Me asumme myös maalla. Tuo kaksi autoa on kyllä välttämättömyys, samoin kun nettiyhteys...
Entisenä kaupunkilaisena mulla kesti noin kolme vuotta sopeutua maalla asumiseen, välillä olin jo lyödä hanskat tiskiin. Mutta nyt tuli just viisi vuotta täyteen, enkä mistään hinnasta enää pois muuttaisi.
Asuinpaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon, millaista naapurustoa on. Meillä on tässä kylässä parin kilsan säteellä paljon lapsiperheitä, ja oikein kunnon vanhan ajan yhteisöllisyyttä.
Lasten kanssa on otettava huomioon myös se, mitä pikku kunnalla on tarjota lapsiperheille, esim. vuorohoitopaikkaa on pikku kunnissa vaikea saada.
Työtä, työtä ja työtä maalla asuminen tietysti teettää, pihat on isompia kuin kaupungissa, ja työläämpiä hoitaa. Toisaalta, omalle tontille voi rakentaa vaikka millaisen muumitalon lapsille, ei paljon naapurit ruikuta!
Lasten kannalta maaseutu on mun mielestä ihanteellista, turvallista, rauhallista ja toisaalta "terveemmällä" tavalla virikkeellistä kuin betonilähiössä.
Rahallisesti maalaiselämä on todella kallista, pitkät välimatkat, autot jne. Ja mekin asumme yksitystien varrella, joten lisäksi tulevat tiemaksut ym. Toisaalta, leffavuokraamoihin tai kotipizzaan ei tule ihan hetken mielijohteesta lähdettyä, joten kyllä siinä säästääkin...
Lisäksi suurena plussana maalla asumisessa on mun mielestä se, että luonnon kanssa elää samassa rytmissä ihan toisella tavalla kuin kaupungissa. Kesällä oma kasvimaa, jota voi hoitaa vaikka munasillaan jos niin haluaa, tai talven pimeys ja tähdet. Mä itse usein istuskelen illalla yksin pihalla vain kuuntelemassa hiljaisuutta ja katselemassa tähtiä. Ja talvinen kuutamo maalla... Eipä paljon hienompia asioita tässä maailmassa ole!