Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
siis kertomatta miehelle. Sitten kun tai jos tulen raskaaksi, kerron mitä tein. Jos mies jättää, niin se sopii. Jos haluaa jatkaa, niin se sopii. Mä haluan toisen lapsen ja mies ei lupauksista huolimatta ole vielä suostunut. Enkä mä aio enää odottaa.
ok. Mutta et sitten ala katkeraksi paskaksi ydinperheitä kohtaan, jso mies päättää jättää. Muistat että oli ihan yksin sinun valinta ja teet työtä kovasti sitten lastesi eteen, jotta saat elatukset ja opiskelut ym. maksettua. sinä halusit heidät ja sinäh eidät elätä.
En tietenkään ala katkeraksi. Mun syy ja vikahan se ydinperheen hajoaminen olisi. Mä olen vaan niin kauan jo kuunnellut mieheni turhia lupauksia, että enää en kuuntele. Oltiin jo kerran eron partaalla tämän asian vuoksi, ja sillon mies sai mut ylipuhuttua jatkamaan koska vannoi, että puolen vuoden päästä alkaa yritys. No, se puoli vuotta on tullut ja mennyt. Olisiko se sitten "reilumpaa" miestä kohti, että painostaisin, kiristäisin, uhkailisin ja lopulta, eron pelon vuoksi, mies antaa periksi? Eikö sekin ole samalla tavalla pakottamista?