19 nuorimies
Hei. Minulla alkoi viimeviikonloppuna yhtäkkiä tulemaan masennukseen tyypillisiä oireita yksin ollessani ja niitä on jatkunut nyt tähän hetkeen saakka vaikka välillä on ollut pari hyvääkin päivää. Kävin sitten heti kouluviikon alettua juttelemassa koulukuraattorille ja terkkarille jota kautta pääsin sitten koulupsykologille. Kävin siellä viimeksi tänään ja käytiin läpi lapsuuteni vauvasta tähän hetkeen sekä kerroin kiusaamisesta jne.
Olen lukenut netistä todella paljon keskusteluita ja muita juttuja masennuksesta joista osa on ollut mieltä lohduttavaa tietoa mutta jotkut taas säikäyttävät ja suorastaan järkyttävät pahasti ja nyt pelkään kamalasti että meneekö tämä tästä vielä pahemmaksi...
Pidän tämän koko masennuksen syynä yksinäisyyttä koska minulla on todella vähän kavereita jotka eivät melkein koskaan kerkeä näkemään varsinkaan vapaa-aikana eikä 200km säteellä asu ainuttakaan serkkua enkä myöskään seurustele. Ainoat ihmiset joiden kanssa vietän melkein kaiken aikani on kotona perhe eli isä, äiti, veli ja sisko.
Pelkään kuollakseni että masennun vielä enemmän mutta en ymmärrä miksi oireet tulivat vasta reilu viikko sitten vaikka asiat ovat aina olleet näin.
Onko minulla mitään toivoa päästä tästä yli?
Olen lukenut netistä todella paljon keskusteluita ja muita juttuja masennuksesta joista osa on ollut mieltä lohduttavaa tietoa mutta jotkut taas säikäyttävät ja suorastaan järkyttävät pahasti ja nyt pelkään kamalasti että meneekö tämä tästä vielä pahemmaksi...
Pidän tämän koko masennuksen syynä yksinäisyyttä koska minulla on todella vähän kavereita jotka eivät melkein koskaan kerkeä näkemään varsinkaan vapaa-aikana eikä 200km säteellä asu ainuttakaan serkkua enkä myöskään seurustele. Ainoat ihmiset joiden kanssa vietän melkein kaiken aikani on kotona perhe eli isä, äiti, veli ja sisko.
Pelkään kuollakseni että masennun vielä enemmän mutta en ymmärrä miksi oireet tulivat vasta reilu viikko sitten vaikka asiat ovat aina olleet näin.
Onko minulla mitään toivoa päästä tästä yli?