Maaliskuun IVF/ICSI/PAS

:wave: Mahdanko olla liian varhainen? Olisiko muita maaliskuussa hoitoihin tähtääviä "matkakumppaneiksi"?

Meillä tavallaan 2. IVF tulossa maaliskuussa, näillä näk. vkolla 13. Edellinen meni mönkään, ei saatu yhtään solua, joten sitä ei lueta ymmärtääkseni toteutuneeksi hoidoksi. Negan testasin eilen, kp 42. Ongelmina miulla kierrottomuus/ovuloimattomuus, pco, lievä endo ja tukossa oleva tuuba. Onpa aikamoinen saavutus, jos näistä eväistä pienokainen joskus saadaan maailmaan! Toivoa kuitenkin jaksetaan! :heart:

Tulkaahan mukaan oottelemaan maaliskuuta!

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille! :xmas:

t. Sitris
 
Me ei vielä tiedetä milloin päästään/jaksetaan mennä seuraavaan hoitoon, mutta todennäköisesti maaliskuussa. Meillä ois yks hedelmöittynyt munasolu pakkasessa, mutta on tosi huononlaatuinen joten en tiedä kannattaako sillä yrittää vai oisko parempi ottaa koko hoito alusta. Siinä tapauksessa meille tulisi 3. ICSI.
Minä raskauduin 2. ICSI:n tuoresiirrosta, mutta pienokainen oli kuollut rv 10 joka huomattiin heti muutama päivä sen jälkeen kun pieni sydän oli lakannut lyömästä. Joten viime lauantaina olin sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä. Tammikuun 8 päivä mulla on jälkitarkastus... sitten saa tietää joutuuko vielä kaavintaan. Mielestäni kumma kun sairaalassa ei ultrattu ollenkaan, vaan lähetettiin kotiin heti kun jotain möykkyjä oli tullut ulos. Netistä kun olen lukenu muitten kokemuksia, niin melkeen kaikki kirjoittanut että on ultrattu. Joten pahoin pelkään että kaavinta edessä :(
Psyykkisesti tämä ollut TOOOSI raskasta. Välillä ajattelen ettei enää jaksa yrittää ja välillä ottaa niin päähän kun tää on niin vaikeeta että perskule kyllä mä vielä näytän että tää onnistuu!!!
Mulla muuten kans pco. Ekassa IVF:ssä ei saatu yhtään kypsää munasolua, joten siirtoon ei päästy. Toisella kerralla kaikki 8 munasolua hedelmöitettiin ICSI:llä, ja vain yksi siirtokelpoinen (josta raskauduin) oli luokkaa 4, eli aikas huono. Sitten jatkoivat viljelyä vielä 3 päivää muitten osalta ja siitä sitten yksi pakkaseen, joka luokkaa 4-5 ja nelisoluinen viiden päivän viljelyn jälkeen!
Nyt vain odotetaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan! Ollaan päätetty miehen kaa että tuon ultrauksen jälkeen ruvetaan miettimään enemmän tätä asiaa...

terkuin Miimi
 
Kirjoitin siulle piiiiitkän vastauksen ja huispaus! Sinne hävis bittiavaruuteen... Aaarghh!! |O

Siis todella surullisia uutisia siulla! Oon niin pahoillani teiän puolesta. :'( Voin vaan kuvitella miltä siusta tuntuu.. Yhden ystäväni tukena yritin olla parhaani mukaan tuossa syksyllä, kun hänellä kaksosraskaus päättyi lääkkeelliseen tyhjennykseen. Sama tilanne myös hällä, että ei ultrattu. Sairaalassa otti ekan pillerin ja kotona loput. Onneksi kaavintaan ei sittemmin ollu aihetta. Toivottavasti siulla kaikki menee sen suhteen hyvin, ettei enää tarvitsisi enempää kärsiä. Henkisen puolen parsimisessa on varmasti ihan tarpeeksi.

Ite oon kanssa miettinyt tätä jaksamista paljon. Ehkä liikaa. Käyn myös psyk.polilla tukikeskusteluissa. Tää vuosi on ollu äärimmäisen rankka myös muuten kuin lapsettomuuden osalta.. Nyt loppuvuodesta oon käyny muutaman kerran juttelemassa ja on siitä kyllä hyötyä ollu. Tuntuu hyvältä jutella jollekin, joka on täysin ulkopuolinen tässä asiassa. Toisaalta taas hänellä ei ole kokemusta lapsettomuudesta, joten ei sinänsä voi täysin ymmärtää. Mutta muuten kyllä löytyy ammattitaitoa käsitellä/lähestyä vaikeita asioita. Yksin tai puhumatta jollekin en olisi jaksanut. Siun kohdalla kuulostaa erityisen hyvälle, että voitte miehesi kanssa jutella asioista. Omani kyllä kuuntelee, mutta ei juuri kommentoi. Ite oon luonteeltani varsinainen pohdiskelija, haluaisin miettiä asioita ja vaihtoehtoja etukäteen. Mies vaan toteaa, että älä hätäile, katotaan mitä seuraava hoito tuo tullessaan. Onneksi on kuitenkin tosi paikan tullen läsnä ja korvaamaton tuki ja turva.

Siun kohdalla on positiivista myös se, että pystyt raskautumaan. Vaikka ei se nyt varmaan tässä tilanteessa paljon lohduta. Ite oon iloinen, että se meidän ekan hoidon ainokainen kypsä solu hedelmöittyi. Tiedän, että voidaan jatkossa päästä edes siihen asti, kun vaan saatais niitä kypsiä soluja.. Just nyt tuntuu, että tää tuleva hoito on meiän viimeinen. Vuoden vaihteessa alkaa 4. vuosi "aktiivista lapsettomuutta". Tosi hitaasti asiat julkisella etenee.. Liikaa on ollu tässä aikaa ajatella, että onko miusta ees äidiksi? Jaksanko, osaanko? Olisiko paras antaa asian olla? Mutta ei! Vielä en oo valmis luovuttamaan. Yritän ottaa oppia tuosta siun asenteesta: "perskule kyllä mä vielä näytän että tää onnistuu!!!".

Miimi, toivon todella paljon voimia sinulle ja miehellesi! :hug: Toivottavasti meillä molemmilla on ensi vuonna tähän aikaan oma nyytti kainalossa tai vähintäänkin raskaus ihan loppusuoralla!

Palstaillaan taas ja eiköhän myö saada muitakin maaliskuulaisia seuraksemme pikkuhiljaa!
 
Moikka Sitronella ja Miimi! Miimi, sun kanssa oltiinkin tuossa vastikään plussanneissa, mutta myös mun raskaus ei jatkunut normaalisti. Joulukuun alussa sain elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin, mutta parin viikon ilon jälkeen selvisi ekassa ultrassa (menin tiputteluvuotojen takia ultraan jo rv 6) että kyseessä joko keskenmeno tai kohdun ulkoinen raskaus. Sitä selviteltiin ja tilannetta seurattiin viikkokaupalla ennenkuin vahvistui kohdun ulkoiseksi. Hcg ei alkanut laskea vaan nousi jatkuvasti pikku hiljaa, joten viime viikon perjantaina sain metotreksaattipiikin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että 3 kk joudutaan nyt odottelemaan seuraavaa hoitoa, näin olen ymmärtänyt. Eli voi olla että meillä menee hoito huhtikuulle. Riippuu miten kierto tästä nyt normalisoituu. Kamalan pitkätä ajaltahan tuo nyt tuntuu, mutta toisaalta tiedän, että aika äkkiä se oikeasti menee. Meillä siis plussa tuli 2.IVF/ICSIn tuoresiirrosta. Meilläkin kävi niin, että ekassa IVFssä ei päästy edes siirtoon asti, koska yhtään munasolua ei hedelmöittynyt. Tokalla kerralla tehtiin ICSI kaikkiin soluihin ja sitten saatiinkin yht. 11 alkiota, joista yksi siirrettiin ja pakkasessa siis 10. Eka PAS edessä sitten maalis-huhtikuussa ja luonnolliseen kiertoon varmaan tehdään.

Meillä yritys alkoi v. 2005 alussa eli 4 vuotta tuli juuri täyteen. Täytyy sanoa, että onneksi sitä ei silloin aluksi tiennyt, miten pitkä ja raskas prosessi on edessä. Tämä joulu oli ehkä raskain kaikista, koska oltiin jo ehditty plussan jälkeen miettiä uutisen kertomista lähipiirissä ja muutenkin joulu "lasten juhlana" on aina ollut raskas ja se olisi ollut helpompi kestää tietoisena omasta masussa kasvavasta pienestä. Sen sijaan saimme huonot uutiset juuri joulun kynnyksellä ja lisäksi tuli pelko kohdun ulkoisen aiheuttamista mahdollisista ongelmista. Jouluaattonakin jouduin käymään NKL:n päivystyksessa kun veriarvoja piti seurata parin päivän välein ja käydä ultrassa. Lääkärit lohduttelivat, että tämä raskaus antaa kuitenkin toivoa jatkoon, koska tulin raskaaksi, vaikkakin alkio kiinnittyi väärään kohtaan. Toki itsekin nyt jo tajuan sen, että pystyn siis tulemaan raskaaksi, ja onhan se helpottava tieto. Vaikka jatkossa "peikkona" tulee aina olemaan tuo ku:n pelko, jos/kun plussan siihen testiin saa.

Kiitos kun sain purkaa tuntojani! Me tunnutaan olevan aika lailla samanlaisessa tilanteessa. Voimia teille kummallekin, uskotaan että meillekin ne omat lapsukaiset vielä suodaan.
 
Hei ystävät!

Hyvä tavaton.. Sini pahoittelut siullekin tapahtuneesta. :hug: On tää kyllä melkoista pelkäämistä näitten hoitojen kanssa. Plussa ei varmista vielä mitään. Jos siihen asti pääsee, niin tuskin uskaltaa huokaista ennen kuin lapsi on sylissä. Mutta kaikkensahan sitä antaa niin kauan kuin on tahtoa ja voimia yrittää. Ja tuo on niin totta, että onneksi ei alussa tiennyt että tämä näin vaikeaksi ja pitkälle menee. Muutama vuosi sitten en edes uskonut uskaltavani hoitoihin lähteä ollenkaan. Jaksamista toivon meille kaikille! Ja toivottavasti siulla Miimi torstaina kaikki on ok! :hug:
 
Hei

En ole vielä varma, onko meillä IVF helmi- vai maaliskuussa, mutta pahaa pelkään, että vasta maaliskuussa. Riippuu kilpirauhaskoneen tuloksesta (jos koholla, täytyy ensin aloittaa lääkitys) ja miehen työmatkasta (saattaa osua helmikuussa juuri punktion aikaan). Uutta kiertoa odottelen alkavaksi, sitten vasta alkaa tarkentua nämä aikataulut..

Olemme yrittäneet ensimmäistä yhteistä lasta reilut 2v. Inseminaatioita oli viime vuonna kolme, ensimmäinen tammikuussa. IVF oli marraskuussa ja siitä saimme joulukuun alussa plussan. Raskaus meni kuitenkin kesken 8.12 ja nyt on menossa kp 29. Negan testasin pari päivää sitten. Mitään selittävää tekijää meillä ei ole löytynyt, tosin ehkä syynä saattaa olla lyhyehkö kiertoni (vasta nyt viimeksi lääkärissä käydessäni lääkäri mainitsi siitä) ja uutta toivoa antaa minulle myöskin se, että nyt aletaan vasta kunnolla kiinnittää huomiota kilpirauhasarvoihin. Sen pitäisi kuulemma olla alle 2,5 ja minulla se oli viimeksi maaliskuussa 2,7. Jospa se olisikin siitä kiinni...

Hyviä vointeja kaikille!
 
Kiitos Sitronella!! Oli ihana lukea vastaustasi :hug:

Tänään kävin kontrollissa.. ja ONNEKSI kohtu oli tyhjentynyt eikä tarvitse mennä kaavintaan! Kävin samalla hcg verikokeessa, huomenna saan soitella tuloksia. Soitin tänään jo klinikalle ja pyysin saamaan puhelinajan lääkärilleni... vasta 21.1. sain puhelinajan! Ei muuten kiirettä ku hoitoihin on kuitenkin aikaa.. mut mietin millon mun pitäis alottaa terojen napsiminen. Ku ainakin ne yhet kuukautiset pitäis varmaan olla välissä ennen hoitoja ja mulla kun ei menkkoja yleensä tuu ilman teroja. No, jos ton puhelinajan jälkeen saan niitä alkaan syömään, niin hoidot pitäisi olla juuri maaliskuussa.

Moi Sini ja kuumetta!

Sini Olen pahoillani tapahtuneesta :hug: Meillä tosiaan menny nää hoidot aikaa samaan malliin.. teillä oli vaan paljon parempi alkio saalis tässä toisessa hoidossa. Meillä täs toisessa hoidossa hedelmöittyi kaikki 8 munasolua ICSIllä, mutta 7 oli fragmentoitunut ja sen takia roskis tavaraa. Klinikalla sanoivat ettei tämän fragmentoitumisen syytä tiedetä, joten täs seuraavassa hoidossa ei ole mitään taetta ettei taas käy samoin. Toivottavasti kuitenkin saataisiin muutama hyvänlaatuinen alkio.

kuumetta sinulle myös iso :hug: tapahtuneesta!

 
Nosto tälle ketjulle!

kuumetta Rankkoja kokemuksia siullakin takana :hug: Toivottavasti kilppariarvojen korjaaminen on teille se plussan tuova ratkaisu! Ootko saanu jo tulokset?

Miimi Kiva kuulla, että ultrassa kaikki ok. Toivottavasti pystyt vähän huokaisemaan näistä asioista ennen soittoaikaa ja sitten teroja popsiessa. Huiman pitkälle meni aika kieltämättä. Julkisellako ootte?
 
Sitronella Ollaan yksityisellä, Tampereen Ava-klinikalla hoidos. Sillon kun vuosi sitten päätettiin hoitoihin mennä, niin yksityiselle piti hakeutua kun julkisella puolella on niin pitkät jonot. Nyt kun näitä hoitoja alkaa oleen aika monta, niin alkaa kyllä tämä 300 km matka yhteen suuntaan tuntua raskaalta. Julkiselle ois 100 km. Mutta eipä olla vieläkään siellä jonossa, joten pakko se on Tampereelle mennä.
 
Oliskohan meillä maaliskuulla jo seuraava mahdollisuus...

Meillä aktiivista yritystä takana reilut 4 vuotta. Muutaman epäonnistuneen inssin jälkeen eka ICSI marraskuussa josta ihana odotettu plussa. Alusta asti tiedettiin että raskaus ei ehkä jatku normaalisti, mulla hcg arvo nousi todella hitaasti. Silti olimme varovaisen toiveikkaita. Raskausoireeni olivan voimakkaat ja voimistuivat. Ajattelin että kyllä tämä hyvin menee, kaikkien näiden pettymysten ja surujen jälkeen..... Ekassa ultrassa 7+2 todettiin pienen vastaavan viikkoja 6+5 eikä sykettä löytynyt. Hyvässä kohdassa pikkuinen oli yrittänyt alkaa kasvamaan. Päätettiin odottaa viikko ja katsoa tilanne uudelleen jos vaikka jostain kumman syystä kiinnittymine olisi tapahtunutkin vasta viikon myöhässä ja koska minulla oli vahvat raskausoireet eikä missään vaiheessa mitään vuotoa. Eilen sitten oli aika äitipolille jossa todettiin tilanteen pysyneen samana. Sain heti lääkkeeet tyhjennykseen, joka lähtikin hyvin liikkeelle. 5 tuntia sairaalassa ja pajon "tavaraa" oli jo tullut ulos. Nyt vuoto on enää vähän runsaampaa kuin normi menkat.

Nyt tuntuu siltä että tämä on se minun viimeinen rantani.Tähän ikään mennessä olen kokenut suuria menetyksiä ja pettymyksiä elämässäni, mutta tämä... Tällähetkellä en ymmärrä miten tästä enää nousen. Olo on totaalisen lamaantunut, tuntuu kuin sydämeen olisi porattu reikä, vauvan kokoinen oman lapsen kokoinen!

Maaliskuulla on mahdollisuus jatkaa PASsiin. Olen kiitollinen että meillä on pakkasessa 5 pientä huurunenän alkua ja haluaisin antaa jokaiselle niistä mahdollisuuden. Haluan ottaa seuraavan askelee, miten uskallan....

Elämä antaa ja ottaa. Toivottavasti me kaikki saamme vielä elämältä sen parhaimman lahjan. Voimia!

:heart: neetu
 
Neetu laitoin siulle yv:tä. :hug:

Miimi Sama "vika" meillä. KYSiin on matkaa 170 km. Onneksi ei tarvii ajaa sinne ku punktioon ja siirtoon. Jos nyt enää koskaan siirtoon päästään! :kieh: Oon kyllä sitä mieltä, että koska viime vuosi oli sellaista shittiä, niin tänä vuonna kaikki tulee menemään loistavasti!

Voi itku kun en saa ajatusta kasaan! Toisaalta ootan jo malttamattomana maaliskuuta - tulis jo! Ja toisaalta tekis mieli juosta karkuun koko asiaa. Odottaminen ontuu. Eikä sitä auta yhtään se, että en pysty olemaan pois täältä palstalta. Toisaalta oman kropan kyttääminen ja soitot klinikalle ei yhtään auta olemaan hoitotauolla, kun tilanne on jollakin tavalla kokoajan päällä.

Tsemppiä kaikille! :heart:

t. Sitris, kp 1 :headwall:
 
Hellou

Ja tervetuloa kaikille uusille!

Tänään minulla oli puhelinaika klinikalle ja tiedossa on nyt sit kuitenkin PAS. Lääkärini suositteli sitä vaikka alkio olikin huonointa laatua. Meinasi kovasti ettei keskenmenoni johtunut alkion huonosta laadusta, joten kai se on uskottava. Noh, voihan se olla ettei alkio selviä sulatuksesta ja sit on ICSI taas tiedossa. Eli huomenna menen vielä HCG-verikokeeseen ja sen jälkeen saan aloittaa Terolutit jos arvo on alle 10. Niistä menkoista lähtis sit uusi hoito, joten voi olla että pääsen PASiin jo helmikuussa.
 
Ajatus harhailee työpöydän äärestä tänne palstalle. 2 kk päästä pitäisi punktion olla takana, jos kaikki menee suunnitellusti. Vähän alkaa jännittää. Sumuttelu on uutta, vaikka mennään jo kolmatta kierrosta. Sitten gonalin käyttäminen hirvittää myös, kun edellinen hoito sillä meni niin överiks. No, onhan ne annokset nyt pienempiä, joka taas johtaa ajatukseen, että käykö kuten viimeksi puregonilla ja pienemmillä annoksilla ja vaste on olematon? Voiko ajatukset enää enempää kiertää kehää?? :eek:

Pääsitkö Miimi "terottelemaan"? Millä fiiliksillä hoidon aikaistumiseen? :heart:
 
Hei..
MInäkin luult. lähden viimeiseen pakkasalkion yritykseen maaliskuussa.. Olin keskenmenon lääkkeellisessä tyhjennyksessä joulukuun alussa.. Sen jälkeen on tullut ne yhdet kk:set.. mutta ne venyivät sitten lähes kolmen viikon mittaisiksi.. Tilanne sitten paheni viime.. vuosin enemmän kuin koko lääkkeellisen tyhjennyksen aikana ja olin tosiaan töissä kun vuodot alkoi.. Farkut oli siteistä huolimatta täynnä hyytymiä ja märät verestä polviin saakka. Ihme että sain itse ajettua autolla kotiin.. Itkin samalla vaan miehelle puhelimeen oloani.. Siitä sitten kotoa lähdettiin päivystykseen.. Mies melkein kantoi minut sairaalan parkkipaikalta, koska jalkani eivät enää pitäneet lainkaan. Hemoglobiini arvo oli enää 70 ja vuoto oli niin rajua että jouduin kaavintaan. La.na olin vielä veren siirrossa, kun hemoglobiini laski entisestänsä.
Äsken juuri soitin tämänpäiväisen hemoglobiintuloksen.. oli onneksi jo noussut tuonne 88 lukemille.. että eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa. Tämä viikko sairaslomalla.. Mutta näillä näkymin maaliskuulle menee tuo meidän viimeinen yritys.
 
Sitronella En päässyt vielä alottaan teroja. Hcg-arvo oli 22... joten torstaina menen nyt sit uudestaan verikokeeseen ja sit katotaan oisko se jo alle 10. Mulla tuli tänään jo vähän vuotoa joten en nyt tiiä alkaako mulla itsestään "menkat" vai onko nää jotain keskenmenon jämiä..??! Pitää nyt huomenna katsoa jatkuuko se, vai.. et taas vaan odotellaan ja katsotaan... :kieh:
 
Hcg-arvo edelleen 12 |O ja vaikka mulla nyt alko kuukautiset itsestään, niin tähän kiertoon PASia ei tehdä. Eli tänään kp1 koska kunnon vuoto alko vasta tänään ja PASiin sit ens kierros. Lääkäri oli meinannut että on paremmat mahdollisuudet onnistua kun tuo hcg on kokonaan poistunut kropasta. Eli PAS sitten maaliskuussa, joten täällähän pysytellään! :D
Se meidän pakkasessa oleva alkio onkin nyt yhtäkkiä sit blastokysti, vaikka mulle 3 kertaa sanottu että se on nelisoluinen.. joten en nyt oikeen tiiä mitä uskoa, mut jos näin on niin vähän enemmän uskoa on tähän PASiin... jos vaan sit selviää sulatuksesta.
 
Aliisa :hug: ihan hurjat ajat sinullakin takana.

Jo nyt on kumma, että näiden hoitojen rankkuuden lisäksi pitää olla ihan kamalia kokemuksia niin monella!! Maaliskuun pinosta tuntuu muodostuvan niin kovia kokeneiden kerho, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin!! Plussat kaikille ja nyytit syliin asti sanon minä! :heart:

Miimi kuulostaa hyvälle, että otatte varman päälle tuon hcg asian. Ja pikkublasto on varmasti sitkeintä sorttia! :attn:

Joku päivä voisi varmaan väsätä jotain listaa, mutta nyt ei jaksa enää silmiään auki pitää. Jos joku muu ehättää ensin, niin jippii!
 
Hei,
Minäkin hyppään tänne ketjuun, kun meidän pas alkion siirto siirtyy ja siirtyy koko ajan. Marraskuussa eka ivf hoito takana, jonka tuoresiirrosta nega. Pakkasessa 5 oljessa muistaakseni 8 alkiota. Siirto piti olla helmikuun alussa, mutta meidän labra remontissa. Nyt menkkojen tuloa yritetään viivästyttää, ettei siirto osuisi hiihtolomaviikolle, koska labra taas kiinni. On tämä niin tätä!
Eli tälläiset taustat täällä.

Miimi, muutama lohdutuksen sana nuista alkioiden laadusta. Myös "huonoilla" alkioilla raskaudutaan, ilmeisesti keskinkertaisilla parhaiten. Eli ei pidä menettää uskoaan vaikkei ihan top-yksilö olisikaan!
 


Sitronella: 2.IVF, punktio ja siirto vko 13 pp--

Miimi78: 2.IVF/ICSI, 1.PAS siirto vko 11-12 pp--

Sini78: 2.IVF/ICSI, 1.PAS siirto vko ? pp--

kuumetta: 2.IVF, punktio ja siirto vko ? pp--

nettaneiti: 1.ICSI, 1.PAS siirto vko ? pp--

Aliisa08: PAS siirto vko ? pp--

pohtijatar: 1.IVF, 1.PAS siirto vko ? pp--

[/align]

[/align]

[/align]
 
nostan meidän listaa, ettei jäädä toisten jalkoihin! Näillä näkymin minulla siierto viikolla 11, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Onko teillä mitään "kikkakolmosia" käytössä siirtoonne? Minä yritän vähentää jo nyt kahvin juontia, yritän hommailla työt mahdollisimman stressittömään vaiheeseen siirron seutuun, monivitamiini, vehnänalkioöljy ja rankka liikunta siirron jälkeen pois...turhaa tai ei, niin yritettävä on!
 


pohtijatar: 1.IVF, 1.PAS siirto vko 11 pp--

Miimi78: 2.IVF/ICSI, 1.PAS siirto vko 11-12 pp--

Sitronella: 2.IVF, punktio ja siirto vko 13 pp--

Sini78: 2.IVF/ICSI, 1.PAS siirto vko ? pp--

kuumetta: 2.IVF, punktio ja siirto vko ? pp--

nettaneiti: 1.ICSI, 1.PAS siirto vko ? pp--

Aliisa08: PAS siirto vko ? pp--

[/align]

[/align]

[/align]

 
Miimi ihanan listan olit tehnyt! Ja huh! Olipa jännittävä kokeilu muokata sitä! ;) Mutta tais onnistua. Laitoin meidät viikkonsa tietävät/ilmoittaneet aikajärjestykseen, jotta osataan seurata raskautumisjärjestystä :flower: :flower:

pohtijatar heippa siulle tähänkin pinoon! :wave: Miulla nyt ekaa kertaa monivitamiini (sis. foolihappoa 400 yks.) sekä Omegat -ravintolisä. Nää kuulostaa sellaisilta turvallisilta ja muutenkin yleishyödyllisiltä. Pitäisiköhän teen juontia vähentää, kun sitä menee n. 3-4 kupillista/päivä? Työstressiä en voi välttää mitenkään muuten kuin jäämällä sairauslomalle. Psyk.polilta sitä jo vähän ehdoteltiin. Ettei olisi kaikenmaailman stressin aiheuttajat yhtä aikaa päällä. Tunnollisena ihmisenä en vaan haluaisi sälyttää muille omia hommia. Mutta toisaalta, kunpi on tärkeempää? Oma elämä vai työelämä?
 
Hei kaikki!
Tämä pino tuntuu nyt tässä vaiheessa sopivimmalta kun on aika palata kehään.
Mukana kun tuntuu olevan moni toiseen IVF-hoitoon menijä. Ja mielellään sitä jakaa ajatuksia toisen hoidon kanssa painivien ja samaan aikaan, eli maaliskuussa, punktoitavien ja siirtoon pääsevien kanssa.

Meillä siis vuosi sitten tehty eka IVF+ICSI, josta 6 alkiota saldona. Hoitojen syy miehen vahvat siittiövasta-aineet ja siittiöiden laatu.
Kuudesta alkiosta yksi tärppäsi mutta meni kesken rv 7.

Nyt kohti uutta IVF:ää, tällä kertaa lyhyellä kaavalla. Punktio arvoitu viikolle 11.

Meinattiin jo lopettaa hoidot kokonaan ja selviteltiin adoptiotakin. Mutta kun se tie on kovin rankka sekin ja Felicitaksesta annettiin meille toivoa, päätettiin kuitenkin jatkaa tätä taistelua.

Jaksamista kaikille!!
 

Yhteistyössä