Mä en saa ikinä fiksua miestä, kun olen ammatiltani siivooja ja tehnyt vaan "paskahommia".

[QUOTE="vieras";24780640]Mä myönnän, että mietin voiko ihminen, joka tekee työtä, joka ei juuri ajattelua vaadi, olla oikeasti älykäs. Ja tarkoitan tällä nyt sellaista älykkyystesteillä mitattavaa älykkyyttä, en tunneälyä tai sosiaalista älykkyyttä tms., niitä heillä varmasti voi olla jopa enemmän kuin korkeasti koulutetuilla. Mutta mun kokemuksen mukaan älykkäät ihmiset haluavat älykästä tekemistä. Voihan siivojakin tietysti vaikka opiskella huvikseen vapaa-ajalla tai harrastaa muuta älyllistä, mutta jotenkin ajattelen, että jos ihminen on kovin älykäs hän kyllästyisi jos tekisi 40 vuotta työtä, jossa ei juuri ajatella tarvitse.[/QUOTE]

Mun äo on 153, ja olen tosiaan tehnyt noita siivojan duuneja ja jopa aikoinaan pohdin tosissani jääväni alalle. Koen saavani harrasteistani aivan riittävästi haastetta itselleni (vaikka nyttemmin opiskelenkin). Ei kaikilla ole tarvetta juuri sen työn kautta toteuttaa itseään. Elämää voi elää niin monella tavalla.

 

Ongelma ei ole se, että olet "vain" siivoja, vaan se, että annat sen vaikuttaa miesvalintoihinsa. En ymmärrä sitä, että miksi miehet eivät saisi olla kiinnostumatta sinusta ammattisi takia, kun itse arvotat ihmisiä heidän koulutustasonsa mukaan. En usko, että monikaan vierastaa kouluttamattomuutta mutta kunnianhimon puute on eri asia.

Itse olen seurustellut sekä kouluttamattoman duunarin että väitöskirjaa puurtavan akateemisen kanssa. Molemmat olivat ihan yhtä keskustelutaitoisia, mutta duunarilta puuttui täysin kunnianhimo, jota arvostan.

 

[QUOTE="vieras";24780640]Mä myönnän, että mietin voiko ihminen, joka tekee työtä, joka ei juuri ajattelua vaadi, olla oikeasti älykäs. Ja tarkoitan tällä nyt sellaista älykkyystesteillä mitattavaa älykkyyttä, en tunneälyä tai sosiaalista älykkyyttä tms., niitä heillä varmasti voi olla jopa enemmän kuin korkeasti koulutetuilla. Mutta mun kokemuksen mukaan älykkäät ihmiset haluavat älykästä tekemistä. Voihan siivojakin tietysti vaikka opiskella huvikseen vapaa-ajalla tai harrastaa muuta älyllistä, mutta jotenkin ajattelen, että jos ihminen on kovin älykäs hän kyllästyisi jos tekisi 40 vuotta työtä, jossa ei juuri ajatella tarvitse.[/QUOTE]

Noh, minä en ole loogisesti älykäs, käsittääkseni älykkyystesteissä mitataan ko. älykkyyden osa-aluetta. Mutta looginen älykkyys ei ole sen tärkeämpi kuin muutkaan älykkyyden osa-alueet. Tai oikeastaan, nykymaailman menoa kun seuraa, ymmärrän kyllä hyvin miksi sitä pidetään ainoana oikeana, ja tärkeimpänä älykkyyden osa-alueena. Melko kylmää meininkiä nimittäin.

Mutta, vaikka itse en ehkä omaa loogista älykkyyttä keskivertopulliaista enempää, niin uskon kyllä että loogisesti älykäs voi tehdä siivoustyötä. Ja uskon että sen helpommin, mitä älykkäämpi on. Nimittäin jos ihminen omaa kaikkia älykkyyden lajeja paljon, hän tekee sitä työtä mitä haluaa eikä sitä mitä muut häneltä odottavat.

 

Tää Siwan kassa tapas 3 v sitten koulutetun ja hyvin toimeentulevan miehen ( 11 000 € kk palkka ) Verot tietty pois

 

[QUOTE="vieras";24780739]Jotkut puhui tunneälystä ja sydämen viisaudesta, joo ne on tietysti tärkeitä. Mutta kyllä monelle on puolisossa myös fiksuus ja keskutelutaito tärkeää. Ja ei, koulutus ei sitä takaa. Mutta jos ihminen on korkeakoulutettu on hän usein myös kiinnostunut maailman asioista ja minä haluan pystyä keskustelemaan puolison kanssa näistä asioista. Se ei minua haittaa, jos puoliso ei ole koulutettu, kunhan hän pystyy näistä asioista keskustelemaan. Mutta jos on opiskellut esim. politiikkaa niin kyllä silloin suurimmalla todennäköisyydellä pystyy keskustelemaan demokratian kolmannesta aallosta kuin jos on siivooja.[/QUOTE]

Sinä ajattelet nyt melko rajoittuneesti. Kyllähän sosiaaliselta- sekä tunneälyltään kehittynyt, verbaalisesti lahjakas ihminen voi omata keskustelutaitoa paljonkin. En ymmärrä miksi yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta keskustelun osaamisen pitäisi olla älykkyyden merkki.

Minusta älykkyyteen kuuluu ennen kaikkea laaja ymmärrys, ja asioiden hahmottaminen pintaraapaisua syvemmältä.

 

Tosirakkaus ei tosiaan kattele mitään ammatteja tai koulutuksia. Itse olen siivooja ja silti pokeriammattilainen, osakekauppias, valuutta-analyytikkomies otti mut vaimoksi Koko sukunsa vielä akateemist ja omien alojensa pikkujulkkiksia, eipä heiltäkään ole mitään kuittia tullu vaikka suoritan vasta nyt lukio-opintoja iltakursseina

Sanoisin, että jos et arvosta itseäsi, työtäsi ja tekemisiäsi, ei kukaan muukaan arvosta.

 

Sinä ajattelet nyt melko rajoittuneesti. Kyllähän sosiaaliselta- sekä tunneälyltään kehittynyt, verbaalisesti lahjakas ihminen voi omata keskustelutaitoa paljonkin. En ymmärrä miksi yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta keskustelun osaamisen pitäisi olla älykkyyden merkki.

Minusta älykkyyteen kuuluu ennen kaikkea laaja ymmärrys, ja asioiden hahmottaminen pintaraapaisua syvemmältä.

En tarkoita, että se olisi älykkyyden merkki. Vaan, että yleistäen korkeasti koulutetut ihmiset ovat useimmin kiinnostuneita näistä asioista ja heillä on niistä laajempi ymmärrys ja enemmän tietoa.

 

[QUOTE="vieras";24781429]En tarkoita, että se olisi älykkyyden merkki. Vaan, että yleistäen korkeasti koulutetut ihmiset ovat useimmin kiinnostuneita näistä asioista ja heillä on niistä laajempi ymmärrys ja enemmän tietoa.[/QUOTE]

Niin, yleistäen se saattaa kyllä pitää paikkansa. Tosin oma mieheni, joka ei ole korkeasti koulutettu, ymmärtää politiikasta ihan kaiken, ja saan kuunnella niitä juttuja ihan kyllästymiseen saakka. Mutta tosiaan usein menee varmaan noin.

 

Ammatti ei tietenkään aina kerro ihmisen älykkyydestä kaikkea, mutta se on kaiketi totta, että älykkäät ihmiset eivät välttämättä viihdy kovinkaan pitkään niissä duuneissa, missä ajattelutyötä ei juuri vaadita.

Se että ap et saa haluamaasi miestä, ei mun mielestä välttämättä johdu ammatistasi. Sä et ehkä arvosta itseäsi tarpeeksi. Se näkyy monesti päälle päin.

 

Yliopisto-opiskelu muokkaa koko ajattelutapaa ja maailmankuvaa (erityisesti tietyt alat). Mä seurustelin heti lukion jälkeen amk-opiskelijan kanssa muutaman vuoden. Nyt kun olen loppusuoralla yliopisto-opinnoissani, mietin, mitä yhteistä meillä koskaan oli. Huomaan muuttuneeni todella paljon opintojen aikana ja alkaneeni ajatella asioista ihan eri tavalla. Mun alkaa olla vaikea kuvitella elämää sellaisen kumppanin kanssa, joka ei olisi akateeminen.

Tunnen toki fiksuja amk-opiskelijoita, en tarkoita sitä. Tunnen yhden tosi fiksun amiksenkin - äärettömän lahjakas esim. kielellisesti - mutta hän ei ole lainkaan kunnianhimoinen, vaan tekee mielellään fyysistä tehdasduunia. Mä en pystyisi seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole kunnianhimoa.

 

Entäs mä sitten, en oo päässy ollenkaan työelämään terveydellisten syiden takia? Onneksi on edes lapset, miestä tulee tuskin koskaan.

 

Entäs mä sitten, en oo päässy ollenkaan työelämään terveydellisten syiden takia? Onneksi on edes lapset, miestä tulee tuskin koskaan.

Estääkö terveydentilasi kaikenlaisen työnteon?

 

Miksi syytät korkeakoulutettuja miehiä siitä että he eivät näe ammattisi taakse ja silti itse dissaat kaikki duunarimiehet? Kai heilläkin on henkevää sanottavaa ja mielenkiintoisia juttuja.

 

Kai sä nyt iteki huomaat tuon sun asenteen, et pitää olla korkeammin koulutettu ku joku "juntti autonkorjaaja". Miks vaadit kumppanilta toisenlaista asennetta?

Lakkaa arvostelemasta itseäs ja toisia ammatin perusteella.

 

Yliopisto-opiskelu muokkaa koko ajattelutapaa ja maailmankuvaa (erityisesti tietyt alat). Mä seurustelin heti lukion jälkeen amk-opiskelijan kanssa muutaman vuoden. Nyt kun olen loppusuoralla yliopisto-opinnoissani, mietin, mitä yhteistä meillä koskaan oli. Huomaan muuttuneeni todella paljon opintojen aikana ja alkaneeni ajatella asioista ihan eri tavalla. Mun alkaa olla vaikea kuvitella elämää sellaisen kumppanin kanssa, joka ei olisi akateeminen.

Tunnen toki fiksuja amk-opiskelijoita, en tarkoita sitä. Tunnen yhden tosi fiksun amiksenkin - äärettömän lahjakas esim. kielellisesti - mutta hän ei ole lainkaan kunnianhimoinen, vaan tekee mielellään fyysistä tehdasduunia. Mä en pystyisi seurustelemaan sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole kunnianhimoa.

Mä pystyisin. Mutta se johtuu mun iästäni. Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, miten pitkälti suomalainen kulttuuri arvottaa ihmistä tämän tekemän työn mukaan ja miten suuren osan valveillaoloajastamme, energiastamme ja ajattelustamme uhraamme työlle.

 

On minulla ainakin ollut fiksuja miesystäviä vaikka olenkin siivooja. Korkeakoulutettu joka toimii siivoojana, mutta siivooja kuitenkin.

 

On muuten yksi ihan selkeä syy sille, miksi joku saattaa haluta siivota työkseen. Tai useitakin, mutta ainakin se, että jollain voi olla niin vaativa harrastus/sivutyö,( itse olen myös keikkaileva laulaja) ettei millään enää rahkeet riittäisi älyllisesti vaativammalle työlle. Yksi syy voi olla myös se, että joku voi olla sen verran helposti stressaantuvaa sorttia, että kokee siivoustyössä hermojensa lepäävän, verrattuna johonkin työhön jossa olisi vastuussa isommista asioista.

Omat syyni ovat pääasiassa juurikin nuo kaksi. Sekä lisäksi se, että työssäni pysyy fyysisesti hyvässä kunnossa. =)

Hyviä pointteja. Samat jutut pätevät myös moniin ns. liukuhihnatyöntekijöihin. Joku voi ihan oikeasti olla onnellinen, vaikka olisi vuosia seissyt liukuhihnan vieressä poimien pois epäkelpoja tuotteita hihnalta. Jollekin toiselle työn yksitoikkoisuus taas olisi kauhistus. Me ihmiset olemme erilaisia ja hyvä niin; olisi aika kauheaa, jos kaikki haluaisivat olla siivoojia tai lakimiehiä. Mites se maailma ja arki sitten pyörisivät?

 

En ymmärrä miksei duunarit voi olla ylpeitä tekemästään työstä?! Esmi. siivooja tai tehdastyöläinen tekee ensinnäkin fyysisesti vaativaa työtä, sinänsä jo kunnioitettavaa, eikä palkkauskaan aina ole niin huono kuin kuvitellaan. Ehkä huono vertaus mutta terveydenhoitoala on alipalkattu ja olet vastuussa kuitenkin ihmisen terveydestä, hoidosta ym., tähän nähden duunarina pääset helpolla kun hoidat 8h/pvä ja vastuusi on suhteellisen pieni

Itse kirjoitin E:n paperit ja keskiarvo oli 8,8 lukion päästötodistuksessa. En kuitenkaan ole koskaan hakenut yliopistoon, vaan kokeillut paria AMK-tutkintoa ja palannut sorvin ääreen. Ja tyytyväinen olen.
Tsemppiä ap, teet duunia joka on aliarvostettu ja alipalkattu, mutta arvostelijat eivät kestäisi työtä päiväkään. Paljon enemmän arvostan sinua kuin niitä tuhansia työttömiä sossupummeja jotka eivät edes töihin halua mennä kun helpommallakin pääse.

 

Älä hätäile, kyllä se elämäänsä kyllästynyt paskakuski sieltä joskus löytyy.

 

Itse arvostelee muita ammatin mukaan ja...

Tän on pakko olla provo, toinen vaihtoehto olisi liian liian utopistinen.

 

Hyviä pointteja. Samat jutut pätevät myös moniin ns. liukuhihnatyöntekijöihin. Joku voi ihan oikeasti olla onnellinen, vaikka olisi vuosia seissyt liukuhihnan vieressä poimien pois epäkelpoja tuotteita hihnalta. Jollekin toiselle työn yksitoikkoisuus taas olisi kauhistus. Me ihmiset olemme erilaisia ja hyvä niin; olisi aika kauheaa, jos kaikki haluaisivat olla siivoojia tai lakimiehiä. Mites se maailma ja arki sitten pyörisivät?

Juuri näin, onneksi ihmiset viihtyvät erilaisissa ammateissa! Joskus huvittaa ajatus, että kun kerran duunareita moni pitää alempiarvoisena, niin ajattelevatko he ihan oikeasti, että kaikkien pitäisi ola korkeasti koulutettuja ja tasoisessaan työssä. Kuka silloin kantaisi postit, huolehtisi julkisten tilojen puhtaudesta, möisi hänelle ruokaa, ja huolehtisi että hänellä on jääkaapissa einespizzaa la lihapullia.

Kyllä ne on ne duunarit jotka sen tekee, ja minusta on jonkinsorttista älyn köyhyyttä väheksyä heitä.

Lapseni päiväkodista oli siivooja olut sairaana kaksi päivää eikä sijaista ollut saatu. Kyllä siivoojan työtä kaivataan silloin kun sitä ei ole tehty.

Mielestäni jokaisen siivoojia väheksyvän tulisi harjoittaa erittäin tiivistä itsetutkiskelua ja miettiä voisiko asenteissa kenties olla muuttamisen varaaa.

Mitä joku kirjoitti siivoojien paskoista palkoista, niin itse olen päässyt aina ihan normaaleille "duunarien" palkoille. Vuosia siten, että tein vuorotyötä. Ja nyt kun olen ollut niin kauan töissä että minulla on kaksi kokemuslisää, niin ei välttämättä enää tarvitse edes tehdä vuorotyötä, niin tienaan sen pari tonnia kuussa bruttona, kuten moni muukin, ns. "vaativampaa" työtä tekevä. Vuorotyössä tuo summa oli enemmänkin , kolmivuorotyössä jopa 2500 saattoi joskus olla brutto.

Minusta ihan hyvä palkka siihen nähden, että työtä tehdessä voin ajatella omiani. Useinmiten töissä opettelen laulun sanoja ulkoa. Minulla on taskussa lappuja joissa on sanat, ja lunttaan välillä. Nyt pitäisikin taas tehdä tuota, kun parin viikon päästä on seuraava keikka, ja sanat ei ole kaikista biiseistä ihan täysin vielä hanskassa. Eli minulle tämä työ sopii ihan hyvin. Varsinkin kun minulla on itsenäinen työ, ja naapurialueila mukavat työkaverit joita näkee tauoilla. Osastoni henkilökuntakin on pääsääntöisesti mukavaa. Oli ihanaa palata toiselta hoitovapaalta syyskuussa, kun töissä minut toivotettiin tervetulleeksi uuteen paikkaan, ja moni sanoi että voi kun ihanaa kun meille tulee ihan vakituinen työntekijä tänne, siellä kun oli pitkään ollut vain sijaisia ja välillä ei niitäkään, niin että paikat olivat kamalassa kunnossa.

Minä luultavasti joudun opiskelemaan uuden ammatin ihan siksi että nivelrikkopolveni ei tule varmaan eläkeikään saakka kestämään. Sihteerin töitä mietin, kun se ei ole fyysistä. Mutta pidän sitä ilman muuta rankempana työnä kuin siivousta. Kun siinä täytyy ajatella.

 

[QUOTE="aapee";24779952]Minusta koulutetut miehet vaan yleensä ovat älykkäämpiä, komeampia, menestyneempiä ja keskustelutaitoisempia. Miksi mies ei voisi olla koulutettu, vaikka itse en olekkaan?[/QUOTE]

Ethän itsekään halua matalan koulutsutason miestä, miksi miehen pitäisi haluta?

 

ap:n kirjoituksen luettuani voin kyllä täydellä sydämelläni todeta että ainut syy miksi hän on sinkku on hän itse, ei todellakaan hänen ammattinsa.
itse olin siivoja kun tapsin nykyisen mieheni... ja hän on lääkäri, työpaikkaromanssi siis.
ei voi kun valittaa jos on niin huonon itsetunnon omaava että täytyy syyttää ammattia siitä ettei muka saa kunnonmiestä ja mikä vika niissä kunnon duunareissa on?!!?!? ei mikään!

 

Onneksi olin nuori ja niin rakastunut mieheeni, että ammatti jäi ajatuksissa unholaan.
Nyt olen parikymppinen ja rakastan tuota miestä edelleen, joka painaa rankkaa duunia ja saa siitä hyvää palkkaa, jotta meillä olisi yhteinen koti ja lapsella kaikki tarvittava. Mies oli siis jo töissä kun tapasimme. Ja hän muuten jätti koulut kesken ja meni isänsä yritykseen.

 

Niin, yleistäen se saattaa kyllä pitää paikkansa. Tosin oma mieheni, joka ei ole korkeasti koulutettu, ymmärtää politiikasta ihan kaiken, ja saan kuunnella niitä juttuja ihan kyllästymiseen saakka. Mutta tosiaan usein menee varmaan noin.

Minä olen koulutettu enkä voi sanoa että ymmärtäisin politiikasta paljoa

Älykkyys naisessa viehättää sekä samat kiinnostuksen kohteet, mutta myös herkkyys. Koulutus sinänsä ei ole kriteeri eikä alussa ole edes tarpeen mainostaa koulutustaan tai työtään.

Edit: Kapeakatseisuus ja ahdasmielisyys ovat totaalinen turn-off.