Mä niin vihaan tuota vauvaa..

En muista viimeisen puolen vuoden ajalta mitään muuta kuin jatkuvaa itkua ja sinnittelyä. Syömisen kanssa ollut jatkuvasti ongelmia, ensin oli kauhea homma saada syömään tissiä ja sitten kun se viimein onnistui, oksensi parhaimmillaan kolme kertaa päivässä. Jatkuvasti sai siivota ja vaihtaa vaatteita ja rampata suihkussa. Hirveä tissiraivari joka kerta syömään alkaessa, saattoi huutaa vartinkin kerrallaan ennen kuin luovutti ja alkoi syömään. En jaksanut enää tehdä muuta kuin istua sohvalla vauva sylissä, kuulosuojat päässä.

Kahdella edellisellä kerralla neuvolassa paino on jatkuvasti laskussa. Nousee kyllä muutaman sata grammaa mutta käyrällä menee vain alaspäin. Alettiin sitten syömään kiinteitä ja aluksi sujuikin ihan hyvin. Nyt on syönyt viimeksi lauantaina purkillisen pilttiä, muuten joka päivä pari lusikallista. Vellit ei kelpaa, juo pelkkää maitoa. Meillä ei ole enää varaa lappaa ruokaa roskiin tai vellejä viemäriin, niinpä olen luovuttanut niiden kanssa, syökööt sitten pelkkää maitoa.
Senkin kanssa on jatkuvaa sinnittelyä ja jos ei kerralla kelpaa niin saa mennä nykyään lattialle karjumaan siihen asti että alkaa kelpaamaan.

Vihaan tuota kakaraa yli kaiken. Nytkin on huutanut tuolla lattialla koko ajan kun olen tätä kirjoittanut. Mulla ei enää kiinnosta. Ei liikuta pätkäkään kun vauva makaa mahallaan itkemässä sohvalla kun olen sen just siihen nakannu ja tuijottaa mua kuin kysyen että mikset äiti auta. Käännän vain pään pois, en jaksa enää vastata yhteenkään hymyyn. Mä oon ihan loppu..

 

Ootte varmaan lääkärissä käyneet? Ei tuo normaalia ole. Hae nyt apua kaikin keinoin, ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Missä asut? voisin tulla auttamaan. Sä tarviit lepoa ja omaa huiliaikaa. Hae apua!!!! Itsesi ja lapsesi vuoksi. Onko lapselta tutkittu allergioita? :/ kuulostaa kamalalta, tuli paha mieli.

 

Kamalaa! Voi vauva parka! Surulliseksi tulin pienen puolesta
Toisella on jokin hätä ja äiti ei vaan jaksa auttaa

Tee lastensuojeluilmoitus teistä. Tai parempi, jos mies jää vauvan kanssa kotiin ja sinä lähdet töihin.

Nyt se vauva syliin sieltä!! Ole saatana aikuinen ja hoida lapsesi. Ei hän tahallaan itke!

 

Ymmärrän sua meillä oli kanssa tuollainen vauva. Jatkuvasti pulautteli kaaressa,lastenlääkärit,neuvola yms ei osaanut auttaa ja kiinteitä söi aika heikosti. Eka vuosi oli todella tuskaa ja syöminen muutenkin n.4v asti sitten vasta helpotti. Nyt yli 5v syö hyvin.

 

Minä tiedän miltä tuo tuntuu, ja kaikki moralisointi on TÄYSIN turhaa. Ei auta äitiä eikä myöskään lasta. AP:n täytyy nyt vain saada apua jostain ja heti.

 

Missä te asutte? Minä voin myös auttaa!
Ota vauva syliin ja ota yhteyttä johonkin, neuvolaan, ihan mihin vaan! Ei se vauva tahallaan itke!

 

Jos tilanne on oikeasti tuo niin soita 112 ja pyydä apua. Ainakin täälä sosiaalipäivystys toimii hätänumeron kautta.

 

Provohan tämä toivottavasti on. Mutta kun työssä olen kohdannut tällaisia tilanteita. Se lapsi raukka aistii kodin ilmapiirin. Eräskin vauva lopetti itkemisen aina heti kun vieras ihmisen puhui lempeästi ja silitti. Vieressä ollut äiti ei siihen kyennyt, siis lempeään kohtaamiseen lapsen kanssa. Jos tilanne on tosi niin HAE APUA. Itsellesi!

 

Kuulostaa refluksilta. Vie lekurille ja mene samalla itse johonkin juttelemaan väsymyksestäsi.

 

[QUOTE="tarja";28962496]Ymmärrän sua meillä oli kanssa tuollainen vauva. Jatkuvasti pulautteli kaaressa,lastenlääkärit,neuvola yms ei osaanut auttaa ja kiinteitä söi aika heikosti. Eka vuosi oli todella tuskaa ja syöminen muutenkin n.4v asti sitten vasta helpotti. Nyt yli 5v syö hyvin.[/QUOTE]

Meillä oli sama, mikään ei ole niin turhauttavaa kun se, kuinka kokoajan toitotetaan että hae apua hae apua. Mutta kun sitä apua ei saa, vaikka ravaa päivittäin ympäri kaupunkia, eri lääkäreissä.
Ei auttanut kuin kestää, ja kyllä pää hajosi.

 

Ymmärrän tunteitasi, mutta nyt sun täytyy ajatella järkevästi. Soitat heti neuvolaan ja jätät vaikka viestin vastaajaan, että nyt tarvitset apua ja nopeasti, TÄNÄÄN! Kerrot rehellisesti tilanteen. Vauvan takia sun on vaan toimittava. Itsesi vuoksi myös tietysti, mutta se lapsesi on nyt tärkein.

 

Provohan tämä toivottavasti on. Mutta kun työssä olen kohdannut tällaisia tilanteita. Se lapsi raukka aistii kodin ilmapiirin. Eräskin vauva lopetti itkemisen aina heti kun vieras ihmisen puhui lempeästi ja silitti. Vieressä ollut äiti ei siihen kyennyt, siis lempeään kohtaamiseen lapsen kanssa. Jos tilanne on tosi niin HAE APUA. Itsellesi!

Miksi olisi provo.

Ja ap: tuskin vihaat vauvaa. Olet vain todella uupunut, ja vihaat sitä minkälaista elämäsi tällä hetkellä on vauvan kanssa. Onhan tuollainen todella raskasta, mutta apua on kyllä saatavilla.

Itse joskus tosi nuorena (n.20v) otin kaverini vauvan päiväksi hoitoon. Kaverini oli aivan uupunut, ja sanoi vauvan antaessaan, ettei ole kiirettä tuoda takaisin.

Nyt tuokin vauva on jo hyvinvoiva terve nuori mies .

Hae ihmeessä apua vauvan hoitoon. Kyllä se siitä sitten helpottaa .

 

[QUOTE="vieras";28962523]Meillä oli sama, mikään ei ole niin turhauttavaa kun se, kuinka kokoajan toitotetaan että hae apua hae apua. Mutta kun sitä apua ei saa, vaikka ravaa päivittäin ympäri kaupunkia, eri lääkäreissä.
Ei auttanut kuin kestää, ja kyllä pää hajosi.[/QUOTE]

Meillä jäi lapsiluku yhteen tämän asian takia toiste en enää tuota jaksaisi.

 

Soita neuvolaan ja pyydä teille perhetyöntekijä ja kotiapua sekä aika neuvolapsykologille ja neuvolalääkärille lapsen syömisen takia. Tai sitten voit soittaa lastensuojeluun (puhelinnumero löytyy kuntasi sivuilta) ja saada sitä kautta perhetyöntekijän ja mahdollisesti tukiperheen tai muuta apua (älä siellä kerro ihan pahimpia asioita ettei lasta oteta huostaan). Tarvitsette apua.

 

[QUOTE="vieras";28962523]Meillä oli sama, mikään ei ole niin turhauttavaa kun se, kuinka kokoajan toitotetaan että hae apua hae apua. Mutta kun sitä apua ei saa, vaikka ravaa päivittäin ympäri kaupunkia, eri lääkäreissä.
Ei auttanut kuin kestää, ja kyllä pää hajosi.[/QUOTE]

No ainakin sellaista apua saa, että joku voi ottaa sen hoitovuoron hetkeksi että itse saa hengähtää. Omakin lapsi itki koliikkia 3 kk, eihän siihen itse koliikkiin mikään helvata auttanut, mutta kyllä sitä lasta silti pitää lohduttaa ja pitää hyvänä! Ja kun mulla palo käämit ja meinas tulla romahdus, soitin jollekkin ja vuodatin. Aina sain apua, joku tuli ja otti vauvan. Että sain edes hetken rauhassa syödä, käydä vessassa, nukkua tms.

Jos ei ole läheisiä ihmisiä niin sit neuvolaan tai viime kädessä tekee itsestään vaikka sen ls-ilmon. Lasta EI saa jättää noin eikä kohdella noin :/ enkä tarkoita nyt tuomita ap:ta, tiedän mitä se väsymys ja jopa inho vauvaa kohtaan voi olla. Kaikkes teet ja mikään ei auta. Silti, ei se ole vauvan vika!

 

[QUOTE="vieras";28962523]Meillä oli sama, mikään ei ole niin turhauttavaa kun se, kuinka kokoajan toitotetaan että hae apua hae apua. Mutta kun sitä apua ei saa, vaikka ravaa päivittäin ympäri kaupunkia, eri lääkäreissä.
Ei auttanut kuin kestää, ja kyllä pää hajosi.[/QUOTE]

Minä ainakin tarkoitan tällaisessa tilanteessa avun hakemisella sekä lääketieteellistä apua vauvalle, mutta ehdottomasti myös sitä, että äiti saa tukea jaksamiseen ja lapsen asianmukainen jokapäiväinen hoito ja läheisyys turvataan.

 

Kai mä nyt perkele tiedän ettei se ole vauvan vika! Mutta kun tuo saatanan kakara on rääkynyt viimeiset 6kk vaikka olet päälläs seisonut niin mulla ei enää kiinnosta edes yrittää mitään millä sen sais hiljakseksi. Paitsi ehkä nakata se parvekkeelta alas. Ihan vitusti on kuulkaa hyssytelty tässä puoli vuotta. Oksentelu siis loppu silloin kun heitti syömästä tissiä ja silloin näytti taas hetken valoisammalta mutta sitten alkoi taas kärtyäminen. Ja sitten taas näkyy hetken tunnelin päässä valoa ja nyt se on taas tuommonen.
Yöt kyllä on nukkunut tosi hyvin, mutta päivät onkin sitten olleet yhtä helvettiä. Ja tää on meillä toinen lapsi, voi luoja miten helppo vauva tuo esikoinen oli vaikka sillä olikin koliikki..

 

Meillä kaks lasta ja hekin huusivat ensimmäisen puoli vuotta! Tiedän tunteesi mut nyt haet apua ettei tapahdu mitään peruuttamatonta.
Minäkin voin auttaa lapsen hoivaamisessa. Missä asutte??

 

[QUOTE="kyllästynyt";28962582]Kai mä nyt perkele tiedän ettei se ole vauvan vika! Mutta kun tuo saatanan kakara on rääkynyt viimeiset 6kk vaikka olet päälläs seisonut niin mulla ei enää kiinnosta edes yrittää mitään millä sen sais hiljakseksi. Paitsi ehkä nakata se parvekkeelta alas. Ihan vitusti on kuulkaa hyssytelty tässä puoli vuotta. Oksentelu siis loppu silloin kun heitti syömästä tissiä ja silloin näytti taas hetken valoisammalta mutta sitten alkoi taas kärtyäminen. Ja sitten taas näkyy hetken tunnelin päässä valoa ja nyt se on taas tuommonen.
Yöt kyllä on nukkunut tosi hyvin, mutta päivät onkin sitten olleet yhtä helvettiä. Ja tää on meillä toinen lapsi, voi luoja miten helppo vauva tuo esikoinen oli vaikka sillä olikin koliikki..[/QUOTE]

Kauheaa tekstiä!! Nyt soitat neuvolaan tai lääkäriin ja vaadit apua!!!! lapsi raukka!

 

Miksi olisi provo.

Ja ap: tuskin vihaat vauvaa. Olet vain todella uupunut, ja vihaat sitä minkälaista elämäsi tällä hetkellä on vauvan kanssa. Onhan tuollainen todella raskasta, mutta apua on kyllä saatavilla.

Itse joskus tosi nuorena (n.20v) otin kaverini vauvan päiväksi hoitoon. Kaverini oli aivan uupunut, ja sanoi vauvan antaessaan, ettei ole kiirettä tuoda takaisin.

Nyt tuokin vauva on jo hyvinvoiva terve nuori mies .

Hae ihmeessä apua vauvan hoitoon. Kyllä se siitä sitten helpottaa .

Siksi olisi provo kun ap kirjoittaa: vauva oksensi pahimmillaan kolmesti päivässä(aika helvetin vähän, meidän vauva pulautti/oksensi pahanhajuista sen kolmesti joka vaipanvaihdolla), paino ei nouse kunnolla puolivuotiaalla tai vanhemmalla (puoli vuotta kertoo olleen vaikeaa) mutta ei yritä antaa enää kiinteitä koska ei ole rahaa laittaa ruokaa roskiin, antaa huutaa lattialla kunnes alkaa kelpaamaan.

Kyllä tiedän mitä helvettiä se voi olla jatkuvasti huutavan lapsen kanssa, mutta jos on ajautunut siihen pisteeseen, ettei viitsi ostaa puolivuotiaalle ruokaa haaskuun takia tai opettaa olemaan /tyytymään siihen mitä saa huudattamalla yksin lattialla, niin kyllä hemmetissä olisi syytä hakea apua itselleen. Väsynyt saa olla, mutta ei ole tervettä noin kylmä suhtautuminen.

 

[QUOTE="kyllästynyt";28962582]Kai mä nyt perkele tiedän ettei se ole vauvan vika! Mutta kun tuo saatanan kakara on rääkynyt viimeiset 6kk vaikka olet päälläs seisonut niin mulla ei enää kiinnosta edes yrittää mitään millä sen sais hiljakseksi. Paitsi ehkä nakata se parvekkeelta alas. Ihan vitusti on kuulkaa hyssytelty tässä puoli vuotta. Oksentelu siis loppu silloin kun heitti syömästä tissiä ja silloin näytti taas hetken valoisammalta mutta sitten alkoi taas kärtyäminen. Ja sitten taas näkyy hetken tunnelin päässä valoa ja nyt se on taas tuommonen.
Yöt kyllä on nukkunut tosi hyvin, mutta päivät onkin sitten olleet yhtä helvettiä. Ja tää on meillä toinen lapsi, voi luoja miten helppo vauva tuo esikoinen oli vaikka sillä olikin koliikki..[/QUOTE]

Oletko kokeillut kaikkia "outojakin" kikkoja? Kuulostaa tosi rankalta enkä yhtään ihmettele, että olet ihan loppu.
Miten esimerkiksi koliikkivauvoille tehdyt äänitteet? Jotkut saaneet tästä esim apua: Baby Got Colic (White Noise for Babies) - YouTube

Olisiko joku joka voisi viedä vauvan hetkeksi pois ja saisit levätä? Ja onko allergiat tutkittu? Ei kuulosta normaaliltakaan koliikilta.

Suosittelen puhumaan asiasta neuvolassa, olet selvästi avun tarpeessa.

 

[QUOTE="kyllästynyt";28962582]Kai mä nyt perkele tiedän ettei se ole vauvan vika! Mutta kun tuo saatanan kakara on rääkynyt viimeiset 6kk vaikka olet päälläs seisonut niin mulla ei enää kiinnosta edes yrittää mitään millä sen sais hiljakseksi. Paitsi ehkä nakata se parvekkeelta alas. Ihan vitusti on kuulkaa hyssytelty tässä puoli vuotta. Oksentelu siis loppu silloin kun heitti syömästä tissiä ja silloin näytti taas hetken valoisammalta mutta sitten alkoi taas kärtyäminen. Ja sitten taas näkyy hetken tunnelin päässä valoa ja nyt se on taas tuommonen.
Yöt kyllä on nukkunut tosi hyvin, mutta päivät onkin sitten olleet yhtä helvettiä. Ja tää on meillä toinen lapsi, voi luoja miten helppo vauva tuo esikoinen oli vaikka sillä olikin koliikki..[/QUOTE]


Elä välitä noitten ihmisten kirjoituksista. Mä tiedän juuri tuon olotilan. Ei ole lapsen syy mutta sun tunteet on myös ok. ihmisiä me ollaan.
Neuvola on tehnyt typerästi jättäen sut ilman apua.
Erityislääkärille ja mars.

Ensimmäinen on , että refluksi. Oireet viittaa siihen. Lapsella sattuu joka kerta syödessään sillä mahaportinläppä on kehittymätön. Ja jostain syystä se on nyt todella ärsyyntynyt.
Meillä auttoi Zantac jota lääkärimääräsi. Ensimmäiset lääkeannokset oksennettiin ulos mutta siitä kun otta alkoi sujua aukesi vanhemmille taivas.

Lapsi nukkui, oksentelut loppui ja ruokamäärät kasvoivat pikkuhiljaa.
Sun pitää vain päästä tuosta syömisen tuojottelu kirteest pois. Kun saatte lapsen kivun hallintaa hän syö mitä syö. Annatte syödä sen verran kun mahtuu vaikka tieheämmin. Lapsen pitää rakentaa uusi luottamus ruokailuun ilman kipua.
Siinä teidän pitkäjännitteisyys on tarpeen. Muutama lusikka ruokaa ja sitten maitoa, mutta ei liikaa , sopivasti. Kun tuntuu maistuvan taas, tunnin parin päästä niin muutama lusikka ja maitoa sopivasti.

Tärkeintä on että kipu lopppuu ruokailu tilanteissa muuten lapsella tulee ongelmia myöhemmin syödessä.
Me kävimme yksityisella ja kirjasin kaikki oireet ylös ennen käyntiä.

Voimia!

 

Refluksi!!!!

 

Tiedän tunteen, vastaavaa meilläkin. Ei sitä väsymystä ja turhautumista ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Esikoinen oli kuin unelma tämän huutavan tapauksen rinnalla.

Meillä kyllä huutoon auttaa korvike pullosta, jotenkin vaan niin harmittaa, kun haluisin imettää.
Kaikkeni yrittänyt, mutta hankalaa on edelleen.

Rauhoittuisiko teidänkin vauva pulloon?