Voi Rhea... :hug: :hug: :hug:
Onko teillä rahatilanne sit semmoinen et miehen pitäis maksaa noi kaikki? Et ei voi vedota ees että itehän minä (esim.) sen ultran maksan?
Ja kyllä hää niihin vaunuihin vielä myöntyy, aika pakolliset ne kuitenki on. Täällä kun me niitä omiamme kateltiin, ni jotkut halpisvaunut oli jotain n. 200e uutena, eli ihan mitätön hinta uusista vaunuista. Ja aivan hyvät vaunut, vaikka "halpikset" olivatkin. Ainoa mikä niissä on huonoa, ni ne ei varmaan säily sillai hyvänä kuin merkkivaunut, eli jälleenmyyntiarvoa ei varmasti ole, mutta ehkä sillä ei ole merkitystä. Ja kyllä nekin silti varmasti myytyä saa, parvekevaunuiksi vaikkapa.
Mutta kerronpa omasta kurjasta päivästäni. Sehän alkoi sillä pahoinvointi-paniikilla. Illalla sama tuli uudelleen, ku me syötiin tänään päiväruoaksi hernekeittoa. Ja jokainenhan tietää et sillä on se haiseva ja mahaa kiertävä vaikutus. Ja sit mä oon kertonut, että mulla joskus shaisshella käyntiä edeltää huono olo. No, tämä hernekeiton aiheuttama vatsan vääntely sai mut taas aivan hysteeriseksi, että nyt se tulee, nyt se alkaa se pahoinvointi.
Ja sit se laajeni että mua alkoi pelottaa jo synnytyskin, että jos mä en yhen perhanan pahoinvoinnin kans pysty hallitsemaan itseäni, ni miten sit synnytyksessä. Kun ekalla kerralla, eli Iiroa synnyttäessäni, olin tosi rauhallinen ja otin supparit vastaan niinku piti, rauhallisesti ja hengitellen ja kaikki meni tosi hienosti, ni nyt tuntuu että en pysty enää oleen rauhallinen ja hallitsemaan itteeni silleen, vaan oon ihan hysteerinen ja paniikissa sielläki synnytyksessä, jos kerta jo ajatus pahoinvoinnista saa mut tähän tilaan. Ja että en taho ees yrittää synnyttää, että sektioon vaan suoraan. Ja kaikki tämä kauhu, vaikka eka synnytys oli pelkästään positiivinen kokemus! Ajan kultaamiin muistoihin nojaten... =)
No, ratkaisuksi keksin, että kun mä oon palstaillu myös vauvat.netissä maaliskuisten ketjussa, ja siellä on tosi paljon noita yrjö-juttuja, ni jätin sinne viestiä että soromnoo, tuun takas ku loppuu nää laatta-jutut.
Siis kun tajusin, että kun odotin Iiroa, niin meillä ei ollu konetta, enkä mä siis päässy palstailemaan missään, vaikka koneella toki pääsinkin olemaan koulussa. Mut en edes tienny et mitään tämmösiä palstoja ja ketjuja on olemassa. Ja siksi kukaan ei onnistunut pelottelemaan minua millään yrjö-jutuilla, ja olin tosi rauhallinen ja seesteinen koko sen raskausajan. Mutta nyt, netti on käsillä ja tieto taitaa lisätä tuskaa, joten irtauduin siitä toisesta ketjusta, kun se tuntui saavan mut vain hysteerikseksi. Ja jätän varmaan tämänkin, jos alkaa tuntua vielä yhtä pahalta.
Sitä on tietysti vaikea ymmärtää semmoisen, jolle pahoinvoinnissa ei oo mitään ihmeellistä, mutta mulle taas tämän fobian kans eläminen on aika tuskaa. Mulle vois kuka tahansa tuntematon tulla vaikka kadulla kysymään että oksettaako? Menisin ihan paniikkiin, ja alkaisin tarkkailla itteäni, että miten muuten on, onkohan mulla muuten tosiaan vähän huono olo...? Vaikka oikeasti ei yhtään oiskaan. Joten sit näitten oksu-juttujen lukeminen tekee ihan saman. Ja siitä syystä koko tämä päivä on ollut kamala, hysteeristä pelkoa kaiken suhteen, vaikka todellisuudessa mitään hätää ja pahaa oloa ei ole ollut.
Semmoinen purkaus... =)
Paniikki-Papagena taas, ja Papu 5+6