Marraskuun Mussukat *Toukokuussa*

Triinuli,mun mielestä sun ei pitäs olla pahoillaan kysymyksestäsi,sillä eikös nämä ryhmät ole juurikin tukemista varten ja että pääsee vuodattaan huonoja ja hyviä asioita,kysymään asioista mitä mielessä jne JOS joku mielipiteestä halua nokkiinsa ottaa tai "kivittää" ,niin siinäs sitten tekee. jokanen kuitenkin toimii sen mukaan mikä sillon tilanteeseen nähden paras.

Otetaan nyt esim merkiks,kun oon tehny abortin nuorena,en todellakaan ollut valmis äidiksi...ja kyllähän sitä kuuli näitä "abortti on murha" , " kanna vastuusi" tyylisiä kommentteja... jokasella OMAT syynsä päätöksiin eikä niiden pitäs vaikuttaamitenkään ulkopuolisiin... ite olin tuolloin 17 ja elämä oli lähinnä baarissa huvittelua (pääsin baareihin sillon ) ja juhlintaa,ei puhettakaan et oisin äidiks ollut valmis!

 

Hei. Minä en ole pahoillani mistään kirjoituksesta. Meillehän ei annettu vaihtoehtoja vaan keskeytys oli ainut mahdollisuus. Ja hei. Surullisten uutisten sekaan mahtuu AINA positiivisia juttuja. Että teillä kellä on ihania tarinoita niin niitäkin jakoon vaan!

 

Joo hei sori triinuli ,laitoin vahingossa sun nimes, kun piti olla truulyn kun hän pahoitteli että jotkut oli loukkaantunut hänen kysymyksestään jos jokin olisikin pielessä . Meni nimet vähän sekasin .... :S

 

Täällä odotellaan ensi perjantaina olevaa nt-ultraa. Pahaolokin alkaa pikkuhiljaa väistymään

 

Truuly♡ Mä itse masennuin yläasteen alussa ja sitä kesti viitisen vuotta, diagnoosi keskivaikeasta vaikeaan vaihdellen. Esikoisen aikaan menin ennalta ehkäisevässä mielessä terapiaan ku mulla oli alkanut vasta vähän aikaa mennä paremmin ja pelkäsin sairastuvani synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Niin ei onneksi käynyt. Kovia oot kokenut enkä mä ainakaan pahastunut sun kysymyksestä. Oon myös sitä mieltä, että kellään tuskin on varaa tulla sanomaan sulle onko sun tilanteessa fiksua tehdä lasta ollenkaan, kun kukaan meistä ei oo sun kengissäs. Itse sä sen pystyt parhaiten arvioimaan

 

Huomenta kaikille
Jaksuhaleja kaikille tarvitseville eikö näiden keskustelu palstojen tarkoitus juuri ole,että täällä saa avautua mieltä askarruttavista asioista,saa vertaistukea ja tsemppiä toisilta.
Itse olen ainakin kiitollinen heille, joilla vaikeita kokemuksia niin avautuvat täällä avoimesti. Etenkin nuo ultrakuulumiset,vaikka ne ikäviä olikin,ne muistuttaa meitä siitä että tässä elämässä ei aina kaikki mene niinkuin toivotaan ja ne ikävätkin asiat kuuluu elämään.. eikä vaan kannata tuudittautua siihen että kaikki menee täydellisesti. Itse kuulun kyllä niihin stressaajiin,pohdin että mitä jos..Emme ole saaneet kerrottua asiasta kelleen vielä (yhdelle työkaverille jäin kiinni,kun voin pahoin) kun pelkään keskenmenoa.
Itse työskentelen pienten lasten parissa,mm.downin syndrooma, ja jos ultrassa ds paljastuisi, ei se olisi meille mikään ongelma. Mun mielestä down on piirre,ei sairaus.
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille,
terkuin Helmiäinen80 ja Hippunen 13+1

 

Voi olen pahoillani ikävistä ultrakuulumisista Toivon kovasti jaksamista ja kaikkea hyvää jatkossa teille ja perheillenne!

Truuly, minullakin on ollut eriasteisia masennuskausia koko elämäni. Kärsin masennuksesta ensimmäisen kerran jo lapsena. Viimeksi synnytyksen jälkeinen masennus oli todella paha, ja nyt olen hakemassa jo ajoissa keskusteluapua, ettei menisi enää siihen. Se on niin rankkaa. Ymmärrän sinua hyvin, enkä minäkään jaksaisi välttämättä hoitaa kovin sairasta lasta tai olla vastuussa siitä raskaasta päätöksestä, että olen valinnut lapselleni raskaan elämän. Toisaalta sitten taas niitä vammautumisia ja vaikeita elämänkokemuksia voi tulla lasten osalle myöhemminkin, eihän me kukaan täällä pumpulissa kasveta...mutta tiedän että kaikki ratkeaa aina tavalla tai toisella kuitenkin. En ota kantaa siis enempää tähän mitä tekisin raskauden suhteen ,jos lapsella ilmenisi esim. rakenneultrassa jotain. Sen näkee sitten Nyt ainakin nt-ultrassa oli kaikki hyvin

Alma ja Papunen 13+1

 

Täällä ultrakuulumisia. Kaikki on tällä hetkellä hyvin! Napero, linkki... voi hyvin ja oli oikein vilkkaalla tuulella.


Toivottavasti saadaan lisää ihania ultrakuulumisia piakkoin!

Ikäviä tilanteita tulee eteen, se on ihan tosi. Eikä mun mielestä kukaan voi toisen puolesta sanoa, miten asia pitäisi tehdä. Jokainen meistä kokee asiat niin eritavalla, eikä kukaan voi arvostella toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä!
Tsemppiä kaikille!!!

 

Mulla ei oo raskauden aikana tai sen jälkeen ollu masennusta ,mut oon kans ollut joskus masentunut. Viimeeksi n.3 v sitten. Välillä pelottanut jos iskee raskaus aikana mutta toisaalta mulla masennus iskeny tiettyjen tapahtumien jälkeen... esim kun hyvä ystäväni kuoli yllättäen,yhellä kerralla sairastelin paljon enkä saanut kunnollista apua kipuihini. Paniikki häiriön kanssa oon eläny yläasteelta lähtien,mutta raskaus aikana ei ahistuksia kyllä oikeestaan ole

 

No jopa tuli soppa? Kovasti kaikki hokee kuinka pitää ymmärtää kaikkien näkökantoja mut mun näkökantaa ei tarvi ilmeisesti ymmärtää? Miks hitossa mä en saisi pahoittaa mieltäni jos täällä puhutaan mm sellaisesta kuinka ei voisi seurata vammaisen lapsen kärsimystä täynnä olevaa elämää jne? Miksei sitä voi ymmärtää et se nyt vaan voi vammaisen lapsen äitinä tuntua aika pahalta?

Kiitos ja hei, voi poistaa listoilta ja poistun myös fb-ryhmästä. Hyvää odotusaikaa kaikille kuitenkin.

 

Siis kyllähän tuola ylhäällä lukee parinkin kirjoittamana että ymmärtää niitä jotka pitää lapsen tai ei pidä jotkut tietyt sairaidet nyt voi olla vaan niin pahoja kuten esim anenkefalia. Että kyllä tässä ymmärtää varmasti sinun kantasikin. Mutta tässä tainnut nyt jokanen puhua siitä omasta raskaudestaan JOS jotakin sattuisi ,eikä varmasti oo kenenkään kirjotuksissa yleistetty että "kenenkään ei pitäisi lasta sellaisissa olosuhteissa pitää "ym . Jos niin olisi kirjoitettu voisin ymmärtää miksi suutuit.

Mun mielestä on hyvä että asia otettiin esiin,on se varmasti myös monen mielessä että mitä jos...? Minulla ainakin) Kyllä itse toivosin että saisin näissä ryhmissä avautua jollekkin asiasta ilman että loukkasin ketään :/

No mitäpä tätä nyt enempää selittämään. Ikävä että pahoitit mielesi ...
kaikkea hyvää sinullekkin jatkossa

 

Onko muilla nenä koko aika tukossa?tuntuu että pitää joka paikkaan kuskata niistämis paperia mukanaan ... yöllä kauheet janoset ,ku suu kuivuu ja pitää suulla hengittää. Se sarvikuono suola litku ei auta mitään!! Höyryhengitys ei auta pitkään.

 

Joo, on! Kai se on siitä verenmäärän lisääntymisestä, joka turvottaa limakalvoja? Tosin mulla on vielä vähän flunssaaki jälellä.

Tähän vois kai sanoa kliseisesti, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Toisaalta on myös oikeus keskustella aioista, eikä kukaan oo tosiaan kyseenalaistanu kenenkään valintaa. Hedelmällinen keskustelu olis voinu tulla siitä, että joku jolla on jo kokemusta kehitysvammaisen lapsen arjesta, kertoo siitä. No mutta.

Olin tänään eräässä tapahtumassa mukana bola-koru kaulassa ja maha pullotti, kun ei se enää piilossakaan pysy. Eikä kukaan tajunnu et oon raskaana tai kehannu kysyä! Olin niiiiiin pettyny! Noh, seuraavassa tapahtumassa on jo paljon isompi maha, kyl ne sit

Mahan kasvu + ikävä turvotus on aiheuttanu kyl taas lisää vatsakipua. Särkeekö jollain muulla mahaa joka päivä? Mulla on teräviä viiltäviä kipuja alavatsalla ja loppupäivästä eli illasta aina särkee vatsalihaksia.

 

Heips. Liityin tonne faceryhmään, mutta jostain syystä koen sinne kirjoittelun jotenkin hankalaksi varmaan kun siellä on niin paljon porukkaa ja keskustelut on jo niin käynnissä.

Me ei sinäänsä salailla vauvvelijuttua enää, onpa mukavan vapautunut olo raskausolot on selkeästi nyt helpottaneet, ei ne tosin ikinä mitään hankalia olleetkaan. Vatsaa välillä jomottaa, muttei mitenkään häiritsevästi.

 

Heippa! Täällä kyllä vatsaa jomottaa. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, kun kohtu nyt nousee ylöspäin. Ilmeisesti näin on tapahtunut, kun ei pariin yöhön ole tarvinnut vessassa käydä kun kohtu ei enää paina rakkoa. nenäkin on todellakin jatkuvasti tukossa ja niistäessä tulee verta, olen ajatellut liittyvän limakalvojen turpoamiseen.
Ahdistaako muita kun tuli helle ja mahaa täytyisi piilotella? Itsellä tuli maha todella pian esiin. Tulevana keskiviikkona ultra, sen jälkeen en jaksa enää yrittää piilotella. Ekassa neuvolassa kyllä ultrattiin, mutta tuntuu että tahdon tämän seuraavan ultran odottaa ennen kuin julistan maailmalle olevani raskaana..
Hyvää äitienpäivää teille kaikille!

 

Hyvää äitienpäivää kaikille
Vatsaa jomottaa täälläkin,usein etenkin iltaisin. Yskiessä/aivastaessa sattuu usein alavatsaan hetkellisesti oikeen kunnolla.
Yön aikana ehdin käydä pissalla kolmekin kertaa,muistelin että tämä jatkuva pissaaminen oli loppu raskauden vaivoja mutta ei se niin ollutkaan
Mulle voisi päivittää tonne la-perään sairaalaksi kos.
Tällä hetkellä olemme Savon seudulla,anopin tykönä kun oli neljä peräkkäistä vapaata niin täällä ehti ollakin jokusen päivän. Kun tätä välimatkaa on,niin kerroimme anopille toissapäivänä vauvauutisen täällä olessamme. Kivempi kertoa tommonen uutinen kasvotusten ennen kuin puhelimitse. Annoimme "äitienpäivälahjaksi" mummi-mukin jossa ultra kuva sisällä. Liikuttui kyyneliin,eikä meinannut ensin ymmärtää koko juttua. Ensimmäinen lapsenlapsi hänelle
Samalla kerroimme miehen tädille. Nämä oli ensimmäiset paljastukset itsestä kyllä tuntuu että masu näkyy jo,ettei salailu enää montaa viikkoa onnistu. Etenkin jos odotus-housut heittää jalkaan niin masu näkyy jo selvästi.
-Helmiäinen80 ja Hippunen 13 + 3

 

Mulla ei oo nenä tukossa, mutta limakalvot tosi kuivat ja verta tulee niistäessä. Ihan samanlainen oli viime rakkaudessa. Mullaki vatsa pömpöttää jo kovasti ja törmäsinkin kaupungilla tuttuun toissapäivänä,mutta onneksi oli takki kiinni niin ei huomannut mitään No ens viikolla ultra niin ei tarvitse enää sit piilotella

 

Mä en myöskään salaile enään,mut en nyt varsinaisesti kuulutetakkaan asiasta. Mutta oli eilen illal inhottavaa jomotusta vatsalla.
Helteet mua ahistaa aina,oli raskaana tai ei oon kaikkee muutaku kesä ihminen.

 

Höh... Kylläpäs tuli nyt paha mieli. Ehkä miun olisi pitänyt olla vaan ihan hiljaa eikä kysyä mitään... Anteeksi!

Itellä oireet taas loistaa poissa oloillaan. Tosin tein tänään "perinteisen raskaustestin"; luin lehden kuolinilmoitusten muistovärssyt ja komiat itkuthan sieltä purskahti. Että kai sitä hormoneja vielä löytyy..

Tapasin perjantaina kaupungilla tuttavan joka hetken rupateltuaan kiinnitti huomionsa mahtavaan pömppööni ja kuiskasi: onko siellä vauva... Mistä se sen ties, nähny miut lihavampanakin että äkkiseltään vois läskiks vaa luulla. Sanoi ett hän aina nää asiat vaistonnu että jotenkin hehkun. Okei joo varmaan naama punaisena siinä vaiheessa hehkuin. Pitihän se sanoa ett joo onhan se vauva.

Miehen siskollekin melkein "kiinni jäätiin" kun ihasteli uusia (mamma)farkkujani ett minkä merkkiset. (mamalicious) Piti olla ett jooh en muista just

Tää kesäistynyt keli alkaa tuottaa jo ongelmia tän miun röllön peittelyn kanssa. Anopilla käytiin nii tuumas ett ootko lihonu. Joo... oon.
Me ei haluta siis vielä mitään kertoa ennen ultraa joka on 23.5. Kaksi tuskallisen pitkää ja turvonnutta viikkoa. "Onneksi" lupaa viileämpää keliä niin saa taas hupparin alle piilotettua röllykän.

 

Mulle äiti kans sano että mahaa näkyy jo! En oo ylipainonen mutta ylimäärästä on vähän ,ja mun mielestä kyse on niist ylimääräsistä läskeistä

 

Minullekkin on sanottu jo et maha näkyy jo! Ja kyllä se näkyykin, tosin jotkut voi ajatella et olen vain lihonut, mutta olen aina ollut kovin hoikka että kyllä se ainakin huomiota herättävä maha jo on

 

Joo, mullaki näkyy, mut sen pienen vauvakummun lisäksi se saattaa aivan sekunnissa turvota kunnon palloksi ja tietysti ihan raskausmahan muotosena. Että se pikkunen kumpu alavatsalla on käytännössä vaan aamusin, ku herään ja 10min myöhemmin näyttää ku joku olis puhaltanu ilmapallon täyteen.

Miten teillä on tulevat isovanhemmat reagoinu? Mun omat vanhemmat on molemmat todella innoissaan, itkee puhelimeen (välimatkaa 900km) iloaan ja esittelee naapureille ultrakuvia. Miehen vanhemmat lähinnä totes, että jaaha, onnea. Ihan lämpimästi ja aidosti, mutta mulle hämmentävän neutraalisti siihen nähden, että ainoa poika saa ensimmäisen lapsensa ja me käytiin heille ihan livenä kertomassa. Nytkin äitienpäivälounaalla mun mies jutteli tulevasta lapsesta ja vanhempansa myötäili, mutta ei mitään kysellyt tms. Jotenkin niin hämmentävää mun mielestä. Kukin tietysti tyylillään, he on kyllä muuten lämpimiä ihmisiä ja paljon tehdään yhdessä.

Huhhuh, vielä kun jaksais 3 viikkoa painaa, niin alkais kesä (ja 2 viikkoa kesäkursseja, mut ei tätä samaa arkihommaa kuitenkaan). Aivot jo niin puuroa ja tää väsymys on uskomaton! Ja siltikään ei saa öisin oikein nukuttua.

 

Meillä äiti toki innoissaan,iskä ei oo sanonu asiaan mitään mut kyllä se varmadti ilonen on mun puolesta. Tosta mun esikoisestakin niin kovasti tykkää... mä olen itse kans semmonen persoona että oon aika hillitty tunteissa, esim jos joku saa vauvan ym. En hypi ilosta,en itke ilosta,en hypi halaan ja lässyttään jne. Olen silti iloinen toisten puolesta äitille tulee varmasti vähän myöhemmin se kunnon innostus,eli alkaa osteleen kaikkee vauvalle tai mulle. Viimeeks halus maksaa mun mamma takin ja imetysliivitkin

 

Miepä kans kirjotelen pitkästä aikaa.

Hirveästi voimia kaikille surullisia uutisia saaneille!!! Ite keskenmenon kokeneena en voi sanoa muuta kuin että surkaa rauhassa ja ottakaa kaikki mahollinen tuki vastaan läheisiltä <3.

Ultra-kuulumisista on minun mielestä juteltu mukavasti ja kaikkia on ymmärretty. Ja minunki mielestä kaikki on vaan kertony mitä ITSE tekisi siinä tilanteessa jos jotain ilmenisi sen kummemmin arvostelematta muiden mielipiteitä. Truuly sinä ihan aiheesta asiasta kysyit ja kaikilla on oikeus kertoa omat mielipiteet, ei sinun tarvitse olla huonolla tuulella jos joku nyt sitten kuitenkin jonkun mielipiteestä loukkaantuu.

Omaa oloa: Täällä on ilmassa ärytystä ja ahistusta! Onko muilla? Vai oonko ainut jolla meinaa pää räjähtää tähän kotihommaan? Mennee hermot 1,5v:n jatkuvaan kitinään ja uhmaan, mennee hermot ko miehen 8v tyttö sitä vaan sit tahalleen ärsyttää ja sit vaan räkyttää vastaan ko jotain yrittää sanoa!

Ja ennenkaikkea mennee hermot MIEHEEN!!!
Onko muilla ollu haluttomuutta liittyen pahoinvointiin ja raskauteen ylipäätään? Tämä sit mun miestä ärsyttää ja hän valittaa ko en ala millekkään ja en huomioi häntä.... ym.ym. Lähtee järki olla täällä kotona ja kuunnella vikisevää lapsosta, räkyttävää 8v. ja murjottavaa miestä..... Voi elämä!! Haluttas lähteä johonki korpeen erämaa mökkiin yksin ja tulla sit pois ko vauva on syntyny...

Joo... eli pahaa oloa on edelleen varsinkin iltapäivästä ja taas on tullut öiset huonot olot takaisin. On puhuttu masennuksesta, ihan "kiva" omalla tavallaan että meitä on täällä monta jotka sitä sairastellu. Itellä kans on jos jonkulainen masennus historia takana ja nytkin olin terapiassa juurikin ennen kun raskaaksi tulin. Terapia keskeytettiin raskauden ajaksi, koska terapeutit olivat sitä mieltä että lapsuuden traumoja ei kannate käydä raskauden aikana läpi vaan jatketaan sitten vauva-ajan jälkeen. Ihan järkevältä kuulosti omasta mielestänikin. Käyn kyllä nyt jonku kerran raskauden aikanakin ja sit synnytyksen jälkeen koska riski tuohon masennukseen silloin kasvaa.

Oho, tulipas nyt pitkä stoori, mut tsemppiä kaikille mukana olevilla ja toivotaan että kaikki loput pysyvät mukana.

peikko+pikkunen 11+2

 

Täällä jännitetään huomista nt-ultraa... Miten aiemmat ei olekaan näin kovasti jännittäneet. Nyt iskenyt pelko, ettei kaikki olekaan hyvin. Palaan huomenna ja keskityn lukemaan jutut ajatuksella!

kolmas<3 12+6