfr
Pärjäisi ihan samalla tavalla lasten ja kodin kanssa kuin minäkin (jos nyt ei mietitä niitä asioita, joita puolison menettäminen voisi tuoda tullessaan vaan yksinomaan sitä minkälaiset tiedot ja taidot on nyt pärjätä lasten ja kodin kanssa).
 
Kahden nuorimman kanssa toki, vaikka vaattevalinnoista omaakin erilaisen käsityksen kuin minä. :D. Kaikkien neljän kanssa tarvisi kyllä apua melkolailla että saisi arjen pyörimään, sama juttu itselläni jos jäisin yksin.
 
"Vieras"
Kyllä pärjäisi.

Se, että ei katso lapsen vaatteita tarkkaan esim. päiväkotiin tai katso aina reppia, ei tarkoita ettei hän selviäisi arjesta. Miehet vain ovat suurpiirteisempiä tuollaisissa asioissa ja kun meillä esimerkiksi minä huolehdin tuollaisista asioista, niin se ylläpitää miehen suurpiirteisyyttä.

Mutta jos minä kuolisin, niin kyllä hän varmasti opettelisi monia asioita uudelleen. Kun hän tietäisi, että on yksin vastuussa kaikista asioista, varmasti alkaisi kiinnittämään huomiota repun sisältöön enemmän.

Omituisesti kärjistät miehien suurpiirteisemmän otteen siihen, että he eivät PÄRJÄISI lasten kanssa!??
Se, että mies ei pidä täysin tahratonta vaatetta tärkeänä ei todellakaan tarkoita yhtään mitään, eikä ainakaan sitä ettei osaisi olla/ pärjäisi lasten kanssa.
 
määvaa
Pakkohan se ois pärjätä. Likellä oli ettei siihen tilanteeseen jo joutunut.
Niin tuo pärjäs minunki isä aikoinaan kun äiti otti ja lähti melkein toiselle puolen maailmaa..
 
"aroon"
Pärjäisi<3 Eilen käytti neitiä ekassa hampilääkärissä ja muskarissa :) Ruokailut, leikkimiset, nukuttamiset ja vaatteiden katsomiset onnistuu ihan samalla tavalla kuin itsellä ;)
 
"Kkk"
Veikkaan, että tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen harvinaisia, joissa molemmilla on ihan samat vahvuudet.

En ole kuullut yhdestäkän perheestä, joissa molemmat vanhemmat osallistuisivat esimerkiksi lasten vaatehankintoihin, kaverilahjojen ostamiseen ja kaverikyläilyistä sopimiseen. Vain muutamia osa-alueita mainitakseni.
No nyt kuulet yhdestä sellaisesta perheestä. Meillä nämä mainitsemasi osa-alueet ovat molempien hallussa. :)
 
"vieras"
Enpä tiedä. Jos olen yhden päivänkin poissa, pyytää vanhempansa kylään jotta saa olla rauhassa koneella yms.
Kyllä varmaan pärjäisi, mutta rima olisi matalalla. Yöllä ja päivällä samat vaatteet, maito nokkamukista 2-vuotiaalle ettei tarvitse siivota, lapsi saa heitellä leluja seinille kun ei jaksa vahtia että kiellot toteutuu, kämppä olisi paskainen ja pyykit pestään vasta kun viimeiset likaiset olleet 3 päivää päälllä.
 
"iina"
[QUOTE="vieras";28980332]Enpä tiedä. Jos olen yhden päivänkin poissa, pyytää vanhempansa kylään jotta saa olla rauhassa koneella yms.
Kyllä varmaan pärjäisi, mutta rima olisi matalalla. Yöllä ja päivällä samat vaatteet, maito nokkamukista 2-vuotiaalle ettei tarvitse siivota, lapsi saa heitellä leluja seinille kun ei jaksa vahtia että kiellot toteutuu, kämppä olisi paskainen ja pyykit pestään vasta kun viimeiset likaiset olleet 3 päivää päälllä.[/QUOTE]

Huh,miksi valitsit hänet lastesi isäksi?
 
Jaa-a, taitaisi lepsuilla näiden kanssa. Ruoka ei olisi niin monipuolista ja vaatteet olisi pienet ja likaiset, tietokonetta ja tv:tä katsoisivat entistä enemmän...olenkin sanonut miehelle että jos minä potkaisisin tyhjää niin jonkin aikaa saisi surra mun haudalla mutta sitten saisi katsella uutta emäntää.

Mutta kaikesta huolimatta on hyvä isä.
 
-_-
Varmasti pärjäisi, tekeehän tuo nytkin välillä lasten kanssa kaiken silloin kun minä illat töissä. Osaa siivota ja pyykätä siinä missä minäkin, ja lasten mukaan on myös parempaa ruokaa silloin kun isi kokkaa :)
 
....
Voi, pärjäisi toki. Mieheni on ollut lasten kanssa hoitovapaalla yli kaksi vuotta ja osaa kyllä pyörittää arkea. Vaatteet ei ehkä aina olisi niin loppuun asti mietittyjä, koti ei ehkä aina olisi niin siisti, ruoka olisi varmaan lähinnä makaronilaatikkoa, mutta sellaisesta viis. Mun ei hetkeäkään tarvitse sellaista murehtia, että pidetäänkö mun lapsista hyvää huolta, jos minusta aika jättää. Ei isä tietysti äitiä sellaisessa tilanteessa voisi korvata, mutta varmasti arki pyörisi kuten ennenkin.
 

Yhteistyössä